Huumausainepoliittinen toimikunta

Suomen kannabisyhdistyksen kuuleminen

Sosiaali- ja terveysministeriö 14.11.1996

Kannabiskieltolaki pahentaa huumeongelmaa

1. Yhteenveto

Kannabiksen aiheuttamia sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja on tutkittu pitkään. Yli sata vuotta sitten julkaistiin laaja raportti Report of the Indian Hemp Drugs Commission, jossa esitettyjä johtopäätöksiä on kerrattu useissa myöhemmissä tutkimuksissa. Lopputuloksen voi tiivistää: kannabis on suhteellisen harmiton nautintoaine, eikä löydy todisteita sille, että kannabis aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita. Kannabiksen runsaasta ja pitkäaikaisesta käytöstä voi aiheutua terveydellisiä haittoja, mutta ne eivät ole missään suhteessa siihen, miten kannabikseen suhtaudutaan kontrollipolitiikassa. Alkoholia, jonka sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat aivan toista luokkaa, on vapaasti saatavissa kaikkialta. Kannabiksen käytön ja rikollisuuden välillä ei myöskään ole osoitettavissa mitään yhteyttä.

Suomessa harjoitettu täyskieltoon perustuva huumausainepolitiikka on epäonnistunut. Se ei ole pystynyt pysäyttämään huumeiden käyttöä, päinvastoin käyttö on edelleen kasvussa. Linjana on myös ollut, että kielletyistä huumeista puhutaan vain yksioikoisen kielteiseen sävyyn. Tämä on vienyt uskottavuutta valistukselta, estänyt kunnollisen keskustelun monimutkaisista asioista ja antanut erityisesti nuorille ihmisille huonon valmiuden kohdata päihdetodellisuus. Tämä on tikittävä aikapommi, joka voi aiheuttaa vielä huomattavaa kasvua päihteiden, erityisesti kovien aineiden käytössä.

Kiistaton tulos täyskieltoon perustuvasta politiikasta on se, että kymmeniä tuhansia ihmisiä on leimattu jossain elämänsä vaiheessa rikollisiksi. Osa tuomituista on joutunut kärsimään tästä kohtuuttomasti, kun heidän elämänsä on hajonnut. Politiikan aiheuttamien tuhottujen elämien ja eriasteisten henkisten vammojen lisäksi, se on tullut kalliiksi veronmaksajille, erityisesti jos vertaa kustannuksia saavutettuihin tuloksiin. Puheet hyvästä huumetilanteesta Suomessa on syytä lopettaa. Alkoholi , alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö ja kasvava kovien aineiden kritiikitön suosio, eivät ole hyviä tuloksia.

Kannabiksen laittomuus altistaa ihmisiä, erityisesti nuoria, rikollisuudelle. Se altistaa heitä myös koville aineille. Laiton kauppa ei tunne ikärajoja. Kannabiskauppa tulisi saada valvontaan, ikäraja myynnille tulisi asettaa samaksi kuin alkoholille ja laadunvalvonta järjestää, jotta vältyttäisiin väärennettyjen kannabistuotteiden aiheuttamalta terveysriskiltä.

Kannabiksen laittomuus tukee rikollisuutta, korruptiota, sotia ja terrorismia. Dekriminalisoinnilla saataisiin nämä varat yhteiskuntaa hyödyttävään käyttöön. Välittömästi tulisi sallia aikuisten ihmisten hampun kasvattaminen omaan käyttöön. Tästä ei ole haittaa muille kuin huumerikollisille.

Vuoden 1994 alussa voimaantulleeseen huumerikoslakiin sisältyvää pykälää 7 eli toimenpiteistä luopumista ei ole käytetty lain laatijan tarkoittamalla tavalla. Edelleen syytetään ja tuomitaan kannabiksen käytöstä, pienen määrän hallussapidosta ja hampun kasvattamisesta omaan käyttöön. Näissä tapauksissa ei tulisi ryhtyä lainkaan oikeudellisiin toimenpiteisiin.

Olisi toivottavaa, että poliisi, syyttäjälaitos ja oikeusistuimet alkaisivat toimimaan lain hengen mukaan. Käytännössä seuraavat asiat tulisi jättää toimenpiteittä: kannabiksen käyttö, pienen omaan käyttöön tarkoitetun kannabismäärän hallussapito, pienen määrän hankkiminen omaan tai yhteiseen aikuisten ihmisten käyttöön, omaan käyttöön tulevan pienen määrän maahantuonti, hampun kasvattaminen omaan käyttöön ja aikuisten ihmisten kannabiksen käyttö yksityistilaisuudessa.

2. Aiheuttaako kannabis sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja

Kun perustellaan kannabiksen kieltolakia, toistetaan usein sitä, ettemme tarvitse tänne enää lisää sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Aiheuttaako kannabis todella tällaisia haittoja. Argumentointia voidaan myös lieventää: kannabista ei ole tutkittu tarpeeksi, ja on parempi pelata varman päälle.

Kumpikaan perustelu ei pidä paikkaansa. Kannabista on tutkittu hyvin paljon, ja lopputuloksen voi tiivistää siihen, että kannabis on suhteellisen harmiton nautintoaine. Alkoholin aiheuttamat sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat varmasti suuremmat.

2.1 Sata vuotta kannabistutkimusta

Yli sata vuotta sitten Englannin parlamentti asetti 1893 komitean tutkimaan hampun käyttöä silloisessa siirtomaassa Intiassa. Tutkimusta varten haastateltiin 2 vuoden aikana n. 1200 asiantuntijaa joogeista lääkäreihin ja hampun polttajista hampun suurviljelijöihin. Vuonna 1894 julkaistiin tutkimuksen tuloksena 3281 sivua 7 niteessä nimellä Report of the Indian Hemp Drugs Commission.

Raportin keskeiset tulokset ovat seuraavanlaiset: "Ei löydy todisteita sille, että huumausaineen (kannabiksen) kohtuukäyttö aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita. Todisteet osoittavat, että ganjan tai charaksen kohtuukäyttö ei ole missään huomattavassa määrin haitallista, ja bhangin juomisessa tottumuksen voidaan sanoa olevan suhteellisen harmitonta".

Raportin mukaan kohtuukäyttö ei hampun kohdalla johda liikakäyttöön sen enempää kuin alkoholin kohdallakaan. "Ganjan tai bhangin säännöllinen kohtuukäyttö aiheuttaa samoja vaikutuksia kuin kohtuulliset ja säännölliset whisky-annokset. Liikakäyttö rajoittuu joutilaisiin ja kevytmielisiin."

Yhteenvetona raportti esittää, että täydellinen kieltolaki on aiheeton, eikä ole löydetty minkäänlaisia todisteita siitä, että näiden huumeiden kohtuukäyttö aiheuttaisi henkisiä tai moraalisia vaurioita.

Vuonna 1938 New Yorkin pormestari Fiorello Laguardia asetti tieteellisen toimikunnan tutkimaan marihuanan käyttöä. 1944 julkaistu raportti, joka tunnetaan nimellä New Yorkin pormestarin marihuanakomitea, päätyi seuraaviin johtopäätöksiin: "Käytettävissä ollut tutkimusaineisto osoittaa, ettei todellista riippuvuutta tai toleranssia ole havaittavissa marihuanan käyttäjien keskuudessa. Lisäksi marihuanaa jo vuosia polttaneet eivät osoittaneet henkisen tai fyysisen rappeutumisen merkkejä, joita voidaan havaita muiden huumeiden kohdalla."

Kannabiksen käytön lisäääntyminen 60-luvulla ja erityisesti sen käsittely sensaatiolehdistössä aiheutti sen, että Englannisssa asetettiin vuonna 1967 komitea, joka sai nimensä puheenjohtajansa paronitar Woottonin mukaan.

Tutkittuaan kaiken saatavilla olevan materiaalin Woottonin komitea päätyi yhteenvetoon, että kannabiksen pitkäaikaisella kohtuukäytöllä ei ole vahingollisia vaikutuksia, ja esitti suuria lievennyksiä tuolloin voimassaoleviin lakeihin sekä päätyi siihen, että suurin osa yleisistä epäluuloista kannabiksen suhteen ovat perusteettomia. Erityisesti raportissa todetaan se, että kannabiksen yhdistäminen heroiiniin lainsäädännössä ei ole asianmukaista.

Vuonna 1984 Nordiska nämnden för alkohol- och drogforskning julkaisi pohjoismaisten lääketieteen asiantuntijoiden kokoaman raportin Cannabis och medicinska skador: en nordisk värdering. Siinä kootaan yhteen eri mietinnöt: Advisory Committee on Drug Dependence 1968, Commission of Inquiry into the Non-medical Use of Drug 1970 ja 1972, Mayor's Committee in Marihuana 1944, National Commission on the Causes and Prevention of Violence 1970, National Commission on Marihuana and Drug Abuse 1972, President's Commission on Law Enforcement and Administration of Justice 1967, White House Conference on Narcotic and Drug Abuse 1963. Kaikki nämä ovat päätyneet samaan kuin Intian Hamppukomitea sata vuotta sitten: "Voidaan pitää toteennäytettynä, että hampusta valmistettujen huumeiden käytön ja rikollisuuden välillä ei ole minkäänlaista yhteyttä".

Artikkelissa käydään läpi riippuvuuden luonnetta ja riskiryhmiä. Kannabisriippuvuutta kuvataan drug seeking -käyttäytymiseksi, jonka arvellaan johtuvan enemmän kannabisalakulttuurista kuin itse aineesta johtuvaksi. Riskiryhminä tuodaan esille teini-ikäiset, psyykkisiä ongelmia omaavat tai psyykkisesti sairaat henkilöt sekä raskaana olevat naiset. Kannabiksen vaikutuksen alaisena autolla ajamista pidetään myös riskikäyttäytymisenä samoin kuin kannabiksen pakonomaista käyttöä.

2.2 Kannabiskieltolaki luodaan

Kansainvälinen tai paremminkin länsimainen huumekontrolli alkoi 1909 Shanghaissa ja vuosina 1911-14 Haagissa pidetyissä konferensseissa, joissa koottiin Shanghain ja Haagin sopimukset. Perusongelmana oli opiaattien ja kokaiinin käyttö, mutta vastoin tutkittua tietoa julkisuudessa aloitettu kauhukampanjointi kannabista vastaan ajoi senkin kontrollin kohteeksi 1925 Genevessä pidetyssä ns. toisessa oopiumkonferenssissa.

Yhdysvalloissa 1934 kumottu alkoholin kieltolaki on yksi rajapyykki kannabiksen kieltolain voimistamisessa. Lehdistö kirjoitti tappajaruohosta ja USA:ssa juuri perustetun huumausaineviraston johtajaksi nimetty Harry J. Anslinger aloitti voimakkaan kampanjan marihuanaa vastaan. Työttömiksi jääneille "lahjomattomille" piti saada työtä, ja marihuana oli sopiva syntipukki erityisesti siksi, että sen käyttäjäryhmät olivat pääasiassa mustia ja meksikolaisia. Anslinger aloitti kampanjan "Marihuana, nuorison salamurhaaja". Perustelut olivat tyyliä: "Poltat sätkän ja tapat veljesi". Kun nykyään katsoo sen ajan "valistusfilmejä", niin ei voi kuin ihmetellä, miten kauas todellisuudesta propaganda voi eriytyä.

Nousevalla keinokuitu- ja lääketeollisuudella oli myös oma intressinsä voimistaa epäluuloja hamppua kohtaan. Länsimaiden voimakkaalla alkoholiteollisuudellakin oli tavoitteena levittää markkinansa maailmanlaajuisiksi ja suojautua vieraita nautintoaineita kuten kannabista vastaan. Vuosikymmenien kuluessa on länsimaihin aikaansaatu suoranainen hamppuhysteria, joka on aiheuttanut voimakkaita ennakkoluuloja kaikkea hamppuun liittyvää kohtaan: kuituun, öljyyn, ruokaan ja lääkkeisiin. Vasta viime aikoina hampun monipuoliset, myös ekologiset ominaisuudet on löydetty uudelleen.

2.3 Sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja

Viime vuosikymmeninä on saatu kokemuksia kannabiksen aiheuttamista sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista. Esimerkiksi Hollannissa kannabista on ollut saatavissa erityisistä kahviloista 70-luvun alusta lähtien, ja se on ollut de facto laillista. Myös muissa teollistuneissa länsimaissa kannabista on 60-luvun lopulta lähtien käytetty suhteellisen yleisesti. Ei ole mitään kiistatonta näyttöä, että ongelmat olisivat lisääntyneet dramaattisesti. Hollannin kannabiskahvilat ovat suhteellisen rauhallisia paikkoja, jotka eivät levitä turmelusta ympäristöönsä. Tavallinen alkoholia anniskeleva ravintola on paljon suurempi järjestyshäiriöiden ja sosiaalisten ongelmien aiheuttaja.

Kannabis aiheuttaa myös sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Ongelmat aiheutuvat liikakäytöstä. On aivan selvää, että minkä tahansa tajuntaan vaikuttavan aineen jatkuva käyttö aiheuttaa ongelmia, koska ihminen ei silloin kohtaa todellisuutta koskaan selvin päin. Tällöin ongelmia ei pystytä ratkaisemaan, ja elämänhallinta pettää ennemmin tai myöhemmin. Päihteiden liikakäytöllä tai pakonomaisella käytöllä ei sinänsä ole mitään tekemistä erityisesti tietyn aineen kanssa. Ongelmat ovat paljon syvemmällä ihmisen henkilökohtaisessa elämässä ja yhteiskunnan tilassa. Ihminen voi aiheuttaa sairaaloisen riippuvuuden ja sosiaalisia tai terveydellisiä haittoja itselleen lukemattomilla aineilla, esimerkiksi alkoholilla, elämäntavoillaan, ihmissuhteillaan ja seksillä. Voimakkaasti addiktoivat aineet kuten opiaatit aiheuttavat lisähaitan, koska riippuvuus vaikeuttaa kuntoutusta. Useat aineet voivat myös aiheuttaa yliannostuskuolemia. Kannabis ei aiheuta voimakasta riippuvuutta eikä sen yliannostukseen voi kuolla.

Jos kannabista nautitaan polttamalla, se aiheuttaa samankaltaisia terveyshaittoja kuin tupakan savu. Se voi vaikuttaa kroonisen keuhkoputken tulehduksen ja syövän esiasteiden syntymiseen ja suurentaa riskiä syövän kehittymiseen hengitys- ja ruuansulatuselimiin kuten suuhun, nieluun, ruokatorveen tai keuhkoihin. Vertaaminen tupakan aiheuttamaan riskiin on kiistanalainen, kannabiksen on sanottu olevan sekä vaarattomampaa että vaarallisempaa. Joka tapauksessa kohtuukäytössä kannabista ei nauttita läheskään yhtä paljon kuin tupakkaa. Savun aiheuttamat terveyshaitat välttää nauttimalla kannabista leivonnaisissa ja juomissa. Nils Christie ja Kettil Bruun ehdottivat kirjassaan "Hyvä vihollinen - Huumausainepolitiikka Pohjolassa", että jos marihuanaa myytäisiin savukkeina, yritettäisiin päästä tarjonnassa mahdollisimman vähätervaisiin kannabislajikkeisiin terveyshaittojen minimoimiseksi.

Murrosikäisellä ihmisellä oppimiskyky voi heiketä kannabiksen runsaan käytön seurauksena, joka erityisesti häiritsee jo ennestään koulussa huonosti menestyviä oppilaita. Runsas pitkäaikaiskäyttö voi heikentää muistitoimintoja. Vaikutukset ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Skitsofreniaa sairastavien tai siihen alttiiden ihmisten ei myöskään pitäisi nauttia kannabista.

3. Täyskiellon tuloksettomuus suomalaisessa huumesodassa

Tajuntaan vaikuttavia aineita on käytetty niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Tähän on jokin yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin seksiinkin. Asiaa on tutkittu paljon, mutta mihinkään yksimielisiin tuloksiin ei ole päästy. Asiaa mutkistaa se, että myös useat eläimet käyttävät päihteitä, vaikka äkkipäätä voisi ajatella, että tällainen käyttäytyminen on luonnossa tuhoisaa ja olisi kadonnut evoluution myötä. Täyskieltoon perustuva politiikka on yhtä tuomittu epäonnistumaan kuin olisi seksin täyskielto. Kieltolaki luo kieltolain logiikan. Yhteiskunta itse luo rikollisuuden, jota se yrittää torjua keinolla, joka luo lisää tätä rikollisuutta. Täyskiellon politiikka on noidankehä. Siksi päihdepolitiikka pitäisi rakentaa siltä perustalta, että tajuntaan vaikuttavia aineita käytetään, mutta käytön puitteet tulisi järjestää niin, että haitat tulisivat minimoiduksi. Tällä tavalla voidaan saada myös aikaan tuloksia.

3.1 Täyskielto tuottaa rikollisia

Suomen huumausainepolitiikka on viime vuosikymmenet perustunut täyskieltoon. Kaikkien kiellettyjen aineiden käyttö on ollut huumausainerikos. On ajateltu, että tämä on sellainen pelote, että se ehkäisee huumeiden kokeilua ja käyttöä. Tästä huolimatta käyttö on koko ajan lisääntynyt, vaikka nousu ei olekaan ollut lineaarista. Kasvun pysähtyminen tai väliaikainen lasku siinä, ovat aiheutuneet yleisemmistä yhteiskunnallisista virtauksista. Kiistaton tulos on se, että kymmeniä tuhansia ihmisiä on leimattu jossain elämänsä vaiheessa rikollisiksi. Joillekin se on "toiminut opetuksena", joillekin ei. Osa tuomituista on joutunut kärsimään tästä kohtuuttomasti sen tuhotessa heidän elämänsä.

3.2 Suomessa ei ole huumekeskustelua

Kriminalisoinnin lisäksi linja on ollut selkeä. Kaikki huumeisiin liittyvä on kielteistä, eikä niistä saa sanoa mitään positiivista. Poikkeuksen muodostavat alkoholi, tupakka ja kahvi. Se, että huumeista voi sanoa mitä tahansa kunhan se on kielteistä, on johtanut siihen, että ihmiset eivät ole selvillä, miten monimutkaisesta asiasta on kysymys. Koska kannabis on yleisin ns. kielletty huume, se on ollut syntipukkina. Suomessa on ollut lähes mahdotonta keskustella siitä, että erilaisia tajuntaan vaikuttavia aineita voisi käyttää järkevästikin rentoutuakseen raskaan työn jälkeen tai itselääkintään. Täällä vallitsee narkofobinen tila, jossa kaikkiin tajuntaan vaikuttaviin aineisiin suhtaudutaan sairaaloisen epäluuloisesti ja pelokkaasti. Suomessa ei ole voitu käydä sellaista keskustelua, jota on käyty useissa muissa Euroopan maissa.

3.3 Emme opi käsittelemään päihteisiin liittyviä asioita

Tämän takia me olemme kuin tynnyrissä kasvaneita, eikä ihmisillä ole valmiuksia käsitellä päihteisiin liittyviä asioita kiihkottomasti. Samalla jäävät kehittymättä hyvät valmiudet selvitä päihteitä täynnä olevasta maailmasta. Esimerkiksi ei tajuta, että ns. viralliset lääkkeet ovat aivan samanlaisia päihteitä kuin kielletyt huumeet. Näin voi kehittyä myös eräänlainen on/off-tila. Jos jostain syystä päihteitä vastaan rakennettu suojakuori murtuu, joudutaan helposti ja nopeasti pahoihin päihdeongelmiin, koska päihteen kanssa ei selvitä. Tilanne on sama kuin alkoholin vieminen yhteisöön, jossa sitä ei entuudestaan tunneta. Tuho on suuri.

Kielteinen ja yksioikoinen suhtautuminen on aiheuttanut myös sen, että kaikkiin kiellettyihin aineisiin suhtaudutaan samalla tavalla. Lakikin tuntee vain huumausainerikoksen, vaikka nykyisin voidaankin käyttää raskauttavana seikkana aineen vaarallisuutta. Jos on olemassa vain käsite kielletty huume, niin ihmiselle, erityisesti nuorelle syntyy helposti illuusio siitä, että sehän on sama käytänkö kannabista, amfetamiinia tai heroiinia. Ensimmäinen 60-luvun lopulla syntynyt amfetamiiniepidemia syntyi juuri näin. Sen jälkeen niitä on syntynyt jatkuvasti, ja elämme sellaisessa juuri nytkin. Kun ihminen on ostamassa hasista juhlistaakseen viikonloppua kauppias kertoo, että valitettavasti pilvi on nyt loppu, mutta tässä olisi hyvää ja edullista amfetamiinia. Itsesuojelu ei välttämättä toimi tällaisessa tilanteessa, jos ei ole tarpeeksi hyvin selvillä, että aineilla ja niiden vaikutuksilla on huomattava ero. Ei ole mitään yleistä huumetta.

3.4 Kannabiskulttuurin kehittyminen kivuliasta

Kannabis on sosiaalinen nautintoaine samalla tavalla kuin alkoholi ja kahvi. Ihmiset istuskelevat mielellään tuopin ääressä maailman ihmeellisyyksiä pohtien, ja on vaikea kuvitella juhlia, joita ei juhlistettaisi kahvilla ja/tai alkoholilla. Samalla tavalla ihmiset seurustelevat poltellen silloin tällöin jointin tai piipullisen. Koska kannabis on kiellettyä, tämä voi johtaa tilanteeseen, mikä muistuttaa viinan nauttimista alkoholikieltolain aikana tai viime vuosikymmeninä, kun alkoholin käyttö oli ylisäädeltyä ja paheksuttua. "Pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain" voidaan vaihtaa lauseeseen "Piippu kiersi ringissä ja yskittiin vain." Kiinnijäämisen pelko, kannabiksen saatavuuden vaikeus, epämääräiset olosuhteet ulkona tai jossain "luukussa" muuttavat sosiaalisen tilanteen epäsosiaaliseksi. Kannabiksenkin käyttö voi muuttua pelkästään päihtymishakuiseksi kuten juoma"kulttuuri" humalahakuiseksi. Olosuhteet johtavat myös epäterveelliseen polttamistapaan, joissa tavoitteena on saada mahdollisimman paljon savua mahdollisimman syvälle keuhkoihin.

3.5 Laittomuus johtaa syrjäytymiseen

Kannabiksen laittomuus voi johtaa ihmisen syrjäytymiseen ja koko elämän hajoamiseen. Oikeusprosessi on jo sinänsä rankka kokemus ihmiselle, jonka ainoa rikos on hampun kukan nauttiminen. Sen lisäksi hänen opiskelunsa voivat keskeytyä, hän voi saada potkut työstään ja jäädä työttömäksi, perhesuhteet voivat tulehtua ja hajota sekä sukulais- ja ystävyyssuhteet joutua koetukselle tai rikkoutua. Koska huumausainerikoksesta voi saada kaksi vuotta vankeutta, se mahdollistaa kotietsinnän, joka on useille ihmisille traumaattinen kokemus. On paljon havaintoja siitä, että jo jostain syystä syrjäytyneet joutuvat toistuvasti kotiin tunkeutumisen kohteeksi, vaikka siihen ei todellista syytä olisikaan. Epäily huumausainerikoksesta on hyvä tekosyy. Aina syytteeseen joutuminen tai kotietsintä eivät aiheuta dramaattisia seurauksia, mutta silloin tällöin näin tapahtuu. Kannabisyhdistykseen otetaan usein hätääntyneenä yhteyttä, kun viranomaiset ovat penkoneet kodin, nöyryyttäneet asukkaita tai tuhonneet hampun kotiviljelmän, joksi on voitu nimetä jopa yksi kasvi ruukussa. Yksikin "turhaan" syrjäytynyt ihminen on liikaa.

3.6 Laittomuus altistaa rikollisuudelle

Kannabiksen laittomuus altistaa rikollisuudelle. Koska hasista ei voi ostaa tavallisesta kaupasta, se haetaan "kioskista". Tällä tavalla ihminen solmii yhteyksiä ammattimaisiin huumerikollisiin. Sen lisäksi, että ostetusta palasta maksettu raha suoraan tukee myyjän henkilökohtaista elämää, se epäsuorasti tukee koko ketjua pellolta kioskiin. Tämä ketju koostuu korruptoiduista viranomaisista, järjestäytyneestä rikollisuudesta, sotien ja terrorismin rahoituksesta. Samalla ostaja altistuu varastetun tavaran kaupalle, koska näissä piireissä liikkuu kaikenlaista. Eikä vain varastetun tavaran, vaan kannabiksen ja mahdollisesti jonkun muunkin aineen kaupalle. Voi syntyä houkutus ottaa kerralla vähän enemmän ja myydä osa pienellä voitolla. Kaveripiirin kesken alkanut normaali veljesapu voikin hiljalleen muuttua suurimittaiseksi huumeiden myynniksi. Lähes jokainen pidempään kannabista käyttänyt tuntee tällaisia henkilöhistorioita.

3.7 Laittomuus altistaa terveyshaitoille

Alkoholikieltolain aikana sekoitettiin alkoholijuomiin metanolia, joka aiheutti myrkytyksiä. Samalla tavalla kannabiksen laittomuus on terveysriski. On tunnettua, että hasista jatketaan erilaisilla aineilla: kamelin tai aasinlannalla, sahanpurulla, hiekalla, hennalla jne. Suurempi ongelma on, jos sitä jatketaan jollain vielä vaarallisemmilla aineilla. Esimerkisi huonoa kannabista on jatkettu PCP:llä eli enkelipölyllä, joka on erittäin vaarallinen sekavuutta aiheuttava huume. Hasikseen sekoitetaan erilaisia aineita niin, että suurimman osan myytävästä aineesta muodostavat muut tuotteet kuin kannabis. Tämä on suuri terveysriski. On järkyttävää kuulla nuorista, jotka ovat ostaneet kimppaan 10 g hasista, joka vaikuttaa heikosti, joka maistuu ja haisee omituiselle, on kuin muovailuvahaa, ja keuhkot tulevat kipeiksi kun sitä polttaa. Koska vähät rahat on investoitu tähän väärennökseen, eikä parempaakaan ole tarjolla, niin se poltetaan loppuun. Tällä tavoin voi saada vaurioita elimistöönsä, jotka paljastuvat vasta paljon myöhemmin. Yhteiskunnan velvollisuus on suojella jäseniään myös näiltä myrkyiltä. Onhan melkein kaikki muukin tuotevalvonnan piirissä. Jos valvonnassa on näin suuria tiedettyjä aukkoja, niin ne pitäisi korjata. Eläimillekin tarkoitetuissa tuotteissa on kunnon tuoteseloste.

3.8 Laittomuus lisää käyttöä

Laittomuus voi johtaa myös suurempaan käyttöön kuin muuten tapahtuisi. Jos hasista ja marihuanaa saisi ostaa esimerkiksi kahviloista, niin sitä ostettaisiin niin paljon kuin juuri silloin on tarve. Töistä tullessa voisi ostaa jointin pari. Koska näin ei ole, niin ostaminen on aina operaatio, joka usein on turhauttava ja aikaa vievä. Tämän takia kannattaa ostaa suuri määrä kerrallaan. Varsinkin henkilöillä, joilla on taipumusta kontrolloimattomaan käyttöön, suuren määrän olemassaolo voi houkutella runsaaseen ja jatkuvaan käyttöön niin kauan kuin ainetta riittää. Tutkimusten mukaan jotkut ihmiset säätelevät käyttöään siten, että he eivät käytä, jos ainetta ei ole. Samalla tavalla suurten viinamäärien olemassaolo johtaa juopotteluputkeen, joka loppuu, kun viina loppuu.

3.9 Porttihuumetta ei ole olemassa

Kannabiksen on väitetty olevan portti koviin aineisiin. Ei kannabis kuten ei mikään muukaan aine sinänsä ole portti jonkin kovemman aineen käyttöön. Portti voidaan mielivaltaisesti rakentaa mihin kohtaan tahansa ihmisen mielihaluhistoriaan. Mutta laittomuuden oloissa portti voi toimia. Koska kannabiksen ostaja joutuu asioimaan rikollisilla markkinoilla, joilla ajoittain on kannabispula ja tarjolla jotain "parempaa" ja kauppiaan kannalta tuottoisampaa, on vaara, että luiskahtaa kokeilemaan amfetamiinia, heroiinia jne. Mitä kovempi on valvonta, sitä enemmän laittomat huumemarkkinat muuttavat tuotteitaan vahvemmiksi ja vaarallisemmiksi. Näin minimoidaan kiinnijäämisen riski ja maksimoidaan voitot ja asiakkaiden riittävyys.

3.10 Huono valistus vie pohjan kaikelta valistukselta

Huumevalistus on vuosikymmenet perustunut yksioikoisen kielteiseen linjaan. Valistajina ovat toimineet poliisi, vanhempainyhdistysten aktiivit ja entiset narkkarit. Valistusmateriaali on ollut sellaista, että se ei ole saavuttanut nuorten luottamusta. Onneksi viime vuosina linja on muuttunut parempaan suuntaan. Silti ei edelleenkään esimerkiksi Kannabisyhdistyksen näkemyksiä, ei edes terveysriskeistä kertovia, haluta esittää missään yhteydessä ja yhdistykseen suhtaudutaan hyvin kielteisesti. Asia esitetään niin, että Kannabisyhdistys haluaisi nuorten käyttävän kannabista. Näin ei tietenkään ole asianlaita. Väärän informaation esittäminen toimii käytännössä juuri päinvastoin, se heikentää oman valistuksen uskottavuutta ja täten lisää käytön alkamisen riskiä.

4. Kannabiksen dekriminalisointi

Suomen kannabisyhdistyksen tarkoituksena on vaikuttaa päihdepolitiikkaan ja lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, saatavuus ja kotikasvatus omaan käyttöön tulee lailliseksi täysi-ikäisille henkilöille sekä tutkia kannabiksen käyttöä eri kulttuureissa ja eri aikoina. Yhdistyksen tarkoituspykälässä on tavallaan kolme asiaa, jotka voi toteuttaa osittain toisistaan riippumatta.

4.1 Käyttökielto rikkoo yksilön perusoikeuksia

Kannabiksen käytön tulisi olla laillista. Ihminen on autonominen olento, jonka keho ja mieli kuuluu hänelle itselleen. Länsimaisen ajatteluperinteen ja ihmisoikeusperiaatteiden mukaan kenelläkään toisella ihmisellä eikä yhteiskunnalla ole määräysvaltaa ihmisen ajatuksiin, mielentilaan tai terveyteen. Sen takia on vaikea ymmärtää, miksi yhteiskunta voisi kriminalisoida kannabiksen käytön. Koska kannabiksella vaikutetaan ihmisen mielentilaan, niin itse asiassa on kyse ihmisen tietyn mielentilan kriminalisoinnista. Jos ihmisen mieli ja keho kuuluisivat yhteiskunnalle, jolla olisi niihin määräysvalta, tilanne olisi toinen. Tällaisen muurahaisyhteiskunnan valtiomuoto on diktatuuri. Yhteiskunnan jokainen puuttuminen aikuisen, ei-holhottavan ihmisen kannabiksenkäyttöön, rikkoo hänen perusoikeuksiaan.

Oikeustoimet kannabiksen käytön takia loukkaavat ihmisen itsetuntoa. Homoseksuaalisuuden kriminalisointi tai määrittäminen sairaudeksi on hyvin perustavanlaatuisella tavalla vaikuttanut tähän vähemmistöön kuuluvien ihmisten ihmisarvoon ja omanarvontuntoon. Kun kuuntelee niiden ihmisten haastatteluja, jotka ovat eläneet tätä aikaa, tämän tajuaa selvästi. Osa ei pääse koskaan yli siitä, että heidät on aikoinaan leimattu rikollisiksi, sairaiksi tai muuten vain vähempiarvoisiksi ihmisiksi. Samalla tavalla kannabiksen käyttäjien vähemmistöön kuuluvien ihmisten kohtelu vaikuttaa heidän psyykeensä. He kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi, vaikka muuten olisivat kuinka kunnollisia veroja maksavia kansalaisia.

Kuten homoseksuaalit ennen, kannabiksen käyttäjät edelleen joutuvat usein viettämään kaksoiselämää, joka on nöyryyttävää ja kokonaispersoonaa vahingoittavaa. Hyvin tätä tilannetta kuvaa erään 55-vuotiaan ikänsä kannabista käyttäneen miehen lausahdus: "Saa nähdä, jos tässä vielä ennen kuolemaansa pääsisi ihmiseksi". Tämä moraalinen prinsiippi on Suomen kannabisyhdistyksen perustamisen päätaustoja. Kysymys on perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista, joita kannabista käyttämättömät ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi. Yritykset määrittää vähemmistölle prosenttiraja, jonka jälkeen sen oikeudet voidaan ottaa huomioon, ei ole yhdenvertaisuuteen perustuvan oikeusvaltion periaatteiden mukainen ja se on moraalisesti väärin.

4.2 Kannabis myyntiin kahviloihin

Jotta salakaupasta päästään irti tai se saadaan pääosin hallintaan, on järjestettävä kannabiksen saanti. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kannabiskahvilat saisivat oikeuden toimia luvanvaraisesti ja myydä myös kannabista. Lupaehtoja valvomalla kannabiskauppa saataisiin hallintaan pois rikollisten käsistä. Kahviloissa noudatettaisiin ikärajaa, joksi sopisi 18 vuoden ikä kuten alkoholin anniskelussa. Kahvilat toimisivat kuten mikä tahansa kahvila ja maksaisivat veron myös kannabiskaupasta. Koska Suomessa on Alko, jolla on osaamista nautintoaineiden kaupassa, se voisi myös ottaa tuoteluetteloonsa kannabistuotteita.

4.3 Pois alkoholin käyttöpakko

Suomi on maailman huippuluokkaa väkivaltarikosten tilastoissa ja suurimpaan osaan näistä rikoksista on alkoholilla osuutta. Ei ole oikein, että niille henkilöille, jotka kaipaavat muuta kuin alkoholia mielen virkistykseksi, on määrätty alkoholin käyttöpakko. Osa ihmisistä tulee väkivaltaisiksi nautittuaan alkoholia. Ainakin osalle realistisempi vaihtoehto välttää tätä, olisi kannabis kuin täysraittius. Ihminen tarvitsee sosiaalista elämää myös kodin seinien ulkopuolella. Siksi pitäisi olla mahdollista istua iltaa ystäviensä kanssa myös jointin parissa eikä vain tuopin ääressä. Juuri valmistuneen tutkimuksen mukaan joka kymmenes suomalainen on yliherkkä alkoholille. Heille alkoholi ei sovellu nautintoaineeksi. Tämänkin takia olisi oltava mahdollisuus saada kannabista käyttäville ihmisille samat oikeudet kuin alkoholia käyttävillä on.

4.4 Hampun kotikasvatus on hyvä harrastus

Aikuisten ihmisten omaan käyttöön tapahtuva hampun kotikasvatus on osaratkaisu ongelmiin. Kotikasvatus on toimiva ratkaisu oloissa, joissa myyntiä ei ole järjestetty. Vaikka myynti järjestettäisiinkin, niin osa kasvattajista jatkaisi rakasta harrastustaan. Puutarhanhoito antaa iloista mieltä, ja valohoito piristää kaamoksen keskellä. On vaikea mieltää, missä on rikos, jos kasvattaa siemenestä kasvin, ja kun kukka on valmis, nauttii sen omaksi ilokseen.

Omaan käyttöön tapahtuva hampun kasvatus on samanlainen harrastus kuin kotiviinin tai kotioluen valmistaminen. Siitä on vaikea saada suurta yhteiskunnallista ongelmaa. Jos hamppua aletaan viljellä myyntiin, siitä jää yhtä helposti kiinni kuin pontikan keitosta myyntiin. Pelko nuorten kannabiksen kasvattamisesta kotona on perusteeton, koska se ei voi tapahtua vanhempien tietämättä. Jos vanhemmat vähänkin ovat selvillä lastensa asioista ja käyvät heidän huoneessaan, he huomaavat kotipuutarhan ilmestymisen.

Ihmiset alkavat kasvattaa hamppua omiin tarpeisiinsa kahdesta pääsyystä. He eivät halua periaatteellisista tai käytännöllisistä syistä asioida rikollisten kanssa tai he haluavat välttää pimeiltä markkinoilta hankkimisen hankaluudet, olemattoman laatuvalikoiman ja kannabisväärennökset. Kaikki se raha, minkä kotikasvattaja säästää, kun ei joudu asioimaan pimeillä markkinoilla, on pois rikollisilta. Vähentyneet rikollisyhteydet ja puuttuva raha rikollisilta ovat kokonaisuus, joka suuntautuu järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Yhteiskunnan etu on tukea kotiviljelyä, ei viljelyksien ja viljelijöiden vainoaminen.

Ennemmin tai myöhemmin kannabiskauppa vapautuu Euroopassa. On huono asia, jos olemme silloin Suomessa pelkän tuonnin varassa. Korkealaatuisella kannabiksella voisi olla kotimarkkinoiden lisäksi kysyntää ulkomailla. Omalta osaltaan tämä helpottaisi maaseudun elinkelpoisuutta. Korkealaatuisen kannabiksen tuottamiseen tarvittavaa ammattitaitoa ei saavuteta hetkessä. Siksi olisi hyvä, että on harrastajia, joista joillakin on kertynyt sen verran osaamista, että he pystyvät suhteellisen nopeasti vastaamaan haasteisiin.

4.5 Dekriminalisointi ei räjäytä käyttöä

On sanottu, että kannabiksen käyttö lisääntyisi räjähdysmäisesti, jos se dekriminalisoitaisiin. Varmaan aluksi tulisikin pieni hyppäys tilastoissa, mutta se tasaantuisi nopeasti. Hollannissa, jossa kannabis on vuosikymmeniä ollut de facto laillista ja sitä on saanut yhtä helposti kuin olutta, sen käyttö ei ole lisääntynyt räjähdysmäisesti. Alkoholi on ja pysyy edelleen hollantilaisten suurimpana päihdeongelmana. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kannabiksen käytön suhteellisella osuudella ja kontrollipolitiikan tiukkuudella ei ole mitään yhteyttä. Nordisk Alkoholtidskrift-lehden numerossa 4/96 professori Henrik Tham Tukholman yliopiston kriminologian laitokselta kyseenalaistaa virallisen käsityksen, että Ruotsin huumepolitiikan tiukentaminen 1980-luvulla olisi onnistunut.

On sanottu, että kannabiksen laillistaminen toisi alkoholiongelman rinnalle toisen ongelman. Kannabis on kuitenkin jo keskuudessamme. On jopa väitetty, että nuoret nykyään saisivat helpommin kannabista kuin keskiolutta. Dekriminalisoinnin tavoitteena on myös tehdä kannabiksen saatavuus nuorille vähintään yhtä vaikeaksi kuin keskioluen saatavuus. Ongelmien laajuutta ei voi ratkaista yksinkertaisella aritmetiikalla. On ihmisiä, jotka käyttävät onnistuneesti kannabista alkoholiongelman hoitamiseen saamatta kuitenkaan ongelmia kannabiksen käytöstä. Tällöin kokonaisongelma pienenee. Suuri osa päihdeongelmaisista on monipäihdeongelmaisia sekakäyttäjiä. Heille kelpaavat kaikki päätä sekoittavat aineet. Tällaista päihdeongelmaa ei voi laskea erikseen kunkin päihteen ongelmaksi. Kokonaispäihdeongelma ei lisäänny tai vähene aineiden määrän mukaan, vaikka sen hoito voikin olla monimutkaisempaa. Päihdepolitiikkaa ei kuitenkaan voi rakentaa tämän vähemmistön mukaan, suurin osa ihmisistä pysyy kohtuukäyttäjinä sekä alkoholin että kannabiksen suhteen.

4.6 Käyttöä voidaan ohjata terveellisempiin suuntiin

Kannabiksen käyttöä voidaan rajoittaa ja ohjata terveellisempiin suuntiin kannabiskulttuurilla ja sosiaalisella kontrollilla. Kuten aikojen kuluessa alkoholin käyttöön on kehittynyt erilaisia kulttuureja, on kannabista tuhansia vuosia käyttäneissä kulttuureissa tapoja ja normeja, joiden tiedostaminen auttaa välttämään kannabiksen ongelmia aiheuttavan käytön. Jos itsensä pihalle polttanutta paheksutaan samalla tavalla kuin alkoholihumalassa törttöilevää, se ohjaa käyttöä vähemmän ongelmia aiheuttavaan suuntaan. Kannabiskieltolaki ei edistä näiden vaikuttavien vipujen käyttöä.

5. Mahdollisuudet inhimilliseen politiikkaan nykyisen lain puitteissa

Vuoden 1994 alussa voimaantullut huumerikoslaki sisältää pykälän 7 eli toimenpiteistä luopumisen, joka mahdollistaa lakia muuttamatta huomattavasti entistä inhimillisemmän ja järkevämmän lainkäytön. Pykälän sisältö on seuraava: "Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa hakeutuneensa sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon."

Toimenpiteistä luopumista koskevat yleiset säännökset uudistettiin vuoden 1991 alussa. Syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta muun muassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden perusteella, ja tuomioistuin saa samantapaisilla perusteluilla jättää rangaistuksen tuomitsematta. Vaikka valtuudet olivat olemassa lakia valmisteltaessa, niitä ei käytetty, minkä takia ne vielä kirjattiin pykälään 7. Sen yksityiskohtaisissa perusteluissa sanotaan: "Nykyisen huumausainelain aikana näitä valtuuksia ei ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä luopunen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty, tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisin, jollei sitä vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumiseksi.

Perusteluissa kerrotaan selvästi, mikä on lainlaatijan tarkoitus: "Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista, hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön. Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi tämän säännöksen alaan.

Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa. Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön. Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."

5.1 Toimenpiteistä tulisi luopua 7 § hengessä

Olisi toivottavaa, että poliisi, syyttäjälaitos ja oikeusistuimet alkaisivat toimimaan lain hengen mukaan. Käytännössä seuraavat asiat tulisi jättää toimenpiteittä:

Sen sijaan tämän säädöksen piirin eivät kuuluisi kannabiksen hankkiminen tai välittäminen alaikäiselle henkilölle. Säännöksen piiriin ei kuuluisi myöskään kannabiksen häiritsevä käyttö yleisissä tiloissa. Olisi hyvä, jos lakia voitaisiin muuttaa siten, että olisi mahdollisuus tuomita myös rikesakko esimerkiksi pahennusta herättävästä käytöstä yleisissä tiloissa. Tämä helpottaisi sakotettavan elämää ja säästäisi oikeuslaitoksen kuluja, joita voidaan kohdentaa paljon mielekkäämpiin kohteisiin.

5.2 Vanha meno jatkuu

Nykyisin säännöstä sovelletaan sattumanvaraisesti tai tavalla, joka ei sovi oikeusvaltioon. Vielä aivan viime aikoina tietoomme on tullut seuraavanlaisia tapauksia, joissa säännöstä ei sovelleta:

Sen lisäksi, että on epäinhimillistä ja lain henkeä rikkovaa nostaa oikeusjuttu moisista pienistä asioista, tämä murentaa luottamusta oikeuslaitoksen järkevyyteen, asettaa oikeuslaitoksen naurunalaiseksi ja tuhlaa veronmaksajien rahoja rasittamalla oikeuslaitosta turhilla jutuilla. Viimeisen kaltaisia tapauksia on Kannabisyhdistyksen tietoon tullut useita. Poliisillakaan ei ole oikeutta hävittää yksityistä omaisuutta, jos sitä ei määrätä oikeudessa hävitettäväksi. Takavarikoidusta omaisuudesta on myös tehtävä takavarikkopöytäkirja.

Olisi hyvä, jos poliisi ja syyttäjälaitos pystyisivät määrittämään yhtenäisen linjan, jossa ei puututtaisi edellä esitettyihin asioihin. Näin jäisi myös enemmän aikaa keskittyä todellisten rikosten tutkintaan.

5.3 Kannabis erotettava kovista aineista

Koska kannabista ei ole erotettu laissa muista huumeista, se voitaisiin eksplisiittisesti tehdä sekä tutkinnan että tuomioistuimen tasolla. Kannabiksesta annettujen rangaistusten tulisi olla tuntuvasti lievempiä kuin esimerkiksi amfetamiinista tai heroiinista annettujen tuomioiden. Eriytymätön käytäntö johtaa kovien aineiden osuuden kasvuun huumerikollisuudessa. Tiedotusvälineet voisivat myös tiedostaa vastuunsa erotella eri aineet toisistaan. Nykyään, kun puhutaan mistä tahansa huumeesta, kuvitukseksi pistetään vierekkäin hampun lehti ja ruisku, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Tämä edesauttaa väärinkäsitysten syntymistä ja leimaa kannabiksen kovaksi huumeeksi.

Inhimillisempi lainkäyttö edesauttaisi sitä, että yleinen ilmapiiri muuttuisi sellaiseksi, että kannabiksen käyttäjää ei pidettäisi narkkarina. On yhtä harhaanjohtavaa pitää kannabiksen kohtuukäyttäjää narkkarina kuin pitää jokaista alkoholia käyttävää ihmistä alkoholistina.