Tiedote nro 12 Joulukuu 2005

Tietoja

Julkaistu: 02.10.2006 02.10.2006

Osumat: 4612 4612

Vähän enemmän toleranssia

ENCOD tiedote nro 12 joulukuu 2005

Koska nollatoleranssi on hallinnut useimpien hallitusten huumausainepolitiikkaa, olisi houkuttelevaa ajatella, että toleranssi olisi jotain todella pahaa. Tietysti käsite nollatoleranssi on käyttökelpoinen harjoitettaessa poliittista propagandaa, se kuulostaa helposti ymmärrettävältä.

Toisaalta kuitenkin useimmat ihmiset, lukuun ottamatta ehkä tiukkoja moraalinvartijoita ja muita fundamentalisteja harjoittavat toleranssia eli sietämistä joka päivä. Sehän on avain keskinäisen yhteiselon onnistumiseen yleensäkin, miksi meidän pitäisi hylätä se yksioikoisesti?

USA:ssa, jossa nollatoleranssi otettiin käyttöön, se on johtanut täydelliseen katastrofiin huumausainepolitiikassa. Eikä nyt voida olla mainitsematta ENCODin puheenjohtaja Farid Ghehiouechea, jonka osallistuminen Drug Police Alliancen marraskuiseen, joka toisena vuonna järjestettävään huumausainepoliittiseen konferenssiin estettiin San Franciscossa. USA:n rajaviranomaiset löysivät hänen taskuistaan 0,0001 grammaa kannabista. Tällä perusteella hänen pääsynsä USA:han estettiin ja hän joutui viettämään yön putkassa 13 muun henkilön kanssa. Hänet lähetettiin takaisin Ranskaan passissaan leima, jossa varoitettiin häntä yrittämästä USA;han ilman viisumia. Faridin lailla joka vuosi USA:ssa pidätetään 1,6 miljoonaa ihmistä huumausaineiden vuoksi. Kaksi kolmasosaa USA:n vangeista - yli 1.2 miljoonaa ihmistä - on lukittujen ovien takana väkivallattomien rikosten vuoksi, pääsasiassa huumausainerikosten. Vuodesta 1980 vangittujen lukumäärä on kasvanut 7-kertaiseksi.

Hollannissa maan vaurauden tausta 1700-1800-luvuilla oli erilaisten kulttuurien ja uskontojen sietämisessä (toleranssissa). Myös salliva politiikka kannabista kohtaan on ollut menestyksekästä. Euroopan huumeviraston (EMCDDA) vasta julkaistun raportin mukaan kannabiksen käyttö 15-16 vuotiaiden joukossa on alempi kuin 8 muun EU-maan (Italia, Slovenia, Belgia, Espanja, Ranska, Iso-Britannia, Irlanti ja Tsekki) huolimatta siitä, että kannabiksen avoin kauppa aikuisille siedetään.

Siitä huolimatta Hollannin oikeusministeri Donner kieltäytyy itsepintaisesti hyväksymästä kannabiskaupan valtiollista säätelyä, jota monet Hollannin pormestarit ja enemmistä Hollannin parlamentistä kannattaa. Oikeusministeri Donner uhkailee muuan Euroopan närkästymisellä, mikäli Hollanti ottaisi moisen askeleen.. Donnerin mukaan kannabiskaupan kontrollointi ei vähentäisi yleistä häiriötä joka liittyy huumausaineisiin. Jotta "yleistä häiriötä" voisi rajoittaa, tarvitaan "nollatoleranssia" eli lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että "yleisellä häiriöllä" valtiovalta perustelee pakkotoimenpiteensä heitä kohtaan, joiden arvelee aiheuttavan "yleistä häiriötä" siis etupäässä käyttäjiä kohtaan. Ja seuraus tästä tietysti on se, että häiriöiden määrä vain kasvaa.

Häiriötä voidaan vähentää jos toiminta tähtää turvallisuuden edistämiseen. Järjestelmässä, jota ei kuvaa nollatoleranssi vaan toleranssi, laillisesti valvotut markkinat ehkäisisivät järjestäytyneen rikollisuuden roolia kaupankäynnissä. Reilun kaupan hengessä toteutettava kannabiksen, kokalehtien, oopiumin ja niiden jalosteiden kauppa loisi uutta kehitysperspektiiviä maaseudun köyhille alueille Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, missä olosuhteet nykyään pakottavat ihmiset muuttamaan sieltä pois. Se voisi myös johtaa luonnontuotteiden saatavuuden lisääntymiseen, jotka pystyvät kilpailemaan synteettisten tuotteiden kanssa.

Kun Hollannissa murhattiin elokuvaohjaaja Theo van Gogh, olivat coffeeshopit (kahvila, josta voi ostaa kannabista) ainoita paikkoja, joissa tavalliset muslimi- ja ei-muslimitaustaiset ihmiset pystyivät asialliseen kanssakäymiseen toistensa kanssa. Joskus tosin melko eläväisesti mutta aina kunnioittavasti. Keskusteluissa pystyttiin purkamaan rintamalinjoja. On hyvin todennäköistä, että kannabiksen vaikutukset edesauttoivat siinä, päin vastoin kuin jos olisi nautittu alkoholia.

Tällä hetkellä huumausainepoliittinen keskustelu ei sisällä ollenkaan tällaisia ajatuksia tai argumenttejä. Ihmiset, jotka niitä voisivat esittää (käyttäjät, valmistajat tai levittäjät tai tavalliset huolestuneet kansalaiset) eivät ole edustettuina keskustelussa. Sen sijaan he ovat vankilassa, hylättyinä kohtalonsa varassa, leimattuina tai heidän ääntänsä ei vain haluta kuulla. Poliittinen ja laillinen apparaatti on huomioinut heistä muutamia mutta heidän äänensä on liian heikko saattaakseen aikaan muutosta.

Politiikan tekijöiden tulisi kuunnella kansalaisia. Ranskan mellakat näyttivät nollatoleranssin rajojen ahtauden. Ranskan viranomaiset eivät voi estää mellakoiden toistumista asettamalla ulkonaliikkumiskiellon mellakka-alueille, missä huumausainekaupasta on tullut muun ohessa sosiaalisen integraation menetelmä. He voisivat saavuttaa parempia tuloksia saattamalla ihmisiset osallisiksi omien ongelmiensa ratkaisussa.

ENCOD jatkaa suunnitelmiaan järjestää konferenssi Euroopan parlamentissä yhdessä 8 europarlamentaarikon kanssa alkuvuodesta 2006. Konferenssin tarkoitus on ilmaista tukea uutta luovalle politiikalle, jota on käynnissä paikallisella tasolla Euroopassa - politiikalle, jolla on mahdollisuus lisätä turvallisuutta ja vähentää huumausaineiden terveydelle aiheuttamia haittoja. Sekä tutkia Euroopan roolia avoimessa keskustelussa YK:n huumausainesopimuksesta. Sopimusta on tarkoitus arvioida vuonna 2008. ENCOD on yhä edelleen riippuvainen kaikkien niiden EU:n kansalaisten tuesta, jotka haluavat tukea paremman huumausainepolitiikan aikaan saamista.

Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että jäsenemme ovat valmiita varmistamaan taloudellisen riippumattomuuden ENCODille ainakin tällä erää. Mutta tuki uusien jäsenien muodossa on aina tervetullutta!

Joep Oomen (Farid Ghehiouechen ja Peter Websterin avustuksella) http://www.encod.org

Tiedote nro 13 tammikuu 2006

Tietoja

Julkaistu: 02.10.2006 02.10.2006

Osumat: 4549 4549

Jokainen meistä on kansalainen

ENCOD TIEDOTE Tammikuu 2006

Kun ihmiset yhdistävät ja keskittävät voimansa, saattaa tapahtua ihmeitä. Berliinin muurin luhistuminen ei ollut mahdollista ilman tuhansien itäeurooppalaisten ihmisten järjestäytymistä, Etelä-Afrikan rotusorto olisi vielä vallassa ja 3/4 maailman ihmisestä olisi vieläkin siirtomaavallan alla, jos kansalaiset eivät olisi päättäneet vastustaa sitä. Tämä pätee myös sotaan huumausaineita vastaan. Vielä joku päivä se on ohi ja ihmisiä, jotka uskoivat siihen pidetään parhaassa tapauksessa vain tietämättöminä.

Bolivian kansalaiset voittivat 18. joulukuuta merkittävän taistelun huumesodassa. Etelä-Amerikan sydämessä Evo Morales, kokaviljelijöiden puheenjohtaja vuodesta 1990 äänestettiin Bolivian presidentiksi suurimmalla äänimäärällä sen jälkeen, kun maahan palautettiin demokratia vuonna 1982.

Kaksi viimeistä vuosikymmentä Yhdysvallat on yhdessä Euroopan Unionin kanssa toiminut tehostetusti Bolivian hallituksen kanssa vähentääkseen kokapensaiden kasvatusta. Yhdessä ne ovat laittaneet yli miljardi euroa tuhotakseen kokapensaat tai korvatakseen ne laillisilla kasveilla. Rahat kulutettiin turhaan.Yli 100 ihmistä tapettiin ja tuhansia haavoitettiin väkivaltaisissa yhteydenotoissa kokan kasvattajien ja Bolivian armeijan välillä. Nyt näyttää siltä, että he eivät kuolleet turhaan. Kiitos poliittisen älyn kokan viljelijät pystyivät luomaan poliittisen liikkeen, joka pystyi ottamaan rauhanomaisesti ja demokraattisesti vallan Boliviassa muutamassa vuosikymmenessä. Siinä on esimerkkiä seurattavaksi!

Sveitsiläiset ovat olleet myös liikkeellä. Joulukuun alussa aloite kansanäänestyksestä kannabiksen laillisesta valvonnasta saavutti tarvittavat 100 000 allekirjoitusta. Kaikki allekirjoitukset jouduttiin varmistamaan paikallisilla viranomaisilla (niitä on 2758), joten tehtävä ei ollut helppo. Jos kaikki käy suunnitelmien mukaisesti kansanäänestys pidetään tänä vuonna. Se merkitsee laajaa kansalaiskeskustelua kannabiksen asemasta Sveitsissä ennen kansanäänestystä.

Sama tapahtunee myös Hollannissa. Siellä useiden kaupunkien pormestarit vaativat kannabiksen kasvatuksen laillista valvontaa. Se tarkoittaisi sitä, ettei kannabispolitiikasta enää päätettäisi vain Haagin byrokratiassa.

Tsekin tasavallassa on otettu ensi askeleet kannabiksen laillisen valvonnan tiellä. Joulukuun alussa Tsekin parlamentin alempi kamari hyväksyi lakiesityksen, jossa dekriminalisoitaisiin kannabiksen kasvatus ja hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön. Sama koskisi myös sieniä. On hyvin todennäköistä, että pitkään asiantuntijoiden ja aktivistien vaatima laki tulee voimaan vuonna 2007. Rangaistukset muiden huumausaineiden käytöstä jäisivät ennalleen mutta siltikin uusi laki on mielenkiintoinen, sillä se on päinvastainen moniin muihin Euroopan maihin nähden, jotka ovat ottaneet askelia kohti kovempaa kannabispolitiikkaa.

Esimerkiksi Englannissa hallitus epäröi kannabiksen dekriminalisoinnin kanssa. Sisäministeri David Blunkett ehdotti yli kaksi vuotta sitten, että kannabiksen hallussapidosta ei pidätettäisi ja sittemmin hallitus on tehnyt asiassa täyskäännöksen. Tony Blair harkitseekin nyt kovempien rangaistuksien palauttamista raportin (Advisory Council on the Misuse of Drugs) pohjalta, jossa kannabiksen käytöllä ja mielenterveyshäiriöillä näyttäisi olevan yhteys keskenään. Se olisi jättimäinen askel taaksepäin, asiaton toimenpide, joka aiheuttaisi poliisin resurssien tuhlaamista ilman olennaista vaikutusta kansanterveyteen, kuten julkinen vetoomus asian ilmaisee. Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet mm. Sting. Iso-Britanniassa arvellaan olevan noin 3 miljoonaa kannabiksen käyttäjää.

Joskus yksittäisten kansalaisten pienillä saavutuksilla saattaa olla suuret vaikutukset asianosaisten elämään. ENCOD levitti brasilialaisen tuomari mrs. Maria Luiza Karamin aloitteesta vetoomusta, jossa protestoitiin 79-vuotiaan terminaalivaiheen syöpäpotilaan mrs. Iolanda Figueral vangitsemista, sillä hänellä oli hallussa 17 grammaa crackia. Hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan Sao Paolossa 6. joulukuuta 2005. Mutta hänet vapautettiin 2 viikkoa myöhemmin useiden Brasiliassa julkaistujen lehtiartikkeleiden ja kansainvälisten protestien vuoksi.

ENCOD on edesauttanut myös aidon keskustelen kehittymistä huumausainepoliittisista kysymyksistä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välille. ENCOD teki sopimuksen kongressin järjestämisestä Brysselissä useiden Euroopan parlamentin jäsenen kanssa. Kongressin ajankohta on 6. maaliskuuta, juuri hieman ennen Wienissä pidettävää YK:n huumausainekomission vuosittaista kokousta. Kongressin tarkoitus on esittää haittojen minimointihankkeita sekä tehtyjä ratkaisuja kontrolloida huumausainekauppaa Euroopassa ja sen ulkopuolella. Kongressin tarkoitus on saattaa yhteen kansalaisaktivisteja, alueellisia virkamiehiä ja parlamentin jäseniä, jotta voitaisiin muotoilla toimintatapoja YK:n huumausainekonvention kokoukseen vuonna 2008, jolloin arvioidaan uudelleen YK:n johtaman huumausainepolitiikan tuloksellisuutta. Kaikki ENCODin jäsenet kutsutaan täten osallistumaan kongressiin, yhteydenotot ENCODin sihteeristöön.

Viimeinen muttei vähäisin asia: Euroopan Unionin komissio ilmoitti 15. joulukuuta järjestävänsä omasta aloitteestaan aiheesta "kansalaisyhteiskunnan osa EU:n huumausainepolitiikassa". Konferenssi on Brysselissä 26.-27. Tammikuuta. Meidän tietojemme mukaan mikään kansalaisjärjestö ei ole ollut mukana suunnittelemassa konferennssia. Tämä herättääkin kysymyksiä tilaisuuden laadusta ja tarkoitusperistä. Euroopan komissio on päättänyt maksaa 60 ensimmäisen ilmoittautujan matkat, joten halukkaiden tulisi kiirehtiä ilmoittautumista kotisivullamme.

ENCODin ehdottomasti suurin saavutus tänä vuonna on ollut olemassaolon turvaaminen - kiitos tuesta jäsenillemme. Kasvava kannabikseen liittyvä teollisuuden ja tuotannon tuki on myös mahdollistaneet laajamuotoisempaa toimintaa, joka vielä muutama kuukausi sitten näytti mahdottomalta. Tämän toiminnan laajentamiseksi tarvitaan kuitenkin lisää aktiivisia kansalaisia. On olemassa monia hankkeita, joihin voi osallistua: mm. ryhmä ENCOD aktivisteja on valmistelemassa CD:tä varainhankintaan. On tehty ilmoituksia ja julisteita jotka yhdessä rahankeruulaatikoiden kanssa voidaan laittaa keruupaikkoihin, kauppoihin jne. Vierailkaa kotisivullamme tai kysykää sihteeristöltämme.

Enää on vain kaksi vuotta ennen kuin arvioidaan uudelleen YK:n harjoittamaa huumausainepolitiikkaa. Vain mikäli onnistumme herättämään julkista keskustelua huumesodasta on mahdollista saada se loppumaan - kaikki se riippuu meidän toimistamme. Hyvää uutta vuotta!

Joep Oomen

http://www.encod.org

Tiedote nro 14 helmikuu 2006

Tietoja

Julkaistu: 02.10.2006 02.10.2006

Osumat: 4429 4429

Ihmeitä voi tapahtua

ENCOD tiedote nro 14 Helmikuu 2006

Meillä Euroopassa ei ole oikeutta olla pessimistisiä. Tavallisen kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa päättäjiin meitä koskevissa asioissa Euroopassa eivät ole aivan ihanteelliset mutta paljon paremmat kuin monissa muissa valtioissa. Totuus siitä, että kuilu päättäjien ja kansalaisten välillä käsitetään ongelmalliseksi Euroopan Unionissa on myönteistä. Se luo tarvetta luoda hankkeita kuten Brysselissä pidetty konferenssi Kansalaisyhteiskunta ja huumausaineet. 26.-27.1. 2006

ENCOD osallistui tähän Euroopan Komission (The Anti-Drugs Co-ordination Unit of the Directorate General on Justice, Freedom and Security eli JFS) järjestämään konferenssiin suurella lähetystöllä. Konferenssin järjestäminen oli suurelta osin ENCODin 18 kuukautta jatkuneen painostuksen tulosta. ENCOD joutui muistuttamaan Euroopan Neuvostoa ja ns. horisontaalista huumausaineryhmää (Horizontal Drug Group on 25 EU:n maan koordinoiva elin huumausainekysymyksissä) päätöksistä, jotka ne olivat tehneet kehittääkseen EU:n huumausainepolitiikkaa 1990-luvun alussa. Nämä päätökset sisälsivät lupauksen kansalaisyhteiskunnan vaikuttavuuden lisäämiseksi päätöksentekoprosessissa.

EU:n uuden Huumausaineiden toimintasuunnitelman (Drug Action Plan) ennakkokäsittelyn yhteydessä (se hyväksyttiin heinäkuussa 2005) ENCOD yritti nostaa esiin kysymystä vallitsevan huumausainepolitiikan muuttamisesta. Euroopan parlamentti yhtyi tähän ehdotukseen joulukuussa 2004 hyväksymällä mm. paikalliset kokeilut huumausainepolitiikassa, lisäämään kannabiksen, kokan ja oopiumin myönteisten vaikutusten tutkimista ja luomalla määrärahat dialogin mekanismien kehittämiseen kansalaisyhteiskunnan ja huumausainepolitiikan osalta.

Tästä huolimatta EU:n toimintasuunnitelma jätti huomiotta nämä asiat. Ja kun kutsussa tammikuun konferenssiin esitettiin konferenssin tavoitteeksi löytää keinot siihen, miten kansalaisyhteiskunta voisi tukea EU:n toimintasuunnitelmaa huumausainesioissa (joka siis oli hyväksytty edustajien toimesta, jotka olivat jättäneet huomiotta kansalaisyhteiskunnan viestit) tuntui siltä, kuin Rooma olisi pitänyt rakentaa kahdessa päivässä.

Konferenssin alussa Euroopan Komission edustajat tekivät kaikkensa vakuuttaakseen tarkoituksensa aitouden. Mr Jonathan Fullin sanoin, joka on JFS:n korkein virkamies, Komission tarkoitus on luoda aitoa keskustelua kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa. Jälkimmäistä oli kutsuttu edustamaan kolme pääpuhujaa: Fernando Mendes joka edusti Euroopan verkostoa huumausainehoidon erityisosaajista, Mike Trace Beckley Säätiöstä ja Thomas Hallberg, Euroopan kaupungit huumausaineita vastaan (ECAD).

Mendes ehdotti keskustelun kehittämiseksi uuden tahon perustamista, ohjausryhmää, johon kaikki eurooppalaiset verkostot voisivat osallistua. Trace ehdotti rahoituksen järjestämistä erilaisille kommunikaatiokanaville koskien hoitoa, tutkimusta, käyttäjäjärjestöjä jne.

Ruotsalainen Hallberg ei ehdottanut mitään vaan käytti tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen Ruotsin mallia huumausainepolitiikassa, joka hänen mielestään oli syy siihen, ettei Ruotsissa ole vakituisia kannabista käyttäviä nuoria. Ilman että häntä olisi keskeytetty, hän julisti että neulojenvaihto-ohjelmat eivät ole tehokkaita HIV/AIDS:in ehkäisijöitä ja että kannabis on huomattavasti heroiinia vaarallisempaa, sillä Ruotsissa on 50% enemmän kannabiksen käyttöön liittyviä kuolemia kuin heroiinin.

Sadasta paikallaolijasta kymmenen osoitti hänelle suosiota. Paikalla olleesta 60:sta kansalaisjärjestöstä suuri enemmistö oli haittojen minimointi-politiikan kannalla. Komissio oli tästä tietoinen ja oli vaatinut meitä välttämään aatteellisen keskustelun lietsomista, ettei dialogin muotoutuminen vaarantuisi. Kuitenkin he itse olivat kutsuneet Hallbergin yhdeksi pääpuhujaksi!

Jakauduttiin neljään työryhmään, joiden vetäjät eivät olleet tutustuneet aineistoon tarpeeksi, työryhmiä pyydettiin miettimään sisältöjä, joista sitten otettaisiin ainekset uuteen dialogiprosesiin. Pääpuhujien ajatusten lisäksi ei ollut muuta sisältöä työryhmille. Siksi ENCODin edustajat vaativat uuden riippumattoman elimen perustamista, jossa olisi EU:n ja kansalaisyhteiskunnan edustus. Ehdotus esitettiin hyvissä ajoin kirjallisena.

Seuraavan päivän aamuna työryhmien edustajat esittelivät työnsä tulokset, jotka kuten oletimme, olivat vähemmän konkreettisia eivätkä ollenkaan yksityiskohtaisia. Paitsi yksi työryhmistä. Se ehdotti melko konkreettisen ehdotuksen, samantyyppisen kuin ENCOD: riippumattoman toimielimen perustamisesta, joka isännöisi foorumia, johon jokainen halukas voisi osallistua dialogin aikaan saamiseksi. Kriteerit foorumin ohjausryhmän valitsemiseksi suosisivat eurooppalaisia verkostoja ja teemallista, sektoriallista ja maantieteellistä tasapainoa. Tarkoitus oli kattaa kuilua, jota verkosto ei muuten pystyisi. Ryhmä otti myös omakseen ENCODin idean tehdä kysely eurooppalaisilta huumausainekysymysten parissa työskenteleviltä järjestöiltä. EU:n komissio myös hyväksyi myöhemmin kyselyn yhdeksi konferenssin johtopäätökseksi.

Keskustelussakin onnistuimme Hallbergin ja hänen tukijoidensa yrityksistä huolimatta keskittymään uuden tulevaisuudessa perustettavan toimielimen rooliin konkreettisen dialogiprosessin tukijana.

Moni asia jäi epäselväksi. Esimerkiksi se, keitä pitäisi olla edustettuna toimielimessä, pitäisikö Euroopan komission vai kansalaisjärjestöjen valita edustajat ja pitäisikö elimen tuottaman tiedon olla tieteellistä?

Kaikesta huolimatta uusi toimielin voisi aloittaa toimintansa vuonna 2007, kun Euroopan Komissio antaa 16 miljoonaa euroa edistääkseen keskustelua kansalaisyhteiskunnan ja huumausainepolitiikan sekä muutaman muun teeman kuten esim. naisiin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan suhteen. Summan mainitsi herra Fonseca (JFS Directorate) päätöspuheessaan.

Yhdessä Euroopan Parlamentin kanssa ENCOD aikoo seurata huolellisesti Euroopan Komission toimia tulevina kuukausina nähdäkseen, ovatko sen aikeet niin aitoja kuin se itse väittää.

Samalla suunnittelemme omaa Konferenssiamme 7.-9. maaliskuuta 2006, kokousta, jossa tarkastellaan vaihtoehtoja eurooppalaiseen huumausainepolitiikkaan matkalla kohti Wienin kokousta 2008, jossa arvioidaan YK:n huumausainepolitiikan onnistumista.

Tarkistakaa kotisivuiltamme kuka voi osallistua konferenssiin! Kutsuttuja puhujia ovat mm. Bolivian uusi presidentti Evo Morales, Sveitsin entinen presidentti Mrs. Ruth Dreifuss, Sveitsin , Baskimaan hallintokunnan Huumausainepäällikkö Belen Bilbao sekä Maastrictin pormestari Gerd Leers.

Joep Oomen (yhdessä Virginia Montanes and Peter Webster ) www.encod.org

Huumeista puhuminen ei ole loukkaavaa - silti se on kielletty Ruotsissa

Tietoja

Julkaistu: 02.10.2006 02.10.2006

Osumat: 4796 4796

Huumeista puhuminen ei ole loukkaavaa - silti se on kielletty Ruotsissa

ENCOD:in avoin kirje Euroopan komission varapuheenjohtaja Margareta Wallströmille, jonka vastuualueena komissiossa on suhteet eri instituutioihin sekä kommunikaatiostrategia.

Arvoisa Rouva Margareta Wallström,

ENCOD:ia (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) johtavan lautakunnan jäseninä haluamme saattaa Tiedoksenne yhdistymisvapauden vakavan loukkauksen, mikä tapahtuu parhaillaan yhtä meidän jäsenjärjestöämme, Ruotsin käyttäjäjärjestöä (Svenska Brukerföreningen, SBF), kohtaan Tukholmassa.

Ruotsin parlamentin jäsen Birgitta Rydberg kyseenalaisti sen, että SBF, jonka toiminta rahoitetaan osittain Tukholman kaupungin avustuksella, on ENCOD:in jäsenyhdistys. Sen seurauksena SBF pakotettiin toistaiseksi luopumaan ENCOD:in jäsenyydestä.

Sekä SBF että ENCOD ovat laillisia järjestöjä. SBF puolustaa ruotsalaisten huumausaineiden käyttäjien oikeuksia ja toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa huumausaineiden haittojen vähentämiseksi Ruotsissa. ENCOD on kattojärjestö Euroopan 120 kansalaisjärjestölle ja henkilöjäsenille 24 eri Euroopan maasta, jotka ovat syvästi huolestuneet vallitsevasta huumausainepolitiikasta. Vuodesta 1993 olemme työskennelleet yhdessä kehittääksemme rakentavia ehdotuksia uusiksi lähetymistavoiksi laittomiin päihteisiin. Nämä ovat pohjautuneet paikalliseen kokemukseen ja asiantuntemukseen, joka on saavutettu arjen kokemuksella miljoonilta ihmisiltä, jotka ovat joutuneet huumausainepolitiikan kohteiksi Euroopassa ja sen ulkopuolella.

ENCOD:in jäsenet, mm. sosiaalijärjestöt, tutkimuslaitokset ja yritykset, uskovat vakaasti, että nykyinen huumausaineiden kansainvälinen kieltolaki ei riittävästi ota huomioon huumausaineista aiheutuvia haittoja. Siksi meidän mielestämme Euroopan pitäisi omaksua erilainen, yhteistoimintaan perustuva lähestymistapa huumeisiin. Siinä olisi tilaa kansallisiin kokeiluihin ja kansainvälisten sopimusten soveltamiseen. Siinä otettaisiin myös huomioon EU:n suhteellisuuden ja läheisyyden periaatteet.

Joulukuussa 2004 Euroopan Parlamentti hyväksyi joukon suosituksia EU:n tuleviksi huumausainepolitiikan perusteiksi, jotka liittyivät olennaisesti näihin periaatteisiin. Vetoomuksen Euroopan parlamentin tukemiseksi allekirjoitti melkein 60.000 EU:n kansalaista, joiden joukossa oli 1370 ruotsalaista.

Meidän mielestämme painostus saada ruotsalaisen jäsenjärjestömme luopumaan ENCOD:in jäsenyydestä, jotta se ei menettäisi julkista tukea, ei ole hyväksyttävissä. Itsensä demokratioiksi julistaneissa Ruotsissa ja Euroopan Unionissa ihmisillä on oikeus ilmaista mielipiteensä ja järjestäytyä laillisiin järjestöihin. Lisäksi on erittäin tärkeätä, että ihmisillä on oikeus yhdistyä Euroopan Unionin tasolla erityisesti nykytilanteessa, missä aivan kuten itse kirjoititte lehdistötiedotteessa helmikuussa 2006: "Euroopan Unioni on kasvanut poliittisena projektina mutta ei ole vielä löytänyt paikkaansa ihmisten mielissä ja sydämessä".

Viittaisimme myös mielellämme siihen tosiasiaan, että torstaina 26.1. Euroopan Komission järjestämässä Kansalaisyhteiskunta ja huumausaineet -konferenssissa ainoat ruotsalaisen kansalaisyhteiskunnan edustajat olivat ECAD:in (European Cities Against Drugs) edustajia. Yksi heistä oli Thomas Hallberg, jonka Euroopan Komissio oli kutsunut yhdeksi kolmesta pääpuhujasta. Puheessaan herra Hallberg esitti "tilastollista tietoa", jonka tarkoitus oli esittää, että ECAD:in mukaan "neulojen vaihtoprojektit eivät ole hillinneet HIV/AIDS epidemiaa" ja että "Ruotsissa on 50% enemmän kannabikseen liittyviä kuin heroiinin käyttöön liittyviä kuolemantapauksia".

Emme halua kieltää ECAD:in tekemästä omia julistuksiaan vaikkakin Euroopassa on olemassa enemmän kuin runsaasti näyttöä (mm. EMCDDA:n vuosittaisessa raportissa), joka osoittaa, että ECAD:lla ei ole väitteelleen mitään realistista perustaa. Mutta jos Euroopan Komissio erityisesti suosii tämän kaltaisia väitteitä, olisi varmasti paikallaan, että muutkin ruotsalaiset kansalaisjärjestöt saisivat osallistua keskusteluun.

Siksi haluaisimmekin Teidän kääntyvän Ruotsin viranomaisten puoleen ja välittävän huolemme Ruotsín kansalaisten perusoikeudesta sekä erityisesti Brukarföreningin oikeudesta ilmaista itseään huumausainepoliittisissa kysymyksissä ja olla jäsenenä ENCOD:ssa. Huumausaineista puhuminen on myös demokratiaan kuuluva asia.

Osoitamme tämän vaatimuksen Teille siksi, että olette ruotsalainen, ja erityisesti siksi, että Euroopan Unionin viestinnän toimintasuunnitelma (European Union Action Plan on Communication), joka tehtiin Teidän alaisuudessanne kesäkuussa 2005, sisältää konkreettisia suunnitelmia Euroopan Komissiolle "jotta se voisi olla lähempänä kansalaista ja olla vastaanottavaisempi heidän huolilleen".

Kopio tästä kirjeestä on lähetetty oikeusasiainkomissaarille Franco Frattinille

Toivomme kuulevamme Teistä pian

Kunnioittavasti,

Farid Ghehioueche, Marina Impallomeni, Christine Klüge, Virginia Montañes, Joep Oomen ja Jan van der Tas

Johtava lautakunta

EUROPEAN COALITION FOR JUST AND EFFECTIVE DRUG POLICIES (ENCOD)
Lange Lozanastraat 14
2018 Antwerpen
Belgium
Tel. 00 32 (0)3 237 7436 (Joep Oomen)
Mobile: + 33 6 148 156 79 (Farid Ghehioueche)
Fax. 00 32 (0)3 237 0225
E-mail:Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Website: www.encod.org