Tämänkertainen mesta on pieni osavaltio Intian länsirannikolla nimeltään Goa . Se on Portugalin entinen siirtomaa, joka on liitetty Intiaan vasta 1961. Goa on aika poikkeava paikka Intian oloissa ja on ollut hippien suosiossa 60-luvun lopulta asti. Tosin nykyään turismi on työntänyt hipit vähitellen kohti pohjoista ja ainostaan Mapusasta pohjoiseen olevilla beacheilla on rennompaa menoa.
Nykyisin on saatavilla kahden viikon matkoja melko edullisesti eli noin 3500 mk. Hiukan pidempään viipyvät pääsevät noin 4000 mk reittilennoilla Bombayhin, josta busseja menee Goalle joka päivä useita. Lentäminen Intiassa on myös tosi edullista esim. Bombaysta Goalle maksaa vain 200 mk ja lennon voi varata Suomesta Intiakeskuksen kautta. Asuminen on myös todella halpaa ja vaihtoehtoja on paljon. Esimerkiksi vaatimaton pikku mökki varustettuna sähköllä ja fanilla (katossa oleva tuuletin) maksoi 70 mk per kaksiviikkoa jne. Myös vaihtamalla rahaa pimeästi saa matkabudjettia kasvattettua jonkin verran. Kannattaa udella pidempään asuneilta kurssia ja vaihtaa ainakin jonkin verran pankissa koska vaihtokuittia saatetaan kysyä. Sadalla dollarilla sai Tammikuussa -92 pankista 2550 Rs ja kadulta 3100-3250 Rs.
Goa on ollut douppaajien suosikkipaikkoja kautta aikojen, joskin nykyisin meno on muuttunut tiukemmaksi ja poliisikontrolli erityisesti pilven kohdalla on kiristynyt. Syitä on monia, mutta ehkä olennaisinta on kyttien rahankeruu. Intian lain mukaan jopa paukkubiitistä voi saada 10 vuotta vankeutta, joten se on erittäin hyvä pelottelukeino. Muutama päivä putkassa ja uhka 10 vuoden kakusta pistää kenet tahansa maksamaan kaikki rahansa eli korruptiosumma on usein niin paljon kuin rahaa sattuu olemaan. Intialaisten palkkatasosta johtuen 1000 dollaria on kymmenien poliisien kuukausipalkka ja näin ollen kämppää ratsattaessa löytyy helposti pala hassista, vaikkei sitä siellä ennen poliisien tuloa olisi ollutkaan.
Kuitenkaan ei kannata nähdä idänpikajunamaisia painajaisnäkyjä, sillä Goalla on tuhansia pilviveikkoja ja muita douppaajia ympäri vuoden ja vain hyvin vähän pidätyksiä. Jos et hölmöile ja olet varovainen homma toimii.
Ruoho ===== Goa 50Rs/T (Paljon siemeniä) Kumili 80Rs/T (Ei siemeniä) Kovalam 75-100Rs/T (Ei siemeniä) Kadmandu 400Rs/10g Oili ==== Kovalam 100Rs/g Banglassy ========= Varanasi 6 Rs /strong Hashis ====== Goa 250Rs/T (Charas) 300-400Rs/T (Cream) Jaisalmer 100Rs/T (Pakia) Kovalam 400Rs/10g (Manalia) Bombay 450Rs/10g (Paskaa) Kadmandu 400Rs/T Tola = 11,67 g
Ainoat, joille kannabiksen käyttö Goalla on sallittua ovat hindulaiset pyhät miehet eli sadhubabat . Sadhut antavat hiuksien ja parran kasvaa ja luopuvat yhteiskunnan rasitteista vaeltelemalla ympäri Intiaa kerjäten ruokansa. Hindulaisuuden yksi pääjumalista Shiva on sadhujen suosikki, koska Shiva asustelee Himalajalla ja polttelee tarujen mukaan pilveä päivät pitkät. Elvari 40: "Baba herättää aina aamulla tosta nuotiolta ja sanoo charas, charas. Siinä menee aina vitonen. Shadhubabat on piippu kourassa syntyneitä, vapaita olentoja. Ei rahaa, ei papereita. Shadhumailmassa ei oo kyttiä. Se on korkeampi mailma. Shadhut on meidän pomoja ja kytät jättää ne rauhaan."
Goalla käytetään yleensä hassiksesta nimitystä Charas ja parempilaatuisesta Cream . Laadultaan ne molemmat ovat varsin keskinkertaisia ja tulevat yleensä Kasmirista tai Manalista. Intialaiset käyttävät painoyksikkönä tolaa = 11,67 g (tolkku pilaillessa, pilkku tolaillessa) josta pyydetään 250-400 Rs (n. 40-60 mk) laadusta riippuen. Ruohoa irtoaa tola jopa 50 Rs (7 mk). Joten vaikka laatu ei aivan extraa olekaan voi niillä hinnoilla pistää piippuun hiukka enemmän jotta jytisee.
Mitä diggaatte laadusta? Dada 25: "Kolmannen luokan maassa on kolmannen luokan pilvet. Suomessa on yleensä helvetin hyvä laatu"" Ootteko saanut mitään tosi hyvää? "Joo se Japanilainen toi sieltä Nepalista tosi hyvää. Tuli vähän happofiiliksiä. Kyl varmaan Keralastakin saa hyvää heinää mut turisteille myydään vähän mitä sattuu. Ja joku sano, että taso on laskenut Keralan crassissä. Ne myy ahneuksissaan tyhmille turisteille heikompaa ja polttaa itse hyvät".
Tottahan toki Intiasta löytyy todella hyviäkin laatuja mutta turistimestassa niiden löytäminen tapahtuu yleensä yrityksen ja erehdyksen kautta tai hyvillä suhteilla paikallisiin. Se mitä Intialaiset itse nimittävät Charasiksi on valmistettu eläviä kasveja "lypsämällä". Kasvit on kasvatettu tietyllä korkeudella (1000-1500 m) ja tiettyyn vuodeaikaan (lokakuussa). Ainetta saadaan huomattavasti vähemmän kuin samasta määrästä kasveja saataisiin hassista. Tästä syystä charasia valmistetaan itselle eikä myyntiin.
Joissakin muissa osavaltioissa on kannabista myynnissä myös valtion hyväksymissä kaupoissa. Esimerkiksi Varanasissa myydään bhanglassi-nimistä jugurttijuoman ja ruohon sekoitusta. Ilman lupaa bhanglassin myynnistä heiluvat vankilan ovet, mutta luvanvaraisesti sitä voi myydä vaikka poliisien nenän edessä. Kuudella rupialla (90 penniä) saa lasillisen tosi strongia.
Yksi syy poliisien ärtymiseen Goalla saattaa olla LSD, jota näytti olevan runsaasti. Tukkukauppaa hoitivat tietenkin länsimaalaiset, jotka arvatenkin eivät maksaneet suojelumaksuja. Hapon ratsaaminen on melko mahdotonta, koska jengit nappaavat sitä hotelleissa ja sen piilottaminen on tosi helppoa. Pienen paperinpalan voi jemmata mihin tahansa. Jotkut rantaravintolat näyttivät enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti suosineen acidhouse meininkiä. Ja kuka nyt maksavia asiakkaita haluaisi karkottaa vaikka katse harottaakin. Jos tulee flipanneeksi on mahdollista hoidattaa itsensä kuntoon Chaporan kirjastossa, jossa vapaaehtoisvoimin hoidetaan myös pieniä tapaturmia. Kirjaston hoitaja kertoi, että brownsugaria eli poltettavaa heroiinia ei enää ole niin paljon kuin ennen. Sen sijaan markkinoille on ilmaantunut paljon Xtasya ja LSD:tä jota vauhditetaan apteekista ilman reseptiä saatavalla medetriinillä. Monet varoittelivat tosi voimakkaista sienistä ja hulluruohosta jota paikalliset kaupittelevat acidhouse bileissä. Niitä saattoi olla sotkettuna teen sekaan ja matkat voivat kestää parikin päivää.
Suomenlinnan oppaana ja Lemminkäisen temppelin kaivauksista tunnettu Ior Bock on viettänyt kaikki talvensa vuodesta -73 Goalla. Viimeisen 7 vuoden aikana on Iorin syntymäpäiviä juhlittu suurissa yöhipoissa, Bockara partyissa, joihin on osallistunut pari tuhatta henkeä. Järjestelyistä ovat vastanneet Chaporan kylän asukkaat. Tänä vuonna piti olla Iorin 50-vuotisjuhlien vuoro, mutta pari tuntia ennen puoltayötä saatiin tieto, että poliisit olivat rikkoneet osan äänentoistolaitteista, hakanneet puukepeillä äänentoistolaitteiden toisen omistajan ja evänneet ns."huviluvan". Tosin eräs seuraavan päivän paikallislehti kertoi juhlijoiden mellakoineen ja rikkoneen laitteet. Tosiasiassa poliisit eivät olleet tyytyväisiä korruptiosummaan ja vaativat huomattavasti su urempia baksheesheja.
Kaikesta huolimatta Goa on ihanteellinen lomamesta ja vähintään yhtä "turvallinen" kuin arabimaat tai monet muut kolmannen mailman maat. Maassa maan tavalla - näin on mahdollista vältellä harmeja.