Intiassa törmää kannabikseen kaikkialla. Sitä käytetään
pääasiallisesti kolmessa muodossa, joita kutsutaan nimityksillä
bhang, ganja sekä charas. Bhang ja ganja sisältävät kasvin
eri osia kuivattuina, kun taas voimakkain kannabistuote charas
valmistetaan kasvin tuottamasta pihkamaisesta eritteestä. Vaikka
Intian länsimaistunut keskiluokka pistäytyy suurkaupungeissa töiden
jälkeen oluella ja maaseudulla juodaan itse valmistettua palmuviinaa,
suuri määrä intialaisia mietiskelee, rentoutuu tai lääkitsee itseään
perinteisten kannabistuotteiden avulla.
Kannabiksen käytöllä on Intiassa ikivanhat perinteet. Vanhimmat
tekstimaininnat kannabiksesta löytyvät hindujen pyhistä
Veda-kirjoituksista. Yksi neljästä Vedasta, Atharvaveda, mainitsee
tätä kasvia käytetyn uskonnollisena sakramenttina noin 3000 vuotta
sitten. Nykyisin hindut pitävät kannabista yleisesti pyhänä kasvina ja
yhdistävät sen kiinteästi yhteen heidän kolmesta tärkeimmästä
jumalastaan, Sivaan, samanaikaisesti luojaksi sekä tuhoajaksi
sanottuun jumalaan. Bhang on hindumytologiassa usein askeetin hahmossa
esiintyvän Sivan lempikasvi, jota hän myös itse mielellään
nauttii.
Kannabista pidetään myös onnea tuottavana kasvina. Bhangia mukanaan
kuljettavan miehen tapaaminen tai hänestä unen näkeminen voi olla
intialaisessa kansanuskossa onnea tuottava enne. Joillakin seuduilla
bhang on osa häärituaaleja. Jos bhangia ei häissä tarjota, voivat
pahat henget karata vastanaineiden kimppuun. Myös muihin
uskontokuntiin kuuluvat intialaiset käyttävät kannabista, mutta
hinduille sen uskonnollinen merkitys lienee tärkein.
Intiassa hyvin suosituissa, perinteisen hindulaisen ayurvedisen
lääketieteen ohjeiden mukaan valmistetuissa, usein erilaisiin
yrtteihin pohjautuvissa lääkkeissä on kannabista käytetty
menestyksellä jo vuosisatojen ajan hoitamaan lukuisia sekä ihmisten
että eläinten sairauksia. Myös vanhukset käyttävät bhangia kotirohtona
vanhuudenoireisiin.
Intian lukuisissa uskonnollisesti merkittävissä kaupungeissa
Siva-jumalaa seuraavat hindujen pyhät miehet, sadhuiksi
kutsutut askeetit, kokoontuvat yhteen polttamaan ganjaa tai charasia
ja resitoimaan mantrojaan. Näin tehdessään nämä maallisesta elämästä
luopuneet pyhät miehet seuraavat Sivan myyttistä esimerkkiä. Nämä
sadat tuhannet eri puolilla maata vaeltavat tai erakoiksi
eristäytyneet, uskonnollisen askeesinsa vuoksi kansan parissa
arvostusta nauttivat sadhut katsovat kannabiksen olevan olennainen osa
heidän harjoittamaansa meditaatiota.
Sadhut pyrkivät tämän psykoaktiivisesti vaikuttavan kasvin avulla
tyhjentämään tajuntansa aistimaailman häiritsevistä tekijöistä
saavuttaakseen eräänlaisen sisäänpäin kääntyneen tiedostamattomuuden
tilan. Näin sadhut pystyvät kokemaan voimakkaan yhteyden korkeimman
voiman kanssa, rikkomaan oman egonsa harhan keskittymällä vain
jumalaan ja tulemalla yhdeksi tämän kanssa. Tämä onkin meditaation
korkein tavoite. Kannabistuotteiden käyttö auttaa näitä Sivalle
elämänsä omistaneita uskonnollisia maankiertäjiä sietämään paremmin
myös askeettielämän ikäviä varjopuolia: nälkää, vilua ja fyysistä
rasitusta. Kannabista käyttävän vaeltavan sadhun saapuessa uuteen
kylään hänen seuransa on usein ainakin kylän miesväelle erityisen
mieluisa.
Myös monet maallikot kokoontuvat eri puolilla maata auringon laskiessa perinteisiin bhajaneihin, tilaisuuksiin, joissa kylän miehet nauttivat kannabista ja soittavat ja laulavat uskonnollisia, usein juuri Sivalle omistettuja hymnejä. Bhangia ja ganjaa käytetään myös useiden eri uskonnollisten festivaalien aikana sekä temppeleissä että kaduilla. Tällainen festivaali on esimerkiksi helmi-maaliskuussa vietettävä sivaratri. Juhlayönä saatetaan Sivalle omistetuissa temppeleissä kaataa bhangia sisältävää nestettä sivalingan, sivaa symbolisoivan falloksen päälle läpi yön.
Lukemattomat pienet kauppakojut hindujen pyhän Ganges-virran
varrella sijaitsevissa kylissä ja kaupungeissa myyvät bhangia eri
muodoissa. Uttar Pradeshissa ja Orissassa on jopa osavaltion
hallituksen ylläpitämiä bhangkauppoja. Kesäkuukausien auringonpaahde
nostaa Intiassa lämpötilan useilla seuduilla yli 40 asteen. Kuumuuden
käydessä lähes sietämättömäksi bhangkauppiaat valmistavat
asiakkailleen erilaisia virkistäviä juomia.
Maidosta tai jugurtista, vaikkapa manteleista ja erilaisista
kuivatuista hedelmistä tehtyyn juomaan lisätään mausteeksi usein
erilaisia pippureita. Lopuksi juomaan sekoitetaan haluttu määrä
kuivattuja ja hienoksi jauhettuja hampun lehtiä tai kukintoja.
Kyseessä on juoma, jonka katsotaan olevan koko perheen käyttöön
sovelias, joskin naisille ja lapsille valmistetaan usein vähemmän
bhangia sisältävä sekoitus.
Professori J.N.Tiwari Varanasin hinduyliopiston Intian
historian, kulttuurin ja arkeologian laitokselta kertoo näiden juomien
suosion olevan suurin juuri kuumana vuodenaikana ja nauttivansa niitä
silloin tällöin itsekin raskaiden luentojen jälkeen. 'Bhangin käyttö
onj täällä Varanasissa yleistä lähes kaikkien väestöryhmien
keskuudessa. Juomat, joihin on lisätty bhangia, ovat kohtuudella
nautittuina hyvin yleisiä ja suosittuja piristeitä. Juomien suosiota
lisää vielä se, että ne ovat usein pullotettuja virvoitusjuomia
edullisempia.
Samuli Kunttu
Kirjoittaja on uskontotieteilijä, joka valmistelee aiheesta gradua