Huumausainepoliittinen toimikunta
Suomen kannabisyhdistyksen kuuleminen
Sosiaali- ja terveysministeriö 14.11.1996
Kannabiskieltolaki pahentaa huumeongelmaa
1. Yhteenveto
Kannabiksen aiheuttamia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja
on tutkittu pitkään. Yli sata vuotta sitten julkaistiin laaja
raportti Report of the Indian Hemp Drugs Commission, jossa esitettyjä
johtopäätöksiä on kerrattu useissa myöhemmissä
tutkimuksissa. Lopputuloksen voi tiivistää: kannabis on suhteellisen
harmiton nautintoaine, eikä löydy todisteita sille, että
kannabis aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita. Kannabiksen
runsaasta ja pitkäaikaisesta käytöstä voi aiheutua
terveydellisiä haittoja, mutta ne eivät ole missään
suhteessa siihen, miten kannabikseen suhtaudutaan kontrollipolitiikassa.
Alkoholia, jonka sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat aivan toista
luokkaa, on vapaasti saatavissa kaikkialta. Kannabiksen käytön
ja rikollisuuden välillä ei myöskään ole osoitettavissa
mitään yhteyttä.
Suomessa harjoitettu täyskieltoon perustuva huumausainepolitiikka
on epäonnistunut. Se ei ole pystynyt pysäyttämään
huumeiden käyttöä, päinvastoin käyttö on
edelleen kasvussa. Linjana on myös ollut, että kielletyistä
huumeista puhutaan vain yksioikoisen kielteiseen sävyyn. Tämä
on vienyt uskottavuutta valistukselta, estänyt kunnollisen keskustelun
monimutkaisista asioista ja antanut erityisesti nuorille ihmisille huonon
valmiuden kohdata päihdetodellisuus. Tämä on tikittävä
aikapommi, joka voi aiheuttaa vielä huomattavaa kasvua päihteiden,
erityisesti kovien aineiden käytössä.
Kiistaton tulos täyskieltoon perustuvasta politiikasta on se, että
kymmeniä tuhansia ihmisiä on leimattu jossain elämänsä
vaiheessa rikollisiksi. Osa tuomituista on joutunut kärsimään
tästä kohtuuttomasti, kun heidän elämänsä
on hajonnut. Politiikan aiheuttamien tuhottujen elämien ja eriasteisten
henkisten vammojen lisäksi, se on tullut kalliiksi veronmaksajille,
erityisesti jos vertaa kustannuksia saavutettuihin tuloksiin. Puheet hyvästä
huumetilanteesta Suomessa on syytä lopettaa. Alkoholi , alkoholin
ja lääkkeiden sekakäyttö ja kasvava kovien aineiden
kritiikitön suosio, eivät ole hyviä tuloksia.
Kannabiksen laittomuus altistaa ihmisiä, erityisesti nuoria, rikollisuudelle.
Se altistaa heitä myös koville aineille. Laiton kauppa ei tunne
ikärajoja. Kannabiskauppa tulisi saada valvontaan, ikäraja myynnille
tulisi asettaa samaksi kuin alkoholille ja laadunvalvonta järjestää,
jotta vältyttäisiin väärennettyjen kannabistuotteiden
aiheuttamalta terveysriskiltä.
Kannabiksen laittomuus tukee rikollisuutta, korruptiota, sotia ja terrorismia.
Dekriminalisoinnilla saataisiin nämä varat yhteiskuntaa hyödyttävään
käyttöön. Välittömästi tulisi sallia aikuisten
ihmisten hampun kasvattaminen omaan käyttöön. Tästä
ei ole haittaa muille kuin huumerikollisille.
Vuoden 1994 alussa voimaantulleeseen huumerikoslakiin sisältyvää
pykälää 7 eli toimenpiteistä luopumista ei ole käytetty
lain laatijan tarkoittamalla tavalla. Edelleen syytetään ja tuomitaan
kannabiksen käytöstä, pienen määrän hallussapidosta
ja hampun kasvattamisesta omaan käyttöön. Näissä
tapauksissa ei tulisi ryhtyä lainkaan oikeudellisiin toimenpiteisiin.
Olisi toivottavaa, että poliisi, syyttäjälaitos ja oikeusistuimet
alkaisivat toimimaan lain hengen mukaan. Käytännössä
seuraavat asiat tulisi jättää toimenpiteittä: kannabiksen
käyttö, pienen omaan käyttöön tarkoitetun kannabismäärän
hallussapito, pienen määrän hankkiminen omaan tai yhteiseen
aikuisten ihmisten käyttöön, omaan käyttöön
tulevan pienen määrän maahantuonti, hampun kasvattaminen
omaan käyttöön ja aikuisten ihmisten kannabiksen käyttö
yksityistilaisuudessa.
2. Aiheuttaako kannabis sosiaalisia ja terveydellisiä
haittoja
Kun perustellaan kannabiksen kieltolakia, toistetaan usein sitä,
ettemme tarvitse tänne enää lisää sosiaalisia
ja terveydellisiä haittoja. Aiheuttaako kannabis todella tällaisia
haittoja. Argumentointia voidaan myös lieventää: kannabista
ei ole tutkittu tarpeeksi, ja on parempi pelata varman päälle.
Kumpikaan perustelu ei pidä paikkaansa. Kannabista on tutkittu
hyvin paljon, ja lopputuloksen voi tiivistää siihen, että
kannabis on suhteellisen harmiton nautintoaine. Alkoholin aiheuttamat sosiaaliset
ja terveydelliset haitat ovat varmasti suuremmat.
2.1 Sata vuotta kannabistutkimusta
Yli sata vuotta sitten Englannin parlamentti asetti 1893 komitean tutkimaan
hampun käyttöä silloisessa siirtomaassa Intiassa. Tutkimusta
varten haastateltiin 2 vuoden aikana n. 1200 asiantuntijaa joogeista lääkäreihin
ja hampun polttajista hampun suurviljelijöihin. Vuonna 1894 julkaistiin
tutkimuksen tuloksena 3281 sivua 7 niteessä nimellä Report
of the Indian Hemp Drugs Commission.
Raportin keskeiset tulokset ovat seuraavanlaiset: "Ei löydy
todisteita sille, että huumausaineen (kannabiksen) kohtuukäyttö
aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita. Todisteet osoittavat,
että ganjan tai charaksen kohtuukäyttö ei ole missään
huomattavassa määrin haitallista, ja bhangin juomisessa tottumuksen
voidaan sanoa olevan suhteellisen harmitonta".
Raportin mukaan kohtuukäyttö ei hampun kohdalla johda liikakäyttöön
sen enempää kuin alkoholin kohdallakaan. "Ganjan tai bhangin
säännöllinen kohtuukäyttö aiheuttaa samoja vaikutuksia
kuin kohtuulliset ja säännölliset whisky-annokset. Liikakäyttö
rajoittuu joutilaisiin ja kevytmielisiin."
Yhteenvetona raportti esittää, että täydellinen
kieltolaki on aiheeton, eikä ole löydetty minkäänlaisia
todisteita siitä, että näiden huumeiden kohtuukäyttö
aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita.
Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello Laguardia asetti tieteellisen
toimikunnan tutkimaan marihuanan käyttöä. 1944 julkaistu
raportti, joka tunnetaan nimellä New Yorkin pormestarin marihuanakomitea,
päätyi seuraaviin johtopäätöksiin: "Käytettävissä
ollut tutkimusaineisto osoittaa, ettei todellista riippuvuutta tai toleranssia
ole havaittavissa marihuanan käyttäjien keskuudessa. Lisäksi
marihuanaa jo vuosia polttaneet eivät osoittaneet henkisen tai fyysisen
rappeutumisen merkkejä, joita voidaan havaita muiden huumeiden kohdalla."
Kannabiksen käytön lisäääntyminen 60-luvulla
ja erityisesti sen käsittely sensaatiolehdistössä aiheutti
sen, että Englannisssa asetettiin vuonna 1967 komitea, joka sai nimensä
puheenjohtajansa paronitar Woottonin mukaan.
Tutkittuaan kaiken saatavilla olevan materiaalin Woottonin komitea päätyi
yhteenvetoon, että kannabiksen pitkäaikaisella kohtuukäytöllä
ei ole vahingollisia vaikutuksia, ja esitti suuria lievennyksiä tuolloin
voimassaoleviin lakeihin sekä päätyi siihen, että suurin
osa yleisistä epäluuloista kannabiksen suhteen ovat perusteettomia.
Erityisesti raportissa todetaan se, että kannabiksen yhdistäminen
heroiiniin lainsäädännössä ei ole asianmukaista.
Vuonna 1984 Nordiska nämnden för alkohol- och drogforskning
julkaisi pohjoismaisten lääketieteen asiantuntijoiden kokoaman
raportin Cannabis och medicinska skador: en nordisk värdering.
Siinä kootaan yhteen eri mietinnöt: Advisory Committee on
Drug Dependence 1968, Commission of Inquiry into the Non-medical
Use of Drug 1970 ja 1972, Mayor's Committee in Marihuana 1944,
National Commission on the Causes and Prevention of Violence 1970,
National Commission on Marihuana and Drug Abuse 1972, President's
Commission on Law Enforcement and Administration of Justice 1967, White
House Conference on Narcotic and Drug Abuse 1963. Kaikki nämä
ovat päätyneet samaan kuin Intian Hamppukomitea sata vuotta sitten:
"Voidaan pitää toteennäytettynä, että hampusta
valmistettujen huumeiden käytön ja rikollisuuden välillä
ei ole minkäänlaista yhteyttä".
Artikkelissa käydään läpi riippuvuuden luonnetta
ja riskiryhmiä. Kannabisriippuvuutta kuvataan drug seeking
-käyttäytymiseksi, jonka arvellaan johtuvan enemmän kannabisalakulttuurista
kuin itse aineesta johtuvaksi. Riskiryhminä tuodaan esille teini-ikäiset,
psyykkisiä ongelmia omaavat tai psyykkisesti sairaat henkilöt
sekä raskaana olevat naiset. Kannabiksen vaikutuksen alaisena autolla
ajamista pidetään myös riskikäyttäytymisenä
samoin kuin kannabiksen pakonomaista käyttöä.
2.2 Kannabiskieltolaki luodaan
Kansainvälinen tai paremminkin länsimainen huumekontrolli
alkoi 1909 Shanghaissa ja vuosina 1911-14 Haagissa pidetyissä konferensseissa,
joissa koottiin Shanghain ja Haagin sopimukset. Perusongelmana oli opiaattien
ja kokaiinin käyttö, mutta vastoin tutkittua tietoa julkisuudessa
aloitettu kauhukampanjointi kannabista vastaan ajoi senkin kontrollin kohteeksi
1925 Genevessä pidetyssä ns. toisessa oopiumkonferenssissa.
Yhdysvalloissa 1934 kumottu alkoholin kieltolaki on yksi rajapyykki
kannabiksen kieltolain voimistamisessa. Lehdistö kirjoitti tappajaruohosta
ja USA:ssa juuri perustetun huumausaineviraston johtajaksi nimetty Harry
J. Anslinger aloitti voimakkaan kampanjan marihuanaa vastaan. Työttömiksi
jääneille "lahjomattomille" piti saada työtä,
ja marihuana oli sopiva syntipukki erityisesti siksi, että sen käyttäjäryhmät
olivat pääasiassa mustia ja meksikolaisia. Anslinger aloitti
kampanjan "Marihuana, nuorison salamurhaaja". Perustelut
olivat tyyliä: "Poltat sätkän ja tapat veljesi".
Kun nykyään katsoo sen ajan "valistusfilmejä",
niin ei voi kuin ihmetellä, miten kauas todellisuudesta propaganda
voi eriytyä.
Nousevalla keinokuitu- ja lääketeollisuudella oli myös
oma intressinsä voimistaa epäluuloja hamppua kohtaan. Länsimaiden
voimakkaalla alkoholiteollisuudellakin oli tavoitteena levittää
markkinansa maailmanlaajuisiksi ja suojautua vieraita nautintoaineita kuten
kannabista vastaan. Vuosikymmenien kuluessa on länsimaihin aikaansaatu
suoranainen hamppuhysteria, joka on aiheuttanut voimakkaita ennakkoluuloja
kaikkea hamppuun liittyvää kohtaan: kuituun, öljyyn, ruokaan
ja lääkkeisiin. Vasta viime aikoina hampun monipuoliset, myös
ekologiset ominaisuudet on löydetty uudelleen.
2.3 Sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja
Viime vuosikymmeninä on saatu kokemuksia kannabiksen aiheuttamista
sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista. Esimerkiksi Hollannissa
kannabista on ollut saatavissa erityisistä kahviloista 70-luvun alusta
lähtien, ja se on ollut de facto laillista. Myös muissa teollistuneissa
länsimaissa kannabista on 60-luvun lopulta lähtien käytetty
suhteellisen yleisesti. Ei ole mitään kiistatonta näyttöä,
että ongelmat olisivat lisääntyneet dramaattisesti. Hollannin
kannabiskahvilat ovat suhteellisen rauhallisia paikkoja, jotka eivät
levitä turmelusta ympäristöönsä. Tavallinen alkoholia
anniskeleva ravintola on paljon suurempi järjestyshäiriöiden
ja sosiaalisten ongelmien aiheuttaja.
Kannabis aiheuttaa myös sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.
Ongelmat aiheutuvat liikakäytöstä. On aivan selvää,
että minkä tahansa tajuntaan vaikuttavan aineen jatkuva käyttö
aiheuttaa ongelmia, koska ihminen ei silloin kohtaa todellisuutta koskaan
selvin päin. Tällöin ongelmia ei pystytä ratkaisemaan,
ja elämänhallinta pettää ennemmin tai myöhemmin.
Päihteiden liikakäytöllä tai pakonomaisella käytöllä
ei sinänsä ole mitään tekemistä erityisesti tietyn
aineen kanssa. Ongelmat ovat paljon syvemmällä ihmisen henkilökohtaisessa
elämässä ja yhteiskunnan tilassa. Ihminen voi aiheuttaa
sairaaloisen riippuvuuden ja sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja
itselleen lukemattomilla aineilla, esimerkiksi alkoholilla, elämäntavoillaan,
ihmissuhteillaan ja seksillä. Voimakkaasti addiktoivat aineet kuten
opiaatit aiheuttavat lisähaitan, koska riippuvuus vaikeuttaa kuntoutusta.
Useat aineet voivat myös aiheuttaa yliannostuskuolemia. Kannabis ei
aiheuta voimakasta riippuvuutta eikä sen yliannostukseen voi kuolla.
Jos kannabista nautitaan polttamalla, se aiheuttaa samankaltaisia terveyshaittoja
kuin tupakan savu. Se voi vaikuttaa kroonisen keuhkoputken tulehduksen
ja syövän esiasteiden syntymiseen ja suurentaa riskiä syövän
kehittymiseen hengitys- ja ruuansulatuselimiin kuten suuhun, nieluun, ruokatorveen
tai keuhkoihin. Vertaaminen tupakan aiheuttamaan riskiin on kiistanalainen,
kannabiksen on sanottu olevan sekä vaarattomampaa että vaarallisempaa.
Joka tapauksessa kohtuukäytössä kannabista ei nauttita läheskään
yhtä paljon kuin tupakkaa. Savun aiheuttamat terveyshaitat välttää
nauttimalla kannabista leivonnaisissa ja juomissa. Nils Christie ja Kettil
Bruun ehdottivat kirjassaan "Hyvä vihollinen - Huumausainepolitiikka
Pohjolassa", että jos marihuanaa myytäisiin savukkeina,
yritettäisiin päästä tarjonnassa mahdollisimman vähätervaisiin
kannabislajikkeisiin terveyshaittojen minimoimiseksi.
Murrosikäisellä ihmisellä oppimiskyky voi heiketä
kannabiksen runsaan käytön seurauksena, joka erityisesti häiritsee
jo ennestään koulussa huonosti menestyviä oppilaita. Runsas
pitkäaikaiskäyttö voi heikentää muistitoimintoja.
Vaikutukset ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Skitsofreniaa
sairastavien tai siihen alttiiden ihmisten ei myöskään pitäisi
nauttia kannabista.
3. Täyskiellon tuloksettomuus suomalaisessa huumesodassa
Tajuntaan vaikuttavia aineita on käytetty niin kauan kuin ihmiskunta
on ollut olemassa. Tähän on jokin yhtä perustavanlaatuinen
tarve kuin seksiinkin. Asiaa on tutkittu paljon, mutta mihinkään
yksimielisiin tuloksiin ei ole päästy. Asiaa mutkistaa se, että
myös useat eläimet käyttävät päihteitä,
vaikka äkkipäätä voisi ajatella, että tällainen
käyttäytyminen on luonnossa tuhoisaa ja olisi kadonnut evoluution
myötä. Täyskieltoon perustuva politiikka on yhtä tuomittu
epäonnistumaan kuin olisi seksin täyskielto. Kieltolaki luo kieltolain
logiikan. Yhteiskunta itse luo rikollisuuden, jota se yrittää
torjua keinolla, joka luo lisää tätä rikollisuutta.
Täyskiellon politiikka on noidankehä. Siksi päihdepolitiikka
pitäisi rakentaa siltä perustalta, että tajuntaan vaikuttavia
aineita käytetään, mutta käytön puitteet tulisi
järjestää niin, että haitat tulisivat minimoiduksi.
Tällä tavalla voidaan saada myös aikaan tuloksia.
3.1 Täyskielto tuottaa rikollisia
Suomen huumausainepolitiikka on viime vuosikymmenet perustunut täyskieltoon.
Kaikkien kiellettyjen aineiden käyttö on ollut huumausainerikos.
On ajateltu, että tämä on sellainen pelote, että se
ehkäisee huumeiden kokeilua ja käyttöä. Tästä
huolimatta käyttö on koko ajan lisääntynyt, vaikka
nousu ei olekaan ollut lineaarista. Kasvun pysähtyminen tai väliaikainen
lasku siinä, ovat aiheutuneet yleisemmistä yhteiskunnallisista
virtauksista. Kiistaton tulos on se, että kymmeniä tuhansia ihmisiä
on leimattu jossain elämänsä vaiheessa rikollisiksi. Joillekin
se on "toiminut opetuksena", joillekin ei. Osa tuomituista on
joutunut kärsimään tästä kohtuuttomasti sen tuhotessa
heidän elämänsä.
3.2 Suomessa ei ole huumekeskustelua
Kriminalisoinnin lisäksi linja on ollut selkeä. Kaikki huumeisiin
liittyvä on kielteistä, eikä niistä saa sanoa mitään
positiivista. Poikkeuksen muodostavat alkoholi, tupakka ja kahvi. Se, että
huumeista voi sanoa mitä tahansa kunhan se on kielteistä, on
johtanut siihen, että ihmiset eivät ole selvillä, miten
monimutkaisesta asiasta on kysymys. Koska kannabis on yleisin ns. kielletty
huume, se on ollut syntipukkina. Suomessa on ollut lähes mahdotonta
keskustella siitä, että erilaisia tajuntaan vaikuttavia aineita
voisi käyttää järkevästikin rentoutuakseen raskaan
työn jälkeen tai itselääkintään. Täällä
vallitsee narkofobinen tila, jossa kaikkiin tajuntaan vaikuttaviin aineisiin
suhtaudutaan sairaaloisen epäluuloisesti ja pelokkaasti. Suomessa
ei ole voitu käydä sellaista keskustelua, jota on käyty
useissa muissa Euroopan maissa.
3.3 Emme opi käsittelemään päihteisiin liittyviä
asioita
Tämän takia me olemme kuin tynnyrissä kasvaneita, eikä
ihmisillä ole valmiuksia käsitellä päihteisiin liittyviä
asioita kiihkottomasti. Samalla jäävät kehittymättä
hyvät valmiudet selvitä päihteitä täynnä
olevasta maailmasta. Esimerkiksi ei tajuta, että ns. viralliset lääkkeet
ovat aivan samanlaisia päihteitä kuin kielletyt huumeet. Näin
voi kehittyä myös eräänlainen on/off-tila. Jos jostain
syystä päihteitä vastaan rakennettu suojakuori murtuu, joudutaan
helposti ja nopeasti pahoihin päihdeongelmiin, koska päihteen
kanssa ei selvitä. Tilanne on sama kuin alkoholin vieminen yhteisöön,
jossa sitä ei entuudestaan tunneta. Tuho on suuri.
Kielteinen ja yksioikoinen suhtautuminen on aiheuttanut myös sen,
että kaikkiin kiellettyihin aineisiin suhtaudutaan samalla tavalla.
Lakikin tuntee vain huumausainerikoksen, vaikka nykyisin voidaankin käyttää
raskauttavana seikkana aineen vaarallisuutta. Jos on olemassa vain käsite
kielletty huume, niin ihmiselle, erityisesti nuorelle syntyy helposti illuusio
siitä, että sehän on sama käytänkö kannabista,
amfetamiinia tai heroiinia. Ensimmäinen 60-luvun lopulla syntynyt
amfetamiiniepidemia syntyi juuri näin. Sen jälkeen niitä
on syntynyt jatkuvasti, ja elämme sellaisessa juuri nytkin. Kun ihminen
on ostamassa hasista juhlistaakseen viikonloppua kauppias kertoo, että
valitettavasti pilvi on nyt loppu, mutta tässä olisi hyvää
ja edullista amfetamiinia. Itsesuojelu ei välttämättä
toimi tällaisessa tilanteessa, jos ei ole tarpeeksi hyvin selvillä,
että aineilla ja niiden vaikutuksilla on huomattava ero. Ei ole mitään
yleistä huumetta.
3.4 Kannabiskulttuurin kehittyminen kivuliasta
Kannabis on sosiaalinen nautintoaine samalla tavalla kuin alkoholi ja
kahvi. Ihmiset istuskelevat mielellään tuopin ääressä
maailman ihmeellisyyksiä pohtien, ja on vaikea kuvitella juhlia, joita
ei juhlistettaisi kahvilla ja/tai alkoholilla. Samalla tavalla ihmiset
seurustelevat poltellen silloin tällöin jointin tai piipullisen.
Koska kannabis on kiellettyä, tämä voi johtaa tilanteeseen,
mikä muistuttaa viinan nauttimista alkoholikieltolain aikana tai viime
vuosikymmeninä, kun alkoholin käyttö oli ylisäädeltyä
ja paheksuttua. "Pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain"
voidaan vaihtaa lauseeseen "Piippu kiersi ringissä ja yskittiin
vain." Kiinnijäämisen pelko, kannabiksen saatavuuden vaikeus,
epämääräiset olosuhteet ulkona tai jossain "luukussa"
muuttavat sosiaalisen tilanteen epäsosiaaliseksi. Kannabiksenkin käyttö
voi muuttua pelkästään päihtymishakuiseksi kuten juoma"kulttuuri"
humalahakuiseksi. Olosuhteet johtavat myös epäterveelliseen polttamistapaan,
joissa tavoitteena on saada mahdollisimman paljon savua mahdollisimman
syvälle keuhkoihin.
3.5 Laittomuus johtaa syrjäytymiseen
Kannabiksen laittomuus voi johtaa ihmisen syrjäytymiseen ja koko
elämän hajoamiseen. Oikeusprosessi on jo sinänsä rankka
kokemus ihmiselle, jonka ainoa rikos on hampun kukan nauttiminen. Sen lisäksi
hänen opiskelunsa voivat keskeytyä, hän voi saada potkut
työstään ja jäädä työttömäksi,
perhesuhteet voivat tulehtua ja hajota sekä sukulais- ja ystävyyssuhteet
joutua koetukselle tai rikkoutua. Koska huumausainerikoksesta voi saada
kaksi vuotta vankeutta, se mahdollistaa kotietsinnän, joka on useille
ihmisille traumaattinen kokemus. On paljon havaintoja siitä, että
jo jostain syystä syrjäytyneet joutuvat toistuvasti kotiin tunkeutumisen
kohteeksi, vaikka siihen ei todellista syytä olisikaan. Epäily
huumausainerikoksesta on hyvä tekosyy. Aina syytteeseen joutuminen
tai kotietsintä eivät aiheuta dramaattisia seurauksia, mutta
silloin tällöin näin tapahtuu. Kannabisyhdistykseen otetaan
usein hätääntyneenä yhteyttä, kun viranomaiset
ovat penkoneet kodin, nöyryyttäneet asukkaita tai tuhonneet hampun
kotiviljelmän, joksi on voitu nimetä jopa yksi kasvi ruukussa.
Yksikin "turhaan" syrjäytynyt ihminen on liikaa.
3.6 Laittomuus altistaa rikollisuudelle
Kannabiksen laittomuus altistaa rikollisuudelle. Koska hasista ei voi
ostaa tavallisesta kaupasta, se haetaan "kioskista". Tällä
tavalla ihminen solmii yhteyksiä ammattimaisiin huumerikollisiin.
Sen lisäksi, että ostetusta palasta maksettu raha suoraan tukee
myyjän henkilökohtaista elämää, se epäsuorasti
tukee koko ketjua pellolta kioskiin. Tämä ketju koostuu korruptoiduista
viranomaisista, järjestäytyneestä rikollisuudesta, sotien
ja terrorismin rahoituksesta. Samalla ostaja altistuu varastetun tavaran
kaupalle, koska näissä piireissä liikkuu kaikenlaista. Eikä
vain varastetun tavaran, vaan kannabiksen ja mahdollisesti jonkun muunkin
aineen kaupalle. Voi syntyä houkutus ottaa kerralla vähän
enemmän ja myydä osa pienellä voitolla. Kaveripiirin kesken
alkanut normaali veljesapu voikin hiljalleen muuttua suurimittaiseksi huumeiden
myynniksi. Lähes jokainen pidempään kannabista käyttänyt
tuntee tällaisia henkilöhistorioita.
3.7 Laittomuus altistaa terveyshaitoille
Alkoholikieltolain aikana sekoitettiin alkoholijuomiin metanolia, joka
aiheutti myrkytyksiä. Samalla tavalla kannabiksen laittomuus on terveysriski.
On tunnettua, että hasista jatketaan erilaisilla aineilla: kamelin
tai aasinlannalla, sahanpurulla, hiekalla, hennalla jne. Suurempi ongelma
on, jos sitä jatketaan jollain vielä vaarallisemmilla aineilla.
Esimerkisi huonoa kannabista on jatkettu PCP:llä eli enkelipölyllä,
joka on erittäin vaarallinen sekavuutta aiheuttava huume. Hasikseen
sekoitetaan erilaisia aineita niin, että suurimman osan myytävästä
aineesta muodostavat muut tuotteet kuin kannabis. Tämä on suuri
terveysriski. On järkyttävää kuulla nuorista, jotka
ovat ostaneet kimppaan 10 g hasista, joka vaikuttaa heikosti, joka maistuu
ja haisee omituiselle, on kuin muovailuvahaa, ja keuhkot tulevat kipeiksi
kun sitä polttaa. Koska vähät rahat on investoitu tähän
väärennökseen, eikä parempaakaan ole tarjolla, niin
se poltetaan loppuun. Tällä tavoin voi saada vaurioita elimistöönsä,
jotka paljastuvat vasta paljon myöhemmin. Yhteiskunnan velvollisuus
on suojella jäseniään myös näiltä myrkyiltä.
Onhan melkein kaikki muukin tuotevalvonnan piirissä. Jos valvonnassa
on näin suuria tiedettyjä aukkoja, niin ne pitäisi korjata.
Eläimillekin tarkoitetuissa tuotteissa on kunnon tuoteseloste.
3.8 Laittomuus lisää käyttöä
Laittomuus voi johtaa myös suurempaan käyttöön kuin
muuten tapahtuisi. Jos hasista ja marihuanaa saisi ostaa esimerkiksi kahviloista,
niin sitä ostettaisiin niin paljon kuin juuri silloin on tarve. Töistä
tullessa voisi ostaa jointin pari. Koska näin ei ole, niin ostaminen
on aina operaatio, joka usein on turhauttava ja aikaa vievä. Tämän
takia kannattaa ostaa suuri määrä kerrallaan. Varsinkin
henkilöillä, joilla on taipumusta kontrolloimattomaan käyttöön,
suuren määrän olemassaolo voi houkutella runsaaseen ja jatkuvaan
käyttöön niin kauan kuin ainetta riittää. Tutkimusten
mukaan jotkut ihmiset säätelevät käyttöään
siten, että he eivät käytä, jos ainetta ei ole. Samalla
tavalla suurten viinamäärien olemassaolo johtaa juopotteluputkeen,
joka loppuu, kun viina loppuu.
3.9 Porttihuumetta ei ole olemassa
Kannabiksen on väitetty olevan portti koviin aineisiin. Ei kannabis
kuten ei mikään muukaan aine sinänsä ole portti jonkin
kovemman aineen käyttöön. Portti voidaan mielivaltaisesti
rakentaa mihin kohtaan tahansa ihmisen mielihaluhistoriaan. Mutta laittomuuden
oloissa portti voi toimia. Koska kannabiksen ostaja joutuu asioimaan rikollisilla
markkinoilla, joilla ajoittain on kannabispula ja tarjolla jotain "parempaa"
ja kauppiaan kannalta tuottoisampaa, on vaara, että luiskahtaa kokeilemaan
amfetamiinia, heroiinia jne. Mitä kovempi on valvonta, sitä enemmän
laittomat huumemarkkinat muuttavat tuotteitaan vahvemmiksi ja vaarallisemmiksi.
Näin minimoidaan kiinnijäämisen riski ja maksimoidaan voitot
ja asiakkaiden riittävyys.
3.10 Huono valistus vie pohjan kaikelta valistukselta
Huumevalistus on vuosikymmenet perustunut yksioikoisen kielteiseen linjaan.
Valistajina ovat toimineet poliisi, vanhempainyhdistysten aktiivit ja entiset
narkkarit. Valistusmateriaali on ollut sellaista, että se ei ole saavuttanut
nuorten luottamusta. Onneksi viime vuosina linja on muuttunut parempaan
suuntaan. Silti ei edelleenkään esimerkiksi Kannabisyhdistyksen
näkemyksiä, ei edes terveysriskeistä kertovia, haluta esittää
missään yhteydessä ja yhdistykseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti.
Asia esitetään niin, että Kannabisyhdistys haluaisi nuorten
käyttävän kannabista. Näin ei tietenkään
ole asianlaita. Väärän informaation esittäminen toimii
käytännössä juuri päinvastoin, se heikentää
oman valistuksen uskottavuutta ja täten lisää käytön
alkamisen riskiä.
4. Kannabiksen dekriminalisointi
Suomen kannabisyhdistyksen tarkoituksena on vaikuttaa päihdepolitiikkaan
ja lainsäädäntöön siten, että kannabiksen
käyttö, saatavuus ja kotikasvatus omaan käyttöön
tulee lailliseksi täysi-ikäisille henkilöille sekä
tutkia kannabiksen käyttöä eri kulttuureissa ja eri aikoina.
Yhdistyksen tarkoituspykälässä on tavallaan kolme asiaa,
jotka voi toteuttaa osittain toisistaan riippumatta.
4.1 Käyttökielto rikkoo yksilön perusoikeuksia
Kannabiksen käytön tulisi olla laillista. Ihminen on autonominen
olento, jonka keho ja mieli kuuluu hänelle itselleen. Länsimaisen
ajatteluperinteen ja ihmisoikeusperiaatteiden mukaan kenelläkään
toisella ihmisellä eikä yhteiskunnalla ole määräysvaltaa
ihmisen ajatuksiin, mielentilaan tai terveyteen. Sen takia on vaikea ymmärtää,
miksi yhteiskunta voisi kriminalisoida kannabiksen käytön. Koska
kannabiksella vaikutetaan ihmisen mielentilaan, niin itse asiassa on kyse
ihmisen tietyn mielentilan kriminalisoinnista. Jos ihmisen mieli ja keho
kuuluisivat yhteiskunnalle, jolla olisi niihin määräysvalta,
tilanne olisi toinen. Tällaisen muurahaisyhteiskunnan valtiomuoto
on diktatuuri. Yhteiskunnan jokainen puuttuminen aikuisen, ei-holhottavan
ihmisen kannabiksenkäyttöön, rikkoo hänen perusoikeuksiaan.
Oikeustoimet kannabiksen käytön takia loukkaavat ihmisen itsetuntoa.
Homoseksuaalisuuden kriminalisointi tai määrittäminen sairaudeksi
on hyvin perustavanlaatuisella tavalla vaikuttanut tähän vähemmistöön
kuuluvien ihmisten ihmisarvoon ja omanarvontuntoon. Kun kuuntelee niiden
ihmisten haastatteluja, jotka ovat eläneet tätä aikaa, tämän
tajuaa selvästi. Osa ei pääse koskaan yli siitä, että
heidät on aikoinaan leimattu rikollisiksi, sairaiksi tai muuten vain
vähempiarvoisiksi ihmisiksi. Samalla tavalla kannabiksen käyttäjien
vähemmistöön kuuluvien ihmisten kohtelu vaikuttaa heidän
psyykeensä. He kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi, vaikka
muuten olisivat kuinka kunnollisia veroja maksavia kansalaisia.
Kuten homoseksuaalit ennen, kannabiksen käyttäjät edelleen
joutuvat usein viettämään kaksoiselämää,
joka on nöyryyttävää ja kokonaispersoonaa vahingoittavaa.
Hyvin tätä tilannetta kuvaa erään 55-vuotiaan ikänsä
kannabista käyttäneen miehen lausahdus: "Saa nähdä,
jos tässä vielä ennen kuolemaansa pääsisi ihmiseksi".
Tämä moraalinen prinsiippi on Suomen kannabisyhdistyksen perustamisen
päätaustoja. Kysymys on perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista,
joita kannabista käyttämättömät ihmiset eivät
aina tule ajatelleeksi. Yritykset määrittää vähemmistölle
prosenttiraja, jonka jälkeen sen oikeudet voidaan ottaa huomioon,
ei ole yhdenvertaisuuteen perustuvan oikeusvaltion periaatteiden mukainen
ja se on moraalisesti väärin.
4.2 Kannabis myyntiin kahviloihin
Jotta salakaupasta päästään irti tai se saadaan
pääosin hallintaan, on järjestettävä kannabiksen
saanti. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kannabiskahvilat
saisivat oikeuden toimia luvanvaraisesti ja myydä myös kannabista.
Lupaehtoja valvomalla kannabiskauppa saataisiin hallintaan pois rikollisten
käsistä. Kahviloissa noudatettaisiin ikärajaa, joksi sopisi
18 vuoden ikä kuten alkoholin anniskelussa. Kahvilat toimisivat kuten
mikä tahansa kahvila ja maksaisivat veron myös kannabiskaupasta.
Koska Suomessa on Alko, jolla on osaamista nautintoaineiden kaupassa, se
voisi myös ottaa tuoteluetteloonsa kannabistuotteita.
4.3 Pois alkoholin käyttöpakko
Suomi on maailman huippuluokkaa väkivaltarikosten tilastoissa ja
suurimpaan osaan näistä rikoksista on alkoholilla osuutta. Ei
ole oikein, että niille henkilöille, jotka kaipaavat muuta kuin
alkoholia mielen virkistykseksi, on määrätty alkoholin käyttöpakko.
Osa ihmisistä tulee väkivaltaisiksi nautittuaan alkoholia. Ainakin
osalle realistisempi vaihtoehto välttää tätä,
olisi kannabis kuin täysraittius. Ihminen tarvitsee sosiaalista elämää
myös kodin seinien ulkopuolella. Siksi pitäisi olla mahdollista
istua iltaa ystäviensä kanssa myös jointin parissa eikä
vain tuopin ääressä. Juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan
joka kymmenes suomalainen on yliherkkä alkoholille. Heille alkoholi
ei sovellu nautintoaineeksi. Tämänkin takia olisi oltava mahdollisuus
saada kannabista käyttäville ihmisille samat oikeudet kuin alkoholia
käyttävillä on.
4.4 Hampun kotikasvatus on hyvä harrastus
Aikuisten ihmisten omaan käyttöön tapahtuva hampun kotikasvatus
on osaratkaisu ongelmiin. Kotikasvatus on toimiva ratkaisu oloissa, joissa
myyntiä ei ole järjestetty. Vaikka myynti järjestettäisiinkin,
niin osa kasvattajista jatkaisi rakasta harrastustaan. Puutarhanhoito antaa
iloista mieltä, ja valohoito piristää kaamoksen keskellä.
On vaikea mieltää, missä on rikos, jos kasvattaa siemenestä
kasvin, ja kun kukka on valmis, nauttii sen omaksi ilokseen.
Omaan käyttöön tapahtuva hampun kasvatus on samanlainen
harrastus kuin kotiviinin tai kotioluen valmistaminen. Siitä on vaikea
saada suurta yhteiskunnallista ongelmaa. Jos hamppua aletaan viljellä
myyntiin, siitä jää yhtä helposti kiinni kuin pontikan
keitosta myyntiin. Pelko nuorten kannabiksen kasvattamisesta kotona on
perusteeton, koska se ei voi tapahtua vanhempien tietämättä.
Jos vanhemmat vähänkin ovat selvillä lastensa asioista ja
käyvät heidän huoneessaan, he huomaavat kotipuutarhan ilmestymisen.
Ihmiset alkavat kasvattaa hamppua omiin tarpeisiinsa kahdesta pääsyystä.
He eivät halua periaatteellisista tai käytännöllisistä
syistä asioida rikollisten kanssa tai he haluavat välttää
pimeiltä markkinoilta hankkimisen hankaluudet, olemattoman laatuvalikoiman
ja kannabisväärennökset. Kaikki se raha, minkä kotikasvattaja
säästää, kun ei joudu asioimaan pimeillä markkinoilla,
on pois rikollisilta. Vähentyneet rikollisyhteydet ja puuttuva raha
rikollisilta ovat kokonaisuus, joka suuntautuu järjestäytynyttä
rikollisuutta vastaan. Yhteiskunnan etu on tukea kotiviljelyä, ei
viljelyksien ja viljelijöiden vainoaminen.
Ennemmin tai myöhemmin kannabiskauppa vapautuu Euroopassa. On huono
asia, jos olemme silloin Suomessa pelkän tuonnin varassa. Korkealaatuisella
kannabiksella voisi olla kotimarkkinoiden lisäksi kysyntää
ulkomailla. Omalta osaltaan tämä helpottaisi maaseudun elinkelpoisuutta.
Korkealaatuisen kannabiksen tuottamiseen tarvittavaa ammattitaitoa ei saavuteta
hetkessä. Siksi olisi hyvä, että on harrastajia, joista
joillakin on kertynyt sen verran osaamista, että he pystyvät
suhteellisen nopeasti vastaamaan haasteisiin.
4.5 Dekriminalisointi ei räjäytä käyttöä
On sanottu, että kannabiksen käyttö lisääntyisi
räjähdysmäisesti, jos se dekriminalisoitaisiin. Varmaan
aluksi tulisikin pieni hyppäys tilastoissa, mutta se tasaantuisi nopeasti.
Hollannissa, jossa kannabis on vuosikymmeniä ollut de facto laillista
ja sitä on saanut yhtä helposti kuin olutta, sen käyttö
ei ole lisääntynyt räjähdysmäisesti. Alkoholi
on ja pysyy edelleen hollantilaisten suurimpana päihdeongelmana. Tutkimukset
ovat osoittaneet, että kannabiksen käytön suhteellisella
osuudella ja kontrollipolitiikan tiukkuudella ei ole mitään yhteyttä.
Nordisk Alkoholtidskrift-lehden numerossa 4/96 professori Henrik
Tham Tukholman yliopiston kriminologian laitokselta kyseenalaistaa virallisen
käsityksen, että Ruotsin huumepolitiikan tiukentaminen 1980-luvulla
olisi onnistunut.
On sanottu, että kannabiksen laillistaminen toisi alkoholiongelman
rinnalle toisen ongelman. Kannabis on kuitenkin jo keskuudessamme. On jopa
väitetty, että nuoret nykyään saisivat helpommin kannabista
kuin keskiolutta. Dekriminalisoinnin tavoitteena on myös tehdä
kannabiksen saatavuus nuorille vähintään yhtä vaikeaksi
kuin keskioluen saatavuus. Ongelmien laajuutta ei voi ratkaista yksinkertaisella
aritmetiikalla. On ihmisiä, jotka käyttävät onnistuneesti
kannabista alkoholiongelman hoitamiseen saamatta kuitenkaan ongelmia kannabiksen
käytöstä. Tällöin kokonaisongelma pienenee. Suuri
osa päihdeongelmaisista on monipäihdeongelmaisia sekakäyttäjiä.
Heille kelpaavat kaikki päätä sekoittavat aineet. Tällaista
päihdeongelmaa ei voi laskea erikseen kunkin päihteen ongelmaksi.
Kokonaispäihdeongelma ei lisäänny tai vähene aineiden
määrän mukaan, vaikka sen hoito voikin olla monimutkaisempaa.
Päihdepolitiikkaa ei kuitenkaan voi rakentaa tämän vähemmistön
mukaan, suurin osa ihmisistä pysyy kohtuukäyttäjinä
sekä alkoholin että kannabiksen suhteen.
4.6 Käyttöä voidaan ohjata terveellisempiin suuntiin
Kannabiksen käyttöä voidaan rajoittaa ja ohjata terveellisempiin
suuntiin kannabiskulttuurilla ja sosiaalisella kontrollilla. Kuten aikojen
kuluessa alkoholin käyttöön on kehittynyt erilaisia kulttuureja,
on kannabista tuhansia vuosia käyttäneissä kulttuureissa
tapoja ja normeja, joiden tiedostaminen auttaa välttämään
kannabiksen ongelmia aiheuttavan käytön. Jos itsensä pihalle
polttanutta paheksutaan samalla tavalla kuin alkoholihumalassa törttöilevää,
se ohjaa käyttöä vähemmän ongelmia aiheuttavaan
suuntaan. Kannabiskieltolaki ei edistä näiden vaikuttavien vipujen
käyttöä.
5. Mahdollisuudet inhimilliseen politiikkaan nykyisen
lain puitteissa
Vuoden 1994 alussa voimaantullut huumerikoslaki sisältää
pykälän 7 eli toimenpiteistä luopumisen, joka mahdollistaa
lakia muuttamatta huomattavasti entistä inhimillisemmän ja järkevämmän
lainkäytön. Pykälän sisältö on seuraava:
"Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön
liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta
voidaan sen lisäksi mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa
asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää
syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon
ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta.
Syyte voidaan jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta,
jos tekijä osoittaa hakeutuneensa sosiaali- ja terveysviranomaisen
hyväksymään hoitoon."
Toimenpiteistä luopumista koskevat yleiset säännökset
uudistettiin vuoden 1991 alussa. Syyttäjä saa jättää
syytteen ajamatta muun muassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän
alaikäisyyden ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden perusteella,
ja tuomioistuin saa samantapaisilla perusteluilla jättää
rangaistuksen tuomitsematta. Vaikka valtuudet olivat olemassa lakia valmisteltaessa,
niitä ei käytetty, minkä takia ne vielä kirjattiin
pykälään 7. Sen yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan:
"Nykyisen huumausainelain aikana näitä valtuuksia ei ole
paljon käytetty, vaan toimenpiteistä luopunen on ollut harvinaista.
Kuten yleisperusteluissa on esitetty, tämän esityksen tarkoituksena
on, että pelkän käytön tapauksissa syyttämättä
ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisin, jollei sitä
vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin,
lakiin on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumiseksi.
Perusteluissa kerrotaan selvästi, mikä on lainlaatijan tarkoitus:
"Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä.
Käytön ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön
liittyvään huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa
olisi epäjohdonmukaista rangaista käytön valmistelemiseksi
tehdystä maahantuonnista, hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden
rikosten tulisi välittömästi liittyä tapahtuneeseen
tai suunniteltuun omaan käyttöön. Esimerkiksi valmistus
tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi tämän säännöksen
alaan.
Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa.
Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus
tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään
yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa on otettava
huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena olisi tapaus, jossa
aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan
huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö
kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön.
Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on
omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä,
esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksessä, tapausta
ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä
tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää lainkäyttäjän
tapauksittain tehtäväksi."
5.1 Toimenpiteistä tulisi luopua 7 § hengessä
Olisi toivottavaa, että poliisi, syyttäjälaitos ja oikeusistuimet
alkaisivat toimimaan lain hengen mukaan. Käytännössä
seuraavat asiat tulisi jättää toimenpiteittä:
Sen sijaan tämän säädöksen piirin eivät
kuuluisi kannabiksen hankkiminen tai välittäminen alaikäiselle
henkilölle. Säännöksen piiriin ei kuuluisi myöskään
kannabiksen häiritsevä käyttö yleisissä tiloissa.
Olisi hyvä, jos lakia voitaisiin muuttaa siten, että olisi mahdollisuus
tuomita myös rikesakko esimerkiksi pahennusta herättävästä
käytöstä yleisissä tiloissa. Tämä helpottaisi
sakotettavan elämää ja säästäisi oikeuslaitoksen
kuluja, joita voidaan kohdentaa paljon mielekkäämpiin kohteisiin.
5.2 Vanha meno jatkuu
Nykyisin säännöstä sovelletaan sattumanvaraisesti
tai tavalla, joka ei sovi oikeusvaltioon. Vielä aivan viime aikoina
tietoomme on tullut seuraavanlaisia tapauksia, joissa säännöstä
ei sovelleta:
Sen lisäksi, että on epäinhimillistä ja lain henkeä
rikkovaa nostaa oikeusjuttu moisista pienistä asioista, tämä
murentaa luottamusta oikeuslaitoksen järkevyyteen, asettaa oikeuslaitoksen
naurunalaiseksi ja tuhlaa veronmaksajien rahoja rasittamalla oikeuslaitosta
turhilla jutuilla. Viimeisen kaltaisia tapauksia on Kannabisyhdistyksen
tietoon tullut useita. Poliisillakaan ei ole oikeutta hävittää
yksityistä omaisuutta, jos sitä ei määrätä
oikeudessa hävitettäväksi. Takavarikoidusta omaisuudesta
on myös tehtävä takavarikkopöytäkirja.
Olisi hyvä, jos poliisi ja syyttäjälaitos pystyisivät
määrittämään yhtenäisen linjan, jossa ei
puututtaisi edellä esitettyihin asioihin. Näin jäisi myös
enemmän aikaa keskittyä todellisten rikosten tutkintaan.
5.3 Kannabis erotettava kovista aineista
Koska kannabista ei ole erotettu laissa muista huumeista, se voitaisiin
eksplisiittisesti tehdä sekä tutkinnan että tuomioistuimen
tasolla. Kannabiksesta annettujen rangaistusten tulisi olla tuntuvasti
lievempiä kuin esimerkiksi amfetamiinista tai heroiinista annettujen
tuomioiden. Eriytymätön käytäntö johtaa kovien
aineiden osuuden kasvuun huumerikollisuudessa. Tiedotusvälineet voisivat
myös tiedostaa vastuunsa erotella eri aineet toisistaan. Nykyään,
kun puhutaan mistä tahansa huumeesta, kuvitukseksi pistetään
vierekkäin hampun lehti ja ruisku, joilla ei ole mitään
tekemistä keskenään. Tämä edesauttaa väärinkäsitysten
syntymistä ja leimaa kannabiksen kovaksi huumeeksi.
Inhimillisempi lainkäyttö edesauttaisi sitä, että yleinen ilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, että kannabiksen käyttäjää ei pidettäisi narkkarina. On yhtä harhaanjohtavaa pitää kannabiksen kohtuukäyttäjää narkkarina kuin pitää jokaista alkoholia käyttävää ihmistä alkoholistina.