Britannia: Kannabiksen ja kannabinoidien lääkinnällinen käyttö

Britannia
Kannabiksen ja kannabinoidien lääkinnällinen käyttö
Lähde: Business Wire 13.8.2004
http://home.businesswire.com/portal/site/google/index.jsp?ndmViewId=news_view&newsId=20040813005389&newsLang=en
Kirjaa saa tilata:
http://www.pharmpress.com.

The Pharmaceutical Press, Britannian Royal Pharmaceutical Societyn julkaisuosasto, julkaisi ensimmäisen painoksen kirjasta The Medicinal Uses of Cannabis and Cannabinoids (£39.95).

Kirja on arvovaltaisen kirjoittajakunnan katsaus kannabispohjaisten lääkkeiden kehityksestä sekä niiden soveltamisesta hyvin laaja-alaisesti eri lääkinnällisiin tarkoituksiin. Sen ovat toimittaneet Dr Geoffrey W Guy (Executive Chairman, GW Pharmaceuticals), Dr Philip J Robson (Senior Research Fellow, Department of Psychiatry, Oxford University and Medical Director, GW Pharmaceuticals) ja Dr Brian A Whittle (Scientific Director, GW Pharmaceuticals).

Tämä painos keskittyy kannabispohjaiseen uutteeseen Sativexiin MS-potilaiden kroonisten kipujen hoitamisessa. Siinä on myös laaja kirjo eri aiheita kannabiksen käytön historiasta, kasvatuksesta ja morfologiasta, kannabinoidireseptoreiden löydöstä ja farmakologiasta, synteettisten kannabinoidien kehityksestä ja käytöstä sekä kannabiksen laillisista ja oikeusopillisista seikoista.

Lisäksi kirjassa käsitellään kannabiksen ja kannabinoidien perustutkimusta ja kannabisuutteen lupaavia käyttökohteita epilepsian, skitsofrenian, rakko-ongelmien sekä AIDS- ja syöpäpotilaiden laaja-alaisten oireitten hoitamisessa.

Professori Tony Moffat:" Tämä julkaisu tuo esille kannabiksen ja kannabinoidien tieteellisesti todetut edut lääkkeinä. Toivottavasti tämä todistusaineisto auttaa muuttamaan lääkintäalan ammattilaisten asenteet kannabispohjaisia lääkkeitä kohtaan ja mahdollistaisi kansainvälisen lain muutoksen, mitä tarvitaan lisätutkimuksen tueksi, jotta tutkimuksesta saataisiin aikaan lääkkeitä."

Britannia: Kannabinoideja kipuun


Britannia
Kannabinoideja kipuun
Lähde: The British Medical Journal, 31.7.2004
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/full/329/7460/0-b

Kristina B Svendsen, Troels S Jensen, and Flemming W Bach
Does the cannabinoid dronabinol reduce central pain in multiple sclerosis? Randomised double blind placebo controlled crossover trial. BMJ, Jul 2004; 329: 253 - 0.
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/reprint/329/7460/253

Geoff Watts
High hopes for cannabinoid analgesia. BMJ, Jul 2004; 329: 257 - 258.
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/reprint/329/7460/257

Tanskassa tehdyissä kokeissa synteettinen THC eli dronabinol antoi selvää apua MS-potilaille. Sen antama kivunlievitys oli verrattavissa muiden hermostoperäisten kiputilojen lievittämiseen tarkoitettujen lääkkeiden antamaan lievitykseen. Siksi tutkimuksen tekijät suosittavat sen tarjoamista hoitovaihtoehtona sellaisille potilaille, joiden kivuntunne ei reagoi riittävästi muihin lääkkeisiin.

Tämän tutkimuksen innoittamana BMJ:n tiedetoimittaja Geoff Watts kirjoittaa kannabistutkimuksen tulevaisuuden näkymistä:

Vuosikymmeniä kestänyt järjetön tuomitseminen on haitannut kannabiksen lääketieteellistä tutkimusta mutta sen aktiivisten ainesosien farmakologian tutkiminen on kuitenkin edistynyt. Ihmisellä on sisäsyntyisiä kannabinoideja aivan kuten opioideja. Nämä vaikuttavat reseptoreiden kautta, joista kaksi on varmuudella löydetty ja ainakin yhden epäillään vielä löytyvän. CB1:tä löytyy vain aivoista, CB2:ta löytyy ääreishermostosta ja varsinkin immuunijärjestelmän soluista. Kannabinoidireseptoreja löytyy selkärankaisilta mutta myös molukkiravuilta, iilimadoilta ja muilta selkärangattomilta, jotka ovat kehittyneet kehitysopillisesti erillään 500 miljoonaa vuotta. Koska luonnonvalinta on säilyttänyt nämä reseptorit näinkin kauan, osoittaa se niillä olevan merkittävä fysiologinen tehtävä.

Ensimmäinen sisäsyntyinen kannabinoidi, anandamidi, löydettiin vuonna 1992. Sen sekä myöhemmin löydettyjen kannabinoidien tehtävä on edelleen epäselvä. Niiden tiedetään vaikuttavan muistiin, ruokahaluun, liikkeen hallintaan ja varsinkin kivun säätelyyn. Kivun säätelyssä kannabinoidien vaikutuskohdat keskushermostossa ovat rajoittuneet tietyille alueille. Kannabinoidi- ja opioidireseptoreiden välillä on yhtäläisyyksiä ja koko ajan löytyy todistusaineistoa siitä, että nämä kaksi järjestelmää  vaikuttavat joskus toisiinsa ja että ne voivat toimia yhdessä. Yksi todistamaton mutta houkutteleva idea on, että endokannabinoidit asettavat ruumiin "kiputason" niiden tuotannon toimiessa eräänlaisena kiputermostaattina.

Kivuntuntemusta säätelee keskushermoston välittäjäainejärjestelmä mutta ääreiskudoksilla on myös omat mekanisminsa kivun lievittämiseksi ja estämiseksi. Kannabinoideilla voi siksi olla kaksi erilaista tehtävää kivunsäätelyssä. Eläinkokeista saatujen tulosten mukaan kannabinoidit alentavat kipuhermojen vastetta selkäytimessä ja thalamuksessa aivoissa. Se mahdollisuus, että kannabisreseptoreiden eri alatyypit toimivat synergisesti, viittaa mahdollisuuteen kehittää uudentyyppisiä kipulääkkeitä, joissa yhdistellään synteettisiä CB1:een ja CB2:een vaikuttavia aineita. Vaihtoehtoisesti sellaiset aineet, jotka hidastavat luonnollisten kannabinoidien hajoamista, voivat vahvistaa niiden kivunlievitysominaisuuksia.

Aivoissa on enemmän CB1 reseptoreita kuin opioidireseptoreita ja mielenkiinto  kannabinoidien lääkinnälliseen tehoon on synnyttänyt useita synteettisiä muunnoksia, joista dronabinol on yksi. Monet näistä yhdisteistä sitoutuvat molempiin reseptorityyppeihin mutta näiden väliset eroavuudet tuovat esille mahdollisuuden kehittää lääkkeitä, jotka sitoutuvat vain toiseen. Tätä kautta olisi mahdollista aiheuttaa valikoivammin biologisia vaikutuksia kuten kivunlievitystä ilman niitä psykotrooppisia vaikutuksia, jotka saattavat häiritä pelkästään kivunlievitystä haluavia ihmisiä.

USA:n lääketieteellisen instituutin (Institute of Medicine) laatimassa selvityksessä mainitaan, kuinka vähän me tiedämme kannabinoideista verrattuna opioideihin. Näiden tutkimuksen historian vertailu "antaa runsaasti aihetta optimismiin tulevaisuuden kannabinoidilääkkeiden kehitykselle".

USA: Kannabis ei lisää suusyövän riskiä


USA
Kannabis ei lisää suusyövän riskiä
Lähde: Seattle Times 2.6.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n812/a10.html

Marihuanan virkistyskäyttäjillä ei ole sen suurempi mahdollisuus saada suusyöpää kuin ei-käytäjillä uuden Fred Hutchinson syöväntutkimuskeskuksessa tehdyn tutkimuksen mukaan.

Uusin tutkimus on ristiriidassa vuonna 1999 Kaliforniassa tehdyn tutkimuksen kanssa, mikä osoitti kannabiksen käyttäjillä olevan selvästi korkeampi riski saada päänalueen ja kaulan syöpiä.

Marihuana on USA:n eniten käytetty laiton huume. Marihuanan savulla on osittain samoja karsinogeenisia ominaisuuksia kuin tupakalla mutta tutkijat eivät ole vielä lopullisesti osoittaneet marihuanan polttamisen aiheuttavan mitään syöpää, kertoo Stephen Schwartz, vanhempi tutkija Fred Hutchinsonin yliopistosta. Tupakan tiedetään aiheuttavan erilaisia syöpiä.

Tutkijat tietävät marihuanan haittaavan älyllisiä toimintoja kuten muistia, sanallista älykkyyttä ja ajamista. Samalla marihuanalla on todettu olevan terveydellisiä ominaisuuksia, joihin kuuluu kehon immuunijärjestelmän tehostaminen.

Schwartz varoittaa marihuanan käyttäjiä ottamasta tätä tutkimustulosta todisteena siitä, että marihuana olisi haitatonta varsinkin syövän osalta. Esimerkiksi marihuanan vaikutukset epätavallisen paljon maria käyttäville ovat vielä suurelta osin tuntemattomia, hän sanoi.

Tohtori Raphael Mechoulamin haastattelu




Uusi, kannabinoideihin perustuva lääketiede. Tohtori Raphael
Mechoulamin haastattelu
Lähde: Smart Publications

http://www.smart-publications.com/artic ... houlam.php
tämä haastattelu julkaistaan Mavericks of Medicine -kirjassa kuluvan
vuoden aikana.

Raphael Mechoulam on työskennellyt itse keksimänsä kannabinoidikemian
parissa Jerusalemin yliopiston lääkekemian tohtorina ja professorina
yli neljäkymmentä vuotta. Tänä aikana Mechoulam ja hänen kollegansa
ovat tehneet kannabinoiditutkimuksen keskeiset löydöt. Vuonna 1964 hän
löysi ja tunnisti THC:n ja vuonna 1992 anandamidin, ensimmäisen
endokannabinoidin.

THC:n löytämisen jälkeen on löydetty kokonainen
kannabinoidihermovälitysaineiden ja reseptoreiden perhe. Aikoinaan
oopiumin vaikuttava aine morfiini johti endorfiinijärjestelmän
löytymiseen aivoista ja nyt kannabiksen vaikuttava aine, THC, johti
aivojen endokannabinoidijärjestelmän löytymiseen.

Endokannabinoidit toimivat hermostoa suojaavasti. Ne ovat osa aivojen
palkitsemisjärjestelmää ja vähentävät kipua.

Kova urheilu lisää anandamidien tuotantoa, ja liikkumisen aiheuttama
euforinen hyvä olo tulee endokannabinoiditason noususta.
Endokannabinoidijärjestelmä välittää tunteita, tiivistää muistia ja
koordinoi liikkeitä. Kannabinoidireseptoreita on aivoissa tiheämmässä
kuin mitään muita reseptoreita ja endokannabinoidijärjestelmä vaikuttaa
kaikkiin tunnetuihin fysiologisiin järjestelmiin.

Poliittisen kiistelyn jatkuessa lääkemarihuanasta USA:ssa jatkavat
lääkeyhtiöt - esimerkiksi G.W. Pharmaceuticals Britanniassa ja
Sanofi-Synthélabo Recherché Ranskassa - kannabiskasvista löytyville
aineille perustuvien uusien lääkintämuotojen tutkimista ja
kehittämistä. Tutkimus on jo paljastanut kannabinoidien lääkinnällisen
tehokkuuden MS-taudin ja muiden kouristuksia aiheuttavien tautien,
astman, reuman, syöpähoitojen haittavaikutusten, glaukooman, AIDS:n
sekä epilepsian kaltaisten tautien hoidossa. Lisäksi kipujen lievitys
ja kasvaimien parantaminen on myös osoitettu.

Mutta vielä jännittävämpää on aivan uusien kannabinoidien kaltaisten
lääkkeiden kehitys, sekä agonistien että antagonistien tarkoittaen
aineita, jotka aktivoivat tai passivoivat aivoissa olevia
kannabinoidireseptoreita. Näistä tulee vielä uusia kipulääkkeitä ja
hermostoa suojaavia aineita päävammoihin ja halvauspotilaille ja
edelleen ruokahalun kiihottajia tai sammuttajia.

Viimeksi yksi Mechoulamin laboratoriosta tullut synteettinen aine,
HU-211, läpäisi toisen vaiheen lääkekokeet aivovaurioita vastaan, mistä
saatiin todisteita hermostoa suojaavasta vaikutuksesta.
Kannabinoiditutkimuksen vauhti on vain kasvanut viime vuosina ja
tutkimusta alusta saakka johtaneen tohtori Mechoulamin mielestä nämä
yhdisteet ovat vasta jäävuoren huippu.

Tohtori Mechoulam on tunnustettu maailman johtavien kannabinoideihin
perustuvan lääketutkimuksen asiantuntijoiden joukkoon. Uraa uurtavien
keksintöjen lisäksi hän julkaissut satoja tutkimuksia
kannabinoiditutkimuksestaan ja hän on kirjoittanut kirjan Cannabinoids
as Therapeutic Agents, varhaisen katsauksen alueen tutkimuksesta. Hän
on saanut useita huomionosoituksia ja palkintoja tutkimuksistaan ja hän
on toiminut kansainvälisen kannabinoiditutkimusseuran puheenjohtajana.
Hän on myös Israelin tiedeakatemian jäsen ja saanut Israelin valtion
myöntämän korkeimman tieteellisen palkinnon, Israeli palkinnon.

Kysymys: Mikä on endokannabinoidien tehtävä aivoissa?

Dr. Mechoulam: Endokannabinoidijärjestelmä vaikuttaa kaikkiin
tunnetuihin fysiologisiin järjestelmiin, joita on tutkittu, joten se
vaikuttaa olevan hyvin keskeinen järjestelmä. Kannabinoidireseptoreita
on tiheämmässä kuin mitään muita reseptoreita ja niitä on löydetty
hyvin erikoisista paikoista. Niitä ei ole kaikkialla vaan juuri niissä
paikoissa, joissa olettaisikin: sellaiset alueet säätelevät
liikkumista, tunteita, muistia, kivunhallintaa, lisääntymistä sekä
palkitsemisjärjestelmässä. Joten uskon tämän olevan hyvin keskeinen ja
välttämätön järjestelmä, joka vaikuttaa ja on yhteydessä monien muiden
järjestelmien kanssa.

Fyysinen harjoittelu lisää endokannabinoiditasoa aivoissa ja tämä
todennäköisesti aiheuttaa hölkkääjähullujen tunteman ”juoksijan
humalan”.

Kys: Onko mielestänne luonnollisten kannabinoidien lisäämisellä
aivoissa terveysvaikutuksia, ja jos on, niin millä tavoilla niiden
eritystä voitaisiin lisätä?

Dr. Mechoulam: Eräs ystäväni tutki aihetta. Tulokset olivat vähäiset,
ei mitään suurta nousua.

He havaitsivat vain hieman enemmän anandamidia kuin tavallisesti.
Olisin odottanut enemmän. Tästä on vain yksi tutkimus, joten sitä ole
tutkittu paljoakaan.

Mutta endokannabinoiditaso kohoaa monella eri tavalla, mikä on
ominaista vain endokannabinoideille. Yleensä niitä on vain vähäisiä
pitoisuuksia. Anandamidia muodostuu tarpeen mukaan ja vain niillä
aivoalueilla, missä sitä tarvitaan juuri sillä hetkellä. Niinpä sitä ei
voida havaita koe-eläimen ruumiinavauksessa.

Esimerkiksi kivussa sitä tuotetaan vain tietyillä alueilla. Niitä ei
tuoteta yleisesti ja ne eivät päädy verenkiertoon kuten hormonit. Yksi
niiden tehtävä on hermosolujen suojelu. Eläinkokeista tiedämme
endokannabinoiditason nousevan tuhatkertaisesti esimerkiksi kallovamman
seurauksena, niinpä ajattelimme sillä olevan hermoja suojeleva
vaikutus.

Kun vahingoitetulle hiirelle ruiskutetaan toisen endokannabinoidin,
2-AG:n, synteettistä versiota, vaurio parantui nopeasti. Tätä on
tutkittu paljon myös muilla malleilla, ja kaikki asiaa tutkineet
uskovat, että näillä aineilla on hermoja suojelevia vaikutuksia.

K: Mitä mieltä olette kannabinoidien käyttämisestä syöpäkasvainten
ehkäisyyn ja hoitoon.

Dr. Mechoulam: Useampikin tutkijaryhmä on havainnut aineiden
tehokkuuden kasvainten kasvun tukahduttamisessa. Tässä luultavasti
vaikuttaa sama hermoja suojeleva mekanismi. Niinpä se ei ole pelkästään
hermosoluja suojaava; se on yleinen suojeleva tekijä. Jossain mielessä
endokannabinoidijärjestelmää voisi verrata immuunijärjestelmään.
Immuunijärjestelmä suojelee meitä proteiinivaikutuksia vastaan eli
viruksia ja mikrobeja vastaan, muttei suinkaan kaikkia vaurioita
vastaan. Aivan kuten kehomme suojaa itseään immuunijärjestelmällä
mikrobeja ja viruksia vastaan, yrittää se suojella itseään myös muilla
järjestelmillä, joista endokannabinoidijärjestelmä on yksi. Joten uskon
sen todella vaikuttavan syöpäsolukoihin. Yksi tärkeä tutkimusryhmä
Espanjassa on tehnyt loistavaa työtä tämän ympärillä, ja he aikovat
seuraavaksi tutkia tiettyjä ihmisen aivokasvaintyyppejä. Me olemme
tutkineet sitä hieman ja lisäksi yksi italialainen ryhmä on tutkinut
asiaa paljon. Joten tämä näyttää olevan yksi tapa, jolla kehomme
yrittää suojella itseään - vaikuttamalla syöpään useilla mekanismeilla.

K: Voisitteko kertoa lisää tämän hetkisestä kannabinoidianalogien
tutkimuksesta ja uusien lääkkeiden kehityksestä hermosolujen suojeluun
ja kivun hallintaan.

Dr. Mechoulam: USA:ssa FDA on hyväksynyt THC:n ja sitä käytetään
monissa maissa syöpähoidon aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn ja
ruokahalun kohentamiseen. Meidän tutkimusryhmämme ja moni muu on
havainnut, että myös endokannabinoidit tehoavat näihin. Juuri tämä
selittää korkeat endokannabinoiditasot nälkäisinä. Nyt voidaan käyttää
THC:tä näihin kahteen tarkoitukseen.

Ranskalainen Sanofi-Synthélabo Recherché tekee mielenkiintoista työtä.
Heillä on kannabinoidijärjestelmän antagonisti, jota on kokeiltu jo
kahdeksaan tuhanteen ihmiseen. Se on havaittu hyvin käyttökelpoiseksi.
Koehenkilöiden ruokahalu laskee hitaasti, kuten pitääkin, ja heidän
paino laskee. He aikovat saada sen markkinoille vuoden sisällä ja
odottavat suurta myyntiä.

Useampi yhtiö kokeilee erilaisilla aineilla. Juuri eilen hyväksyttiin
Kanadassa uusi THC:n ja CBD:n (kannabidioli) kielen alle suihkutettava
sekoitus, jota valmistaa englantilainen G.W. Pharmaceuticals. Sitä
myydään Kanadassa MS-taudin oireiden ehkäisyyn, ja se hyväksytään
varmaan myös Britanniassa. On löydetty lupaava aine sydänleikkauksen
jälkeisen tajunnantilan alenemisen ehkäisyyn. Joissakin tapauksissa
tajunnantila laskee sydänleikkauksen jälkeen, ja huomasimme aineen
auttavan tähän. Alunperin huomasimme aineen auttavan aivotrauman
hoitoon mutta laajemmat kokeet eivät ole olleet myönteisiä.

Ryhmämme on osa lääketieteellistä tiedekuntaa ja Hadassah sairaalaa,
missä kokeilemme THC:tä erilaisiin tauteihin. Jokainen tapaus täytyy
hyväksyttää sairaalan komiteassa. Havaitsimme sen auttavan esimerkiksi
hikkaan. Et arvaakaan, kuinka kauheaa kuukausia jatkuva hikka onkaan.
Ja se toimii hienosti. Olemme käyttäneet sitä Touretteen syndroomaan,
mikä on ikävä hermoperäinen sairaus.

Tämä pohjaa muutamien kollegoideni tutkimuksiin Hannoverissa, Saksassa.
Se toimii todella hyvin. Olemme kokeilleet sitä MS-potilaisiin. Ja
tietysti ruokahalun parantamiseen. Olemme antaneet sitä neljäsataa
kertaa kemoterapiaa saaville lapsille pahoinvoinnin ehkäisyyn. Joten
kokeilemme sitä erilaisiin sairauksiin, mistä vain löytyy riittävästi
kirjallisuutta.

K: Mitä uusia lääkkeitä ja hoitomuotoja kannabinoidianalogeista
kehitetään tulevaisuudessa?

Dr. Mechoulam: Ensiksikin ovat jo hyväksytyt käyttömuodot kuten
ruokahalun parantaminen. Tämä on ollut hyväksi syövän ja AIDS:n
hoidossa ja niitä käytetään laajalti. Toinen on pahoinvointi. Uudet
lääkkeet tulevat varmaan olemaan hermoja suojaavat aineet sekä tietyn
kaltaiset, hermoperäisiä kipuja hoitavat aineet. Ne eivät tehoa
akuuttiin kipuun. Parhaiten ne toimivat hermoperäisten, pitkäaikaisten
kiputilojen kanssa.

Ne voivat myös vaikuttaa muistojen tukahduttamiseen. Tämän aiheen
tutkimisen toivon voivani aloittaa piankin. Post-traumaattisessa
stressioireessa järkyttävät muistot säilyvät liian pitkään. Yleensä
ihmiset unohtavat hitaasti traumansa. Tämä pätee ihmisiin ja eläimiin.
Jos eläimillä ei ole endokannabinoidijärjestelmää, he eivät unohda
huonoja muistoja, tämän on osoittanut yksi saksalais-italialainen
ryhmä. Olemme tehneet yhteistyötä kanadalaisen ryhmän kanssa tutkimusta
tästä aiheesta, ja erilaisella koemallilla olemme päätyneet samaan.
Oletan tältä pohjalta, että endokannabinoidijärjestelmä ei ole kunnossa
post-traumaattisilla potilailla, ja toivottavasti tämä onnistuu. Olemme
vasta kehittämässä hoitomuotoa. Oireyhtymästä kärsivät ihmiset kertovat
ainoastaan marihuanan auttavan heitä, joten kannabinoidihoidolla on
hyvät mahdollisuudet.

K: Olette kerran sanonut, että ”mihin THC auttaa, anandamidi auttaa
myös”. Miksi synteettistä anandamidia käytetä lääkkeenä vaihtoehtona
THC:lle.

Dr. Mechoulam: Tämä on herkkä aihe. Vuosia sitten kun insuliini
keksittiin - oliko se nyt 1920-luvun alussa - se oli käytössä kuudessa
kuukaudessa. Kun kortisoni löydettiin 50 vuotta sitten oli se käytössä
kahden vuoden sisällä, ja siitä tuli menestys. Löysimme anandamidin
kaksitoista vuotta sitten eikä sitä olla vieläkään annosteltu
virallisesti kehenkään ihmiseen. Ei anandamidia eikä 2-AG:tä.

K: Miksi näin on käynyt?

Dr. Mechoulam: Lainsäädäntö on muuttunut. En voi annostella anandamidia
yhdellekään ihmiselle, koska siitä ei ole tehty
toksikologisuustutkimuksia ja ne maksavat miljoonia dollareita. Jonkun
täytyisi maksaa ne.

Olen useasti pyytänyt, että USA:n National Institute of Drug Abuse
(NIDA) rahoittaisi tämän.

K: Mutta eikö kyseessä ole sisäsyntyinen aine?

Dr. Mechoulam: Kyllä mutta lain mukaan myös ihmisten sisäsyntyisten
aineiden tulee läpäistä toksikologisuustutkimukset ja kaikki muutkin
tutkimukset. Niinpä olen melkein rukoillut heitä tekemään nämä, koska
yksikään yhtiö ei sitä kustanna eikä yhdelläkään tutkijalla ole siihen
varaa. Se on tekninen asia. On myös ilmeistä, että ne tutkimukset tulee
tehdä mutta silti niitä ei ole tehty.

K: Miksi kannabinoidien lääkekäyttöä vastaan on niin paljon poliittista
vastarintaa?

Dr. Mechoulam: Ei sitä ole enää niin paljon kuin aikaisemmin. Ennen
vuosia sitten yksikään yhtiö ei olisi koskenut aiheeseen. Tai jos sitä
tutkittiin, niin se tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Nyt tämä ei enää
päde. Sanofi aikoo markkinoida antagonistiaan hyvin näkyvästi USA:ssa.
Kaikilla suurimmilla USA:laisilla lääkeyhtiöillä on oma
kannabinoidiohjelmansa. Smith, Klyne & Beecham, Pfizer ja Merck nyt
ainakin. Muut yhtiöt ovat odottamassa, että ihmiset tulevat näille
markkinoille, jotta eivät olisi ensimmäisinä. Nyt kun Sanofi on tulossa
markkinoille ja THC jo on markkinoilla, on todennäköisempää, että
muutkin yhtiöt tulevat. Suurin osa olemassaolevista lääkkeistä -
uusista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tulleista - ovat jonkin
sisäsyntyisen aineen reseptoreiden agonisteja tai antagonisteja.

K: Mitä muita käyttötarkoituksia kannabinoidiantagonistilla on
painonhallinnan lisäksi?

Dr. Mechoulam: Yksi on nikotiinin vieroitusoireet, johon kuuluu ikäviä
oireita. Mark Twain sanoi, että ”on helppoa lopettaa tupakan
polttaminen. Olen tehnyt sen monta kertaa”. Tämä olisi yksi asia enkä
ole varma muista.

Se voisi auttaa päihteitten kuten heroiinin vieroitusoireitten
hoidossa. En ole varma koska aihetta ei ole tutkittu paljoakaan. Mutta
nämä olisivat pääasialliset käyttötarkoitukset.

Toinen laaja alue tulee olemaan CB-2 reseptoriin vaikuttava agonisti.
CB-2 reseptoreita löytyy kehon ääreisosista. Syntetisoimme CB-2
reseptoriin sitoutuvan agonistin, joka ei vaikuta CB-1:een, jota löytyy
keskushermostosta. Se vaikuttaa tehokkaasti ruuansulatusjärjestelmään.
THC vaikuttaa hyvin Crohnin tautiin ja muihin vastaaviin. Sitä ei ole
vielä myynnissä mutta pari ryhmää tutkii sitä.

Vuosia sitten selvitimme kannabidiolin rakenteen, jota on kannabiksessa
suuria määriä. Jopa enemmän kuin THC:tä ja se on tulehduksia ehkäisevä.
Eläinkokeissa se on osoittautunut hyväksi reumaan. Teimme yhteistyötä
yhden brittiläisen huippututkijaryhmän kanssa ja heidän mielestään se
on tehokkain lääke. Joten kannabidiolia voidaan jatkossa käyttää reuman
hoitoon. Sillä ei ole psykotrooppisia vaikutuksia koska se ei sitoudu
reseptoreihin. Luultavasti se vaikuttaa anandamidin metaboliaan
estämällä sen hajoamista. Eräs yhtiö tekee töitä tämän eteen.

Lisäksi on vielä yksi löytymätön reseptori. Yksi ryhmä etsii kolmatta
reseptoria ja meillä on jo eräs aine, joka sitoutuu tähän
varmentamattomaan reseptoriin. Myös tämä vaikuttaa kehon ääreisosiin ja
verisuoniin. Se aiheuttaa verisuonien laajenemista. Tästä ei ole
julkaistu vielä mitään mutta olen kertonut tutkimuksesta kokouksissa.
Verisuonten laajeneminen on tärkeä asia ja tämä on vasta alussa.
Toivottavasti lisää ihmisiä löytyy tämän tutkimiseen.

K: Miten lääketieteellistä tutkimusta tulisi kehittää?

Dr. Mechoulam: On useitakin asioita. Säännöt tiukentuvat koko ajan.
Useita lääkeaineita on nyt vedetty markkinoilta ja FDA:an kohdistuu
paljon paineita joten uusien lääkeaineiden hyväksyminen markkinoille
voi muuttua yhä vaikeammaksi, koska lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Ei
löydy sellaista lääkettä, jolla ei olisi sivuvaikutuksia. Aspiriinia ei
hyväksyttäisi nykyään. Joten pelkään uusien markkinoille pääsevien
aineiden määrän laskevan. Toivon olevani väärässä. Kyse ei ole pelkästä
rahasta.

Ryhmäni on saanut riittävästi rahoitusta yli kolmekymmentä vuotta.
Meitä tukee USA:n National Institute of Health (NIDA) vaikka emme
olekaan USA:lainen tutkijaryhmä. Olen kerran joutunut hakemaan
rahoitusta uudelleen mutta minua tuettiin tuon ajan yli, eikä minua ole
missään vaiheessa yritetty ohjailla. Olen tuntenut suurimman osan
NIDA:n johtajista ja he ovat olleet hyviä tiedemiehiä. Nykyinen johtaja
on myös pätevä tutkija. Joten minua ei ole painostettu kertomaan
kannabiksen olevan paha ja tappavan ihmisiä.

K: Mitä tutkit tällä hetkellä?

Dr. Mechoulam: Yhteistyössä USA:n National Institute of Health’in (NIH)
tutkimusryhmän kanssa tutkimme uutta välittäjäainetta, joka sitoutuu
vasta löydettyyn reseptoriin. Olipa tämä aine hermovälittäjä, joku muu
välittäjäaine tai vain verisuonistoon vaikuttava aine, on se kuitenkin
tärkeä uusi aine. Aivoissa on muitakin tätä ainetta muistuttavia
aineita, joten tutkimme tätä. Meillä on myös työn alla uusia syöpää
parantavia kannabinoidiyhdisteitä, jotka näyttävät lupaavilta.

Olemme julkaisseet jotakin tästä tutkimuksesta. Nämä uudet aineet
vaikuttavat entsyymiin nimeltään topoisomeraasi ja nämä aineet
vaikuttavat hyvin samaan tapaan kuin muutamat tunnetut syövän hoidossa
käytetyt lääkkeet. Mutta nykyisin käytössä olevat lääkkeet
vahingoittavat sydäntä, ja tähän asti emme ole havainneet eläinkokeissa
vastaavaa omista aineistamme. Joten toivottavasti tämä uuden tyyppinen
kannabinoidi tulisi markkinoille. On myös mahdollista, että
kannabinoideja käytettäisiin lämpötilan laskemiseen, koska joskus on
tärkeää laskea kehon lämpötilaa aivovaurioiden estämiseksi lämpöaallon
aikana tai kun ihminen on saanut lämpöhalvauksen.

K: Olisiko vielä jotakin, mitä haluat lisätä?

Dr. Mechoulam: Olemme olleet onnellisia saadessamme tutkia aluetta,
jolla alunperin ei ollut muita, joten olemme saaneet tehdä työtämme
rauhassa ilman kilpailua. Nyt tällä alueella on paljon hyviä ihmisiä.
USA:ssa toimii useita tutkimusryhmiä. Myös Britanniassa, Saksassa,
Espanjassa ja Italiassa toimii tutkimusryhmiä. Vaikka usein kuullaan
juttuja tiedemiesten välisestä kilpailusta, en ole havainnut sitä
paljoakaan tällä alalla. Olemme yksi iso ryhmä, joka ei juurikaan
kilpaile, vaan vaihdamme tietoja koko ajan. Joten työskenteleminen
tällä alalla tuottaa iloa. Ehkä sillä on jotakin tekemistä anandan
kanssa.

Kannabis lääkkeenä - kirjallisuusviitteitä


Tiedekirjallisuusviitteitä
kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä

David W. Pate

International Hemp Assocation
P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam
The Netherlands


Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific literature on potential medical uses of Cannabis and the cannabinoids. Journal of the International Hemp Association 2(2): 74-76.

Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet on lajitettu sairauksien mukaan.


Johdanto

Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa. Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille. Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä viitteitä.

Levottomuus ja psykoosi

  • Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of cannabidiol in the elevated plus-maze. Psychopharmacology 100: 558-559.
  • Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of cannabidiol derivatives in the elevated plus-maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
  • Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol on the anxiety and other effects produced by delta-9-THC in normal subjects. Psychopharmacology 76: 245-250.
  • Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol in animal models predictive of antipsychotic activity. Psychopharmacology 104: 260-264.
  • Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone and cannabidiol on human experimental anxiety. J. Psychophamacol. 7: 82-88.

Astma

  • Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute bronchial effects of oral cannabinoids. Clin. Pharm. Ther. 35: 26-32.
  • Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action of cannabinoids. In Cannabinoids as Therapeutic Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca Raton, Florida, pp. 147-158.
  • Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator effect of delta-9-THC. Br. J. Clin. Pharmacol. 5: 523.
  • Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol interferes with the effects of delta-9-tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac. 28: 172.
  • Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary physiologic effects of smoked marijuana and oral delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
  • Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of smoked marijuana on airway dynamics in spontaneous and experimentally induced bronchial asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude and Szara, Eds., Raven Press, New York, pp. 785-799.
  • Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to aerosolized delta-9-THC preliminary report. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen, S. and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York, p. 111.
  • Vachon, L. et al., 1976. Airways response to micro-aerosolized delta-9-THC. Chest 70: 444.
  • Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator effect of delta-9-THC administered by aerosol to asthmatic patients. Thorax 31: 720.

Epilepsia

  • Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant effect of cannabidiol. S. Afr. Med. J. 69: 14.
  • Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature of marihuana smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
  • Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration of cannabidiol to healthy volunteers and epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
  • Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-epileptic action of marijuana-active substances. Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
  • Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics. J.A.M.A. 235: 1105.
  • Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The cannabinoids as potential antiepileptics. J. Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
  • Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant activity of cannabidiol and cannabinol. Life Sci. 13: 1527-1531.
  • Karler, R. et al., 1984. Interaction between delta-9-tetrahydrocannabinol and kindling by electrical and chemical stimulation in mice. Neuropharmacology 23: 1315-1320.
  • Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole kindling in mice. Neuropharmacology 28: 775-780.
  • Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
  • Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS hyperexcitability in mice after a single exposure to delta-9-tetrahydrocannabinol. Neuropharmacology 25: 441-446.
  • Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-epileptic potential of the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-396.
  • Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant properties of cannabinol. Res. Comm. Chem. Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.

Viherkaihi

  • Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive affect of marihuana cannabinoids: correlate of central action or separate phenomenon. J. Ocular Pharmacology 2(3): 295-304.
  • Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension, ocular toxicity, and neurotoxicity in response to marijuana extract and cannabidiol. Gen. Pharmacol. 15: 479.
  • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after administration of delta-9-tetrahydrocannabinol or cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
  • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after administration of cannabinol or cannabigerol. Exp. Eye Res. 39: 231-259.
  • Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of tetrahydrocannabinol on arterial and intraocular hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol. Biopharmacol. 17: 191-196.
  • Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular toxicology of marijuana: an update. J. Toxicol.-Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
  • Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana smoking and intraocular pressure. J.A.M.A. 217: 1392.
  • Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of marijuana smoking. In The Pharmacology of Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds., Raven Press, New York, p. 813.
  • Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations in a controlled clinical trial of the antiemetic effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-tetrahydrocannabinol in cancer chemotherapy: ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol. 21: 103S.
  • Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana on intraocular and blood pressure in glaucoma. Ophthalmology 87: 222.
  • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol in hypertensive glaucomas. J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
  • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol and aqueous dynamics in glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
  • Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-tetrahydrocannabinol in heterogenous glaucomas. Ann. Opthalmol. 12: 8.
  • Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol as a potential glaucoma agent. Glaucoma 4: 253-255.
  • Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of the cannabinoids. Ophthalmologia 168: 366-369.

Tulehdukset ja venähtymät

  • Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from Cannabis sativa L. of Cannflavon-a novel inhibitor or prostaglandin production. Biochem. Pharmacol. 34: 2019.
  • Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the actions of platelet activating factor by a nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp. Therap. 251: 531-535.
  • Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis constituents on enzymes or arachidonate metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem. Pharmacol. 36: 2037-2040.
  • Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the active constituents of Cannabis sativa L. inhibit both human and rabbit platelet aggregation. Br. J. Pharmacol. 92(S): 601.
  • Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory effects of cannabinoids, the active constituents of Cannabis sativa L. on human and rabbit platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41: 705-709.
  • Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-inflammatory activity of constituents of Cannabis sativa L. Inflammation 12: 361-371.
  • Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol compared with three other drugs. Eur. J. Pharmacol. 35: 7-16.
  • Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-phlogistic activity of delta-9-tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin in various rat paw edema models. Life Sci. 15: 251-260.

Mikrobi-infektiot

  • Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect of delta-9-THC on Herpes simplex virus replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
  • Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial activity of cannabidiol and tetrahydrocannabinol. Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
  • ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and antimicrobial activity of certain cannabichromene and cannabigerol related compounds. J. Pharm. Sci. 71: 1319-1323.
  • Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial preparatum from hemp (Cannabis sativa L.). Naturwissenschaften. 45: 188.
  • Grlic, L., 1962. A comparative study on some chemical and biological characteristics of various samples of Cannabis resin. Bull. Narc. 14: 37-46.
  • Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a medicament. Bull. Narc. 12: 5.
  • Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)- Antibiotisches heilmittel. 2. Methodik und ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen und vorlaufige klinische erfahrungen. Pharmazie 13: 155-164.
  • Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in amounts of biologically interesting substances of Cannabis. In The Botany and Chemistry of Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. & A. Churchill, London, pp. 49-55.
  • Krejci, Z., 1961. The problem of substances with antibacterial action: Cannabis effect. Casop. Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
  • Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss veraschiedener dungung suf die antibakterielle aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L. Pharmazie 14: 276-279.
  • Martinec, T. and Felkiova, M., 1959. Veranderungen der antibakteriellen aktivitat im verlaus der individuellen entwicklung des hanfes (Cannabis sativa L.). Pharmazie 14: 279-281.
  • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types of Cannabis resin. UN Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9 Jan. 25.
  • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types of Cannabis resin. Nature 195: 1007-1009.
  • Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976. Antibacterial activity of delta-9-THC and cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol. 42: 9.

Liikunnalliset sairaudet

  • Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation of cannabidiol in dystonic movement disorders. Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
  • Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical trial of cannabidiol in Huntington's disease. Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
  • Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for Parkinsonian tremor. J. Neurol. Neurosurg. Psychiatry 53: 436.
  • Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective treatment of Tourette's-Syndrome with marijuana. J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
  • Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and cannabinoids as adjuncts to neuroleptics in the treatment of Tourette syndrome and other motor disorders. Life Sci. 44: 1521-1525.
  • Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the medical treatment of Meige's syndrome. Ear Nose Throat J. 67: 919.
  • Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic movement disorders. Psychiatry Res. 18: 291.
  • Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of Meige syndrome with cannabidiol. Neurology 34(S1): 147.
  • Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial and adverse effects of cannabidiol in a Parkinson patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia. Neurology 35(S1): 201.

Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet

  • Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol for tremor in Multiple Sclerosis. Ann. Neurol. 13: 669-671.
  • Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived effects of marijuana on spinal cord injured males. Paraplegia 12: 175.
  • Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol: a novel treatment of inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
  • Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its effect on postural stability in Multiple Sclerosis patients with controls. Neurology 40(S1): 259.
  • Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-9-tetrahydrocannabinol on human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
  • Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-tetrahydrocannabinol: A novel treatment for experimental autoimmune encephalitis. J. Neuroimmunol. 23: 73-82.
  • Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on spasticity in spinal cord injury. Arch. Phys. Med. Rehab. 63: 116.
  • Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-tetrahydrocannabinol shows anti-spastic and analgesic effects in a single case double-blind trial. Eur. Arch. Psychiatry Clin. Neurosci. 240: 1-4.
  • Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids on spasticity and ataxia in Multiple Sclerosis. J. Neurol. 236: 120-122.
  • Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent for muscle spasm or spasticity. Psychosomatics 21: 81-85.
  • Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981. Treatment of human spasticity with delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21: 413S-416S.
  • Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of delta-9-tetrahydrocannabinol on electromyographic measurements in human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. Therap. 39: 232.
  • Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol in the treatment of spasticity associated with Multiple Sclerosis. Adv. Alcohol Subst. Abuse 7: 39-50.

Niemann-Pickin tauti

  • Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of sphingomyelin hydrolysis by cannabidiol in fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem. Biophys. Res. Comm. 121: 168-173.

Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus

  • Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids on naloxone-precipitated abstinence in morphine-dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
  • Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence by delta-9-THC. Science 190: 590.
  • Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats: blockage of precipitated abstinence by THC. Science 187: 443.
  • Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an adjunctive tool in the treatment of alcoholism. Med. Times 98: 187-191.
  • Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the treatment of alcoholism. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 173-185.
  • Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the treatment of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39: 155.
  • Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in rehabilitating alcoholics. Am. J. Psychiatry 127: 971-972.

Kivunlievitys

  • Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor potential of the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 299-305.
  • Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced changes in pain tolerance: experienced and non-experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry 10: 177-182.
  • Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis analgesia. Compr. Psychiatry 15: 5.
  • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
  • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic effect of delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharamacol. 15: 139.
  • Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block release of serotonin from platelets induced by plasma from migraine patients. Int. J. Clin. Pharm. Res. 5: 243-246.
  • Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral administration of delta-9-tetrahydrocannabinol on memory, speech and perception of thermal stimulation: results with four normal human subjects. Preliminary report. Compr. Psychiatry 14: 549.

Vatsahaava

  • Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol and gastric emptying. Br. J. Clin. Pharmacol. 15: 139.
  • Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the treatment of duodenal ulcer. Br. Med. J. 43: 4514.
  • Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis, hypochlrohydria and cholera. Lancet 2: 859.
  • Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer activity of delta-9-tetrahydrocannabinol in the Shay rat test. Pharmacology 17: 173.