Suomen kannabisyhdistys Kannanotto
Julkaisuvapaa heti
7.4.1994
Suomen kannabisyhdistys
PL 20, 00770 Helsinki
(90) 811 232
Saimme vuoden vaihteessa uudet huumausainelait. Osin lait kovenivat, osin taas lievenivät. Pelkästä huumeiden käytöstä säilyi Euroopan kovin maksimirangaistus, 2 vuotta vankeutta. Syy tähän oli poliisien vaatimus säilyttää pakkotoimien kuten kotietsinnän mahdollisuus myös pelkkiin käyttäjiin. Juuri julkistetussa Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksestä käy ilmi, että missään muussa Euroopan neuvoston maassa pakkotoimia ei uloteta pelkkiin käyttäjiin.
Lakiin tuli pykälä 7, joka mahdollistaa syyttämättä tai tuomitsematta jättämisen vähäisistä rikoksista, joissa lainkunnioituksen säilyttäminen ei vaadi rankaisua. Tällaisiksi tapauksiksi lain perustelut esittävät aikuisen ihmisen kotioloissa tapahtuvan käytön ja sitä varten tapahtuvan hallussapidon ja valmistamisen. Esimerkkitapaus olisi mm. se, että aikuinen ihminen kasvattaa itselleen hamppua ja sen myös itse käyttää eikä levitä tai myy sitä.
Tämä on saanut eräät tahot vaatimaan rangaistuslinjan säilyttämistä he sanovat pykälän vesittävän koko huumepolitiikan ja -lain ja vaativat rankaisemista pelkästä käytöstäkin. Vaatimukset käytön rangaistavuudesta ovat käsittämättömiä. Yksi ainoa huumetuomio voi marginalisoida ihmisen vuosikausiksi - jopa vuosikymmeniksi. Tämä ei ole mitään kuvittelua, vaan olemassaolevaa todellisuutta. Jotkut ihmiset menetetään lopullisesti.
Kun asia ei osu omalle kohdalle, niin on helppo moralisoida ja olla oikeassa. Suuri joukko pelkkiä kukkien kasvattajia tai nauttijoita on joutunut kokemaan yhteiskunnan väkivaltakoneiston nyrkin iskun. Tällainen kokemus jää mielen syvyyksiin ja siitä on vaikea päästä irti. Se voi vaikuttaa pysyvästi ihmisen suhteeseen yhteiskuntaan - ja tämä vaikutus ei ole positiivinen. Onko siis syytä ehdoin tahdoin työntää ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle, aiheuttaa kärsimystä ja todellista lain kunnioituksen vähenemistä?
Rangaistavuutta perustellaan myös sillä, että hyvin pieni joukko ihmisiä joutuu rangaistuksista kärsimään. Tilastojen kanssa on helppo kikkailla, mutta yksikin vääryys on liikaa. Sivistysvaltiossa ei voi olla rajaa sille, missä vääryys ylittää sen rajan, että asialle tehdään jotain. Olkoon sitten kyse ongelmattomasta hampun kukkien tupruttelusta tai ongelmaisesta päihteiden väärinkäyttöstä, suhtautumisen pitää pohjata inhimillisyyteen. Muuten kyseessä on kosto, joka halutaan kohdistaa vähemmistöön, joka ei ole tarpeeksi vahva puolustautumaan. Demokraattisen sivistysvaltion on suojeltava myös vähemmistöjään.
Uudet huumelait antavat mahdollisuuden muuttaa entistä menoa. Kohtuuden nimessä voidaan jo nyt todeta, että viime vuosina käytäntö on muuttunut, jos sitä verrataan aikoihin muutama vuosi tai vuosikymmen sitten, jolloin pienen pipanan löytyminen taskusta, johti välittömästi päivien ja viikkojen pidättämiseen ja ainakin sakkotuomioon. Mielestämme uusien lakien lain hengen mukainen tulkinta antaa mahdollisuuden astua tälläkin saralla eurooppalaisten sivistysvaltioiden joukkoon. Euroopassa ei kannabista enää itse asiassa lueta huumeeksi, se on de facto laillistettu Hollannissa ja Euroopan suurimmissa kaupungeissa ja mitä ilmeisemmin se tullaan laillistamaan Euroopan yhteisön maissa. Nykyäänkään kannabiksen käyttöön ja pienimuotoiseen kauppaan ei puututa. Tai sitten täällä voidaan jatkaa entisellä linjalla ja jäädä Euroopan viimeiseksi linnakkeeksi, jossa mielentila on rikos.
Haluamme kuitenkin uskoa, että sekä sosiaali- ja terveysalan ihmisten että poliisin edustajien joukosta löytyy tarpeeksi ihmisiä, että liberaali käytäntö voitaisiin toteuttaa myös Suomessa. Ns. 7 pykälä antaa siihen nyt mahdollisuuden. Jos halua ja ymmärrystä löytyy viranomaisten parista, niin yhdistyksemme on valmis vilpittömin mielin osallistumaan järkevän käytännön luomiseen ja valistustoimintaan, jonka osana on myös liiallisen kannabiksen käytön vaarojen esilletuominen.
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 7.4.1994
Paluu pääsivulle