Lähde: Helsingin Sanomat 27.9.2007
http://www.hs.fi/videot/1135230613556
Helsingin poliisi on paljastanut poikkeuksellisen suuren huumerikoksen.
Rikollisliiga toi Suomeen Hollannista yli 3 000 kiloa hasista ja yli 20 kiloa kokaiinia. Hasiksen määrä tekee yhteensä 9 miljoonaa käyttöannosta ja kokaiinimäärästä kertyy vähintään 400 000 kerta-annosta.
Salakuljetettujen huumeiden arvo on poliisin mukaan 20 miljoonaa euroa.
Huumeet salakuljetettiin Suomeen raskaan liikenteen mukana ja niiden kertaerät olivat 300–500 kiloa. Huumeet toimitettiin lähinnä pääkaupunkiseudulle.
Poliisi pidätti huumeliigan päätekijät huumekätköltä Vantaalla viime toukokuussa. Maastopyörillä huumepoliisia karkuun yrittäneet tekijät saatiin kiinni lyhyeksi jääneen takaa-ajon jälkeen.
Esitutkinnan aikana takavarikoitiin liigan jäljiltä yli 310 000 euroa käteistä rahaa, 23 kiloa hasista, 2 kiloa kokaiinia, autoja, aseita, moottoripyöriä sekä koruja ja kelloja yli 100 000 euron arvosta.
Helsingin käräjäoikeudessa vangitut ovat poikkeuksellisesti kaikki suomalaisia. Liigan kolme päätekijää ovat helsinkiläisiä miehiä: 31-vuotias yrittäjä, vankilatuomiota liki neljä vuotta pakoillut 37-vuotias muusikko ja 40-vuotias yrittäjä. Yksi liigan hollantilaisista salakuljettajista on vangittuna Ranskassa.
Poliisin mukaan kyseessä on Suomen oloissa harvinaisen mittava huumeiden maahantuonti ja huumausaineisiin liittyvä toiminta, jossa on mukana poikkeuksellista röyhkeyttä ja erilaista väkivallan käyttöä.
Tiedotustilaisuudessa olivat paikalla apulaispoliisipäällikkö Jouko Salo, huumerikosyksikön johtaja, rikosylikomisario Jari Aarnio sekä rikoskomisario Juha Piippo.
Rikosliiga kuljetti hasista ja kokaiinia Suomeen rekoilla 300–500 kilon kertaerissä. Lastina rekoissa oli myös muuta tavaraa, eikä huumeita ei ollut erikseen piilotettu niiden sekaan.
Vain yhdessä tapauksessa huumeet oli piilotettu rekan rakenteisiin.
Huumelastit purettiin rekoista yleensä keskellä päivää sellaisissa paikoissa, joissa rekat tavallisesti pysähtyvät, esimerkiksi Kehä III:n varrella huoltoasemilla, Sompasaaressa, Lauttasaaren teollisuusalueella ja Tattarisuolla.
Rekoista huumelastit siirrettiin pakettiautoihin, jotka oli vuokrattu käyttöön. Pakettiautoilla ajettiin lähelle lopullista kätköpaikkaa, joka oli kaivettu metsään jo ennalta.
Yleensä neljän hengen seurue odotti pakettiautoa sovitulla paikalla maastopyörien kanssa. He lastasivat selkäreppuihinsa parisenkymmentä kiloa huumeita ja ajoivat kätkölle piilottamaan ne, jolloin pakettiautot taas ajoivat uusille kohtauspaikoille purkamaan lastia.
Ainakin kerran huumeita kuljetettiin myös veneellä, kun lasti purettiin pakettiautosta Lauttasaaren venesatamassa.
Kun jälleenmyyjät ostivat liigalta huumeita, he saivat rahaa vastaan kartan, johon kätkö oli merkitty.
Kätköjä oli useita Helsingissä ja lähialueilla, esimerkiksi Sipoon, Porvoon ja Nurmijärven metsissä, Vantaan Petikossa, Espoon Lintuvaarassa ja Laajalahden venesataman läheisyydessä sekä Helsingissä Vermossa ja Malminkartanossa.
Lähde: Turun Sanomat 28.9.2007
Helsingin poliisin huumeyksikkö on paljastanut ainemääriltään suurimman huumeliigan Suomessa. Kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia Hollannista Suomeen tuoneen liigan aineet myytiin alihankkijoille pääkaupunkiseudulla, mistä ne diilerien kautta päätyivät myös muualle Suomeen. Liigan jäsenistä 21 on vangittu.
Hasiksesta olisi saatu katukauppaan yhdeksän miljoonaa kerta-annosta ja kokaiinista 50 000-100 000. Salakuljetettujen huumeiden arvo on yli 20 miljoonaa euroa.
Helsingin käräjäoikeus on asettanut liigan jäsenten omaisuutta vakuustakavarikkoon ja hukkaamiskieltoon noin 17 miljoonan euron arvosta.
Huumeet tuotiin vuosina 2002-2006 hollantilaisrekoilla luvallisen lastin sekaan lastattuina Suomeen ja ne luovutettiin jälleenmyyjille käteistä vastaan. Pääosa myytiin pääkaupunkiseudulla, mutta diilerien kautta aineita levisi joka puolelle Suomea.
Helsingin huumeyksikön päällikön, rikosylikomisario Jari Aarnion mukaan huumeliigaa seurattiin ja jäljitettiin noin vuoden ajan ja ensimmäiset vangitsemiset tehtiin viime toukokuussa salaisina pakkokeinopäätöksinä.
Paljastunut huumeliiga oli Aarnion mukaan sikäli erikoinen, että sen jäsenet ovat 30-40-vuotiaita suomalaisia. Yleensä isommissa liigoissa on mukana virolaisia ja venäläisiä. Vangittujen joukossa on myös muutama nainen, joita epäillään lähinnä liigan tekemistä rahanpesurikoksista.
Päätekijöinä on kuulusteltu 31- ja 37-vuotiaita veljeksiä ja 40-vuotiasta yrittäjää. Kaikilla on rikollinen tausta, koostuen yleensä tavallisista huumausainerikoksista. Toinen veljeksistä on pakoillut vuosia aiemmin saamaansa vankilatuomiota.
Poliisi takavarikoi liigan jäsenten hallusta 310 000 käteistä rahaa, 23 kiloa hasista, kaksi kiloa kokaiinia, aseita, moottoripyöriä, henkilöautoja sekä koruja ja kelloja ainakin 100 000 euron arvosta. Liiga käytti useita peiteyhtiöitä hyväkseen ja niiden tileiltä löytyi vielä 50 000 euroa.
- Huumeet tulivat laillisten lastien seassa ja kuljettajat tiesivät niistä, mutta selvitämme vielä tiesivätkö kuljetusliikkeet mitä heidän kuskinsa tekivät. Kuljetukset Hollannista tapahtuivat hollantilaisrekoilla ja ne tulivat paljastumatta Suomeen. Kahteentoista kuljetukseen osallistuneet kuljettajat on tavoitettu ja jutun tutkinta Hollannin päässä jatkuu, Aarnio kertoi.
Kokaiinista on Aarnion mukaan tullut Suomessakin arkihuume, jonka käyttäjämäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sen hinta grammalta on Espanjassa noin 35 euroa, Norjassa jopa 180 euroa ja Suomessa 100-150 euroa.
Aarnion mukaan huumerikosten määrä on kasvussa ja huumekauppa monipuolistuu. Lisääntynyt tarjonta on laskenut hintoja ja kokaiini on syrjäyttänyt muita kovia huumeita. Kerta-annokset ovat suurentuneet.
Kokaiinin salakuljetus on hyvin organisoitua ja tapahtuu yleensä Länsi-Euroopasta, mihin se päätyy Etelä-Amerikasta.
Lähde: YLE 27.09.2007
Helsingin huumepoliisi on paljastanut ennätyksellisen suuren huumejutun. Suomalaisten veljesten johtama huumeliiga on tuonut vuosina 2002 - 2006 Alankomaista Suomeen yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia. Huumetakavarikko on niin suuri, että se on hiljentänyt pääkaupunkiseudun katukaupan.
Poliisi pitää liigan toimintaa hyvin organisoituna ja Suomen oloihin poikkeuksellisena.
Huumausaineliiga salakuljetti Suomeen rekka-autojen avulla muutaman vuoden aikana yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia. Poliisin mukaan huumausainemäärä vastaa katukaupassa yli 9 miljoonaa kerta-annosta ja sen arvo Suomessa on yli 20 miljoonaa euroa. Liigan pääasiallinen markkina-alue on ollut pääkaupunkiseutu.
Liigan kiinnijäämisellä on ollut merkittävä vaikutus pääkaupunkiseudun katukauppaan.
- Tämä hana katkesi tarkalleen toukokuun alkupuolella. Sen jälkeen tilanne Helsingin ja pääkaupunkiseudun huumemarkkinoilla on ollut sellainen, että täällä on ollut erittäin vaikeaa löytää hasista. Tällä on ollut vaikutusta myös kokaiinimarkkinoihin, kertoo ylikomisario Jari Aarnio YLE Uutisille.
Huumeet salakuljetettiin Alankomaista rekka-autojen avulla pääkaupunkiseudulle ja aineet kätkettiin lähialueelle maastokätköihin. Kätköjä oli mm. Porvoossa, Sipoossa, Vantaalla ja Espoossa.
Poliisi pääsi tänä keväänä tekijöiden jäljille ja yllätti heidät yhdeltä maastokätköltään. Tekijät pakenivat poliisia autoihinsa piilotettujen maastopyörien avulla. Lyhyen takaa-ajon jälkeen poliisi suoritti pidätyksen ja löysi epäiltyjen repuista mm. hasista.
Liigaa johtanut toinen päätekijä oli aikaisemmista rikoksistaan jo etsintäkuulutettu ja paennut viranomaisia yli 4 vuotta. Päätekijä oli tuomittu aiemmin huumausainerikoksesta vankeuteen. Liigaan kuului muita henkilöitä yhteensä 30, joista Helsingin käräjäoikeus on vanginnut tähän mennessä 21. Kaikki huumeliigan vangitut jäsenet ovat suomalaisia.
Lähde: Kaleva 27.9.2007
Poliisi ratsasi torstaina moottoripyöräjengi Bandidoksen kerhotilat Helsingin Kyläsaaressa. Ratsia liittyi tutkinnassa olevaan isoon huumejuttuun.
Rikoskomisario Ari Karvonen Espoon poliisista kertoi iltapäivällä, että jutun yhteydessä oli otettu kiinni ihmisiä. Kiinniotettujen lukumäärää rikoskomisario Karvonen ei kuitenkaan suostunut paljastamaan.
Tieto Bandidoksen tiloihin tehdystä ratsiasta levisi julkisuuteen alun perin Ilta-Sanomien verkkosivujen kautta. Vielä viiden aikaan iltapäivällä Bandidoksen kerhotilojen edessä oli muutamia poliisiautoja ja sisätiloissa tehtiin tutkintaa. Puoli kuuden aikaan tekniset tutkijat alkoivat vähitellen tulla tiloista ulos.
Ratsian ajaksi kerhotiloista oli ajettu ulos ihmisiä, jotka suhtautuivat vihaisesti toimittajan ja kuvaajien läsnäoloon. Paikalla olleet ihmiset eivät halunneet vastata mihinkään tapahtumaan liittyviin kysymyksiin.
Rikoskomisario Karvonen oli huumejutun yksityiskohdista varsin vaitonainen. Hänen mukaansa "huumejuttu on suuri, mutta ei kuitenkaan ihan niin suuri kuin Helsingissä paljastunut". Helsingin huumepoliisi kertoi torstaina paljastaneensa liigan, joka salakuljetti vuosina 2002--2006 Hollannista Suomeen 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia.
Bandidos-ratsiaan liittyvässä huumejutussa on kyse vahvoista, erittäin vaarallisiksi luokitelluista huumeista. Poliisi ei kuitenkaan paljastanut aineiden tarkempaa laatua. Erittäin vaaralliseksi luokiteltuja huumeita ovat muun muassa kokaiini sekä amfetamiini ja sen johdannaiset.
Espoon huumepoliisin johtamaan kotietsintään osallistui lukuisia poliiseja ja poliisiautoja. Paikalla oli myös ainakin yksi poliisikoira.
Poliisi on tehnyt tänään ratsiaa moottoripyöräjengi Bandidos MC:n kerhotiloihin Helsingin Kyläsaaressa.
Espoon huumepoliisin johdolla tehtävään kotietsintään on osallistunut arviolta 20-30 poliisia.
Rikoskomisario Ari Karvosen mukaan Espoon poliisi tutkii erittäin suurta huumejuttua, joka "on suuri, muuta ei ihan niin suuri kuin Helsingissä paljastunut".
Helsingin huumepoliisi kertoi tänään hajottaneensa huumeliigan, jonka epäillään levittäneen kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia.
Karvosen mukaan Espoossa tutkittavan jutun yhteydessä on jo tehty takavarikkoja, mutta hän ei halua puhua määristä tai laadusta tarkemmin.
- Kyse on kuitenkin erittäin vaarallisiksi luokitelluista huumeista, hän sanoi.
Oikeuskäytännössä erittäin vaarallisiksi on määritelty muun muassa amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini, mutta ei hasista.
Lähde: Iltasanomat 27.9.2007
Kymmenkunta huumejengiläistä sai tuntuvia tuomioita Kouvolan käräjäoikeudessa torstaina.
Useimmat syyksi luetut rikokset olivat törkeitä. Rikosnimikkeinä olivat huumausainerikos, ryöstö, kotirauhan rikkominen, vapauden riisto ja pahoinpitely.
Päätekijät määrättiin heti vangittaviksi. Janne Blomberg tuomittiin 4 vuoden ja 10 kuukauden ja Heidi Varanta 4 vuoden ja 2 kuukauden vankeuteen. Yksi tekijä sai yli 3 vuoden tuomion, mutta häntä ei määrätty vangittavaksi.
Muiden tuomiot vaihtelivat vuodesta muutamaan kuukauteen. Osalle tuomio tuli ehdollisena tai yhdyskuntapalveluna. Oikeus otti huomioon sen, että osa oli päässyt uuden elämän alkuun.Rikoshyötynä päätekijät joutuvat maksamaan valtiolle noin 15 000 euroa.
Rikokset tapahtuivat vuoden 2005 alusta toukokuun 2006 loppuun. Asian piti olla käräjillä jo vuosi sitten, mutta syytteen nostamisen määräpäivä meni epähuomiossa umpeen ja syytetyt jouduttiin laskemaan välillä vapaalle jalalle. Paristakymmenestä syytekohdasta oikeus joutui työstämään yli 50 sivua.
Lähde: Kaleva 25.9.2007
Syyttäjä vaatii pitkiä ehdottomia vankeustuomioita oululais-helsinkiläisen rikollisryhmän seitsemälle jäsenelle tänään Oulun käräjäoikeudessa alkaneessa Pohjois-Suomen suurimmassa huumeoikeudenkäynnissä.
Hyvin järjestäytynyt ryhmä toimitti runsaan vuoden aikana katukauppa-arvoltaan yli 600 000:n euron arvosta amfetamiinia, hasista, ekstaasia ja kokaiinia Ouluun. Toiminta alkoi vuoden 2006 alusta ja päättyi Oulun ja Helsingin poliisin huumeryhmien yhteisiskuun kuluvan vuoden huhtikuussa.
Pääkaupunkiseudulta Ouluun hankitut huume-erät koostuivat 27 kilosta hasista, neljästä kilosta amfetamiinia, noin 6 000 kappaleesta ekstaasitabletteja ja vähäisestä määrästä kokaiinia. Huumeita kaupiteltiin Oulussa muun muassa koululaisille.
Juttukokonaisuuteen liittyy päätekijöiden lisäksi 13 muuta epäiltyä. Heidän osaltaan oikeutta käydään myöhemmin.
Ouluun toimitettujen huumeiden hankkijana, rahoittajana ja välittäjänä toiminutta kiiminkiläismiestä ei ole tuomittu rikoksista aikaisemmin. Myöskään hänen apunaan Oulussa toimineella miehellä ei ole aikaisempaa rikollista taustaa. Molemmat miehet ovat ammatiltaan ravintolavahtimestareita, ja he ovat työskennelleet samassa työpaikassa.
Myös ryhmän kaksi helsinkiläisjäsentä ovat vahtimestareita. He olivat työskennelleet aikaisemmin samassa työpaikassa Helsingissä kiiminkiläismiehen kanssa.
Ryhmää johti jo aikaisemmin törkeästä huumausainerikoksesta tuomittu helsinkiläsmies. Hän järjesti paikallisen apulaisensa avulla suurimman osan Ouluun toimitetuista huume-eristä.
Helsinkiläistä porukan johtajaa ja hänen apulaistaan lukuunottamatta kaikki viisi muuta ovat tunnustaneet esitutkinnassa osuutensa rikoksiin.
Huumeiden lisäksi kiiminkiläismieheltä takavarikoitiin hänen pidättämisensä yhteydessä muun muassa katkaistu haulikko ja käteistä rahaa.
Juttuun liittyy myös väkivaltaista huumevelkojen perintää ja kiristystä. Yksi oululaismiehistä pahoinpiteli erään huumekoukkuun jääneen nuorukaisen ja uhkasi hänen vanhempiaan ja perhettään mikäli 10 000 euron huumevelkoja ei makseta.
Jutun käsittelylle on varattu aikaa neljä päivää.
Lähde: Peltonen Matti toim.; Kilpiö Kaarina toim.; Kuusi Hanna toim. (2006) ALKOHOLIN VUOSISATA Suomalaisten alkoholiolojen käänteitä 1900-luvulla. Historiallinen arkisto 122. ISBN: 951-746-823-7
http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=1735
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=13937
Alkoholin kieltolain loppuminen oli hyvä esimerkki siitä, kuinka poliitikkojen on vaikeaa pyörtää tekemänsä päätös vaikka se olisi osoittautunut kuinka tyhmäksi tai haitalliseksi. Suomen kansa oli raitistumassa, kun kieltolaki-intoilijat saivat eduskunnassa läpi täyskieltoon perustuvan järjestelmän vuonna 1917, ajatuksena pystyttää nollatoleranssi alkoholille. Kieltolaki alkoi vuonna 1919 itsenäistyneessä Suomessa.
Erotuksena nykypäivän huumekieltolaista on se, että alkoholin täyskieltoa ei kokeiltu kuin kolmessa maassa, joista ajatuksen kotimaassa USA:ssa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu hyvin dokumentoituine haittoineen on se kaikille tuttu.
Suomen kieltolaki on jäänyt kotimaassaan vähälle huomiolle verrattuna muihin ajankohdan traumoihin, sotiin ja lamaan. Käytännössä kieltolaki alkoi jo 1914 ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, Suomen eduskunta äänesti siitä 1917 ja se jatkui vuoteen 1932. Kaksi ensimmäistä itsenäistä vuosikymmentä Suomen kansaa yritettiin pakkoraitistaa.
Suomessa tapahtui kuitenkin sama kuin USA:ssa: kansa alkoi juomaan väkevää viinaa, pirtua, ennen näkemättömissä määrissä ja rikollisen toiminnan lisääntyessä myös väkivalta lisääntyi. Alkoholimyrkytykset ja metanolin aiheuttamat kuolemat ja vakavat sairastumiset lisääntyivät myös.
Kieltolain rasitukset kansalle saavuttivat kipupisteen 1930-luvun ja laman alkaessa mutta yksikään poliitikko ei voinut arvostella vallitsevaa järjestelmää vaalien pelossa. Niinpä kieltolain lopettaminen jäi kansan tehtäväksi.
Vuoden 1931 keväällä kerättiin ns. naisten adressi, johon saatiin liki 120 000 nimeä valtakoneiston ulkopuolelta. Suomalainen lehdistö oli tuolloin tiukasti puoluekoneiston hallussa ja se yritti halventaa ja arvostella nimien keräystä. Tämä vähän tunnettu kansalaisliike taivutti sitten Suomen hallituksen järjestämään kansanäänestyksen kieltolaista joulukuussa ja äänestyksessä naisista 65.3% kannatti kieltolain lopettamista.
Ensimmäisen kerran itsenäisessä Suomessa ALKO avasi ovensa 5.4.1932, kun valtio alkoi yksinoikeudella myymään terveyshaittoja ja riippuvuutta aiheuttavaa päihdettä kansalle.
Kieltolain tyhmyyttä lähelle päästiin kieltolain jälkeen ns. ostajaintarkkailumenettelyssä, josta muistetaan vielä viinakortti. Tämän oli tarkoitus jälleen kerran raitistaa kansaa mutta pätemättömän henkilöstön ja kehnon suunnittelun ansiosta mm. kaupoissa omissa lasikopeissaan istuvista ”tarkkailijoista” luovuttiin pikkuhiljaa, ja jäljelle jäi korttien leimailu 1970-luvulle saakka.
Suomalaista alkoholipolitiikkaa on itsenäisyyden ajan leimannut ylhäältä alas suuntautuva patriarkaalinen holhoaminen, jonka tarkoituksena on kansalaisten valvonta eikä raitistaminen:
”Alkoholistihuolto oli ensisijaisesti yhteiskunnan keino hallinnoida asosiaalisia aineksia ja toiseksi väline näiden ainesten kasvattamiseksi”.
Kieltolain jälkeinen ankara käytäntö selitettiin tarvittavan ”kansanluonteen takia”. Valtiolla oli vakava moraalinen ongelma sen myydessä ainetta, jonka käytöstä se toisaalta saarnasi kansalle eli asiakkaille. Tältä kaudelta on jäänyt elämään lausahdukset ’viina on viisasten juoma’ ja ’ainoastaan herrat osaavat juoda’.
Sairauskäsityksen tultua vallitsevaksi selitykseksi 1950-luvulla näkyvää valvontaa voitiin vähentää myymälöissä, sillä alkoholistityypin avulla vastuu siirrettiin myyjältä kuluttajalle. Näin alkoholi voitiin vapauttaa ”kohtuukäyttävälle keskiluokalle”, johon poliitikot ja virkamiehet itsensä mieluusti laskevat. Suomessa alkoholin käyttö säilyi pitkään moraaliin ja järjestykseen liittyvänä ongelmana.
Sairausleimalla on vastineensa nykypäivän huumehoidossa ja -valituksessa. Ihmisten ongelmien tyypittelyssä havaittiin jo 1950-luvulla, että mielenterveystyöntekijät havaitsivat jälkeenpäin ”selkeitä merkkejä sairaudesta” jo valmiiksi diagnosoitujen potilaiden tapaushistorioista. Samoin huumeiden käyttäjien luonnehdinnoista tuli itseään toteuttavia ennusteita, kun nuoriso- ja mielenterveystyössä alettiin tehdä ns. huumetyötä.
Vinoutuneet käsitykset ihmisluonnosta siirtyivät huumepolitiikkaan, ja vielä 1990-luvulla katsottiin ”suomalaisen alkoholikulttuurin suojaavan nuoria huumeilta”. Ja hyvinhän siinä kävi: Suomen nuoret ovat EU:n johtavia humalajuojia ja suomalainen alkoholin kulutus on jo EU:n huippua perinteisten viinimaiden kulutuksen laskiessa jo useampia vuosikymmeniä ilman kieltolakeja, viinakortteja, asiakastarkkailua ja muuta viranomaisten pseudotekemistä.
Kansaa on välillä peloteltu viinan vaaroista ja välillä kehuttu alkoholin terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nyt alkoholipulloihin ollaan asentamassa varoitustarroja, joiden toimivuuteen ei usko edes asioista päättävä ministeri.
Alkoholipolitiikasta on suomalaiseen huumepolitiikkaan pesiytynyt pseudotekemisen malli: koneisto tuottaa tutkimusta, mietintöä, lausuntoa, asetusta, diskurssia, keskustelua ja ennen kaikkea moralistista elämäntavan arvostelua aivan kuin kaikki kannabiksen käyttäjät olisivat samaa kastia mutta se varsinainen ihmisen hoitaminen on jatkuvassa kriisissä ja leikkausuhan alla.
Lailla sanktioitu tietämättömyys sekä se, että valtio on delegoinut huumekysymyksen opportunistisille poliitikoille ja uskonnollisille ääriryhmille, on aiheuttanut huumeongelman kehittymisen saman suuntaisena alkoholiongelman kanssa. Kyseessä on jälleen yhteiskunnallinen kokeilu, jossa kansa saa opetella uuden päihteen käyttöä mahdollisimman huonon neuvonnan varassa.
Vallanpitäjien kykenemättömyys inhimilliseen politiikkaan on johtanut siihen, että virtsatestillä mitataan ihmisarvoa. Vaaleissa kansanedustajaehdokkaat ovat oppineet hokemaan kannabiksesta puhuttaessa, että ”ei enää lisätä haittoja”. Samalla heidän päämäärätön, pelkkää valtion taloutta ajatteleva alkoholipolitiikka tuottaa yhä enemmän ja suurempia haittoja. Ministeri on määräämässä alkoholipulloihin varoituslappuja, joiden vaikutukseen edes hän itse ei usko. Eihän niillä ole vaikutusta tupakka-askeissakaan.
Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2007
Majander julkaisi tänä aamuna kirjan Demokratiaa dollareilla, joka on perusteellinen selvitys Sdp:n 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa Yhdysvalloista ja muualta lännestä saamasta raha-avusta.
Tukijat – muun muassa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA – pystyivät hankkimaan tavaroita halvalla lännestä, ja Sdp tuotti niitä Suomeen. Täällä demarit myivät ylellisyystuotteita, kuten kahvia, tupakkaa ja hedelmiä, kalliiseen hintaan suomalaisille kuluttajille.
Tällä tavalla dollarit ja kruunut pystyttiin kätevästi muuttamaan markoiksi, joilla rahoitettiin varsinkin Sdp:n kenttätoimintaa kommunisteja vastaan.
Tällä uutisella ei ole suoraan mitään tekemistä huumekieltolain kanssa mutta se kertoo, miten politiikkaa tehtiin Suomessa. USA ei anna mitään tukea ilmaiseksi ja Ethan Nadelmannin kirja Cops Across Borders kertoo siitä, miten USA on vienyt omia poliisioppejaan ja rikoskäsityksiään ympäri maailmaa.
Ethan Nadelmann (1993) Cops Across Borders. The Internationalization of U.S. Criminal Law Enforcement. ISBN-13: 978-0-271-02920-7 (http://www.psupress.psu.edu/books/titles/0-271-01094-0.html)
Entinen huumepoliisin päällikkö Torsti Koskinen on kirjassaan Helsingin huumeet 1966 - 1996 (Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki. http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789517342872&CustID=0669ff001047f8bb5565510e80d1f784) kertonut siitä, kuinka DEA:n opit tuotiin Suomeen kouluttamalla huumepoliiseja USA:ssa. Opit olivat usein huvittavia, mutta kun niiden takana oli laki, ei se paljoa naurattanut kiinni jääneitä:
”Raportin julkistamistilaisuudessa (19.2.1970) Arkadian poliklinikan konsultoiva lääkäri, lääket. lis. Pekka Sävy korosti, että tärkeimpiä raportissa ilmenneitä seikkoja oli juuri päihdeaineiden sekakäyttö. Sen vuoksi on vastuutonta puhua esimerkiksi marihuanan ja hasiksen vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen mahdolliset positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi ”alkoholitokkura”. (Torsti Koskinen (1997) Helsingin huumeet 1966 - 1996. Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki.)”
Nämä kriminaalivalvonnan maahan tuottamat opit levisivät sitten ”huumehoitoon”, -tutkimukseen ja -valistukseen. Varsinainen huumepolitiikka eli käyttäjien moralisointi ja suuren yleisön pelottelu delegoitiin edelleen uskonlahkoille, mm. hyvin vaikutusvaltaiselle kansainväliselle helluntailiikkeelle, joka jatkaa huumepolitiikassa alkoholipolitiikasta jo hävinnyttä Turmiolan Tommi linjaa. (http://www.netmission.fi/srk/koulupalvelu/index.php?id=356)
Lähde: Helsingin Sanomat 1.10.2007
Keskusrikospoliisi epäilee Kuopion yliopiston professorin syyllistyneen törkeään veropetokseen. Professori on jättänyt ilmoittamatta verottajalle ja työnantajalleen apurahoina tai palkkioina saamiaan varoja.
Rahaa kertyi vuosien 1993–2004 välillä ainakin runsaat 200 000 euroa. Rahaa tuli useista ulkomaisista lähteistä, huomattava rahoittaja oli kansainvälinen tupakkajätti British American Tobacco (BAT).
Professori johti yliopistossa valtimonkovettumatautiin liittyvää lääketieteellistä tutkimusta. Kuopion yliopisto sai tiedon rahoituksesta syksyllä 2004 ilmestyneestä Heikki Hiilamon kirjasta, joka käsittelee suomalaisten tutkijoiden tupakkateollisuudelta saamaa rahoitusta.
Kuopion yliopisto pyysi tämän jälkeen keskusrikospoliisia tutkimaan, onko professori syyllistynyt petokseen tai kavallukseen sekä virka-aseman väärinkäyttöön jättäessään ilmoittamatta rahoituksesta työnantajalleen.
Epäilty on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Hän on ollut virkavapaalla vuodesta 2004.
Esitutkinta-aineisto siirtyy seuraavaksi syyteharkintaan.
Lähde: Savon Sanomat 25.9.2007
Kannabis on arka aihe. Haastateltavan etsiminen nostaa myrskyn kannabiksen käyttäjien keskustelupalstalla. Toimittajaa epäillään poliisiksi, hänen taustojaan kaivellaan ja hänelle ennakoidaan potkuja.
Tuskin minkään muun huumeen käyttäjät puolustavat omaansa yhtä äänekkäästi kuin kannabiksen käyttäjät. Hiljaa eivät ole huumevalistusta antavat tahotkaan: ne puhuvat petollisen kannabiksen vaaroista ja sen laittomuudesta.
Viisi vuotta kannabista käyttänyt Seppo, 20, suostuu kertomaan, miksi käyttää huumetta. Koko nimellään hän ei uskalla esiintyä.
- Se voisi vaikuttaa esimerkiksi työmahdollisuuksiini ja aiheuttaa kotietsinnän, hän kertoo.
Seppo irrottautuu stereotyyppisestä huumeidenkäyttäjästä. Hän on ylioppilas ja suorittanut varusmiespalveluksen sotilaspoliisina. Hänellä on vakituinen työpaikka, ja ensi keväänä hän aikoo hakea opiskelemaan lääketiedettä. Hän harrastaa muun muassa lumilautailua ja moottoripyöräilyä, kirjoittaa hyvää suomea - ja käyttää kannabista.
Seppo tutustui kannabikseen yläasteen alussa.
- Ystäväni ja minä olimme saaneet huumevalistustunneilla paljon epäuskottavaa tietoa kannabiksesta. Päätimme ottaa asiasta itse selvää ja saimme kannabista kokeiltavaksi vanhemmalta oppilaalta, Seppo kertoo.
- Pidin kannabiksen vaikutuksista heti. Alkoholi jäi pois humaltumistarkoituksessa.
Seppo polttaa kannabista päivittäin vapaa-ajalla. Ennen töitä tai koulua hän ei polta. Hän käyttää kannabista, koska pitää sen rentouttavista vaikutuksista. Hyvä olo merkitsee enemmän kuin se, että kannabiksen käyttö on laitonta.
- Rinnastaisin kannabiksen lähinnä kylmään olueen pitkän työpäivän jälkeen. Kannabis saa minut hyvälle tuulelle. Ajatuksenjuoksu vilkastuu ja asiat saattavat naurattaa, Seppo kuvailee.
Yksin ja yhdessä ystäviensä kanssa kannabista käyttävä Seppo on pitänyt toisinaan useiden kuukausien taukoa kannabiksesta. Hän kokee, että kannabis ei aiheuta merkittävää fyysistä riippuvuutta. Vaikeampaa olisi lopettaa kahvin juonti kuin kannabiksen poltto.
- Taukoja olen pitänyt siksi, että minun eil ole tehnyt mieli käyttää kannabista. Vieroitusoireita pitkän savullisen jakson jälkeen ovat pari kolme päivää kestävä lievä ärtyneisyys, huono ruokahalu ja nukahtamisvaikeudet.
- Jokaisesta päihteestä voi ihminen tehdä itselleen ongelman. Joko lakattaisiin syyttämästä kasveja ihmisten ongelmista?
Muita huumeita Seppo ei käytä. Puoli vuotta sitten hän lopetti tupakanpolton kuuden vuoden sauhuttelun jälkeen. Alkoholia hän sanoo käyttävänsä kohtuullisesti. Hän juo olutta pullon tai kaksi kerran tai pari viikossa, satunnaisesti juhlissa enemmänkin.
Seppo kasvattaa kannabiksensa itse mutta ei myy sitä.
- Kasvattaminen on helpoin tapa saada kannabista. Kannabikseni maksaa sen verran kuin sähkö- ja vesilaskuni ovat.
Seppo ei pelkää kannabiksen terveysvaikutuksia. Poltettuna se aiheuttaa hänen mukaansa pääasiassa samoja haittoja kuin tupakanpoltto.
Kiinnijäämistäkään Seppo ei osaa pelätä.
- Poliisit vierailivat luonani äänekkäiden kotibileiden yhteydessä ja halusivat tarkastaa asunnon. Kasvit löytyivät kaapista, mutta poliisit eivät välittäneet niistä.
- Jos jään kiinni, sitten kannan mielestäni epäoikeudenmukaisten lakien määräämän seurauksen teoistani.
28-vuotiaan Pekon innostus hamppuun sai alkunsa Uudesta-Seelannista kolmisen vuotta sitten. Jo aiemmin hän oli kokeillut kannabista muutaman kerran. Nyt hän käyttää sitä päivittäin, yleensä polttamalla. Toisinaan hän leipoo kannabiskakkuja.
- Myös höyrystäminen on varsin mukava ja terveellinen tapa nauttia kannabista. Kannabiksen vaikuttavat ainesosat höyrystyvät, jolloin palamisessa syntyviä haitallisia aineita ei päädy keuhkoihin, Pekko kertoo.
Pekko kutsuu kannabista sekä nautintoaineeksi että lääkkeeksi.
- Monelle kannabis on luonnollinen vaihtoehto kipulääkkeeksi. Ruokahalu palaa ja päänsärky seka selkäkolotus häviävät, kun polttaa jointin.
- Kannabis toimii luonnon omana Viagrana niin naisille kuin miehillekin.
Pekko puhuu voimakkaasti kannabiksen laillistamisen puolesta.
- Kaikkien päihteiden käyttöön liittyy ihmisen halu päihtyä, on kyse sitten kannabiksen tai tupakan polttamisesta tai alkoholin tai kahvin juomisesta. Toiset päihteet ovat hyväksyttyjä lain edessä ja toiset eivät.
- Miten laki voi kieltää kasvin, joka on kasvitieteellisesti osa maailman kehittyneintä kasvikuntaa? Hamppu on maapallon paras uusiutuva luonnonvara. Se, että hampusta on tehty laitonta, on laki, joka on luotu luontoa vastaan. Se ei voi toimia.
Pekon mukaan vallanpitäjienkin olisi jo korkea aika tunnustaa kannabiksen harmittomuus verrattuna siihen, kuinka paljon se luo käyttäjälle lain ja yhteiskunnan edessä ongelmia.
- Olisi aika tunnustaa myös, että kieltolaki ei toimi. Se tekee hyvistä ihmisistä rikollisia. Moni kannabiksen käyttäjä ja kasvattaja olisi jopa halukas maksamaan valtiolle kannabisveroa, että he saisivat nauttia ja kasvattaa monta muuta päihdettä terveellisemmäksi toteamaansa kannabista.
- Kuinka paljon valtiolle maksaa yhden kannabista kasvattavan ihmisen metsästys lain eteen? Kun tuomio julistetaan, annetaan 80 euron sakko. Poliisi ja koko yhteiskunta voisivat kohdentaa voimavaransa hyödyllisemmin, Pekko miettii.
Rikosylikomisario Jaakko Sonck keskusrikospoliisista kertoo kannabiksen olevan yleisin huumausaine Suomessa amfetamiinin rinnalla.
- Suomessa on kannabiksen käyttäjiä; se on kuitenkin valtakunnallisesti hallittu ongelma. Kannabiksen polttaminen on enemmän kaveripiirissä tapahtuvaa pössyttelyä. Suonensisäiset huumeet aiheuttavat enemmän ongelmia.
- Suomalaiset kannabiksen käyttäjät kasvattavat kannabista pääasiassa omaan käyttöön.
Poliisin resurssit eivät riitä käyttäjien kotiviljelmien etsimiseen. Sonck pitää kuitenkin kannabista vaarallisena aineena.
- Kannabis on hyvin myrkyllinen, rasvaliukoinen aine, joka varastoituu aivoihin. Siksi se voi aiheuttaa käyttäjilleen hallusinaatioita vielä käytön lopettamisen jälkeenkin.
Kannabiksen käyttäjät puolustavat usein aineen laillistamista sillä, että se vähentäisi rikollisuutta.
- Poliisi ei missään tapauksessa kannata kannabiksen laillistamista. Alkoholi aiheuttaa jo ihan tarpeeksi sosiaalisia ongelmia, Sonck toteaa.
Kannabiksen käyttäjän tunnistaminen on vaikeaa, sillä tuntomerkkejä on monia ja ne vaihtelevat eri käyttäjillä. Usein aktiivisen käyttäjän tunnistaa imelänmakeasta hajusta, joka on erilainen kuin tupakan haju. Heti polttamisen jälkeen käyttäjän silmät ovat punertavat ja vetiset.
Vaikka vastaantulijaa ei helposti tunnista kannabiksen käyttäjäksi, tutun ihmisen kohdalla tilanne on toinen.
- Hän voi alkaa myöhästellä tai lipsua sovituista asioista. Opiskelusuoritusten taso saattaa heiketä, mutta hän hyväksyy itselleen aiempaa matalamman suoritustason. Ihminen on kaiken kaikkiaan tavallista hidassoutuisempi, sosiaaliterapeutti Sirpa Kuosmanen Joensuun A-klinikalta kuvailee.
- Aktiivikäyttö on enemmäkseen sitä, että istutaan nojatuolissa ja fiilistellään. Tehdään paljon suunnitelmia, mutta ei koskaan toteuteta niitä.
Kannabiksen käyttäjät kokevat usein, että he eivät ole riippuvaisia kannabiksesta. 19 vuotta A-klinikalla työskennellyt Kuosmanen sanoo, että suuri osa hoitoon hakeutuneista käyttäjistä on myöntänyt tulleensa riippuvaiseksi kannabiksesta. Psyykkinen riippuvuus on fyysistä riippuvuutta, esimerkiksi levottomuutta yleisempää.
- Monella menee kauan ennen riippuvuuden huomaamista. Jos ihminen saa elää omien aikataulujensa mukaan eikä esimerkiksi käy töissä, hän ei koe olevansa riippuvainen kannabiksesta, Kuosmanen kertoo.
Kannabispsykoosi ei ole Kuosmasen mukaan harvinainen. Kun sen kerran saa, todennäköisyys on suuri saada se toistekin.
- Sitä ei haluta uskoa. Myöskään masennuksen ja ahdistuksen ei myönnetä johtuvan kannabiksesta, vaan väitetään, että kannabis auttaa niihin.
- Hoitotyöntekijät ja entiset käyttäjät väittävät, että kannabikseen tulee riippuvuus. Nykyiset käyttäjät, jotka eivät ole vielä joutuneet pulaan, sanovat, että riippuvaiseksi ei voi tulla, Kuosmanen tietää.
Lähde: Mediuutiset 24.9.2007
Naisten ja miesten tasa-arvoistuminen ei näy väkivaltatilastoissa, käy ilmi sosiaali- ja terveysministeriön vastikään julkaisemasta selvityksestä.
Naiset joutuvat edelleen useammin lähisuhdeväkivallan kohteeksi kuin miehet. Jopa 87 prosenttia lähisuhdeväkivallantekijöistä on miehiä. Seitsemässä tapauksessa kymmenestä uhri on nainen.
Parisuhdeväkivalta on yleisintä nuorilla, opiskelijoilla, työttömillä ja pienituloisilla.
Humalajuominen lisää selvästi lähisuhdeväkivallan riskiä. Niillä naisilla, joiden puolisot juovat humalaan asti useita kertoja viikossa, väkivaltakokemukset ovat neljä kertaa niin yleisiä kuin naisilla, joiden puolisot humaltuvat kerran pari kuukaudessa. Myös naisen oma humalajuominen lisää väkivallan riskin kaksinkertaiseksi verrattuna niihin, jotka eivät juo milloinkaan humalaan asti. Väkivallantekijä on päihtynyt vajaassa puolessa lähisuhdeväkivaltatapauksista.
Alkoholin läsnäolo kaikissa väkivaltatilanteissa on monin verroin yleisempää kuin huumeiden.
Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa julkaisussa hahmotetaan alkoholisidonnaisen lähisuhdeväkivallan laajuutta ja luonnetta Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Koko perhe kierteessä -selvitys on tarkoitettu palveluketjujen ja laaja-alaisen ehkäisytyön kehittämisen tueksi, ja se soveltuu myös aineistoksi väkivalta- tai päihdetyön koulutukseen.
Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007
Kahden ja puolen vuoden ajan hamppukasveja Turun Littoisten asunnossaan viljellyt 54-vuotias turkulaismies tuomittiin perjantaina Turun käräjäoikeudessa huumausainerikoksesta yhdentoista kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Oheissakkona mies sai 80 päiväsakkoa eli 480 euroa maksettavaa. Rikoshyötynä mies menetti häneltä takavarikoidut 3 290 euroa käteistä ja muille levitetyistä aineista runsaat 3 000 euroa.
Syyttäjä vaati tuomiota törkeästä huumausainerikoksesta, koska oikeuskäytännössä jo yhden kilon erän hallussapito on katsottu määrältään törkeäksi teoksi. Käräjäoikeus arvioi teon tavalliseksi, koska mies valmisti ainetta etupäässä omaan käyttöön eikä levittänyt sitä laajemmalti.
Mies aloitti Cannabis sativa -kasvin viljelyn Kuuriankujan asunnossaan saatuaan tuttavaltaan kasvin siemeniä ja tilattuaan niitä ja lamppuja postitse lisää Hollannista.
Kasvitarhan hän varusti paitsi suurteholampuilla, myös ajastimilla ja tuulettimilla. Mies perehtyi marihuanan valmistamiseen huolella ja piti seikkaperäistä päiväkirjaa kasvien hoidosta. Hän valmisti kahdeksan satoa makuuhuoneessaan olleista kasveista ja sai niistä runsaat kaksi kiloa marihuanaa. Tästä määrästä hän käytti itse 700 grammaa poltettuaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kolme neljä piipullista unettomuuden takia.
Kotietsinnässä asunnolta löytyi yhdeksän 1-1,5 metrin mittaista ja 14 kappaletta 10-60 sentin korkuista hamppukasvia ja valmista marihuanaa 460 grammaa. Kolmelle tutulleen mies myönsi antaneensa vähemmän kuin syyttäjä oli laskenut, 850 grammaa. Myyntihintana oli ollut 7,5 euroa grammalta. Rikoshyödyksi laskettiin lähes 6 400 euroa.
Poliisi koekasvatti poliisilaitoksella mieheltä löytyneitä hamppuja voidakseen arvioida, paljonko kasvit tuottivat ja sai kasveista kuivattamalla 557 grammaa satoa. Oikeudessa mies arvosteli poliisin koetulosta ja katsoi, että nämä olivat laskeneet satotulokseen myös lahdet, koska pelkästään kaikkien hyödynnettävien hamppukukkien leikkaamiseen kului useita päiviä.
Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007
Alkoholijuomapakkauksiin tulee pienet varoitusmerkinnät. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) päätyi kannattamaan asiaa pohtineen työryhmän kompromissiehdotusta. Varoitusmerkinnät tulevat pulloihin vuoden 2009 alussa.
Asetus säätelisi sanan "VAROITUS" kokoa. Se pitäisi painaa pullon kylkeen vähintään kolme milliä korkeilla tikkukirjaimilla. Muu teksti eli "Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi" saisi olla miten pienellä tahansa. Teksti tulee pulloihin sekä suomeksi että ruotsiksi.
Pakkausmerkintöjä koskevien säännösten mukaisesti varoitusten pitää sijaita pullossa tai pakkauksessa.
Tekstiä ei kuitenkaan saa sijoittaa pakkauksen pohjaan tai sulkijaan. Asetuksessa ei puututa siihen, präntätäänkö varoitus esimerkiksi mustilla kirjaimilla siniselle pohjalle.
Risikko on ollut alunperin varoitustarroja vastaan, eikä hän itse usko niiden vähentävän alkoholin kulutusta. Hänen mielestään parempi keino kulutuksen vähentämiseksi on alkoholiveron asteittainen korotus sekä kohdennettu valistus.
Lähde: Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) esittää hyvin järeän keinon käyttöönottoa karsiakseen hoitoalalta sille soveltumattomat työntekijät. Hänen mielestään koulujen pitäisi saada erottaa opiskelijat, joilla on huume- tai päihdeongelma.
Oppilaitosten johtajat ovat jo ehättäneet tuomitsemaan Sarkomaan hankkeet, jotka tähtäävät asetuksen muutokseen erottamisen mahdollistamiseksi. Sarkomaan esitys asettaisi oppilaitokset sekä tutkijan että tuomitsijan rooliin, eivätkä koulujen johtajat sitä halua.
Hoitajan päihde- tai huumeriippuvuus on turvallisuusriski, mutta potilasturvallisuuden valvonta kuuluu hoitolaitoksille, ei ammattikorkeakouluille. Sairaaloiden valvonnassa olisikin parantamisen varaa, sillä lääkkeitä katoaa niistä luvattoman paljon hoitajien omaan käyttöön.
Opetusministeriön kannattaisi erottamissuunnitelmien sijasta kehitellä yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ammattikorkeakoulua käyvien nuorten terveydenhoitopalveluja.
He ovat olennaisesti huonommassa asemassa terveyspalveluiden käyttäjinä kuin yliopistoissa opiskelevat. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhoito on opiskelupaikkakunnan terveyskeskuksen vastuulla, ja hoidon saatavuudessa on suuri vaihtelu eri paikkakuntien välillä. Kaikkein heikoimmin on järjestetty mielenterveyspalvelut.
Opiskelijan päihteiden käyttö on yleensä oire muista ongelmista, harvoin itsenäinen sairaus. Nuoren ihmisen päihdeongelmia voidaan asiantuntijoiden mukaan hoitaa helpommin kuin iäkkäämpien, jos niihin tartutaan ajoissa.
Opiskelupaikan menettäminen ei auta ketään vaan suistaa ongelmiin ajautuneen nuoren entistä tiukempaan syöksykierteeseen.
Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007
Sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa paljastuneet väärinkäytökset ovat nostaneet näkösälle monia ennen tunnistamattomia epäkohtia. Viimeksi huomiota on kiinnitetty alan opiskelijoiden päihdeongelmiin.
Alkoholista tai huumeista vakavasti riippuvainen nuori on ammattiin valmistuttuaan riski. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä oppilaitoksen pitää voida erottaa opiskelija, joka päihteiden käytön vuoksi saattaa vaarantaa potilaiden turvallisuuden.
Nykyisen lain mukaan opiskelija voi menettää opinto-oikeutensa, jos hänellä ei ole edellytyksiä työskennellä ammatissa. Sosiaali- ja terveysalalla pykälää ei ole kuitenkaan sovellettu. Käytännön laajentaminen vaatii asetuksen muutosta, jota ministeri Sarkomaa suunnittelee (HS 21.9.).
Hoitajiksi opiskelevia ministerin suunnitelmat pöyristyttävät. Heidän mielestään päihdenuorten opintien katkaiseminen on ongelmien lakaisemista maton alle. Sitä se epäilemättä onkin, ellei asianomaisia yritetä ensin auttaa ohjaamalle heitä hoitoon ja päihteettömään elämään.
Tuskin Sarkomaakaan tarkoittaa, että erottamisesta tulisi ongelmien ensimmäinen ratkaisu. Viimeisenä keinona siihen tulisi kuitenkin voida turvautua, jos mikään muu ei auta.
Ensi töikseen opetusministerin kannattaisi selvityttää, kuinka yleisiä opiskelijoiden päihdeongelmat sosiaali- ja terveysalalla ovat. Tähän asti huolestunutta keskustelua on käyty lähinnä median esittelemien yksittäistapausten herättämänä.
Kontrollin tiukentamisessa on syytä varautua käytännön ongelmiin. Oppilaitoksesta erottaminen edellyttää pitäviä todisteita. Entä kun niiden saamiseksi ainoa keino on huumetesti, johon kenenkään ei tarvitse vasten tahtoaan myöntyä.
Lähde: Iltalehti 20.9.2007
Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen kummeksuu ehdotusta opiskeluoikeuden poistamisesta huumeongelmaisilta.
- Ei huumeongelmaiselta minusta voi kansalaisoikeuksia poistaa. Kyllä jokaisella suomalaisella on oikeus opiskeluun ja työhön.
Holopainen muistuttaa, että syrjintä on kielletty perustuslaissa. Hän tähdentää myös, että huumeongelma on ihmisen elämässä tilapäinen vaihe, joka tosin helposti kroonistuu.
- Yhteiskunta laiminlyö perustehtävänsä, jos se jättää huumeongelmaiset heitteille ja yrittää syrjäyttää heidät kaikesta yhteiskunnan toiminnasta.
Jos opiskelijalla todetaan huumeongelma, hänet olisi ylilääkärin mielestä syytä ohjata hoitoon. Edelleen opiskelija tulisi yrittää kuntouttaa niin, että hän paranee huumeongelmastaan.
- Ja sen jälkeen kun toipuminen on riittävän pitkälle edennyt, mietitään oikeutta opiskeluun ja työelämään.
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) haluaisi ottaa opiskeluoikeuden pois huumeongelmaisilta hoitoalan opiskelijoilta. Sarkomaa sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa, että hän aikoo ajaa muutoksen läpi pikaisella aikataululla.
Yhteiskunta voisi ottaa vastuuta alkoholin aiheuttamista haitoista ja nostaa alkoholin hintaa. Näin ehdottaa ylilääkäri Antti Holopainen. Holopaisen mukaan päihdehäiriöt ovat jo niin suuria, että ne ovat nousseet yhteiskunnan ykkösongelmaksi. Holopaisen mielestä yhteiskunnalla olisi muutenkin varaa terästäytyä.
- Alkoholin käyttöä voi rajoittaa. Esimerkiksi alaikäiset eivät saisi juoda lainkaan alkoholia, mutta kuka tällä hetkellä heitä valvoo? Holopainen kyseli. Hän osallistui Päihdepäiville Helsingissä torstaina. Holopainen on A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri.
Alkoholiperäisiä kuolemia on vuosittain jo kolmisentuhatta, ja epäsuorasti alkoholi tappaa toisen mokoman.
Hoitamattomat päihdehäiriöt ovat yhä suurempi ongelma. Holopaisen mukaan työyhteisöissä on paljon alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden liikakäyttöä. Hoitamattomana ongelmat aiheuttavat poissaoloja ja voivat viedä työkyvyn.
- Työpaikoilla on runsaasti piilevää päihdeongelmaa. Mitä aikaisemmin päihdeongelmaan puututaan, sen parempi, Holopainen kuvaili.
Holopainen on tehnyt päihdetyötä pitkään ja nähnyt ongelmien pahenemisen. Kun apua ei ole saanut alkuvaiheessa, ongelmat kasautuvat. Monella ihmisellä on nykyisin sekä mielenterveys- että päihdeongelma ja asiat sekaisin.
- Järjestelmä ei pysty vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin. Sekä terveyskeskukset että mielenterveystoimistot ovat ylikuormitettuja. Asioita täytyy muuttaa, jotta ihmiset saavat apua, Holopainen sanoo.
Joillakin paikkakunnilla jonot jopa katkaisuhoitoon ovat viikkojen mittaiset. Holopainen haluaisi lainmuutoksen siitä, mitkä ovat päihdeongelmaisten oikeudet saada hoitoa. Nykylain mukaan hoitoa tulisi antaa tarpeen mukaan, mutta hoidotta jättämisestä ei tule seurauksia.
- Varsinkaan jatkohoitoon ei aina pääse tarpeen mukaan. Kysymys tulee heti siitä, mikä taho maksaa ja saako maksusitoumuksen, Holopainen miettii.
Päihteiden käyttö kuormittaa kohtuuttomasti myös perheitä. Noin 200 000 lasta elää perheissä, missä heidän kasvunsa ja kehityksensä voivat häiriintyä.
- Hallitsematon puolison päihdeongelma vie voimat läheisiltä. Lisäksi ilman hoitoa jääneet päihdeongelmat siirtyvät helposti seuraavalle sukupolvelle, Holopainen sanoo.
Liiallisen alkoholin käytön aiheuttama syrjäytyminen ja sairastaminen ovat yhä suurempia ongelmia, arvioidaan uudessa Päihdebarometrissa. Sen mukaan syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti nuoret.
Alkoholinkäytön ongelmat ovat kasvaneet vuoden aikana, ja kasvu jatkuu. Myös alkoholikuolemien määrän arvioidaan lisääntyvän. Suunnittelija Päivi Oparin mukaan myönteistä käännettä ei ole näköpiirissä. Terveyden edistämisen keskuksen julkistamaan Päihdebarometri 2007:ään vastasi yhteensä 136 kunta- ja järjestöjohtajaa.
Päihdebarometrin mukaan alkoholinkäyttö lisää myös lastensuojelun kustannuksia entisestään.
Ongelmat ovat kasvaneet niin näkyviksi, että kunta- ja järjestöjohtajat ovat heränneet vaatimaan pontevasti ennaltaehkäisevää päihdetyötä.
Lähde: YLE 16.09.2007
Enemmistö kirkkoherroista sallii seurakuntien rikkovan lakeja, mikäli ne pitävät niitä kohtuuttomina, selviää Helsingin Sanomien tekemästä kyselystä.
Kyselyyn vastasi 30 kirkkoherraa. Heistä 17 sallii seurakunnalle asettumisen maallisen esivallan lakeja vastaan, kun kymmenen vastustaa tätä. Kolme vastaajista ei ottanut selvää kantaa.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneista kirkkoherroista on lisäksi valmis ottamaan turvapaikanhakijan seurakuntansa suojelukseen, jos tämän saama käännytyspäätös tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
Turun Mikaelin seurakunta on aiemmin antanut turvapaikan Iranin kurdi Naze Aghaille. Kuopiossa seurakunnat taas ovat avustaneet sudanilaista Anna Ladoa. 28 kirkkoherraa oli valmis toimimaan Mikaelin ja Kuopion seurakuntien tavoin.
Lähde: Helsingin Sanomat 9.9.2007
Milla Jaakkola valvoo, etteivät Päihdelinkin keskustelut mene asiattomiksi.
Onpas lauantai-iltapäivän auringossa kylpevä Alppipuisto idyllinen!
Vaikka taivaanrannassa on tummia pilviä, kesä on päättänyt viivähtää vielä hetken. Takki on liikaa.
Sen sijaan tapaaminen takkuilee. Neljäksi sovitut treffit puuroutuvat, kun kenelläkään ei tunnu olevan tietoa, missä mennään. Kaikki paikalle ilmoittautuneet eivät tunne toisiaan, puhelinnumeroita on harvoilla, ja monella on saldot finaalissa.
Päihdelinkin keskustelupalstan Sauna-ryhmän tapaamisen eli miitin järjestäminen ei ole läpihuutojuttu.
Kun suurin yhdistävä tekijä on kiinnostus laittomiin päihteisiin eli huumeisiin, omaa henkilöllisyyttä varjellaan tarkasti. Eivätkä kaikki ole järin innostuneita toimittajan läsnäolosta.
Puolen tunnin odottelun jälkeen nimimerkit Facsimile, 26, Resukka, 24, ja Miffy eli Milla Jaakkola, 24, saapuvat sovittuun paikkaan.
Tavallisen oloisia, katsovat silmiin, sanovat käsipäivää. Pahoittelevat, kun kaupassa kesti vähän.
Korjataan mahdolliset väärinkäsitykset heti.
Kaikki saunalaiset eivät ole narkomaaneja. Osa heistä on satunnaisia ja osa säännöllisiä käyttäjiä. Jotkut seuraavat keskustelupalstaa ymmärtääkseen koukussa olevaa lähimmäistään, joitakin miellyttää palstan konstailematon suorapuheisuus.
Facsimile, Resukka ja Jaakkola ovat seuranneet palstaa 2000-luvun alusta saakka. Kukin heistä on ajautunut sivustolle omaa tietään. Esimerkiksi Facsimile löysi aikoinaan Päihdelinkkiin etsiessään tietoa psykedeeleistä kuten sienistä ja LSD:stä.
"Olen saanut plinkissä neuvoja, joita en olisi saanut keneltäkään alan erikoislääkäriltä. Palstan avulla olen oppinut käyttämään tiettyjä aineita niin, ettei niistä ole oleellista haittaa terveydelle", Facsimile kertoo.
Resukka löysi aikoinaan palstan 16–17-vuotiaana, kun hän halusi katkaista sekakäyttökierteensä. Nimimerkkinsä hän muistaa napanneensa sumuisissa tunnelmissa.
"Olin kamalan itsesäälin vallassa ja halusin ottaa nimimerkikseni Ressukan. Olin kuitenkin niin ryynikänneissä, että kirjoitin sen yhdellä ässällä", Resukka hekottaa.
Erisorttiset mielenterveysongelmat eivät ole palstalla harvinaisia. Jaakkola on huomannut, että monella saunan keskustelijalla on adhd-diagnoosi, repaleinen lapsuus tai muuten vain rankkoja elämänkokemuksia.
Hän aloitti Päihdelinkin seuraamisen vuonna 2001, mutta nykyisin se on hänelle jo osa-aikatyö. Hän toimii palstan vertaismoderaattorina. Palstan toimintaa valvovat pääasiassa Päihdelinkin toimituksen ammattilaiset.
"Palstalla roikkumista voi vähentää tekemällä siitä duunin", Jaakkola virnistää.
Päihdelinkin takana on jo yli viisikymmentä vuotta päihdetyötä tehnyt A-klinikkasäätiö.
Vuonna 1996 perustettu palvelu oli ensisijaisesti auttava puhelin, mutta tietoa jaettiin myös faksin ja sähköpostin välityksellä. Nyt Päihdelinkistä on kasvanut verkossa laaja kokonaisuus, joka tarjoaa faktatiedon lisäksi ammattiapua, eväitä itsehoitoon ja vertaistukea.
Sivustolta löytyy useita keskusteluryhmiä, joista suurin, tunnetuin ja kiistellyin on Sauna.
Monet vahingossa sivustolle eksyneet ovat lukeneet silmät renkaina palstan pillerintunnistuskeskusteluja, vinkkejä siitä, kuinka piikitetään oikein, ja pohdintoja siitä, kuinka loiventaa amfetamiinilaskuja.
"Kun perustimme Päihdelinkin, emme tienneet, mitä odottaa. Ajatuksemme oli, että Saunassa olisi käyty keskustelua alkoholipolitiikasta, mutta yllätykseksemme siellä alettiin puhua huumeista. Se kertoi, että pinnan alla oli paineita, jotka eivät aikaisemmin olleet päässeet purkautumaan", A-klinikkasäätiön viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi kertoo.
Alkuaikoina suora puhe huumeista hämmensi palstalle eksyneet niin sanotut kunnialliset kansalaiset. A-klinikkasäätiö sai yhteydenottoja, joissa palstaa vaadittiin lopetettavaksi. Sen katsottiin yllyttävän ihmisiä huumeidenkäyttöön.
"Paheksujien lähtöoletuksena tuntui olevan, että pelkkä huumeista puhuminen edistää niiden käyttöä", Peltoniemi huokaa.
Reaktiot kertoivat siihenastisen päihdepolitiikan ja muuttuneen päihdekulttuurin yhteentörmäyksestä. Vaikka huumeet olivat yleistyneet Suomessa 1990-luvulta lähtien, virallisessa päihdepolitiikassa ajettiin yhä täyskieltoa.
Murros näkyi – ja näkyy yhä – suhtautumisessa vaikkapa puhtaiden ruiskujen jakeluun.
Nykyisin A-klinikkasäätiön suhteet viranomaisiin ovat hyvät, ja Päihdelinkki on vakiinnuttanut asemansa. Kansainvälisessäkin mittapuussa ainutlaatuinen konsepti vetää kuukaudessa jopa 40 000 yksittäistä kävijää.
"Päihdelinkin kautta voimme jakaa tietoa huumeiden käytön haittojen minimoimisesta. Palstan kiva yllätys on ollut toimiva vertaistuki: parhaimmillaan ihmiset hoitavat toisiaan", Peltoniemi kertoo.
Sivusto on myös hyvä peili heijastamaan kehitystrendejä. Palstan kautta säätiö saa ensimmäisenä tietoa uusista aineista, jotka eivät vielä ole mukana hoitojärjestelmässä.
Esimerkiksi sivustolla oli tietopaketti gammahydroksibutyraatista eli gammasta jo vuosia ennen kuin siitä kirjoitettiin ensimmäiset suuret lehtijutut.
Epäreilua. Alppipuistossa alkaa sataa.
Samaan aikaan tulee viesti, että osa miitin ihmisistä on lähtenyt oma-aloitteisesti lähibaariin. Seuraamme perässä.
Miittejä palstalaiset ovat järjestäneet kolmisen vuotta. Tällä kertaa mukaan on ilmoittautunut kaksikymmentä ihmistä, joista puolet tulee paikalle. Resukan mukaan tämä on normaali hukkaprosentti.
Plinkkiläiset eivät pidä Saunaa sen kummempana keskustelupalstana kuin muitakaan. Miiteissä keskustellaan toki paljon päihteistä, mutta näkemyksissä on hajontaa. Esimerkiksi Facsimile on tiukan päihdepolitiikan kannalla.
"Olen ehdottomasti kannabiksen laillistamista vastaan. Se antaisi väärän signaalin, ja sen myötä tulisi enemmän nuoria käyttäjiä. Suomeen ei tarvita yhtään enempää päihteitä."
Jaakkola on eri linjoilla.
"Eihän laki nytkään toimi! Käytön rankaiseminen pitäisi lopettaa ja kannabis saada lailliseksi. Sitä kautta laatua voitaisiin valvoa ja saataisiin lisää verotuloja."
Jaakkola ei kuitenkaan haluaisi nähdä päihteitä ruokakaupoissa. Tupakkaakin pitäisi myydä vain erillisistä tupakkakaupoista.
"Alkoholi muuttaa ihmiset tyhmiksi. Olen kauhuissani kaupungilla kännäävistä 12-vuotiaista teinitytöistä, jotka riehuvat ja kusevat porttikonkeihin."
Palstalaisia yhdistää kiinnostus laittomiin päihteisiin, mutta muuten heidän taustansa ovat hyvin erilaisia.
Facsimile lukee yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. Opintoviikkoja on sen verran takana, että pian pitäisi alkaa miettiä gradun aihetta. Hänen tavoitteenaan on valmistua opettajaksi.
Nyt opinnot ovat kuitenkin jäissä subutexin päivittäiskäytön vuoksi. Opiskelu vaatisi päihteetöntä elämää, ja tahto lopettamiseen on kova. Syksyllä on tarkoitus aloittaa avohoito A-klinikalla.
Resukalla on aikuislukio kesken ja tulevaisuudensuunnitelmat vielä vähän hämärän peitossa.
Jaakkola opiskelee parhaillaan oppisopimuksella merkonomiksi. Hän on myös yhdistysaktiivi ja kiinnostunut politiikasta. Viime eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokas sai 299 ääntä.
Palstalaiset myöntävät, että keskustelujen ahkerassa seuraamisessa on myös riskinsä.
Jos puheenvuoroissa hehkutetaan yltiöpäisesti kaman käyttöä, vastaanottavaisessa elämäntilanteessa oleva nuori voi hakeutua aktiivisesti aineiden pariin.
Myös tilanteessa, jossa halutaan aineista eroon, palstan jatkuva seuraaminen ei välttämättä vie ajatuksia muualle.
Peltoniemi muistuttaa, että on kuitenkin parempi että samalla sivustolla on tarjolla myös faktaa huumeista.
"Haluamme välttää opettavaista ja moralisoivaa hyssyttelylinjaa. Kyllä huumeista pitää pystyä puhumaan", Peltoniemi sanoo.
Hänen mukaansa ideaalitilanne olisi, että ihmiset käyttäisivät kaikkia päihteitä vähemmän.
"Yhteiskunta on kuitenkin päättänyt, että alkoholia saa valmistaa ja myydä. Samoin osa ihmisistä on päättänyt, että huumeet tarjoavat heille jotain, jota muut aineet eivät tarjoa. Vaihtoehdot eivät ole silloin, että käytä ja kuole tai et käytä ja olet kunnon ihminen. Ihmisarvon vuoksi jokaista pitää auttaa."
Poliisi tuhosi Tatu Saarikon öljyhamppuviljelmän huume-epäilyn vuoksi.
Ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Tatu Saarikko teki lopputyönsä hampun hyötykäytöstä. Hänen viljelemästään Finola-lajikkeesta ei voi tehdä huumetta.
Kaarinan poliisi tuhosi 3. elokuuta neljännesaarin kokoisen Cannabis sativa -viljelmän, joka sijaitsi piikkiöläisen omakotitalon takapihalla. Kasvia kasvatetaan yleisimmin huumausaineeksi, mutta tällä kertaa viljelmän omistaja, Tatu Saarikko vakuuttaa poliisin tehneen virheen.
- Olen kasvattanut Finola-hamppua vanhempieni talon takapihalla jo kolmen vuoden ajan. Finola on öljykasvi, josta ei voi edes tehdä huumetta. Sen tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuus on niin alhainen, ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Saarikko sanoo.
Saarikko on joka kesä ilmoittanut poliisille kasvattavansa Finolaa Piikkiössä kokeilumielessä. Kasvista lopputyönsä tehnyt mies toivoo, että voisi jonain päivänä saada elantonsa hampun hyötykäytöstä. Finola on Kuopion yliopistossa kehitetty hamppulajike, jonka käyttöä on tutkittu muun muassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.
- Ilmoitin tänä vuonna poliisille kasveista kolme viikkoa ennen niiden tuhoamista. Minulle ei ole kerrottu mitään syytä sille, miksi kasvit tultiin tuhoamaan juuri tänä vuonna.
Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista ja osallistuneensa hamppumarssien järjestämiseen Tampereella ja Turussa. Nykyään hänen intressinsä hamppua kohtaan ovat ammatilliset ja ekologiset ja hän tekee yhteistyötä erään hamppua kasvattavan maanviljelijän kanssa.
- Teen tätä puhtaalla omalla tunnolla, sillä tiedän sataprosenttisen varmasti hamppupeltoni olleen täysin laillista Finolaa. En kai minä olisi sekoittanut omia vanhempianikin laittomiin puuhiin laittamalla huumehamppua heidän takapihalleen, Saarikko hämmästelee.
Saarikolla on toinen Finola-viljelmä kotikaupunkinsa Tampereen siirtomaapuutarhassa. Hän kertoi poliisille siitäkin avoimesti, mutta kasveihin ei ole koskettu.
- Ymmärrän poliisien työtä, eikä lajikkeiden erottaminen ole helppoa. Tässä kuitenkin tuhottiin kolmen vuoden työni.
Onko hampusta hyötykasviksi?
Kyllä 92%
Ei 8%
Ääniä 2844
Lähde: Iltalehti 30.8.2007
Alkoholin syöpävaarallisuudesta olisi Suomen Syöpäyhdistyksen mielestä kerrottava kuluttajille olut-, viina- ja viinipulloihin kaavailluissa varoitusteksteissä.
Tuoreiden arvioiden mukaan alkoholin osuus syövän aiheuttajana on 2-5 prosenttia, mikä merkitsee Suomessa noin 500 syöpää vuodessa. Tämä on selvästi aiemmin arvioitua enemmän, sanoo yhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.
Varoitusmerkintöjä valmistelevan työryhmän puheenjohtajan, hallitusneuvos Kari Paason mukaan alkoholin varoitusmerkinnöistä on ollut hyvin vaikea päästä yksimielisyyteen, koska teollisuus on vahvasti työryhmässä mukana. Syövästä kertovat varoitusmerkinnät mainitaan yhtenä vaihtoehtona, kun työryhmä perjantaina julkistaa muistionsa.
Lähde: Kaleva 31.8.2007
Alkoholijuomien varoitusmerkintöjä pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen merkintöjen koosta, sijainnista eikä sisällöstä. Työryhmän raporttiin kirjatun kompromissiehdotuksen mukaan tekstiksi tulisi: "Varoitus: Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi".
Sana "varoitus" pitäisi merkitä vähintään kolme milliä korkeilla versaalikirjasimilla. Varoitusta ei saisi laittaa pakkauksen pohjaan tai korkkiin.
Työryhmän seitsemästä jäsenestä puheenjohtajan lisäksi vain yksi jäsen oli kompromissiehdotuksen takana. Loput allekirjoittivat eriävän mielipiteen.
Teollisuuden ja kaupan edustajat vaativat lyhyempää ja pienempää varoitusta. Kaksi työryhmän jäsenistä kannatti kookkaampia ja yksilöidympiä varoituksia, joissa kerrottaisiin muun muassa alkoholin aiheuttamasta syöpäriskistä ja riippuvuudesta.
Peruspalveluministeri Paula Risikolle (kok.) luovutettu ehdotus lähtee pikaisesti lausuntokierrokselle.
Lähde: Turun Sanomat 29.8.2007
Poliisin ylijohdon tilaama väitöstutkimus pohtii keinoja tehostaa lainvalvojien valvontaa. Suomalaista poliisia kuitenkin arvostellaan virka-aseman väärinkäytöstä vain harvoin.
Tänään julkistettava tutkimus ehdottanee riippumattoman valvonnan lisäämistä.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan poliisin tekemiä rikoksia ilmenee Suomessa vuosittain noin 600. Näistä suurin osa on melko lieviä rikkeitä, kuten liikennerikoksia.
Tänään Helsingin yliopistossa tarkastettavasta Marko Viitasen väitöskirjasta ilmenee puolestaan se, että vain harvoin suomalainen poliisi tavoittelee esimerkiksi taloudellista etua virka-asemansa avulla.
Silti tutkija kehottaa poliisia varautumaan siihen, että sen toimintaa tarkastelisi tulevaisuudessa poliisista kokonaan irrallinen itsenäinen taho.
Viitanen ei ole tähän asti suostunut kertomaan tutkimuksestaan juuri muuta kuin sen tilaajan.
- Työ on toimeksianto poliisin ylijohdolta, hän valottaa.
Selvityksen taustalla vaikuttaa tarve saada poliisin valvontaan selkeät pelisäännöt.
Tutkimusten mukaan poliisi ei ole onnistunut vakuuttamaan ihmisiä siitä, että se itse kykenisi puolueettomasti tutkimaan ja ehkäisemään omia väärinkäytöksiään ja korruptiota.
Vuonna 2004 Oikeus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Viitanen on todennut poliisirikosten tutkinnan ja poliisin valvonnan nousseen maailmalla laajempaan julkisuuteen, koska sen on yleisesti koettu olevan ainoa keino poliisin toimintaan vaikuttamiseksi.
Tuolloin Viitasen välitilinpäätös oli huolestuttava. Hän totesi lainvalvojien tehokkaan valvomisen yhteiskunnassa olevan lähes mahdoton tehtävä.
Poliisit ovat itse pitkään vastustaneet kaikenlaista ulkopuolista valvontaa. Artikkelissaan ja uuden tutkimuksensa tiivistelmässä Viitanen nostaa esiin lähinnä kaksi vaihtoehtoa poliisin valvonnan tehostamiseksi.
Ensimmäisenä vaihtoehtona on nykyjärjestelmän kehittäminen, jossa poliisi ja ulkopuolinen taho yhdessä selvittäisivät poliisirikoksia.
Toinen vaihtoehto on itsenäisen toimielimen perustaminen. Käytännössä tämä merkitsisi kokonaan uuden organisaation luomista. Viitasen tiivistelmä näyttäisi tukevan jälkimmäistä kantaa.
Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen merkitsisi kavennusta poliisin mandaattiin. Uuden viraston perustamista on kabineteissa vastustettu poliisin oikeusturvaan vetoamisen lisäksi myös rahallisista syistä.
Väkiluvultaan pienessä ja pinta-alaltaan laajassa Suomessa uuden elimen perustaminen tulisi veronmaksajille kohtuuttoman kalliiksi.
Tätä mieltä on esimerkiksi oikeuskansleri Jonkka.
- En tällä hetkellä näe tarvetta uuden elimen perustamiselle. Nykyjärjestelmää uudistamalla pärjäämme hyvin, hän toteaa.
Ongelmana kuitenkin on, että poliisin toimien kyseenalaistaminen jää pääosin asianomistajien oma-aloitteisuuden varaan. Suomessa poliisia ei Viitasen mukaan juurikaan arvostella esimerkiksi rasistisesta tai seksistisestä käyttäytymisestä.
Tästä ei voida silti tehdä suoria johtopäätöksiä, kuten tutkija itsekin toteaa teksteissään.
Lähde: Viitanen, Marko (2007) Poliisin rikokset : Tutkimus suomalaisen poliisirikoksen kuvasta.
https://oa.doria.fi/handle/10024/7261
Ei korppi toista silmään noki.” Vai nokkiiko? Pitäisikö sen nokkia? Onko yhteiskunnalla sellainen poliisi kuin se ansaitsee?
Tutkimuksessa on herätetty kysymystä valvojien valvonnan vaikeudesta. Tutkimusaineiston valossa poliisitoiminnan kyseenalaistaminen on pääosin asianomistajien tai sellaiseksi ilmoittautuvien henkilöiden varassa. Poliisimiehet eivät liikenteeseen liittyviä asioita lukuun ottamatta kyseenalaista juurikaan omaa toimintaansa. Sama koskee myös muita viranomaisia ja sivullisia (todistajia). Tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että hyvin lievät ja vakavat tapaukset tulevat kuitenkin ilmoitetuksi poliisin toimesta. Myös arvosteltavan toiminnan luonne, kyseenalaistajan ja kyseenalaistettavan asema ja erityisesti onko poliisimies haitannut poliisin tehtävien hoitamista tai kyseenalaistanut poliisin auktoriteettia näyttäisivät olevan merkityksellisiä seikkoja. Poliisin ja poliisitoiminnan kyseenalaistajien näkemyksien voidaan myös sanoa olevan varsin kaukana toisistaan. Sillä, että poliisitoiminta kyseenalaistettaisiin laajemmalla rintamalla, ei kuitenkaan ole välttämättä toivottua vaikutusta, vaan se voi korostaa poliisikulttuurin piirteistä solidaarisuutta ja eristäytyneisyyttä.
Tatu Saarikko on viljellyt aikaisempinakin kesinä öljyhamppua Piikkiössä, mutta vasta tänä kesänä poliisi tuli ja määräsi kasvit tuhottaviksi. Jos sato olisi jäänyt, hän olisi käyttänyt varret maanparannukseen ja ottanut siemenet talteen tulevia kylvöjä varten.
Kaarinan poliisi saapui 3. elokuuta Tampereella asuvan, mutta Piikkiöstä kotoisin olevan Tatu Saarikon vanhempien luo tuhoamaan takapihalla olevan öljyhamppuviljelmän.
Noin neljännesaarin kokoisella palstalla kasvoi Finola-hamppua, joka on erityisesti siementen ja hamppuöljyn tuottamiseksi kasvatettava lajike. Huumetta siitä ei voi valmistaa, sillä sen tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuus on alle prosentin.
- Isä ne sitten veti viikatteella kumoon, poliisilla kun ei ollut omaa viikatetta, Tatu Saarikko kertoo.
Saarikko on viljellyt öljyhamppua Piikkiössä jo kahtena aikaisempana kesänä. Lisäksi hänellä on toinen pelto Tampereella. Jokaisesta viljelmästä hän on varmuuden vuoksi ilmoittanut poliisille, sillä tietää ihmisten helposti sekoittavan öljyhampun huumeeksi kasvatettaviin hamppulajikkeisiin.
Tällä kertaa kolme viikkoa ilmoituksen tekemisen jälkeen poliisi kuitenkin teki pikatestin muutamalle kasville, määräsi kasvit tuhottavaksi ja vei leikatut hamput tutkittavaksi rikoslaboratorioon, josta tulokset tulevat 1-2 kuukauden sisällä. Siihen asti Saarikkoa epäillään huumausainerikoksesta.
Poliisin äkkinäinen toiminta on saanut Saarikon ymmälleen, koska hän katsoo toimineensa laillisesti. Toisaalta hän ymmärtää poliisin epäluuloisuuden. Hamppulajikkeita on olemassa yli 400 ja niitä on vaikea erottaa toisistaan silmämääräisen tarkastelun perusteella.
Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista. Saarikko on ollut myös mukana järjestämässä hamppumarsseja Tampereella ja Turussa. Hän on saanut sakot kannabiksen käytöstä, mutta rikosrekisteriä hänellä ei ole.
Saarikko ei enää ole ajamassa huumehampun laillistamista.
Viljelyn motiivina Saarikolla on lajin kehitystyö, mielenkiinto ekologista ja monipuolista kasvia kohtaan, hamppuun liittyvien ennakkoluulojen kumoaminen ja se, että mies uskoo jonain päivänä voivansa työllistää itsensä hampun viljelyllä.
Saarikko valmistui kaksi vuotta sitten ympäristönhoitajaksi ja teki lopputyönsä hamppukasvin hyödyntämismahdollisuuksista.
Kaarinan rikospoliisiyksikön päällikkö, komisario Pekka Uotila pitää viljelmän tuhoamista perusteltuna muun muassa Saarikon taustan huomioon ottaen. Hänen mukaansa edes se, että Saarikko on ilmoittanut viljelmästään poliisille tai se, että hamput ovat kasvaneet vanhempien pihalla piikkiöläiselle omakotitaloalueella eivät todista mitään.
Uotilan mukaan palstalla tehty pikatesti on antanut lopullisen sinetin tuhoamispäätökselle. Hän ei kerro tarkempia yksityiskohtia testin teosta tai sen tuloksista. Hänen mukaansa pelto oli niitettävä pikaisesti, koska olisi ollut liian suuri riski viedä vain muutama kasvi tutkittavaksi ja antaa sadon kypsyä ja tulla korjatuksi.
Epäilyksiä herätti Uotilan mukaan myös se, että viljelyala oli pieni eikä Tatu Saarikko ole niin sanottu virallinen toimija, jolle hampun kasvatus olisi ammatti tai virallinen tutkimuskohde.
- Jos viljelyalaa olisi ollut kymmenen hehtaaria ja olisi ollut näyttöä kaupallisesta arvosta, sitten asia olisi ollut aivan eri, Uotila sanoo.
Saarikko ei osaa arvioida viljelmän tuhoamisesta koitunutta taloudellista vahinkoa, mutta harkitsee korvausvaatimuksen tekemistä kunhan laboratoriotulokset ovat selvät.
- Lähinnä tässä kolmen vuoden työ muuttui tyhjäksi. Tämän vuoden sato olisi ollut paras tähänastisista, Saarikko harmittelee.
Kun kuulee jonkun kasvattavan hamppua, ensimmäinen mielikuva on kieltämättä vaatekaappiin piilotettu huumeviljelmä.
Jos voisin tavata keskiaikaa elävän turkulaisen, mielikuvani herättäisi varmasti hilpeyttä - silloin hamppu oli täällä vain hyötykasvi muiden joukossa, eikä huumelajikkeista oltu kuultukaan. Huumemaine vahvistui täällä vasta 1950-60-luvuilla, jolloin moni maa Yhdysvaltain johdolla kielsi niin hyöty- kuin huumehampunkin kasvattamisen.
Nyt hyötyhampun viljelyä olisi aika herätellä uudelleen henkiin, mutta hampulla on kohtuuton imago-ongelma.
Kannabiksen käytöstä sakot saaneen viljelijän epäilyn vielä jotenkin ymmärtää, mutta on erikoista jos pienimuotoinen viljely on poliisista jo lähtökohtaisesti arveluttavaa. Sekin kuulostaa oudolta, jos kasvattajan pitää erikseen esittää suunnitelmat ja hinta-arviot koeluontoisistakin viljelyksistä.
Kummastusta herättää myös pellon tuhoamisen puolustelu taloudellisen vahingon pienuudella. Asian tärkeys ei ole sama asia kuin sen hinta, eivätkä kaikki vahingot ole korvattavissa vain rahalla.
Lähde: Helsingin Sanomat 30.8.2007
Alkoholin liiallinen juominen aiheutti 2005 noin 6 000 yli 30-vuotiaiden suomalaisten kuolemaa eli joka kahdeksannen kaikista kuolemista, arvioi Kansanterveyslaitoksen (KTL) tutkijaryhmä, jonka varsinainen raportti alkoholin ja tupakan aiheuttamasta kuolleisuudesta valmistuu syksyllä.
Ennakkotietoja kertoi KTL:n pääjohtaja Pekka Puska torstaina Helsingissä.
Työryhmä arvioi vuoden 2000 tietojen perusteella, että vuosittain voitaisiin välttää jopa 5 000 kuolemaa, jos alkoholin suurkuluttajat vähentäisivät juomistaan vähän käyttävien tasolle. Kolme neljäsosaa olisi miesten ja yksi neljännes naisten kuolemia. Runsaan käytön rajana on miehillä kuusi annosta kerralla ja naisilla neljä.
KTL:n tutkijoiden mukaan mittava kuolleisuus on vain pieni osa ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista alkoholin haitoista. Lisäksi alkoholin suurkulutus aiheuttaa työkyvyttömyyttä, sairauksia, terveyspalvelujen käyttöä ja sosiaalisia ongelmia.
Alkoholin aiheuttamat kuolemat johtuvat yleisimmin alkoholimyrkytyksistä, tapaturmista ja maksakirroosista. Lisäksi runsas alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä eräiden syöpien sairastuvuutta ja kuolleisuutta.
Alkoholin kulutus lisääntyi merkittävästi jaksolla 2000–2005. Aikaisemmin tutkijat laskivat, että alkoholi aiheuttaisi kymmenen prosenttia kaikista kuolemista. Nyt he ovat lisänneet arviotaan. Määrällisesti luku on kasvanut 5 000:sta 6 000:een. Laskelmassa ovat mukana yli 30-vuotiaat.
Alle 30-vuotiaita kuolee alkoholin juomisen seurauksena vuosittain 200–300, erikoistutkija Tuija Martelin KTL:sta toteaa.
Lähde: Helsingin Sanomat 27.8.2007
Poliisi on saanut kiinni rikollisryhmän, joka on tuottanut ja välittänyt huomattavia määriä huumausaineita pääkaupunkiseudulle ja Kymenlaaksoon.
Määrät ovat niin suuria, että poliisi uskoo Kymenlaakson huumetilanteen kohentuneen. Poliisin mukaan huumeiden saanti alueella on vaikeutunut ja esimerkiksi Kotkan meripäivillä huumausainerikoksia tuli ilmi vähemmän kuin edellisinä vuosina.
Rikoksen päätekijöiksi epäillyt ovat kotoisin Kotkasta. He ovat olleet vangittuna koko esitutkinnan ajan.
Tutkinnan aikana on löydetty useita kiloja amfetamiinia, tuhansia tabletteja ekstaasia ja yli kymmenen kiloa hasista. Poliisi on takavarikoinut myös huomattavia summia käteistä rahaa sekä muuta arvokasta omaisuutta.
Rikosvyyhdin esitutkinta on saatu valmiiksi alkukesästä ja asia on nyt syyteharkinnassa. Asiaa käsitellään Kotkan käräjäoikeudessa alkusyksystä.
Poliisin mukaan liigan jäljille päästiin yhteistyön avulla. Keskusrikospoliisin Kouvolan yksikön ja Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen Kaakkois-Suomen alueellisen tutkintayksikön henkilöstöstä koottu tutkintaryhmä selvitti asiaa yhdessä muiden alueen paikallispoliisin yksiköiden sekä liikkuvan poliisin kanssa.
Lähde: Helsingin Sanomat 24.8.2007
Väitöskirjan tarkemmat tiedot:
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10973
Kansainväliset tupakkayhtiöt panostivat merkittäviä rahasummia ja pyrkivät manipuloimaan todistajalausuntoja Suomessa vuosina 1988–2001 tupakkateollisuutta vastaan käydyssä tuotevastuuoikeudenkäynnissä.
Suomen tapaus oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolella käyty oikeudenkäynti, jossa pitkään tupakoineet vaativat yhtiöiltä korvauksia sairauksistaan. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen vuonna 2001, ja vapautti tupakkayhtiöt korvausvastuusta.
"Tupakkateollisuus piti Suomen tupakkajuttua globaalina uhkana. Yhtiöt pelkäsivät tapauksen aiheuttavan lumivyöry-efektin Euroopassa, jos Suomessa olisi käynyt toisin", kertoo tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioista perjantaina Tampereella väitellyt Heikki Hiilamo.
Hiilamon kansanterveystieteen alan väitöskirjasta selviää, että tupakkateollisuus loi tutkimusrahoituskäytännöllään asiantuntijaverkoston, joka oli valmis todistamaan tupakkayhtiöiden puolesta.
Tupakkateollisuuden 45 lääketieteellisestä asiantuntijatodistajasta 33 sai tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen oikeudenkäynnin. Asiantuntijatodistajista kaksi oli suomalaisia ja suurin osa yhdysvaltalaisia.
Asiantuntijoiden avulla yhtiöt kiistivät tupakan terveyshaitat kiistattomista todisteista huolimatta, mikä tosin on Hiilamon mukaan horjuttanut tupakkateollisuuden uskottavuutta oikeuden päätöksestä huolimatta.
"Tupakan haittojen kieltäminen ja vähättely meni kauan läpi. Se osoittaa, että sekä tiede, tuomioistuin että suuri yleisö ovat olleet alttiita manipuloinnille."
Hiilamon tutkimus on Suomessa uraauurtava. Tutkimuksen aineistona käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa tupakkayhtiöiden omia dokumentteja, jotka määrättiin Yhdysvalloissa julkisiksi vuonna 1998. Hiilamon mukaan aiheen kannalta todella merkittäviä dokumentteja oli "muutama tuhat", mutta Suomi mainittiin yhteensä 60 000 asiakirjassa.
Väitöskirjan tiedot:
Heikki Hiilamo (2007) The Fear of Losing out - Tobacco Industry Strategies in Finland 1975-2001. Tampere University Press. Sarja Acta Universitatis Tamperensis; 1229. ISBN 978-951-44-6937-4. Verkkojulkaisusarja Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 617. Verkkojulkaisun ISBN 978-951-44-6938-1
Tutkimus analysoi tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioita Suomessa vuodesta 1975 vuoteen 2001. Pääasiallisena aineistona käytettiin tupakkateollisuuden sisäisiä asiakirjoja. Tutkimus keskittyi tupakkasääntelyyn mukaan lukien tuotevastuuoikeudenkäynti (tupakkajuttu) tupakkateollisuutta vastaan vuosina 1988-2001. Oikeudenkäynnin tupakkapoliittisia vaikutuksia arvioitiin muun muassa tutkimalla eri tupakkayhtiöiden rooleja ja vaikutusvaltaa tupakkajutussa.
Suomen tupakkajuttua tarkasteltiin lisäksi analysoimalla mahdollisia yhteyksiä tupakkateollisuuden tieteellisten strategioiden ja sen oikeudellisen puolustuksen välillä. Tutkimus selvitti myös sitä, miten tupakkayhtiöt ovat pyrkineet vaikuttamaan tupakkasääntelyyn Suomessa. Tärkein kysymys oli: onnistuivatko tupakkayhtiöt löytämään strategian tupakkasääntelyn horjuttamiseksi Suomessa? Lopuksi tutkimus selvitti tupakkateollisuuden sisäisten asiakirjojen pätevyyttä analysoimalla antaako tupakkateollisuuden lobbarin oman arkiston tiedot aiheen muuttaa tai täydentää aikaisempia raportteja tupakkateollisuuden manipulointiyrityksistä Suomessa.
Tutkimus osoitti, että kansainväliset tupakkayhtiöt pitivät Suomen tuotevastuuoikeudenkäyntiä globaalina uhkana. Yhtiöt yrittivät kuitenkin vähätellä Suomen oikeusjutun merkitystä esittämälllä sen paikallisena riitana, jolla ei ole kansainvälisiä yhteyksiä. Valmistautuminen oikeudenkäynteihin tapahtui työryhmissä, jotka kokosivat yhtiöiden sisäiset ja ulkoiset voimavarat. Niillä oli ratkaiseva merkitys puolustuksessa. Puolustus Suomessa haluttiin rakentaa samojen periaatteiden varaan kuin Yhdysvalloissa. Samojen argumenttien, käsitteiden (esimerkiksi erityisen ja yleisen syy-yhteyden tulkinnan) ja samojen kuvausten lisäksi osa todistajista oli samoja kuin Yhdysvalloissa. Oikeudenkäynti osoitti tupakkateollisuuden salanneen tuotteidensa terveyshaitat kiistattomista tieteellisistä todisteista huolimatta. Edelleen oikeudenkäynti osoitti, että tupakkayhtiöt yhä kiistivät terveyshaitat. Tupakkayhtiöiden kannanotot horjuttivat sen uskottavuutta sosiaalisena toimijana ja heikensivät niiden mahdollisuuksia vaikuttaa tupakkapolitiikkaan.
Tulokset todistivat, että tutkimusrahoituksen myöntäminen oli läheisessä yhteydessä todistajien hankkimiseen tuotevastuuoikeudenkäynnissä. Tutkimusrahoituksen avulla tupakkateollisuus oli luonut asiantuntijaverkoston, johon kuuluvat lääketieteen tutkijat olivat valmiita todistamaan tupakkkateollisuuden puolesta tai suosittelemaan muita todistajia. 45:sta tupakkateollisuuden lääketieteellisistä asiantuntijatodistajasta 33 oli saanut tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen todistamisen. 19 heistä oli työskennellyt tupakakkateollisuuden konsultteina. Vanhemmat teollisuuden kutsumista asiantuntijoista todistivat sellaisen tieteellisen kiistan olemassaolosta, jota he itse olivat olleet luomassa. Helsingissä todistaneet asiantuntijat vähättelivät yhteyksiään tupakkateollisuuteen. Tupakkateollisuus palkitsi ainakin osaa asiantuntijoista yli todistamiseen ja siihen valmistautumiseen käytetyn ajan. Tämä on voinut vaikuttaa todistajalausuntojen sisältöön.
Tupakka-asiakirjat viittaavat siihen, että Suomi oli tupakkayhtiöiden erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen pitkäaikaisen tupakkasääntelyn vuoksi. Asiakirjat osoittivat, että tupakkayhtiöt pyrkivät Suomessakin ohjaamaan keskustelun pois tupakan haitallisuudesta ja torjumaan tupakkalainsäädännön. Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat onnistuivat viivyttämään tupakkalainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa Suomessa. Tupakkateollisuus onnistui myös torjumaan ryhmäkannelainsäädännön sekä hidastamaan ravintoloiden tupakointikieltoja.
Tupakka-asiakirjat sisältävät ensikäden tietoja tupakkateollisuuden strategioista ja niiden toimeenpanosta. Asiakirjat eivät kuitenkaan aina tarjoa tarkkoja tietoja strategioiden tuloksista. Siksi asiakirjoissa on puutteita, jos yksin niitä käytetään tapahtumien kulun kuvaamiseen. Tupakkateollisuuden lobbarina toimineen henkilön yksityisen arkiston tietojen vertaaminen julkisesti saatavilla oleviin tupakka-asiakirjoihin osoitti, että Suomea koskevat tupakka-asiakirjat antavat yleisellä tasolla kattavan kuvan tupakkateollisuuden strategioista myös niinkin pienestä markkina-alueesta kuin Suomesta.
Lähde: Suomen lääkärilehti 23.08.2007
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=5003/news_db=web_lehti2006/type=1
Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain” kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.
– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.
Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.
Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.
Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.
Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.
Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.
Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.
– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.
Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.
Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.
Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.
– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.
Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.
– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.
Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.
– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:
– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.
Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.
Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.
– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.
Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.
Lähde: Kaleva 8.8.2007
Korkea hinta ei enää ole este nuorten tai nuorten aikuisten huumekokeiluille. Kannabiksen kotikasvatus on yleistä, joten suurin osa käyttäjistä saa ruohonsa ilmaiseksi joko ystäviltään tai oman lämpölamppunsa alta.
"Keskenkasvuiset pyrkivät kasvattamaan marihuanansa jopa kesällä ulkona. Eihän ulkona kasvattamisesta mitään tule, mutta siitä se lähtee", toteaa Oulun poliisin huumerikostutkija Jukka Oikarinen.
Viranomaisten tilastotiedot ja todellisuus huumeiden käytön yleisyydestä ovat ristiriidassa keskenään.
Suurin osa huumausainerikoksista on piilorikollisuutta, eli poliisin tietoon tulevat ja tilastoimat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.
Vaikka tilastot näyttävät nuorten ja nuorten aikuisten huumausaineiden käytön tasaantuneen tai jopa vähentyneen viime vuosina, Oikarisen mukaan kannabiksen käyttö on selvästi lisääntynyt.
Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:stä kerrotaan, että nuoret hakeutuvat hoitoon niin alkoholin kuin huumeiden käytön vuoksi edellisvuosia useammin.
Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:n ohjaaja Johanna Huttula on huolestunut nuorten kannabismyönteisyydestä.
"Kannabiksen käyttökynnys on laskenut ja kokeilukäyttö lisääntynyt. Nuoret ajattelevat, ettei kannabis ei huume ja että se on terveellisempää kuin alkoholi. Huumeita kokeilevat yläasteikäiset eivät vielä ymmärrä, miten kannabis vaikuttaa elämän eri alueisiin."
"Muuten alaikäisten huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt räjähdysmäisesti. Suurin hoitoon hakeutuvista ikäryhmistä on 21-24 -vuotiaat, jotka ovat aloittaneet päihteiden käytön ensin alkoholilla, siirtyneet kannabiksen kautta lääkkeisiin ja lopulta huumeiden suonensisäiseen käyttöön. Meidän sesonkiaikamme alkaa syksyllä, kun nuoret hakeutuvat hoitoon kesän rientojen jälkeen koulujen alkaessa."
Päihdeasema Redi64:än hakeutuu hoitoon vuosittain noin 500 alle 29-vuotiasta nuorta. Karkeasti arvioituna 60 prosenttia heistä tulee asemalle alkoholin käytön sekä 40 prosenttia huumeiden, lääkkeiden ja sekakäytön vuoksi.
Britanniassa kannabiksen laillistamista kannattavat tahot ovat menettäneet tärkeän äänenkannattajansa. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti kertoo, että brittiläinen laatulehti Independent luopui kannabismyönteisestä näkökulmastaan vuoden alussa.
Syynä mielipiteen muutokseen olivat lehden saamat tiedot kannabiksen haitallisista terveysvaikutuksista.
Suomen hallitusta EU:ssa ja YK:ssa edustava Sarvanti on huolestunut opiaattien leviämisestä Afganistanista Eurooppaan.
"Opiaattien käyttö ei ole vielä Suomessa yleistä, mutta ne ovat leviämässä yhä laajemmalle Eurooppaan."
Afganistanissa tuotetaan 90 prosenttia maailman opiaateista. "YK yrittää tuhota Afganistanin oopiumipeltoja ja tukea muuta viljelyä. Eräät kansainväliset vapaaehtoisjärjestöt ovat pohtineet mahdollisuutta, että YK ostaisi koko Afganistanin oopiumisadon ja teettäisi siitä köyhille maille kipulääkkeitä. Tämä on kuitenkin poliittisesti mahdotonta eikä maailmassa ole niin suurta tarvetta kipulääkkeille."
Kannabista jo vuosien ajan satunnaisesti käyttänyt Mikko ei ole enää vuosiin maksanut ruohostaan mitään.
"Kannabiksen kotikasvatus on niin yleistä, ettei kukaan pyydä marihuanasta maksua. Aina jollakulla kaveriporukasta on ylimääräistä kannabista. Ennemminkin kotikasvattajat ovat vain tyytyväisiä, jos pääsevät ylimääräisestä eroon. Syynä tähän on kiinnijäämisen uhka."
25-vuotiaan Mikon mielestä kannabiksen käyttö on muuttunut Suomessa eurooppalaisemmaksi, eli kannabiksen polttamisessa ei enää ole mitään erikoista tai jännittävää.
"Kannabista voi pyytää kaverilta niin kuin olutta: "heitä bisse, heitä sätkä". Kannabiksen polttaminen on yhtä yleistä kuin oluen juonti."
Myös asenne kannabiksen polttamista kohtaan on Mikon mielestä vapautunut.
"Ennen oli yleistä, että joku kielsi satunnaisen polttelunsa. Nykyään salailuun ei ole enää syytä, vaan polttelijat myöntävät toisilleen auliisti, jos käyttävät kannabista silloin tällöin."
Lähde: Iltalehti 21.8.2007
Lappeenrannan poliisi on paljastanut yli 50 huumekasvin viljelmän Joutsenon Rauhan alueella Etelä-Karjalassa.
Poliisi otti viime viikon lopulla hamppuviljelmää niittämässä olleen miehen kiinni.
Rikoskomisario Antti Vilkko kertoo, että poliisi on tehnyt useita kiinniottoja tapaukseen liittyen. Metsään perustetun kannabis- ja marihuanaviljelmän kasvit ehtivät kasvaa puolesta metristä metrin mittaisiksi.
- Joutsenossa asuva mies yhdistettiin loppuviikolla juttuun, joka on ollut seurannassa heinäkuun 20. päivästä alkaen, tutkinnanjohtajana toimiva Vilkko kertoo.
Multasäkkeihin istutettujen huumekasvien rahallinen arvo selviää laboratoriotutkimuksissa.
Lähde: Helsingin Sanomat 10.8.2007
Kuopion käräjäoikeus tuomitsi perjantaina laajahkon huumejutun päätekijän kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kuopiolainen Juha Pekka Kling, 42, sai tuomion kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta.
Tuomion mukaan Kling järjesti pääkaupunkiseudulta Kuopioon myytäväksi yhdeksän kiloa hasista. Lisäksi hän myi parisataa grammaa amfetamiinia.
Huumeiden jakeluportaassa ollut 29-vuotias kuopiolaismies tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. 31-vuotias kuopiolaismies sai puolitoista vuotta ehdollista ja 38-vuotias varkautelaismies vuoden ehdotonta vankeutta.
Rikokset tapahtuivat viime vuonna. Päätekijä on aiemminkin tuomittu vankeuteen isoista hasiskaupoista.
Lähde: Helsingin Sanomat 7.8.2007
Huumeiden käyttäjien rankaisusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kirjoittaa Tuukka Tammi.
Suomessa huumeiden käyttö on lailla kielletty. Siksi se tarkoittaa automaattista osallisuutta rikollisissa alakulttuureissa. Arviolta 450 000 suomalaista on joskus elämänsä aikana rikkonut lakia kokeilemalla jotain huumausainetta, lähinnä kannabista.
Vaikka alkoholin ja nykyisten laittomien päihteiden käyttö eroavat suuresti niin historiallisesti kuin kulttuurisestikin, huumekieltolaki aiheuttaa samanlaisia haittoja kuin alkoholikieltolaki aikoinaan.
Huumekieltolain haitat ovat vielä kärjistyneempiä, koska huumekauppa kytkeytyy kovaan ja järjestäytyneeseen kansainväliseen monialarikollisuuteen. Huumeiden käyttäjät eivät myöskään saa osakseen sitä puoliavointa sosiaalista hyväksyntää kuin alkoholin käyttäjät alkoholikieltolain aikana.
Huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla: kannabista kokeilleiden määrä kaksinkertaistui, amfetamiinin ja ekstaasin käyttö lisääntyi suhteellisesti tätäkin enemmän, ja lisäksi Suomeen syntyi opiaattien käyttäjien alakulttuuri.
Uudet ongelmat, kuten käyttäjien virustartunnat ja yliannostuskuolemat, painostivat muotoilemaan huumepolitiikkaa uudelleen. Tiukka kontrollipolitiikka sai haastajaksi muun muassa Keski-Euroopassa omaksutun haittojen vähentämisen politiikan. Siinä on toissijaista puuttua huumeiden käyttöön, jos haittoja saadaan ehkäistyä muilla keinoin.
1990-luvun lopulla huumepolitiikasta keskusteltiin ajoittain kiivaastikin. Kontrollipolitiikan ja aluksi sallivaksi mielletyn haittojen vähentämisen välinen jännite laantui 2000-luvulla kahden raiteen konsensuspolitiikaksi, jossa kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät rinta rinnan.
Suomessa haittojen vähentäminen löi läpi kansanterveydellisenä näkökulmana: huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja -riskejä pyrittiin vähentämään muun muassa vaihtamalla neuloja ja ruiskuja puhtaisiin ja tarjoamalla lääkekorvaushoitoja opiaattien käyttäjille. Ensisijaisesti oltiin huolissaan ruiskujen ja neulojen välityksellä tarttuvien virusten, erityisesti hivin, leviämisestä valtaväestöön.
Haittojen vähentämisen laajempia, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ei 1990-luvun keskustelussa juuri tuotu esiin. Huumeiden täyskielto eli huumekieltolaki aiheuttaa itsessään ongelmia. Rangaistukset ja viranomaisjärjestelmiin jäävä tieto yksilön huumeiden käytöstä syventävät käyttäjien syrjäytymistä erityisesti työmarkkinoilta.
Laittomilla markkinoilla leviävät päihteet ovat epäpuhtaita, julkiselta katseelta piilossa tapahtuvan käytön tapoihin ei voida vaikuttaa senkään vertaa kuin laillisten päihteiden käyttöön, ja käyttäjät joutuvat asioimaan ammattirikollisten kanssa päihteitä hankkiakseen.
Kontrollin haitoista puhuttiin Suomessakin vielä 1960-70-lukujen kriminaalipolitiikassa, ja tuolloin ainakin periaatteessa vältettiin kohdistamasta kontrollia vähemmistöihin, jotka usein jo ennestään olivat heikossa asemassa.
Kun vuoden 1969 huumausainekomitea päätyi ehdottamaan huumausaineiden käytön kriminalisointia, komitean jäsen Kettil Bruun jätti mietintöön eriävän mielipiteensä koska ennakoi tämän monin tavoin vaikeuttavan käyttäjän elämää. Vaihtoehtona olisi ollut jättää käyttö kriminalisoinnin ulkopuolelle.
1990-luvulla ajatus vähemmistöjen suojelusta oli korvautunut enemmistön terveyden ja turvallisuudentunteen suojelulla.
Arviolta 5-10 prosenttia laittomia päihteitä kokeilleista ajautuu päihdeongelmiin. Heille huumeongelmat ovat tyypillisesti vain osa pitkään kehittynyttä monimutkaista ongelmavyyhtiä: fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista huonovointisuutta, karuja taustoja ja tulevaisuudennäkymiä.
Vähemmistöjen suojelun ja haittojen vähentämisen nimissä olisi syytä jättää ainakin päihdeongelmaiset ilman rikosoikeudellista seuraamusta pelkästä huumeiden käytöstä. Heidän rankaisemisestaan on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tuukka Tammi (2007) Medicalising Prohibition. Harm Reduction in Finnish and International Drug Policy. Stakes : Helsinki 2007. Series number 161. ISBN 978-951-33-1179-7; ISSN 1236-0732
http://www.stakes.fi/EN/Julkaisut/Kirjakauppa/bookshop_research_reports/t161_en.htm?Description=abstract
Hakkarainen, Pekka & Tuukka Tammi & Christoffer Tigerstedt (2007): Two Tracks Drug Policy - Normalisation of the Drug Problem in Finland. Drugs, Education, Prevention & Policy. (In review process)
Tammi, Tuukka & Hurme, Toivo (2007): How the harm reduction movement contrasts itself against punitive prohibition. International Journal of Drug Policy. Volume 18, Issue 2, March 2007, Pages 84-87
First Annual Conference of the International Society for the Study of Drug Policy, ISSDP March 22-23, 2007, Oslo, Norway. http://www.nad.fi/ISSDP/conference_programme.pdf
Lähde: Iltalehti 4.8.2007, Aarno Laitisen kolumni
Meilahden sairaalaan tuli tiukka "tupakkalaki" 90-luvulla. "Lain" sääti johtaja, ylilääkäri Jorma Palo, joka kielsi tupakoinnin auloissa ja jopa tupakan myynnin keskussairaalan kioskissa.
Seuraus oli, että tupakoitsijat siirtyivät ulos. Tupakan ostajat vaeltelivat pyjamassa pakkasessa Meilahden kujilla etsimässä R-kioskia, jonne niuhoprofessori Palon tupakanmyynnin kielto ei yltänyt. Muiden vaivojensa lisäksi potilaat saivat vilustumistauteja.
Sairaalan kellariin perustettiin tunkkainen tupakkahuone. Ei kestänyt kauan, kun sairaalan turvallisuuspäällikkö tuli kertomaan sairaalajohtajalle, että tupakkahuoneessa myydään viinaa, huumeita ja naisia.
Kävi kuten kieltolakeja säädettäessä käy; alkuperäinen ongelma ei katoa, mutta sen rinnalle tulee kolme vielä pahempaa ongelmaa.
Imatralaisen opiskelijan hampunkasvatusharrastus loppui lyhyeen, kun kissa söi suihinsa kasvintaimet. Kissa ei ollut huumeannoksesta moksiskaan.
Opiskelija sai hampun ( Cannabis sativa ) siemeniä kaveriltaan. Muutaman gramman erässä hampun kuivattua emikukintoa oli mukana muutama siemen. Niistä kaksi lähti nettiohjeiden mukaan käsiteltynä itämään.
Taimet ehtivät kasvaa ikkunalaudalla liki kymmensenttisiksi ja kasvattaa sirkkalehtien lisäksi toisenkin parin sahalaitaisia lehtiä.
Sen jälkeen opiskelijan naaraskissa pisti ne poskeensa. Yrttiannos ei aiheuttanut kissassa mitään näkyviä seurauksia.
Komisario Seppo Immonen Imatran poliisista ei ole kuullut, että lemmikkieläimet olisivat aiemmin ryhtyneet tällä tavoin huumeiden vastaiseen työhön. Toisaalta hampun kotiviljelmät paljastuvat vain harvoin.
Keskusrikospoliisin aiemmin tänä vuonna esittämän arvion mukaan hamppua kasvatetaan 10000 kodissa Suomessa. Useimmiten kysymyksessä ovat pienet, 5-10 kasvin viljelmät.
Kissojen eniten suosima päihde on kasvi nimeltään aito kissanminttu ( Nepeta Cataria ). Se saa jotkut kissayksilöt aivan sekaisin.
Nuorten bilettäjien juopottelusta on tullut säännöllisempää, runsaampaa ja se alkaa entistä nuorempana. Sillä välin kun on kauhisteltu vain huumeita, viinan viemien nuorten aikuisten joukko on päässyt kasvamaan.
A-klinikkasäätiön Turun nuorisoasemalta alkoholin takia apua hakeutuneiden nuorten aikuisten määrä on parissa vuodessa yli kaksinkertaistunut. Kaikkiaan nuortenasemalla on 300-350 asiakasta vuodessa.
- Kun vielä parisen vuotta sitten asiakkaistamme kymmenellä prosentilla ongelmana oli juuri alkoholi, nyt heidän osuutensa on yli 20 prosenttia, kertoo A-klinikkasäätiön Turun nuorisoaseman johtaja Virve Tuominen.
Syynä on se, että nuoret käyttävät alkoholia entistä runsaammin ja säännöllisemmin. Alkoholinkäyttö myös alkaa entistä nuorempana.
- Ensimmäistä kertaa alkoholin takia hoitoon hakeutuvat ovat tyypillisimmillään 20-22-vuotiaita. Heidän alkoholinkäyttönsä on alkanut jo alaikäisenä, Tuominen kertoo.
Asiakkaiden joukossa on yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Yleensä ongelmat ovat saaneet alkunsa viikonloppujen biletysjuomisesta.
- Tällainen "bilettäminen", kuten nuoret sanovat, on tämän ajan ilmiö. Juodaan esimerkiksi festareilla useampi päivä, viikonloput venähtävät pitkiksi.
Moni tulee juoneeksi useammin ja useammin, yhä suurempia kerta-annoksia. Ei kukaan ajattele päätyvänsä alkoholiongelmaiseksi.
Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon. Sietokyky kasvaa ja humaltumiseen tarvitaan entistä runsaampia annoksia. Alkoholin poistuessa elimistöstä tulee vieroitusoireita - jo krapula antaa esimakua niistä.
- Ahdistuneisuutta, masennusta, tuskaisuutta, uniongelmia, paniikkioireita, keskittymisvaikeuksia, ongelmia muistissa, Tuominen listaa vieroitusoireiden kirjoa.
- Pitkään juoneilla näitä oireita on muulloinkin kuin alkoholinkäytön jälkeen.
Alkoholiongelmiin joutuneella nuorella elämä on monesti mutkistunut muutenkin. Krapulapäivät voivat johtaa työpaikan menetykseen tai vaikeuksiin opiskeluissa tai opiskelupaikan saamisessa. Nuorelle on voinut kertyä velkoja. Ongelmat nivoutuvat yhteen. Joskus on vaikea sanoa, mikä on tullut ensin, muut ongelmat vai juominen.
Tuominen haluaa korostaa sitä, että avun hakeminen on positiivinen asia.
- Meille ensimmäistä kertaa hakeutuvilla nuorilla ei ole vielä takanaan mitään viikkojen juomisputkia - onneksi.
Tyypillisimmillään nuorisoasemalle hakeutuneen nuoren hoito kestää 1-3 vuotta. Siihen kuuluu terapiaa, tarvittaessa katkaisuhoitoa sekä kuntoutusta. Siihen voi sisältyä myös repsahduksia.
- Apua kannattaa hakea jo ennen kuin fyysinen riippuvuus on syntynyt - kun on suurkulutusvaiheessa. Silloin ongelmaa on helpompi hoitaa. Päämääränä voi olla kohtuukäyttö tai täysraittius.
Fyysinen riippuvuus alkoholiin kehittyy hitaammin kuin muihin päihteisiin, siihen menee yleensä miehillä 7-10 vuotta ja naisilla 5-7 vuotta. Mitä nuorempana alkoholinkäyttö alkaa, sitä suurempi on riski sairastua alkoholiriippuvuuteen.
Tuomisen mukaan 1990-luvun huumebuumi käänsi ihmisten huomion pois nuorten juomisesta. Huumeet katsottiin niin pelottaviksi, että alaikäisten alkoholinkäyttö ikään kuin hiljaa sallittiin.
- Vanhemmat saattavat olla jopa helpottuneita, kun oma alaikäinen nuori tulee "vain" humalassa kotiin. Ajatellaan, että eipähän ainakaan käytä huumeita. Tosiasiassa kynnys huumeisiin on matalampi alkoholia käyttävillä nuorilla, Tuominen huomauttaa.
Alkoholi aiheuttaa Suomessa runsaasti enemmän ongelmia kuin huumeet - kuolemia, kustannuksia, henkilökohtaisia murhenäytelmiä.
Myös se, että alkoholi on täysi-ikäisille sallittu päihde ja heillä on itsellään siitä kokemuksia, saa vanhemmat suhtautumaan siihen sallivammin.
- Yllättävän moni vanhempi hankkii lapsilleen alkoholia, Tuominen ihmettelee.
Tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden nuorten vanhemmista 81 prosenttia luulee, että heidän lapsensa juo vähemmän kuin muut samanikäiset. Osa vanhemmista taas ei edes tiedä - tai halua tietää - että heidän lapsensa käyttää ollenkaan alkoholia.
Kuitenkin kaksi kolmasosaa 14-vuotiaista on juonut alkoholia. 16-vuotiaista pojista joka viides juo vähintään kerran viikossa. Vielä suurempi joukko heistä ilmoittaa olevansa "tosihumalassa" vähintään kerran kuussa.
Jos joku luuli, että "eurooppalaistuminen" saisi suomalaiset luopumaan humalahakuisista juomistottumuksista, hän on saanut huomata erehtyneensä.
- Suuret kerta-annokset ja humala ovat edelleen tyypillisiä suomalaisille ja nuoret omaksuvat saman juomiskulttuurin, Tuominen toteaa.
Juomisella rehvastellaan - myös aikuisten keskuudessa. Juomistavan aiheuttamista ongelmista vaietaan.
- Osa on alttiimpia sairastumaan alkoholiriippuvuuteen. Siihen vaikuttavat sekä perinnölliset että muut tekijät.
Pientä toivoa tulevaisuudelle antaa se, että viimeisimpien kyselyjen mukaan nuorten mielipiteet päihteidenkäytöstä ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Toisaalta Suomen ulkopuolelta tulee viestejä myös toisesta trendistä: perinteisten viinimaiden nuoret ovat alkaneet vaihtaa väkeviin ja omaksua humalahakuisia juomistottumuksia.
Tuomisen mukaan Suomen alkoholinveron lasku olisi syytä myöntää virheeksi.
- Se aiheutti suurimman mullistuksen suomalaisten alkoholinkulutuksessa sitten vuoden 1969 keskioluen vapautuksen, Tuominen sanoo.
- Ne, jotka joivat jo aiemmin reippaasti, juovat nyt vieläkin enemmän. Seurauksena on ollut alkoholin aiheuttamien ongelmien kasvaminen.
Nuorille veronalennus avasi ihan uuden tilanteen. Äkkiä tulikin kätevästi tarjolle halpoja väkeviä.
Nuoruus on vaativa ajanjakso elämässä. Pitäisi itsenäistyä, löytää opiskelupaikka, töitä - paikka elämässä. Alkoholi mutkistaa tätä entisestään.
- Alkoholiin liittyvät ongelmat hidastavat ja vaikeuttavat henkistä kypsymistä, Tuominen toteaa.
- Siihen, että alkoholinkäytöllä on ikäraja on ihan konkreettinen ja fysiologinen syy, huomauttaa ylilääkäri Antti Holopainen Järvenpään sosiaalisairaalasta, joka on Suomen ainoa päihdeongelmiin erikoistunut sairaala.
Suomessa on Holopaisen mukaan hyvin ymmärretty se, että jos odottava äiti käyttää alkoholia säännöllisesti raskautensa ajan, se riittää aiheuttamaan lapselle pysyviä elimellisiä vaurioita. Sen sijaan se, että alkoholi vahingoittaa tärkeässä kehitysvaiheessa olevaa nuorta, on päässyt unohtumaan.
- Vanhempien pitäisi pystyä kertomaan lapsilleen, miksi alaikäinen ei saa juoda - aivojen suojelemiseksi, Holopainen muistuttaa.
- Meillä puhutaan maksasta, mutta aivot ovat vielä tärkeämmät.
Lähteenä käytetty Alkoholi- ja huumetutkijain seuran julkaisemaa "Nuoret ja alkoholi" (Toim. Christoffer Tigerstedt). 2007.
Suomalaiset eivät toivo naapureikseen huumeiden käyttäjiä, alkoholisteja, ja henkilöitä, joilla on rikosrekisteri, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Jopa 92 prosenttia suomalaisista ei haluaisi naapurikseen huumeidenkäyttäjää. Alkoholistin torjuu 78 prosenttia vastaajista.
Suomen Gallupilla teetetyn kyselyn mukaan homoseksuaalia naapuria karsastaa vielä joka viides. Yhtä moni ei haluaisi naapurikseen maahanmuuttajaa.
15–24-vuotiaat suhtautuvat muita kielteisimmin lastentarhoihin, vanhusten palvelutaloihin, vammaisten palvelukoteihin ja nykyiseen naapuriinsa.
Yli 65-vuotiaat puolestaan sanovat homoseksuaalien, tunne-elämältään tasapainottomien, poliittisiin ääriryhmiin kuuluvien tai rikosrekisterillisten naapuriehdokkaiden aiheuttavan ahdistusta.
Harva vastanneista hyväksyisi naapurikseen kenet tahansa. Nykyisen naapurinsa vaihtaisi kuusi prosenttia suomalaisista.
Puolueet ovat vasta aloittelemassa maahanmuuttajien houkuttelemista puoluetoimintaan. Viidestä suurimmasta puolueesta yksikään ei ole suunnannut kampanjoitaan suoraan maahanmuuttajille, ja vain sdp:llä ja kokoomuksella on omat yhdistykset maahanmuuttajille.
Sdp:n Helsingin-yhdistyksen alaisena on oma somaliyhdistys ja kokoomuksen läheisjärjestönä on kansalliset maahanmuuttajat.
Muille erityisryhmille puolueilla on vain muutama yhdistys. Sdp:llä on oma yhdistys seksuaalisille vähemmistöille ja vihreillä vammaisille.
Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden verkkosivuilla on tietoa myös ruotsiksi ja kokoomusta lukuun ottamatta englanniksi. Lisäksi vihreiden nettisivusta on myös venäjänkielinen versio.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mielestä hallituksen on otettava kansalaisjärjestöt mukaan politiikkaohjelmien toteuttamiseen, jos se haluaa ohjelmien onnistuvan. Risikon mukaan tämä edellyttää ensi vuoden budjettiin erillistä määrärahaa, jolla tuetaan kansalaisjärjestöjen osallistumista politiikkaohjelmiin.
Politiikkaohjelmat otettiin käyttöön viime vaalikaudella. Risikon mukaan ne eivät täysin lunastaneet niihin asetettuja odotuksia, koska kansalaisnäkökulma unohdettiin.
Politiikkaohjelmat on määritelty hallitusohjelmassa. Niissä eri hallinnonalat tekevät yhteistyötä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vanhasen hallituksella on kolme politiikkaohjelmaa. Ne ovat terveyden edistämisen politiikkaohjelma, työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin po