- Tietoja
- Julkaistu: 05.05.2010 05.05.2010
- Osumat: 18082 18082
Kuluneen vuoden aikana useat tahot ovat todenneet kansainvälisen huumesodan tulleen tiensä päähän: huumeongelma kärjistyy mutta ihmisoikeudet ovat jääneet huumesodan jalkoihin.
”Lyhyesti sanottuna raportin johtopäätös on se, että kieltolaki on aiheuttanut valtavasti vahinkoa, mutta vain vähän, jos lainkaan, hyvää”.
EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009: Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007. (1)
”Huumesota on epäonnistunut, mutta siihen liittyy vielä pahempaa. Se vahingoittaa yhteiskuntaamme. Väkivaltarikollisuus rehottaa niissä nurkissa, joihin huumekauppa on ahdistettu. Hädässä olevat ihmiset eivät saa apua. Eivätkä myöskään ne ihmiset, jotka tarvitsisivat lääkekannabista vaikeiden sairauksiensa hoitamiseen. Tuhlaamme miljardeja täyttämällä vankilamme ei-väkivaltaisilla ihmisillä ja uhraamme vapautemme.”
Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010. (2)
”Liian usein lainvalvontaviranomaiset ja oikeuslaitos syyllistyvät ihmisoikeusrikoksiin, ja syrjäyttävät yhteiskunnasta niitä, jotka eniten tarvitsevat hoitoa ja koulutusta. YK:n ylin ihmisoikeusvalvoja on todennut, että huumelaeissa toistuvasti korostetaan kriminalisointia ja rankaisemista, ja samalla vaietaan hoidon tarjoamisesta ja ihmisoikeuksista."
YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”. (3)
Sortopolitiikasta ihmisoikeuksien kunnioittamiseen
Kannabiksen kieltolain kustannukset ovat korkeat: EU:n tasolla huumeiden kieltolain ylläpitämiseen käytetään varovaisen arvion mukaan 40 miljardia euroa vuodessa. Suomessa poliisi takavarikoi vuonna 2009 yli 12000 kannabiskasvia, paljasti 11268 käyttörikosta, jotka koskivat 5605 eri henkilöä, joista suurin osa pelkästä kannabiksen käytöstä (4). Kieltolaki ohjaa poliisin toimintaa pois paljon vakavammista ongelmista ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta.
Nykyinen politiikka lisää ja vahvistaa syrjäytymistä ja marginalisoitumista. Rankaiseminen kohdistuu usein ongelmattomiin ja lainkuuliaisiin käyttäjiin, jotka saavat kokea rankaisemisen sivuvaikutukset. Monelle rangaistulle pikasakko on pieni rangaistus sen rinnalla, että rankaiseminen johtaa moniin oheisseurauksiin, työpaikan tai opintopaikan menetykseen, ajokortin eväämiseen eli ongelmien lisääntymiseen ja syvenemiseen. Kieltolaki tekee itse aiheuttamistaan ongelmista kannabisongelman - ja näin ruokkii kielteisiä asenteita kannabista kohtaan.
Kun lainsäätäjä on korostanut puhuttelujen ja hoitoonohjauksen merkitystä lainvalvonnassa, on poliisi lisännyt pikasakotusta ja ajokorttien poisottamista. Rangaistus ei ole missään suhteessa tekoon ja on suomalaisen oikeuskäytännön vastaista rangaista ihmistä häntä itseään vahingoittavasta teosta. Tämä käytäntö on syntynyt lainsäätäjien tahdon vastaisesti viranomaiskäytäntönä.(5) Lakien tulee perustua kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja valtion perustuslakiin.
Ei enää lisätä haittoja!
Vuosien kuluessa olemme saaneet todistaa, kuinka myös hampun hyötykäyttö ruokana, teollisuuden raaka-aineena, öljynä ja lääkkeenä kärsii kannabiksen kieltolaista. Jopa kansalliseepostamme Kalevalaa on sensuroitu kieltolain nimissä (6). Kaikki kansalaiset kärsivät tästä kieltolaista tavalla tai toisella, ja tuon kieltolain oheisvahingot nousevat todella korkeiksi, korkeammiksi kuin sen väitetty hyöty.
Kannabiksen kieltolaki on luonut vääriä mielikuvia päihteiden ja lääkeaineiden turvallisuudesta. Kannabiksen kieltoa yritetään perustella psykoosipelottelulla vaikka kannabiksen käyttöön usein liittyvä tupakan käyttö on kansanterveyden kannalta paljon isompi haitta (7). Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut sen, että markkinoille tulee uusia synteettisiä aineita (ns. Spice-ilmiö), jotka ovat laillisia, mutta joiden vaikutukset ja haitat ovat tuntemattomia. Kannabiksen kohdalla Suomessa ei tunneta haittoja vähentävää vaan ainoastaan haittoja lisäävää politiikkaa. Haittoja vähentävän politiikan puuttuessa käyttäjien keskinäinen tieto on ollut arvokas resurssi käytöstä ja kriminaalivalvonnasta aiheutuvien haittojen ehkäisyssä.
Kannabiksen dekriminalisoimisessa on kyse ihmisten dekriminalisoinnista, so. lopetetaan ihmisten rankaiseminen pelkästä käytöstä. Kannabiskaupan ollessa laitonta ihmiset ovat vaarassa altistua pimeiden markkinoiden aiheuttamille riskeille. Ratkaisu tähän on kannabiksen kaupan vapauttaminen ja ottaminen yhteiskunnan valvontaan ja verotettavaksi. Kannabis tulisi asettaa verolle ja julkiseen valvontaan samalla tavalla kuin tupakka tai alkoholi. Yhteiskunnan tulisi pitää huolta ikärajoista ja laadun valvonnasta eikä syrjäyttää omia kansalaisiaan.
Kannabiksen verottamisessa ja julkisessa valvonnassa kyse on turvallisemmasta vaihtoehdosta päihteenä ja lääkkeenä. Viranomaisten ja kieltolakijärjestöjen levittämästä kontrollipuheesta (puhetapa, jolla kieltolaki oikeutetaan, propaganda) huolimatta kannabis on vähiten ongelmia aiheuttava laiton aine vaikka sitä käytetään eniten, se on ongelmattomampi kuin lailliset päihteet tai lääkkeet (8).
Lähteet:
(1) EU:n komission raportti YK:n huumekomissiolle vuonna 2009:
Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007.
(2) Sting: Let's End the War on Drugs. Huffington Post 31.3.2010
(3) YK:n huumevalvontatoimisto: ”Drug control, crime prevention and criminal justice: A Human Rights perspective”.
(4) Polstat, maaliskuu 2010 Huumetilastot 2005-2009.
(5)Heini Kainulainen (2009) HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN RIKOSOIKEUDELLINEN KONTROLLI. OPTL:n tutkimuksia 245,
- THL: Huumetilanne Suomessa 2009
(6) Suomen kannabisyhdistys 27.2.2010 Kalevalassa hamppu palauttaa tulen maailmaan
(7) John Macleod & Matthew Hickman: How ideology shapes the evidence and the policy: what do we know about cannabis use and what should we do? Addiction 9.2.2010.
(8) Lancet 24.3.2007 http://www.mapinc.org/drugnews/v07/n366/a01.html
(9) YLE 2.3.2010 http://yle.fi/uutiset/tiede_ja_tekniikka/2010/03/luova_talous_tarvitsee_
vapautta_ja_kapinaa_1498485.html
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 11.4.2010