Hollannin kuuluisa vapaamielinen huumelainsäädäntö on joutunut pahimman haasteen eteen vuosikymmeniin. Maastrichtin kaupunginvaltuusto aikoo kieltää ulkomaalaisten pääsyn kaupungin kuuteentoista kannabiskahvilaan, mikä pakottaisi monet niistä sulkemaan ovensa. Jos tämä päätös pysyy oikeudessa, voidaan se ulottaa koko maahan. Tämä on yksi kolmesta radikaalista - ja ristiriitaisesta -menettelytavasta, joilla yritetään poistaa Hollannin ainutlaatuisen huumepolitiikan ongelmat. Näiden uusien menettelytapojen kohtalo ratkaisee Hollannin kannabispolitiikan tulevaisuuden.
Nämä kokeilut historiallisessa Maastrichtin kaupungissa eivät ole sattumaa. Lyhyen ajomatkan päässä Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta Maastrichtista on tullut magneetti pössöttelijöille, jotka haluavat nauttia vapaamielisestä lainsäädännöstä. Heidän mukanaan on kasvanut kannabiksen ja kovien aineiden laiton kauppa, lisäten myös muuta rikollisuutta.
Poliisin ja asukkaiden valitusten avittamana Maastrichtin pormestari Geerd Leers päätti, että nyt saa riittää. Aluksi lakia toteutetaan vain yhdessä kannabiskahvilassa, joka voi viedä asian aina EU-tuomiostuimeen. Jos se häviää, voidaan ulkomaalaiset kieltää kaikista Hollannin 750:stä kannabiskahvilasta.
Maastrichtin kaupungin johdossa on vuosia keskusteltu siitä, mitä pitäisi tehdä maan huumepolitiikan seurauksille rajakaupungissa. Vaikka edelleen kannatetaan kannabiksen pienten määrien laillistamista omaan käyttöön, uskotaan myös siihen, että tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä ei-toivottujen haittojen torjunnassa.
Ramona Horbach, toinen kaupungin huumeneuvonantajista: ”Maastrichtissa käyvät turistit aiheuttavat monenlaisia ongelmia aina pysäköintiongelmista kaduille virtsaamiseen. Ihmisiä häiritään, heille yritetään kaupitella kovia huumeita. He yrittävät myydä kokaiinia, ekstaasia tai heroiinia.”
Suurin osa kannabiskahviloista sijaitsee kaupungin pienessä, historiallisessa keskustassa, mikä keskittää ongelmat yhdelle, tiiviille ja hyvin näkyvälle vyöhykkeelle. Mutta osa niistä sijaitsee asuinalueilla, mikä nostattaa paikallista vastarintaa.
Toinen huumeasiantuntijoista, Jasperina de Jonge: ”Monet turisteista tulevat tänne ostamaan mietoja huumeita, joita ei pysty ostamaan Saksassa, Ranskassa tai Belgiassa.Tänne tulee liikaa ihmisiä. Joskus he käyttäytyvät karkeasti. Jotkut kannabiskahviloista ovat asuinalueilla ja ihmiset eivät halua enää asua niillä.”
Pienten lasten vanhemmat tuntevat olonsa erityisen uhatuksi lisääntyneen liikenteen ja vähentyneen turvallisuuden tunteen takia.
Asioiden ei tietenkään tarkoitettu olevan tällä tavoin; kannabiskahviloiden koko perusajatus oli saattaa mietojen huumeiden käyttö pois rikollisjengien vaikutuspiiristä.
Vaikka useat valtiot ovat lieventäneet mietoja huumeita koskevia lakeja, johtaa Hollanti niiden myynnin valvonnassa. Kannabiskahvilat toimivat luvanvaraisesti eikä niissä saa myydä eikä käyttää alkoholia. Valtion oman esitteen mukaan tämä politiikka on menestys: ”Kannabiksen käyttö Hollannissa on verrattavissa muiden Euroopan maiden tilanteeseen, kun taas USA:ssa se on paljon korkeammalla tasolla”.
Mutta tähän on päästy ristiriitaisella lainsäädännöllä. Tosiasiassa kaikki huumeet ovat laittomia Hollannissa vaikka kannabiskahvilat saavat myydä korkeintaan viisi grammaa kannabista per asiakas ilman syytteitä. Vaikka on rikos tuottaa, pitää hallussaan, myydä, viedä tai tuoda kovia huumeita tai kannabista, ei kuitenkaan ole laitonta käyttää niitä.
Tämä tarkoittaa sitä, että on aivan laillista ostaa viisi grammaa kannabista kannabiskahvilasta mutta kahvilan on laitonta hankkia myytäviä tuotteita.
Samalla kun laki on dekriminalisoinut ne ihmiset, jotka käyttävät kannabista pieninä määrinä, se ei ole tehnyt samaa niille, jotka kasvattavat sitä tai ostavat sitä kannabiskahviloihinsa.
Maastricht on etulinjassa saksalaisten, belgialaisten ja ranskalaisten kävijöiden aiheuttaman valtavan kysynnän takia. Poliisin mukaan Hollannin eteläinen Limburgin alue saa 1,2 miljoonaa huumeturistia vuosittain.
Maastrichtin poliisin edustaja Peter Tans kertoo, että vuonna 2005 21 000:sta rikoksista syytetyistä oli ulkomaalaisia 4500.
Ulkomaalaisten paisuttama kannabiksen kysyntä kannabiskahviloissa ruokkii todella suurta, maanalaista kannabisteollisuutta.
Tänä vuonna Maastrichtissa on takavarikoitu 78 kiloa kannabista ja 43000 kypsää kasvia on tuhottu. Suuri osa tästä on alhaisen tulotason talouksista, jotka toimivat rikollisliigojen valvonnassa. Poliisi ratsailee asuntoja ympäri kaupunkia, milloin voimayhtiöt tekevät hälytyksen virrankulutuksen sellaisesta noususta, mikä kertoo kasvatuslampuista (tavallisesti kasvatukseen tarvittava sähkö otetaan laittomasti). Poliisin arvioiden mukaan kasvattaja voi tehdä voittoa 97 640 € vuodessa 18 neliömetristä kannabiskasveja.
Vielä hälyttävämpänä poliisi pitää sitä pelkoa, että tämä alakulttuuri tekee Maastrichtista hedelmällisen alueen kovia aineita kaupitteleville jengeille. Vuoden 2005 tammikuun ja lokakuun välisenä aikana poliisi pidätti 193 ihmistä 23 ratsiassa ja takavarikoi 10 kiloa heroiinia, 1,5 kiloa kokaiinia, 12 000 ekstaasitablettia, 171 000 € käteisenä ja 11 tuliasetta.
Peter Tans: ”Asiat eivät voi jatkua tällaisina enää montaa vuotta. Toivomme kaupungin kokeilujen olevan menestys koska nämä ongelmat ovat meille suunnaton työtaakka. Tämä merkitsee 100 000 miestyötuntia joka vuosi, jos 100 poliisia tarvitaan pelkästään huumeongelmaan.”
Lisääntyvien valitusten kannustamina kaupungin viranomaiset, joilla on Hollannin lainsäädännön antamat laajat valtuudet, ovat tehneet monta aloitetta. Ensimmäinen koskee kannabiskahviloiden asteittaista vähentämistä.
Jokaisella tulee olla lupa ja Maastricht ei enää myönnä uusia, joten omistajan kuoltua tai jätettyä alan hänen kahvilansa suljetaan. 1990-luvulla kaupungissa oli vielä 30 kannabiskahvilaa. Nyt niitä on jäljellä vain puolet.
Koska tämä ei ratkaise ongelmaa ollaan kaupungissa omaksumassa kahta tyystin erilaista ratkaisumallia sen lisäksi, että turisteja ei enää palvella. Pormestari johtaa aloitetta siirtää joitakin kannabiskahviloita pois keskustasta. Pormestari Leers haluaa luoda kolme drive-in keskusta pääteiden varteen pois Maastrichtin keskustasta ja asuinalueilta palvelemaan huumeturisteja.
”Budabulevardiksi” tai ”McDopeksi” (suomeksi ehkä Hashburger) nimetty projekti on ristiriidassa ulkomaalaisten kieltämisen kanssa, koska se on suunniteltu palvelemaan muita kuin hollantilaisia sekä pitämään heidät pois kaupungista.
Joka tapauksessa viranomaiset tietävät, ettei vain paikalliset asukkaat sallliva kannabispolitiikka tule voimaan ennen kuin vasta kahden vuoden päästä, koska laillinen prosessi kestää ainakin tuon ajan.
Lisäksi he haluavat aloittaa suoraa päätä drive-in suunnitelmat, jos ulkomaalaisten kieltäminen on EU-kansalaisten tasavertaisuutta vastaan.
Lopuksi eniten keskustelua on herättänyt kaupungin liberaali aloite alkaa säätelemään ns. ”takaoviongelmaa”. Maastricht on tarjoutunut liberaalin kokeilun koekentäksi, jonka mukaan kasvatettaisiin kannabista tarkasti valvottuna paikallisten kannabiskahviloiden myyntiin ja rikollisjoukkioiden poistamiseksi alalta. Vaikka Hollannin kannabispolitiikan logiikan mukaan pitäisi sallia kannabiksen laillinen tuotanto, ovat ministerit aina livenneet ratkaisevan askeleen edessä tietäen sen aiheuttavan kansainvälisen myrskyn.
De Jonge: ”Takaoven ongelma täytyy ratkaista. Paikallishallinto tunnistaa tosiasian mutta maan hallituksen tulee havaita tämä seuraavana tärkeänä vaiheena.”
Kannabiskahviloiden omistajille kaupungin politiikka on ennen kokematon haaste. Easy Going -kahvilan omistaja Marc Josemans hyväksyy esitetyt ongelmat mutta sanoo, että ”ongelmia aiheuttavat rikolliset, joita houkuttaa paikalle kannabisasiakkaiden virta”. Josemans, joka johtaa myös kaupungin kannabiskahvilaliittoa, vastustaa kiivaasti kaupungin yrityksiä kieltää ulkomaalaiset kannabiskahviloista, ja on suostunut syytettäväksi, jotta hän voisi valittaa asiasta eteenpäin.
Hän haluaa toimia yhteistoiminnassa kaupunginvaltuuston kanssa joidenkin kannabiskahviloiden siirtämisessä kaupungin ulkopuolelle. Hän kuitenkin huomauttaa, että omistajien houkutteleminen uudelleen sijoittumiseen on mahdotonta, jos heitä kielletään jatkossa myymästä muille kuin paikallisille.
”Niin kauan kuin tämä ulkomaalaiset kieltävä pilottiprojekti vain roikkuu ilmassa, on vaikeaa suostutella ihmisiä lähtemään kaupungista. Toivomme kaupungin lykkäävän sitä parilla vuodella.”
Yksimielisyys vallitsee sen sijaan kaupungin suunnitelmasta kasvattaa kannabista laillisesti.
”Tiukan poliisitoiminnan takia hyvät kasvattajat lopettavat kasvattamisen, koska se on heidän mielestään liian vaarallista. Järjestäytyneellä rikollisuudella on isoja kasvatuspaikkoja, joissa he viljelevät heikkolaatuista korkeaan hintaan. Kasvattajien idealismi on kadonnut. Ne kaverit, joiden kanssa olemme tehneet työtä 25 vuoden ajan, ovat lisääntyvässä määrin vetäytymässä”, jatkaa Josemans.
Mutta paikallishallituksen ja kannabiskahviloiden ollessa samaa mieltä ongelmien syistä, kokeilun mahdollistava valta on Haagissa. Hallitus tulee torppaamaan Maastrichtin suunnitelmat laillistaa ”takaovi”. Ristiriitaisen lainsäädännön seurauksia kaupunki yrittää ratkaista kahdella ristiriitaisella menettelyllä. Tämä alkaisi luomalla kannabiskahviloita ulkomaalaisille kaupungin ulkopuolelle samalla kun säädettäisiin laki, joka kieltäisi heitä ostamasta.
Lyhyen matkan päässä Mississippi Boat’sta kelluvassa Smoky’s kannabiskahvilassa puoli tusinaa ihmistä istuksii, polttelee, maistelee limonadia ja kuuntelee rokkia. Kannabista myydään 4,5 eurosta aina 14,5 euroon grammalta eikä täällä kannateta kaupan rajoittamista.
”Suurin osa kannabiskahviloita vastaan esitetyistä syytöksistä ovat vääriä”, sanoo yksi asiakkaista. ”Olet varmaan kuullut baaritappeluista mutta kukaan ei ole koskaan kuullut kannabiskahvilatappelusta”.
Smoky'n myynnistä alle 8% menee paikallisväestölle ja näissä paikoissa tiedetään uuden lain ajavan heidät pois alalta. Paikan omistajalla on vain yksi sana kaupungin suunnitelmista: tyhmä.
Lähde: Drug and Alcohol Dependence heinäkuu 2005, Volume 79, Issue 1, Pages 11-22
Chuan-Yu Chena, Megan S. O’Briena and James C. Anthony (2005) Who becomes cannabis dependent soon after onset of use? Epidemiological evidence from the United States: 2000–2001.
Maailman eniten käytetty laiton päihde, kannabis, on aiheuttanut kansanterveyshuolia ympäri maailman kun tutkimuksissa on selvinnyt, että nuorista kolmannes, monissa paikoin jopa kaksi kolmannesta, on kokeillut sitä. USA:ssa 21 miljoonaa yli 12-vuotiasta kansalaista käytti kannabista ainakin kerran vuoden aikana, ja yli 50 000 nuorta aloitti kannabiksen käytön vuoden aikana.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin kannabisriippuvuuden riskiä 24 kuukauden sisällä ensimmäisestä käyttökerrasta. Tämän tutkimuksen sekä muista tutkimuksista saatujen viitteiden nojalla joka 25. kannabista kokeillut eli 4 % kehittää kannabisriippuvuuden kahden vuoden sisällä ensimmäisestä käyttökerrasta. Lisäksi 9 % kannabista ikinä kokeilleista kehittää riippuvuuden 10 vuoden sisällä. Tämä riski jakautuu siten, että ensimmäisen vuoden aikana ensi kokeilusta 1 % - 3 % kehittää riippuvuuden ja toisen vuoden aikana 1 % - 2 %. Kansallisen taloustutkimuksen mukaan vuosina 1991 - 1993 7 % sen hetkisistä pössöttelijöistä täytti kannabisriippuvuuden diagnostiset kriteerit.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa on esitetty, että kannabiksen kohonnut vahvuus aiheuttaisi riippuvuuden lisääntymistä. Tässä tutkimuksessa hypoteesille ei kuitenkaan löydetty vahvistusta, minkä tutkijat kokevat hämmästyttävänä, jos väite kannabiksen kohonneesta vahvuudesta pitää paikkansa. Tutkijat esittävätkin vaihtoehtoiseksi selitykseksi, että kannabiksen käyttäjät osaavat annostella kannabista tarpeitaan vastaavasti.
Toinen tärkeä tutkimuksessa esille noussut tekijä on kannabiksen käytön aloittaminen alle 18-vuotiaana. Aikaisemmin on esitetty kannabiksen käytön ja kouluun sopeutumattomuuden olevan yhteydessä toisiinsa. Tarkemmassa analyysissa kannabiksen käytön aiheuttaman haitan selittäjiksi nousevat kouluun liittyvät tekijät (nollatoleranssi, koulusta erottaminen kannabiksen käytön seurauksena). Kun kouluun liittyvät tekijät vakioidaan, suurin riski tulla riippuvaiseksi on niillä, jotka ovat aloittaneet kannabiksen käyttönsä 11-15 ikäisinä.
Kolmantena tekijänä nousee esille perheen sosiaalitaloudellinen asema: alemman tulotason perheen lapsilla (alle 20 000 $ vuodessa) on kaksinkertainen riski rikkaampiin verrattuna kehittää kannabisriippuvuus.
Neljäntenä jos kannabiksen käyttäjä on kokeillut kolmea tai useampaa päihdettä tai huumetta ennen kannabiskokeiluja, on hänellä kasvanut riski kehittää kannabisriippuvuus.
Viidenneksi sukupuolella ja etnisellä taustalla ei ole vaikutusta kannabisriippuvuusriskin kasvamiseen.
Tämä kahden ensimmäisen vuoden riippuvuusriski (4%) ei ole universaali. Euroopassa on havaittu paljon pienempi kannabisriiippuvuuden riski kuin USA:ssa. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa on havaittu selvästi isompi riski kuin USA:ssa. Tämäkin löydös korostaa ainekeskeisen lähestymistavan heikkouksia.
Lähde: Drug and Alcohol Dependence, marraskuu 2005, Vol 80, Issue 2, 147 - 159
Carl L. Hart: Increasing treatment options for cannabis dependence: A review of potential pharmacotherapies.
Kannabisvieroitusta on tutkittu hyvin vähän verrattuna alkoholin ja huumeiden vieroitustutkimukseen, mikä on ihmeellistä ottaen huomioon suuren julkisen keskustelun. Arvioiden mukaan 9% kannabiksen käyttäjistä tulee riippuvaiseksi kannabiksesta. Verrattuna muiden laittomien aineiden käyttäjiin on kannabiksen käyttäjien hoitoon hakeutuminen kuitenkin vähäistä. USA:ssa vuonna 2001 kannabiksen säännöllisistä käyttäjistä alle 15% sai hoitoa kannabiksen käytön aiheuttamien ongelmien takia kun kokaiinin säännöllisistä käyttäjistä osuus oli 50%.
Monet kannabiksen käyttäjät pitävät ainetta hyvinkin viattomana, mutta asia on eri silloin kun sitä käytetään päivittäin ja suuria määriä. Jatkuvan kannabiksen polttamisen aiheuttama terveysrasite vastaa tupakointia keuhkorasitukseltaan. Lisäksi tulevat mielenterveydelliset ja sosiaaliset haitat. Vaikka kannabiksen vieroitusoireet eivät olekaan terveydelle vaarallisia, voivat ne olla epämiellyttäviä. Nämä oireet haittaavat myös kannabiksen käytön lopettamista.
Kannabisvieroitukseen ei ole mitään varsinaista lääkettä, erilaisia lääkityksiä on tosin yritetty käyttää oireisiin. Kannabinoiditutkimuksessa käytetyn antagonistin eli kannabisreseptorin vastavaikuttajan (rimonabant) on todettu aiheuttavan korostuneet vieroitusoireet kannabiksella kroonisesti käsitellyillä rotilla. Tämä on avannut mahdollisuudet tutkia laboratorio-oloissa erilaisia lääkityksiä. Vieroitusoireiden hoitamisessa THC:lla, clonidiinilla, prostaglandin E2:lla ja litiumilla on saatu vierotusoireiden lievenemistä.
Ihmisten kokemat vieroitusoireet sisältävät mm. kielteisiä tunnetiloja, unihäiriöitä, ruokahalun alenemista, jopa agressiivista käytöstä. Oireet alkavat vuorokauden sisällä kannabiksen nauttimisen lopettamisesta, ne ovat huipussaan 2 - 6 päivän sisällä kestäen kaikkiaan 4 -14 päivää riippuen riippuvuuden asteesta. Kliinisissä kokeissa on yritetty kaikenlaisia lääkkeitä kuten tupakan vieroituslääke Bupropionia, mielialalääke Nefazodonea sekä epilepsialääke Divalproexia. Kaikilla lääkkeillä on todettu huono hoitovaste ja pahoja haittavaikutuksia verrattuna itse kannabiksen käyttöön.
Ihmisillä tehdyissä kokeissa suun kautta annosteltu THC lievitti vieroitusoireet aiheuttamatta mitään subjektiivisesti koettavaa tai ulkopuolisen havaitsemaa vaikutusta placeboa saaneisiin verrattuna. Pienetkin THC-annostukset aiheuttavat vieroitusoireiden häviämisen, mikä osoittaa kannabiksen vieroitusoireiden olevan farmakologisesti hyvin omalaatuisensa.
THC:n nauttiminen suun kautta kannabiksen vieroitusoireiden hoidossa voi vaikuttaa keinotekoiselta tai teennäiseltä mutta minkä tahansa tajuntaan vaikuttavan aineen aivokemiallisten ja psyykisten vaikutusten kannalta on ratkaisevaa kyseisen aineen maksimaalisen pitoisuuden imeytymisnopeus. Siksi suun kautta otettu THC ei aiheuta samanlaisia vaikutuksia kuin poltettu marihuana. Tehtyjen kliinisten kokeiden perusteella suun kautta nautittava THC ei myöskään aiheuta "väärinkäytön" lisääntymistä eikä tietenkään keuhkorasitusta. Tämän takia suun kautta annosteltu THC on tutkituista hoitostrategioista paras, ja sen käyttöä kannabisvieroituksessa tulisi kokeilla erilaisilla annostuksilla sekä myös alaikäisten kannabisriippuvuuden hoidossa.
Kannabiksen käytön tutkiminen laboratorioissa on ollut hankalaa, koska koe-eläimet eivät ole käytä kannabista oma-aloitteisesti samalla tavalla kuin vahvaa riippuvuutta aiheuttavia aineita. Kuitenkin pienempiä annoksia tiheämpään annosteltuna on saatu aikaan koe-eläinmalli kannabisriippuvuudelle.
Kannabinoiditutkimuksissa käytettyä kannabinoidireseptorin salpaajaa, rimonabanttia, on kokeiltu koe-eläimillä kannabiksen ja kokaiinin vieroituksessa, mutta se vähensi selvästi ainoastaan kannabiksen oma-aloitteista käyttöä koe-eläimillä. Lisäksi rimonabantin on todettu koehenkilöillä vähentäneen kannabiksen aiheuttamia subjektiivisia tuntemuksia sekä sydän- ja verenkiertovaikutuksia. Rimonabantin käyttökelpoisuus vieroituksessa on epäselvä: vieroituksessa tarvitaan aineen jatkuvaa annostelua eikä ko. ainetta ole tutkittu vielä kylliksi. Lisäksi vieroituksessa potilaan suostumus antagonistien käyttöön on yksi merkittävimmistä ongelmista (vrt. naltrexone opiaattihoidossa tai antabus alkoholistien hoidossa).
Naltrexonea on yritetty käyttää kannabiksen vieroitushoidossa siitä olettamuksesta lähtien, että opioidijärjestelmän ja kannabinoidijärjestelmän kesken on yhteisvaikutusta. Koe-eläimistä poiketen Naltrexone aiheutti kannabiksen vaikutusten vahvistumista koehenkilöillä, jopa kannabiksen annostelun lisääntymistä. Tämä korostaa sitä, että kaikkia koe-eläimillä tehtyjä tutkimuksia ei voida suoraan kääntää ihmisiä koskevaksi.
Suun kautta annosteltavaa THC:tä on kokeiltu yhdessä ainoassa kokeessa. THC:n käyttö perustuu havainnolle, että myös muiden väärinkäytettävien aineiden kohdalla ns. ylläpitohoito vähentää tehokkaasti aineen itseannostelua. Koe oli lyhyt eikä sinä aikana havaittu itseannostelun vähenemistä, mutta kokeen aikana havaittiin koehenkilöiden kannabikseen liittyvien positiivisten arvioiden vähentyneen. Tässä kokeessa yksikään koehenkilöistä ei kuitenkaan ollut hakemassa vieroitusta ja koeaika oli vain kolme päivää. Näinkin lyhyen lääkityksen vähentäessä kannabiksen päihtymysvaikutusta tulisi kokeita jatkaa, koska tämä näyttää hyödylliseltä vähentäessään retkahtamisia vieroitushoidossa.
Kannabisreseptorin salpaaja, antagonisti rimonabant, on osoittautunut lupaavaksi kannabisvierotuksessa laboratorioeläimille. Ihmisellä ei olla kokeiltu tätä lääkitystä kannabiksen palkitseviin vaikutuksiin. Tähän mennessä ei ole löydetty sellaista lääkitystä, jolla voitaisiin muuttaa ihmisten kannabiksen itseannostelua.
EMCDDA:n johtaja Wolfgang Götz toteaa seuraavaa: ”Huumeiden käytön kansanterveydellisiä vaikutuksia analysoitaessa on nykyään otettava huomioon psykoaktiivisten aineiden, joihin kuuluvat myös alkoholi ja tupakka, samanaikaisen käytön monimutkainen kuva. Keskittyminen yhtä huumetta koskeviin kehityssuuntauksiin saattaa olla harhaanjohtavaa, jos huomiota ei kiinnitetä eri huumeiden välisiin yhteyksiin.”
Vuosina 2003 ja 2004 jotkut maat muuttivat rangaistuksiaan kannabiksen käytöstä (Belgia ja Yhdistynyt kuningaskunta lievensivät rangaistuksia, Tanska kiristi niitä). Vuonna 2003 Kreikka lievensi huumeidenkäytön enimmäisrangaistuksen viidestä vuodesta yhteen vuoteen. Unkari puolestaan poisti huumeidenkäyttörikoksen rikoslaistaan (vaikka hankinta- ja hallussapitorikoksina huumeidenkäyttö on yhä rangaistavaa). Yleensä huumekaupan ja nuoria uhkaavien huumerikosten rangaistukset kovenivat.
Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa huumeiden käyttö tai hallussapito (henkilökohtaiseen käyttöön) kattavat suurimman osan huumausainerikoksista. Näiden rikosten määrä vaihtelee 39 %:sta Puolassa 87 %:iin Itävallassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Joissakin maissa kuitenkin huumeiden välitys ja kauppa muodostavat huumausainerikoksista suurimman osan: niiden määrä on 46 % Luxemburgissa ja 91 % Tsekin tasavallassa.
Kannabis on edelleen huumausainelainsäädäntöä vastaan tehdyissä rikoksissa yleisimmin viitattu huume useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, ja tähän aineeseen liittyvien huumausainerikosten osuus on kasvanut vuodesta 1998 Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Irlannissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla ja Portugalissa. Osuus on pysynyt vakaana Belgiassa, Tsekin tasavallassa, Alankomaissa, Sloveniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja laskenut Italiassa ja Itävallassa.
Uusi poliittinen ulottuvuus eli EU:ssa koettava krooninen turvallisuusvaje on tullut teemaksi huumeongelman kokonaisvaltaiseen käsittelyyn. EMCDDA:n puheenjohtaja Reimen toteaa seuraavaa: “Kun puhutaan huumeista johtuvista julkisista häiriöistä, ei viitata vain rikollisuuteen, vaan myös yhteiskunnalle vahingollisten käyttäytymismuotojen laajempaan kirjoon, joka häiritsee turvallisuutta, terveyttä ja siisteyttä yhteiskunnassa ja haittaa sen asukkaiden elämänlaatua ja elämään tyytyväisyyttä. Tämän hetkinen poliittinen huoli huumeiden julkisista haitoista on reagointia oman asuinalueen kielteisiin ilmiöihin."
Euroopan komission vuoden 2003 raportti EU:n kansalaismielipiteistä, jotka koskevat yleistä turvallisuutta sekä altistumista huumeista johtuville ongelmille ja rikollisuudelle, paljasti, että kaikissa 15 EU:n vanhassa jäsenvaltiossa olonsa hyvin turvattomaksi kadulla tuntevien osuus nousi 8%:sta vuonna 1996 noin 12%:iin vuonna 2002.
Tästä voi olla seurauksena huumevalvonnan muuttuminen yksinomaan käytön rajoittamisesta sen sosiaaliseen ohjailuun. Tämän kaltaista lainsäädäntöä onkin alettu laatimaan joissain maissa, missä kielletään huumeiden, myös kannabiksen, hallussapito ja käyttö tietyissä laitoksissa ja niiden ympäristössä.
Viisi maata – Belgia, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta – on juuri ottanut kansallisen huumepolitiikkansa keskeiseksi tavoitteeksi huumeisiin liittyvien julkisten häiriöiden vähentämisen, mitä ne toteuttavat koordinoidusti yhdistämällä ilmiön terveydelliset, sosiaaliset, yleisen turvallisuuden ja ympäristön näkökannat.
Tämä uusi kehityslinja voidaan nähdä esille nousevana vaihtoehtona sille 1900-luvulla vallassa olleelle huumeiden käytön kokonaiskiellolle, jota ei ole pystytty toteuttamaan.
Toisaalta tämä turvallisuusvajeen putkahtaminen huumeongelman käsittelyyn voi kertoa myös EU:n oikeistolaistumisaallosta. Hollanti ja Tanska mainitaan raportissakin maina, joissa liberaali kannabispolitiikka on joutunut uuskonservatiivisten hallitusten silmätikuksi näiden yrittäessä liehitellä USA:n nykyhallintoa.
Konferenssi pidetään 26. - 27.1.2006 Brysselissä. Tarkoituksena on etsiä tapoja saada kansalaisjärjestöt aktiivisemmin mukaan EU:n huumeohjelman suunnitteluun ja täytäntöönpanemiseeen.
Lisäksi hallitus aikoo luokitella kannabiksen kovaksi huumeeksi, jos uusissa tutkimuksissa päädytään siihen, että kannabiksen THC-pitoisuuden kasvu on aiheuttanut mielenterveysongelmien kasvua viime vuosina.
Hallitus aikoo lopettaa myös lääkekannabisohjelman kannattamattomana. Vuodesta 2003 hollantilaiset potilaat ovat voineet ostaa kannabiksen kukintoa apteekista.
Hallituksen edustajat pitävät ehdotusta liki laillistamisena. Mutta ehdotuksen takana olevan parlamentin enemmistö uhkaa näyttää voimansa, jos hallitus aikoo estää suunnitelman toteutuksen.
Kansanedustaja Frans Weekers, jonka konservatiivipuolue VVD liittyi äskettäin ohjelman kannattajiin, pitää nykyistä politiikkaa ”tekopyhänä ja ongelmia aiheuttavana”.
”Tulee hetki, jolloin on sanottava ’Nyt meidän tulee siirtyä seuraavaan vaiheeseen’. Jos tämä alkuhanke toimii ja voimme osoittaa kaikille, että tämä on parannusta edelliseen, niin tämä on hyvä vastaväite muiden maiden hallitusten esittämään kritiikkiin.”
Kolmenkymmenen vuoden kannabiksen käytön suvaitsemisen jälkeen sen käyttöluvut ovat kansainvälistä keskitasoa. Hallituksen antamien tietojen valossa kannabiksen käyttö on yleisempää kuin Skandinaviassa mutta alhaisemmalla tasolla kuin USA:ssa tai Britanniassa.
Nykyisen lain mukaan marihuana ja hasis ovat laittomia mutta poliisi ei sakota alle viiden gramman hallussapidosta eikä alle 30 gramman hallussapidosta vielä seuraa syytteitä. Viranomaiset sallivat kannabiksen avoimen myynnin lisensoiduissa kannabiskahviloissa, joita saa avoimesti nimittää vain termillä ”coffee shop”.
Kasvattajat sen sijaan joutuvat ratsioiden ja syytteiden kohteeksi, mikä aiheuttaa ristiriitaisen käytännön, jonka puitteissa kahviloiden omistajat eivät voi laillisesti ostaa laillisesti myymäänsä tavaraa.
Kasvattajat toimivat usein laittomissa kasvihuoneissa, joita on rakennettu koteihin ja autotalleihin, mikä johtaa edelleen sähkön varastamiseen, tulipaloihin sekä rikollisuuden nousemiseen asuinalueilla.
Tämä uusi suunnitelma voisi johtaa edelleen täyteen laillistamiseen ja verotukseen; tämä tuotannonala tuottaa kotimaassa arviolta yli 600 miljoonaa euroa vuodessa.
Weekers arvioi suunnitelman tulevan hyväksytyksi parlamentissa 2/3 enemmistöllä yksimielisyyden vallitessa kautta poliittisen kirjon, kuten tapahtui eutanasian ja homo- ja lesboliittojen hyväksymisessä.
ENCOD:n laatima yhteenveto Hollanin viimeaikaisesta kehityksestä
Listalla on mm. Brixtonin vankilanjohtaja, Spandau Ballet -yhtyeen Gary Kemp, liberaalidemokraattien kansanedustaja Mark Oaten sekä lääkäreitä ja huumeasiantuntijoita. Lista tukee Release -huumejärjestön kampanjaa kannabiksen pitämiseksi lievemmässä luokassa. Release on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa tukea huumeongelmaisille.
Järjestö on kirjoittanut asioista päättäville poliitikoille, ettei uudelleenluokittelu vuosi sitten ole lisännyt kannabiksen käyttöä, ja liki 200 000 poliisityötuntia on säästetty:
”Uudelleenluokittelun peruuttaminen pelkästään lisää suuren yleisön epätietoisuutta, ristiriitaisuutta sekä tuhlaa poliisien resursseja tuomatta minkäänlaisia terveydellisiä tai yhteiskunnallisia hyötyjä.”
”Hänen puheidensa tulee olla varovaisia ja mielestäni hänen neuvonantajansa tulisi pitää tämä mielessä,” kertoi tuomari Patrick Dohm.
Emeryn asianajaja Ian Donaldson kertoi asiakkaansa aikovan kampanjoida kannabiksen dekriminalisoinnin puolesta vaalien aikaan - mitä hän on tehnyt jo vuosia B.C. Marijuana Party’n johtajana.
Oikeussalin ulkopuolella Emery kertoi kannattavansa NDP -puoluetta kansanedustaja Svend Robinsonin pyydettyä hänen tukeaan.
Emery halusi kampanjointinsa selvitettäväksi oikeudessa, koska hänen oikeusjuttunsa voi viedä hänet vuosiksi USA:n vankiloihin. Mutta Emery ei pelkää luovutusta.
”En osaa koskaan pelätä. Olenhan ollut pidätettynä 21 kertaa, vangittuna 17 kertaa ja joutunut ratsian kohteeksi kuusi kertaa. Minun omaisuuteni on takavarikoitu useampaan otteeseen. Näissä asioissa minulla on kokemusta.”
Emeryn mukaan oikeudenkäyntikulut, jotka ovat saattaneet hänet jo nyt vararikon partaalle, ovat paljon lamaannuttavampia kuin ajatus luovutuksesta.
Hän onkin välttänyt taloudellisen katastrofin muuttamalla yhteen kauppansa henkilökunnan kanssa sekä luopumalla autostaan. Luovutusoikeudenkäynnin seuraava istunto on 13.2.2006.
Vuonna 2005 USA:n hallitus kosti ja vaatii nyt Emeryä luovutettavaksi sinne tuomittavaksi. Pidätyksen yhteydessä DEA:n edustaja otti esille Emeryn tuen kannabisliikkeelle. Emeryn asianajaja John Conroy pitääkin juttua sekä henkilökohtaisena - Emery on paise huumehaukkojen takapäässä - että poliittisena - tällä jutulla USA viestittää vastustavansa Kanadan liberalisointipolitiikkaa.
Mother Jones -lehti valottaa lääkekannabiksen maailmaa ja Sativex-lääkkeen osuutta lääkekannabiksen kehityksessä.
Verrattuna kannabikseen Sativexia voidaan annostella tarkasti - yksi millilitran kymmenosan suihke sisältää 2.7 milligrammaa THC.tä, 2.5 milligrammaa CBD:tä joten sitä voidaan tutkia tarkasti. Mutta sen etuna on myös, ”että se näyttää lääkkeeltä ulkopuolisen silmin,” GW-Pharmaceuticalsin lääketieteellinen johtaja Willy Notcutt sanoo. ”Sitä annostellaan kuin lääkettä, valmistetaan kuin lääkettä. Se näyttää lääkkeeltä ja sitä määrätään kuin lääkettä.” Kannabiksen irrottaminen kadulla myytävistä sätkistä ja pakkaaminen apteekin hyllyltä löytyviin pulloihin osoittaa, ”ettemme ole hulluina itse kasvista, vaikka sitähän se on. Kuin olisimme pusertaneet kasvin mehut pulloon,” hän jatkaa.
Vuonna 2001 yhtiö hankki osakeannillaan 48 miljoonaa dollaria ja vuonna 2003 vihdoin sai saksalaiselta lääkejätiltä Bayerilta lisenssisopimuksella 65 miljoonaa dollaria. Tämän yhtiö käytti ostaakseen hollantilaiselta lääkekannabisyhtiöltä oikeuksia eri kannabislajikkeisiin, joiden lääkeominaisuuksien kehittämiseen tämä hollantilainen yritys oli uhrannut miljoonia dollareita ja yli 10 vuotta aikaa.
Kun kannabiksesta on apteekeissa reseptiversio, saavat viranomaiset takaisin moraalisen auktoriteetin ratsailla ihmisten kaappeja, hävittää kannabisliikkeen vaivalla rakentamia liittoutumia ja viedä laillistamisen vaatijoilta heidän tärkeimmän asiakysymyksen. GW Pharmaceuticalsista voi tulla osakkeenomistajan unelma: monopoli, jota poliitikot kiittävät ja lainvartija vartioi mutta samalla jättää lääkekannabisaktivistit toivomaan, että olisivat olleet varovaisempia toiveissaan.
GW:n palkkaamat uudet työntekijät osoittavat, ettei yhtiö ole niin puolueeton kuin mitä se väittää: John Pastuovic oli George Bushin kampanjan puhemiehenä vuonna 2000 osallisena Illinoissa yritykseen kaataa lääkemarihuanalainsäädäntö, ja Andrea Barthwell, joka toimiessaan apulaishuumetsaarina 2002 - 2004 johti kampanjaa lääkemarihuana leimaamiseksi huijaukseksi. Molempien voi arvella toimivan yhtiön lähettämän viestin toteuttajana ja vahtina. Pastuovic keskeytti haastattelun heti kun hänelle selvisi jutun koskevan lääkemarihuanaa: ”Sativex ei ole lääkemarihuanaa. Kaliforniassa saadaan lääkemarihuanaa. Sativex on lääke,” Pastuovic sanoi.
Barthwell kieltäytyy kommentoimasta julkisesti omaa kääntymystään paitsi Los Angeles Timesille hän sanoi: ”Raa’an marihuanan vertaaminen sativexiin on kuin vertaisi metsäpaloa kakluuniin. Molemmat lämmittävät mutta toinen niistä on poissa valvonnasta.”
Sativex sopii myös siihen markkinarakoon, jonka lääkekannabisliike on itse tahtomattaan luonut ajaessaan kannabista lääkkeeksi samalla kun se muuten on laiton. Yhteiskunnassa, mikä perustuu voittoa tavoittelevaan, tieteeseen pohjaavaan teollisuuteen lääkkeiden tuottamisessa ja hallituksen virkamiehiin niiden hyväksymisessä, raakaa yrttiä, joka leviää ruohon tavoin ja jota on mustamaalattu yli 70 vuotta, on vaikea myydä lääkkeenä. Patentoitu litku, jonka voit ostaa lähiapteekista Prozacin vierestä, voi olla juuri se muoto, jolla kannabis saadaan hyväksyttäväksi, varsinkin jos sen maine luodaan huolellisesti joksikin muuksi kuin pössöksi.
On tietysti liian aikaista sanoa lopullista tulosta mutta kahden päivän sisällä Kanadan hyväksymisestä USA:n sanomalehdet kertoivat Sativexin sisältävän ”sellaisia kannabinoideja, jotka on eristetty ja puhdistettu vaikuttamaan erityisesti tarkkaan rajattuihin kipureseptoreihin” ja että lääke ”ei päihdytä käyttäjiään”. Willy Notcuttin mukaan ”tämä on suurta potaskaa. Mutta miksi korjata tuollaisia väärinkäsityksiä tällä hetkellä?”
http://www.motherjones.com/news/qa/2005/11/grinspoon.html
Mother Jones -lehdessä on lääkekannabisveteraanin, Harvardin yliopiston psykiatrian professorin Lester Grinspoonin haastattelu. Grinspoon arvostelee nykyisiä yrityksiä saada kannabikselle hyväksyntää apteekkiin sopivissa muodoissa kuten Marinol-pillerinä tai Sativex-suihkeena. Molemmat perustuvat luonnossa esiintyvien aineiden eli kannabinoidien pakkaamiseen sellaiseen muotoon, mikä on huonompi potilaan kannalta kuin kokonainen kasvi. Grinspoonilla on myös selvä käsitys kannabiksen laillistamisesta sen lääkepotentiaalin hyödyntämiseksi.
Kysymys: Olet siis sitä mieltä, ettei marihuana yksinkertaisesti sovi FDA:n hyväksymiskäytäntöön? Eikä kyseessä ole siis pelkkä kaupantekopuoli vaan säädösten henki, mikä ei toimi marihuanan kohdalla?
Lester Grinspoon: Se olisi samanlaista kuin yrittäisi nyt saada FDA:n hyväksyntää aspiriinille.
K: Niin, tämä on mielenkiintoinen vertailu.
LG: Aspiriini on ”turvallinen” vaikka sen käyttöön kuolee vuosittain 1000 - 2000 ihmistä USA:ssa. Kannabis on ollut käytössä tuhansia vuosia. Eikä siihen ole koskaan kukaan kuollut. Onko muita lääkkeeksi hyväksyttyjä aineita, joista voidaan sanoa samaa? Enpä usko.
K: Millainen lääke marihuana on kieltolain jälkeisessä maailmassa?
LG: Se olisi sopiva käsikauppalääkkeeksi. Ihannetilanteessa sitä ei tarvitsisi myydä apteekeissa ollenkaan. Se olisi valvottu kuten alkoholi tällä hetkellä. Nyt jos ihmiset käyttävät alkoholia lääkkeenä vanhaan malliin, niin sehän on ihan hyvä. Jotkut ihmiset käyttävät kannabista lääkkeenä, mikä sekin on ihan hyvä. Mutta sen käyttöön ei tarvita ollenkaan lääketieteellistä väliintuloa.
K: Joten lääkekysymys on erottamaton osa kannabiksen laillistamista?
LG: Aivan! Ei voida määrätä, että marihuana on lääke, jota jaetaan apteekkien kautta, koska se ei vain toimi. Ihmisillä on aina myös kaikenlaisia kuviteltuja vaivoja eivätkä lääkärit halua olla tässä asiassa vartijoina. Periaatteessa juuri näin käy tällä hetkellä Kaliforniassa. Jos haluat mennä jonnekin katsomaan itse, ettei tämä malli toimi, niin mene Kaliforniaan. Olin tässä eräänä päivänä lounaalla kalifornialaisen naisen kanssa. Hän on korkeassa asemassa akateemisessa maailmassa ja käyttää kannabista, ja niinpä kysyin mistä hän saa sitä ja onko sen saaminen vaikeaa? Hän otti lompakostaan ostajien klubikortin ja sanoi, että tällä. Kysyin häneltä, mistä hän oikein kärsii. Hän sanoi, ”no olen hieman masentunut” tai jotain vastaavaa. Näin siinä tulee käymään jos yritämme apteekkitietä.
K: Eli siitä tulisi yksi iso peiteoperaatio?
LG: Tismalleen. Se olisi teeskentelyä. Tai se olisi suoraan sanottuna petosta.
K: Eli yksi tapa tarkastella asiaa olisi tunnustaa, että lääkekannabiksen käyttö on yksi argumentti kannabiksen kieltolakia vastaan.
LG: Tismalleen. Kannabiksen lääkekäyttö väistämättä rapauttaa sen kieltolain perusteet.
MARIJUANA Research into the analgesic and anti-inflammatory effects of cannabis continued to bolster the case for the medicinal use of marijuana, making the "patient pot laws" that have passed in 11 states seem less like a social movement than a legitimate medical trend. One trial--the first controlled study of its kind--showed that a medicine containing cannabis extracts called Sativex not only lessened the pain of rheumatoid arthritis but actually suppressed the disease. An earlier study published in the Journal of Neuroscience showed that synthetic cannabinoids, the chemicals in marijuana, can reduce inflammation in the brain and may protect it from the cognitive decline associated with Alzheimer's disease.
Oaklandissa toimiva lääkekannabisjärjestö Americans for Safe Access on nostanut kanteen USA:n kansanterveydestä vastaavaa virastoa vastaan, jotta se lopettaisi väittämästä, ettei marihuanasta ole lääkekäyttöön. Tavoitteena on pakottaa hallitus julkisesti myöntämään, että marihuanaa käytetään tällä hetkellä tehokkaasti lääkinnälliseen hoitoon, mikä avaisi väylän kannabiksen uudelleen luokitteluun ja sallisi lääkäreiden määrätä sitä potilaille kautta maan.
Ottaessaan tämän kannan liitto on täysin samaa mieltä muiden julkisen terveydenhuollon järjestöjen kanssa. The American Nurses Association, the American Academy of Family Physicians, the American Public Health Association sekä the American Academy of HIV Medicine ovat vain esimerkkejä terveydenhuollon järjestöistä, jotka ovat tiedostaneet sen, että marihuana on arvokas hoitokeino lääketieteellisen valvonnan alaisena.
Asiantuntevan valvonnan alaisuudessa sadattuhannet potilaat käyttävät marihuanaa huomattavasti vaarallisempia lääkkeitä joka päivä. Poikkeuksena monista lääkkeistä ja päihteistä, joita käytetään lääkkeenä ja viihteenä, ei marihuana ole koskaan aiheuttanut kuolemaan johtanutta yliannosta.
Päinvastoin mitä marihuanan vastustajat väittävät, marihuana auttaa monissa sellaisissa vaivoissa, joihin tavalliset lääkkeet eivät tehoa tai aiheuttavat pahoja haittavaikutuksia.
On olemassa pilleri, missä on THC:tä, marihuanan eniten vaikuttavaa ainesosaa. Mutta tutkimuksen mukaan kasvin muut ainesosat, kannabinoidit, vaikuttavat suuresti marihuanan lääkkeelliseen vaikutukseen ja jopa vähentävät THC:n sivuoireita.
Pillerin imeytyminen vie tunnin tai jopa kaksi, ja se imeytyy hitaasti ja epätasaisesti. Tämän takia The Lancet Neurology pitää suun kautta annostelua ”vähiten tyydyttävänä” tapana annostella kannabinoideja. Potilaiden mielestä pilleri tekee heistä liian ”pössöjä” toimimaan kunnolla kun taas marihuanaa käyttämällä he voivat säätää annoksensa lievittämään oloaan ilman ylenmääräistä päihtymystä. Valkoisen talon tilaama raportti USA:n lääketieteelliseltä instituutilta (The Institute of Medicine) vuodelta 1999 teki saman huomion.
Ei ole mitään syytä pelätä lääkemarihuanaa. Sillä on 5000 tuhannen vuoden käyttökokemukset takanaan ja sitä käytetään lääkkeeksi laajalti kautta maailman. Se on turvallisempi kuin monet päivittäin käytetyistä lääkkeistä.
Ei ole siis mitään syytä pidättää ja tuomita terveydenhoidon ammattilaisten suosittelemasta marihuanan käytöstä potilaita, jotka kärsivät syövästä, MS-taudista, AIDS:sta tai muista vaikeista taudeista.
"A gang of boys tear the clothes from two school girls and rape the screaming girls, one boy after the other. A sixteen-year-old kills his entire family of five in Florida, a man in Minnesota puts a bullet through the head of a stranger on the road; in Colorado husband tries to shoot his wife, kills her grandmother instead and then kills himself. Every one of these crimes had been preceeded by the smoking of one or more marijuana 'reefers.' As the marijuana situation grew worse, I knew action had to be taken to get the proper legislation passed."
- Harry Anslinger, "Hemp Around Their Necks," 1961
"Beer is a legal beverage, which, consumed in moderation, is consistent with a healthy lifestyle.... On the other hand, marijuana, crack, cocaine, and heroin are illegal substances that are destructive to the user's health regardless of the frequency of use. "
- From a pamphlet by beer-maker Anheuser Busch
"In strict medical terms marijuana is far safer than many foods we commonly consume. It is physically impossible to eat enough marijuana to induce death. Marijuana, in its natural form, is one of the safest therapeutically active substances known to man."
- Francis L. Young, DEA Administrative Law Judge. 1988
Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabis kaksinkertaistaa onnettomuusriskin verrattuna raittiisiin. Silti alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen on vaarallisempaa, se 29-kertaistaa onnettomuusriskin.
Tutkimuksen mukaan 2,5% onnettomuuksista oli suoraan osoitettavissa johtuvaksi kannabiksesta. Alkoholi oli suoraan syyllinen 29 %:iin onnettomuuksista. Kannabiksen ja alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen on peräti 16 kertaa riskialttiimpaa kuin selvinpäin.
Useimmiten kannabista löytyi nuorilta mieskuljettajilta, joilla on alla vanhempi auto, mopedi tai moottoripyörä. Kaikkiaan 681 ajajaa oli kannabispositiivisia (7% testatuista) kun taas laiton määrä alkoholia löytyi 2096 ajajalta (21,4%).
Lähde: Accident Analysis & Prevention nr. 6/37 (2005), ss. 1025 - 1034
http://www.elsevier.com/locate/aap
Kanadassa tutkittiin 6087 16 - 18 vuotiaan koululaisen päihteiden käyttöä ja ajohistoriaa. Tutkimus herätti Kanadassa laajaa uutisointia, kun se paljasti nuorten ajavan useammin kannabiksen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena, vaikka alkoholin käyttö on yleisempää. Tämä tutkimus kuitenkin täsmentää kuvaa kannabiksen riskiprofiilista.
Vaikka kannabis ei itsessään huomattavasti lisää onnettomuusriskiä - onhan kuljettajien todettu kompensoivan ajokykynsä huonontuminen ajamalla varovaisemmin - liittyy sen käyttö nuorten miesten riskikäyttäytymiseen, sen haitoista liikenteessä ei ole tiedotettu niin uskottavasti kuin alkoholin osalta ja sen testaaminen liikenteessä on epäluotettavaa verrattuna alkoholin testaamiseen.
Tutkimuksessa ei voitu osoittaa syy-seuraus suhteita eli oliko kannabista nauttineet kuljettajat syyllisiä onnettomuuksiin vai uhreja. Kannabiksen vaikutus liikenneonnettomuuksiin häviää melkein kokonaan, kun kuljettajaan liittyvät tekijät (alkoholin käyttö ja riskien ottaminen liikenteessä) otetaan huomioon. Tässä tutkimuksessa täsmentyy kuitenkin se, että ajamaan lähteminen alle tunnin paukkujen polttamisesta nostaa onnettomuusriskiä eniten. Nythän käytössä olevissa testeissä mitataan kannabiksen käyttöä yleensä.
Kanadassa on huomattu suurimman onnettomuusriskin olevan niiden uusien kuskien keskuudessa, joilla on ollut kortti alle vuoden muttei vielä yli kahta. Niinpä siellä suositellaan otettavaksi käytäntöön kahden vuoden mittainen vaiheittainen ajokortin saaminen. Ensimmäisten kahden vuoden aikana ajokortin haltija saisi ajaa rajoitetusti ja kokeneen kuljettajan seurassa. Ajokoulutukseen aiotaan lisätä enemmän huumeita käsitteleviä osia.
Koehenkilöille annettiin keskivahvaa ja vahvaa hamppumaitojuomaa sekä synteettistä THC:tä, Marinolia. Tuloksena tutkimuksesta oli se, että kuljettajan ajokyvyn huonontumisen paras arvio saadaan mittaamalla verestä THC:n ja sen hajoamistuotteen 11-hydroxy-D9-tetrahydrokannabinolin pitoisuudet eikä pelkästään THC:tä Suurin THC-pitoisuus veressä (8.4 ng/mL) mitattiin tuntia vahvimman hamppumaitojuoman nauttimisesta.
Tällöin koehenkilöt ilmoittivat kokevansa vahvimman päihtymyksen ja koetulokset vahvistivat henkilöiden suoriutuvan tällöin huonoiten ajosuoritustesteistä. Tähän voimakkaaseen päihtymykseen liittyi myös koehenkilöiden voimakas haluttomuus ajaa.
Sveitsin poliisi testasi koeluontoisesti 61 kuskia. Vain yksi heistä sai sylkitestissä positiivisen tuloksen. Vertailutesti löysi 18 positiivista, mm. yhden joka tunnusti polttaneensa marihuanaa alle tuntia ennen testaamista.
”Vaikka sylkitestit voivat olla lupaavia laajoihin tutkimuksiin, eivät ne sovellu paikan päällä tapahtuvaan kannabiksen testaamiseen,” tutkimuksessa päätellään.
Viime vuonna Saksassa tuomioistuin päätti, että auton kuljettajan tuomitseminen pelkästä THC:n havaitsemisesta tämän veressä on perustuslain vastaista. Jos kuljettaja ei ole ajokyvyltään huonontunut, ei hänen tuomitsemisensa voi olla lain tarkoitus.
Tämä pakollisen huumetestauksen laajentaminen tuli esille samalla kun hallitus pohtii henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen määrien asettamista.
Sisäministeriön edustajan mukaan rajat olisivat 4 unssia eli noin 120 grammaa hasista, puoli kiloa kannabislehteä, 10 ekstaasitablettia, 7 grammaa heroiinia tai kokaiinia. Tätä suuremmat erät aiheuttavat epäilyn kaupasta.
Kannabiksen uudelleenluokitus on aiheuttanut sen, että pidätysten kokonaismäärä on tippunut 110 400:sta viime vuoden 89 820 pidätykseen. Tämä lasku johtuu suurelta osin siitä, että kannabistuomiot sekä varoitukset sen hallussapidosta ovat tippuneet uuden politiikan myötä 82 060:sta 49 840 tapaukseen viime vuonna.
Tämä on vapauttanut poliisiresursseja muiden laittomien aineiden valvontaan. Sisäministeriön edustaja varoittelikin vetämästä liian suoria johtopäätöksiä kokaiinin ja muiden A-luokan huumeiden suosiosta:
”Hallituksen strategiana on kohdistaa toimintansa niihin huumeisiin, jotka aiheuttavat eniten haittaa, ja kohdella kovakouraisesti niitä, jotka myyvät noita aineita.”
”Aion kiistää syytteet tällä kertaa, koska haluan päästä korkeampaan oikeuteen. Olen ollut käräjillä lukuisia kertoja, enkä ole saanut oikeutta ja siksi menen korkeimpaan asti tällä kertaa,” kertoi hän toimittajille.
”Vuodesta 1975 olen saanut kärsiä neljästätoista erilaisesta vaivasta, jotka olen saanut apteekkilääkkeistä, ja niinpä en enää uskalla käyttää niitä. Käytän lääkkeenä tuoretta kannabiksen kukintoa ruuassani. Miten minä ja miljoonat muut kaltaiseni ihmiset voivat hankkia ja käyttää tuoretta kannabista ilman pelkoa syytteeseen joutumisesta?” hän kysyi.
Yleisö puhkesi ainoisiin tilaisuudessa annetuihin suosionosoituksiin. Ministeri ei ollut selvästikään tutustunut Sativexiin tai lääkekannabikseen vaan jäi änkyttämään asiasta.
Ministeri yritti vaihtaa puheenaihetta mutta Patricia ei suostunut istumaan alas.
Ohjelmaa TV:lle juontanut Jon Snow kysyi Tabramilta: ”Et taida olla tyytyväinen saamaasi vastaukseen?”
”En. Pelkään ottaa yhtään mitään farmakologista tuotetta.” vastasi Tabram.
”Hamppu kuluttaa hyvin typpeä ja fosforia, jotka molemmat ovat pahoja joen rehevöittäjiä”, kertoo kokeen johtaja, tohtori Mike Nichols kertoo.
Hamppu kasvaa ”kolmannen asteen jätteessä”, mikä tarkoittaa sitä, että jäte on käsitelty jo useammassa vaiheessa ennen sen laittamista kasvualustaksi, selittää Manawatu piirikunnan jätehuollosta vastaava Bill Smith.
Hampun nopeakasvuisuus ja sen jatkokäyttömahdollisuudet tekevät siitä mielenkiintoisen koekasvin.
”Hampulla on monta käyttökohdetta kuten kuituna vaatteissa tai lujana materiaalina muovien korvaajana vaikkapa autoissa”, sanoo Nichols.
Melbournessa sijaitsevan Monash yliopiston tutkijat kertovat löytäneensä kannabiksesta aineen, cannabidiolin, joka parantaa huumeilla aiheutetut käyttäytymishäiriöt hiirillä.
Kannabiksen käyttö on liitetty psykoosin saamisen todennäköisyyden kasvamiseen THC:n vaikutusten takia, mikä myös aiheuttaa käyttäjien tunteman päihtymyksen, kertoo tutkija Leonora Long.
”Onkin mielenkiintoista, että kannabiskasvissa on kaksi eri ainetta, joilla on vastakkaiset vaikutukset,” tutkija Long jatkaa.
”Kannabidioli näyttää myös auttavan epilepsian oireisiin sekä tulehdustilojen aiheuttamiin kipuihin kuten esimerkiksi MS-taudissa,” hän lisää.
Virkaanastumispuheessaan hän kehottikin kansanedustajia noudattamaan vakaumustaan eikä poliittisia etujaan.
YK:n ihmisoikeuskomission kidutusta seuraava erikoisraportoija pääsi vierailemaan Kiinassa ensimmäistä kertaa – kymmenen vuotta sen jälkeen, kun ensimmäinen pyyntö Kiinan hallitukselle oli esitetty.
Ihmisoikeuskomissio on vastaanottanut kidutuksen uhreilta, omaisilta ja kansalaisjärjestöiltä lukuisia valituksia.
Useimmiten uhreina ovat etniset vähemmistöt, poliittiset toisinajattelijat, kansalaisoikeuksien puolustajat, kirkkojen jäsenet ja Kiinan kieltämän hengellisen Falun Gong -liikkeen jäsenet.
Kahden viikon matkallaan erikoisraportoija Manfred Nowak yritti hankkia lisätietoja syytöksistä.
"Uskomukseni on, että kidutusten käyttö on vähentynyt, etenkin kaupungeissa, mutta se on yhä yleistä", Nowak sanoi lehdistötilaisuudessa.
Nowak vieraili kahdeksassa vankilassa ja pidätyskeskuksessa ja haastatteli noin 30 vankia. Vankiloissa Kiinan viranomaiset eivät torjuneet yhtään pyyntöä haastatella tiettyä vankia yksityisesti, mitä Nowak kiitteli.
Hän kuitenkin pahoitteli, että Kiinan turvallisuusviranomaiset estivät useita tapaamisia vankiloiden ulkopuolella. Viranomaiset laittoivat väitetyn kidutuksen uhreja tai heidän omaisiaan kotiarestiin, poliisitarkkailuun tai pelottelivat heitä tapaamasta YK-raportoijaa.
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiina teloittaa vuodessa enemmän ihmisiä kuin muu maailma yhteensä. Nowak vieraili muun muassa pekingiläisessä vankilassa, jossa 50 ihmistä parhaillaan odottaa teloitusta.
Hänen mukaansa tuomittuja pidetään käsiraudoissa ja kolmen kilon jalkakahleessa läpi vuorokauden, myös vessakäyntien aikana.
Lähde: Vancouver Sun, Sunday Telegraph 20.11.2005
http://www.mapinc.org/drugnews/v05/n1855/a04.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v05.n1854.a09.html
Kiinassa aloitettiin jälleen narkomaanien pakkohoito leikkelemällä heidän aivojaan kahden vuoden tauon jälkeen. Kiinalaisessa hoitomallissa työnnetään kuuma neula ihmisen aivoihin. Tämä operaatio aiheuttaa muistin menetystä, heikentää seksuaaliviettiä ja aiheuttaa rajuja mielialan vaihteluja. Minkäänlainen tieteellinen tutkimus ei tue tätä epäinhimillistä toimintaa.
Kiinan varaterveysministeri Huang Jiefu kertoi Caijing -lehdelle myöntämässään haastattelussa, että suurin osa Kiinassa elinsiirtoihin käytetyistä elimistä on peräisin teloitetuilta vangeilta. Suurin osa kiinalaisten vankien elimistä myydään tätä nykyä ulkomaalaisille sekä varakkaille kiinalaisille.
Huang totesi samalla myös, että Kiinan viranomaisten tarkoituksena on rajoittaa toimintaa uuden, valmisteilla olevan lainsäädöksen puitteissa.
- Me haluamme kiirehtiä elinsiirtolain valmistelemista, jotta teloitettujen vankien elinkaupan järjestelemismenettely normalisoituisi ja niiden lääketieteellinen kauppa siistiytyisi, toteaa Huang.
Kiina on harjoittanut eettisesti arveluttavaa kauppaa teloitettujen vankien elimillä jo vuosikymmeniä. Huhut käydystä elinkaupasta on aiemmin jyrkästi kielletty ja asiaa on peitelty sekä Kiinan viranomaisten, vankiloiden sekä sairaaloiden henkilökunnan taholta.
Huangin mukaan teloitettujen vankien elinkauppa mukailee kansainvälisiä lakeja, koska elinsiirtoihin pyydetään joko vangin tai tämän omaisten lupa.
Käytäntö ei kuitenkaan kohtaa lakipykälää.
Amnesty Internationalin raporttien sekä kiinalaisten lakimiesten, toimittajien ja lääkäreiden mukaan elinsiirrot tehdään harvoin, jos koskaan, vangin tai tämän omaisten luvan varaisesti.
Väärinkäytöstä edesauttaa Kiinan lakijärjestelmän läpinäkymättömyys sekä salamyhkäisyys vankiloissa tapahtuvien teloituksien suhteen. Samalla sairaalat, lakituvat ja välikädet hyötyvät elinkaupasta rahallisesti.
Kiinassa ruumiit lähes poikkeuksetta polttohaudataan, eikä mahdollisia elinsiirtoja pystytä jälkikäteen todistamaan.
Amnestyn raporttien mukaan elinsiirtoja on myös suoritettu eläville vangeille ja kuolemaantuomioita ajoitettu elinsiirtotarpeiden mukaan.
Caijing -lehden mukaan lähes kaikki kuolleista ruumiista saadut elimet ovat peräisin teloitetuilta vangeilta. Ainoastaan viisi prosenttia Kiinan elinluovutuksista tapahtuu elävien luovuttajien taholta.
Kiinassa vapaaehtoinen elinten luovutus on minimaalista, koska uskonnollisten perinteiden mukaan ihmisen ruumiin tulee olla kokonainen sen siirtyessä manan majoille.
Tästä huolimatta Kiinassa tehtyjen elinsiirtojen lukumäärä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti ja maassa tehdään eniten elinsiirtoja heti Yhdysvaltojen jälkeen. Vuoden 1993 jälkeen maassa on tehty arviolta 60 000 munuaissiirtoa, 6 000 maksasiirtoa sekä 250 sydämen siirtoa.
Syy elinsiirtojen määrän massiiviseen kasvuun johtuu siitä, että elinkaupasta on tullut suurta bisnestä.
Maksan siirto kiinalaiselle potilaalle maksaa noin 27 000 euroa, ulkomaalaiselle 36 000 euroa. Munuainen kiinalaiselle potilaalle maksaa 5 200 euroa. Vaikka ulkomaalaiset maksavat elimistä kiinalaisia enemmän, elinsiirrot ovat silti moniin muihin maihin verrattuna kolmanneksen halvempia.
Nämä havainnot ovat täysin ristiriidassa Valkoisen talon huumetoimiston johtajan lausuntojen kanssa. Mm. tämän vuoden toukokuussa huumetoimiston johtaja John Walters totesi lehdistötiedotteessaan: ”Marihuanan käyttö, varsinkin teini-iässä, voi johtaa masennukseen, itsemurha-ajatuksiin ja skitsofreniaan.
”Marihuana ei aiheuta masennusta vaan näyttää siltä, että se todellisuudessa lievittää sitä”, sanoo Mitch Earleywine, yksi tutkimuksen tekijöistä ja psykologian professori New Yorkin osavaltion yliopistossa.
”Huumetsaari John Walters yrittää pelotella amerikkalaisia marihuanalla käyttäen liioiteltuja ja epätäydellisiä tietoja, joita on tarkoitushakuisesti poimittu hänen ideologiansa pönkittämiseksi”, sanoo Rob Kampia, USA:n suurimman kannabiksen laillistamista ajavan ryhmän Marijuana Policy Projectin toiminnanjohtaja.
”Tiedettä tulisi käyttää politiikan ohjailuun eikä sitä pitäisi käyttää yleisön pelotteluun”.
Cannabis sativa tuottaa yli kuusikymmentä erilaista terpeeni-fenoli yhdistettä, joita ei löydetä muualta, ja siksi niitä kutsutaan yhteisellä nimellä kannabinoidit. Näistä on tutkittu ainoastaan THC:tä sekä CBD:tä, kannabidiolia. Muut kannabinoidit ovat tutkimuksen näkökulmasta lähes laiminlyötyjä.
Nyt tutkimuksen valokeilaan päässyt THC-variini osoittaa kannabinoideilla olevan hyvin runsaasti erilaisia vaikutuksia ja vaikutussuuntia. Joissain tapauksissa THC-variini vaikuttaa samansuuntaisesti THC:n kanssa, joissain tapauksissa sen vaikutus on vastakkainen.
Koska kaikki kannabinoidien vaikutukset eivät välity CB1-reseptorin kautta, olisi järkevää arvioida näiden yhdisteiden vaikutuksia hyvin erilaisilla koejärjestelyillä. Kannabinoidit ovat laiminlyöty lääketieteellinen runsaudensarvi.
Nyt myös USA:n hallinnon tarkastusvirasto (GAO) on arvostellut USA:n lääkevalvontavirastoa (FDA) sen suhtautumisesta ns. katumuspillereiden käsittelyssä. FDA:n johtaja sekä viraston korkeat virkamiehet puuttuivat yhdynnän jälkeen otettavan pillerin hyväksymisprosessiin tavalla, johon ei ole totuttu lääkkeiden tutkimuksen yhteydessä.
He yrittivät pyörtää tutkijoiden tulokset ja estää lääkkeen hyväksymisen. Konservatiivien mielestä tämä voisi rohkaista promiskuiteettistä käyttäytymistä nuorison keskuudessa. Samasta syystä konservatiivit yrittivät estää papilloomaviruksen aiheuttamaa kohdunkaulansyöpää vastaan tarkoitetun rokotteen kehittämisen. Sekin edistäisi promiskuiteettiä.
FDA on yksi keskeisistä USA:n virastoista, joka vastustaa lääkekannabiksen käyttöönottoa.
Silti hampun kasvattaminen teollisiin tarkoituksiin on kielletty USA:ssa ja raaka-aine USA:n teollisuuden tarpeisiin joudutaan tuomaan Kanadasta, Euroopasta ja Kiinasta.
USA:n huumepoliisin mukaan hampun kasvattaminen vaarantaa sen huumesodan. Sen mukaan kannabiksen kasvattajat voivat piilottaa satonsa teollisen hampun sekaan.
”Eipäs nyt olla lapsellisia,” sanoo Valkoisen talon huumetoimiston edustaja Tom Riley. ”Huumeita puolustelevat ihmiset ovat suositelleet hamppua yli 20 vuotta koska he tietävät, että jos he saavat hamppupeltoja, niin he voivat kasvattaa myös kannabispeltoja. Tätä on pössölogiikka.”
Pohjois-Dakotan maanviljelijöiden edustaja ja konservatiivi republikaani David Monson: ”Meillä on vastaukset kaikkiin huumepoliisin huoliin”.
Vuonna 1999 kahdeksan potilasta teki valituksen korkeimmalle oikeudelle ja vaati lupaa käyttää muuten laitonta kannabista. Valitus hylättiin sillä perusteella, että henkilöt voivat hakea lupaa lääkevalvontavirastolta. Huumelain mukaan huumeen käyttö voidaan sallia vain ”tieteellisiin sekä yleistä hyvää edistäviin tarpeisiin”. Korkeimman oikeuden tuomareiden mielestä ”yleinen hyvä voi oikeuttaa hyväksymisen yksittäistapauksissa”.
Niinpä yli sata potilasta jätti anomuksensa, jotka lääkevalvontavirasto hylkäsi sillä perusteella, ”ettei yhden potilaan hoitaminen edusta itsessään mitään tieteellistä tai yleistä hyvää edistävää tarkoitusperää”. Saksan Cannabis as Medicine -liiton tukemana joukko potilaita haastoi viraston hallinnolliseen oikeuteen.
Liittovaltion hallinnollinen oikeus painotti päätöksessään perustuslain suojaamia oikeuksia elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen: ”Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ei katoa silloin, kun hallinnon elin on hyökkäävä taho tai näiden toiminta aiheuttaa tuskaa. Perustuslain suoja tulee olla voimassa myös silloin, kun hallituksen toiminta rajoittaa sitä, mitä sairauksia hoidetaan tai lievitetään.”
Lääkärit eivät saa tällä hetkellä määrätä kannabista. Kuitenkaan ”tämän ei pidä estää heitä hoitamasta ja ohjaamasta potilasta, joka poikkeuslupansa turvin käyttää sitä kivunlievityksessä”. Lääkäri on saanut laillisesti määrätä potilaalle synteettistä THC:tä vaikkakin lääke on kallista eikä lääkekorvaukset aina kata sitä. Tästä hallinnollinen oikeus päätti, ”ettei viittaus lääkkeeseen, jota ei ole yleisesti saatavilla ja johon tavallisilla kansalaisilla ei ole varaa, voi olla vaihtoehtona kannabiksen käytölle sairauksien hoidossa yleisen hyvän saavuttamisessa”.
Nguyen, 25, sai ehdottoman kuolemantuomion sen jälkeen, kun hänen hallustaan oli löydetty 396 grammaa heroiinia kaupunkivaltion lentokentällä 2002.
Teloitus pantiin täytäntöön lukuisista kansainvälisistä armahdusvetoomuksista huolimatta.
Heti teloituksen jälkeen ympäri Australiaa soitettiin kirkonkelloja. Nguyen oli ensimmäinen 12 vuoteen teloitettu australialainen.
Singaporessa on yhdet maailman ankarimmista huumelaista. Yli 15 grammasta heroiinia tai yli 500 grammasta marihuanaa seuraa kuolemantuomio hirttämällä.
Burma on USA:n roistovaltioksi luokittelema, sotilasjuntan hallitsema ja muun maailman hylkäämä roistovaltio, joka on maailman toiseksi suurin heroiinin tuottaja. Tätä Nguyenin laukussakin oli.
Singapore on toiseksi suurin Burman tukija taloudellisesti. Sen viennin arvo Burmaan tämän vuoden kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana oli kaikkiaan 630 miljoonaa dollaria. Yli kymmenen vuoden ajan Singaporen hallitus on viitannut kintaalla todisteille siitä, että sen kauppa suuntautuu suoraan Burman huumepomoille, kuten kuuluisalle heroiinisalakuljettajalle Lo Hsing Hanille.
Vuonna 1997 USA:n kansainvälisen huumevalvontatoimiston edustaja Robert Gelbard arvioi, että puolet Singaporen sijoituksista Burmaan vuoden 1988 jälkeen on päätynyt Lo Hsing Hanin perheelle.
Vuonna 1992 Lo perusti yhden Burman suurimmista rahalaitoksista, Asia World Companyn, joka toimii julkisivuna ja rahanpesurina huumeoperaatioissa.
Lon USA:ssa koulutettu poika Steven Law, joka on naimisissa singaporelaisen naisen kanssa, johtaa Asia World’ia sekä sen kolmea ”ulkomaan osastoa” Singaporessa. Mutta vaikka Law voikin elää rauhassa luksuselämäänsä Singaporessa on hänen viisumianomuksensa USA:han hylätty toistuvasti huumekauppaepäilyjen vuoksi.
Burma on aikoinaan saanut tukea Singaporen isänä pidetyltä, entiseltä pääministeriltä Lee Kuan Yewiltä, joka puolusti sotilasjunttaa maan ”ainoana hallintovälineenä”. Kotiarestissa pidettävästä ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaneesta Aung San Suu Kyi:stä herra Lee totesi, että tämän tuleekin pysyä ”aitojen takana ja olla symboli”. Leen mukaan Aung ei pysty hallitsemaan ilman armeijan valtaa.
Singaporen ja Burman huumekauppiaiden yhteydet alkoivat paljastua 1990-luvun puolivälissä. Vuonna 1996 ilmeni, että Singaporen hallituksen Investment Corporation sijoitti yhdessä Lon kanssa hotelliketjuihin Rangoonissa.
Monet singaporelaiset yhtiöt ovat mukana Asia Worldissa ja yksityisinä sijoituksina Burmaan menee yli 900 miljoonaa dollaria vuodessa.
Singaporessa teloitetaan kaikki, joilta löytyy yli unssin verran heroiinia, ja samalla se tukee suuria huumesalakuljettajia. Tämä ristiriita on huomattu myös Singaporessa. Oppositiossa olevan demokraattisen puolueen johtaja Chee Soon Juan sanoo hallituksen harjoittaman taloudellisen tuen saattavan sen huumepolitiikan naurettavaksi.
”Jos Singaporen hallitus todella pitää huumeiden väärinkäyttöä vitsauksena, ei se hirttäisi näitä pikkutekijöitä. Pitäisi mennä isompien kalojen perässä itse aineiden lähteille. Hallitusta tulee painostaa lopettamaan toimintansa Burmassa oopiumin ja heroiinin tuotannon lopettamiseksi Burmassa.”
YK:n saamien tietojen mukaan tänä vuonna Afganistanissa on viljelty 30 000 hehtaaria kannabista, kolmasosa Marokon kannabisviljelmistä.
Kasveista 300 000 oli jo kukkimassa, 150 000 kasvuvaiheessa ja 50 000 vasta taimia. Ketään ei pidätetty.
Vain muutama kuukausi sitten poliisi kitki liki yhtä suuren hamppuplantaasin samoilla seuduilla. Myös sen arvellaan kuuluneen kapinallisille.
Kilo marihuanaa maksaa 40 € kun gramma shabua eli amfetamiinia maksaa 80 €.
Poliisi tuntee 100 kasvatuspaikkaa ympäri maata mutta tärkein kannabiksen kasvatusalue on Cordilleran alue. Marihuanaplantaasit jatkavat kukoistustaan vuoristoalueilla, missä maaperä on rikas ja ilmanala sopivan viileä, jotta kannabis kasvaa runsaana.
Viranomaisten tietojen mukaan tämän marikunkun organisaatio salakuljetti Paraguayasta keskimäärin 20 tonnia maria kuukaudessa.
Lisäksi kaupunkiin tunkeutuneet joukot polttivat kaksi varastoa, joissa oli yhteensä 10 tonnia kannabista. Kaksi suurta huumekauppiasta onnistui pakenemaan mutta 26 kauppiasta saatiin kiinni sekä kaksi kuorma-autollista kannabista.
Kannabiksen kasvatusguru, hamppuaktivisti sekä kirjailija Ed Rosenthal väittää, ettei häntä olisi pitänyt ollenkaan tuomita kolmesta kasvatussyytteestä. Hänen mukaansa sekä liittovaltion että osavaltion viranomaiset antoivat ymmärtää, että vuonna 1996 Kaliforniassa hyväksytyn lain mukaan hänen oli laillista kasvattaa lääkemarihuanaa San Franciscon Harm Reduction Centerille. Siitä ei pitäisi langettaa edes yhden päivän vankeusrangaistuksia.
Lääke ei kuitenkaan ilmesty suoraan apteekin hyllylle, vaan sitä tuodaan erikoislisenssillä yksittäisten potilaiden hoitoon Kanadasta.
Kanada hyväksyi lääkkeen käytön viime keväänä.
Myös Espanjaan toimitetaan 600 annosta suihketta MS-potilaiden hoitoon, mutta myös muille neuropaattisista kivuista kärsiville, kuten anorektikoille ja syöpäpotilaille. Lisätoimituksia odotetaan ensi vuoden puolella.
Lääkettä valmistaa brittiläinen GW Pharmaceutical, joka ilmoitti keväällä hakevansa patenttia myös Yhdysvalloista ja Euroopasta.
GW Pharmaceuticalin osakkeet nousivat välittömästi 20 prosenttia Ison-Britannian viranomaisten ilmoitettua päätöksestään.
Kielen alle suihkutettava Sativex on kehitetty marihuanan pääainesosista ja sisältää tetrahydrokannabinolia (THC) ja kannabidiolia (CBD). Lääkkeellä ei ole huumaavaa vaikutusta. Haittavaikutuksina on ilmennyt pahoinvointia, huimausta, väsymystä. Ne ovat kuitenkin hävinneet annosta pienentämällä.
GW Pharmaceutical kasvattaa vuodessa yli 40 000 hamppukasvia salaisessa paikassa brittihallituksen luvalla. Britannia antoi luvan lääkekannabiksen kasvattamiseen 1998, kun poliisi oli pidättänyt useita MS-potilaita, jotka olivat polttaneet marihuanaa helpottaakseen kipujaan.
Neuropaattista kipua esiintyy noin 86 prosentilla MS-potilaista. Lähes puolella kipu on kroonista. Kipua voi provosoida kosketus, liike tai lämpötila, mutta se voi esiintyä myös spontaanisti.
”Tällaisten lievennysten säätäminen Georgian lainsäädäntöön vähentää huumerikollisuutta,” neuvottelukunnan puheenjohtaja Tamara Sirbiladze kertoi NOVOSTI:n Georgian kirjeenvaihtajalle.
Kannabiksen laillistamisesta keskustellaan piakkoin neuvottelukunnan tiedotusosaston järjestämässä erityiskonferenssissa.
”Ehkä luovutuksessa kuluu kaksi vuotta, jos hallitus pysyy suunnitelmissaan,” sanoo hän ulospuhaltaessaan.
Se, että hän saattaa pössötellä avoimesti liikkeessään Hastings Streetillä Vancouverissa, kertoo kuinka pitkälle marihuana-aktivismi on edennyt lyhyessä ajassa. Emeryn aloitaessa marihuanan käyttöön yllyttävä kirjallisuus oli laitonta, kuten High Times, jota Emery myi 1990-luvun alussa. Hänellä ei ollut vielä unelmiakaan Cannabis Culture -lehdestä eikä omasta PotTV-asemasta.
Nyt marihuana on niin sallittua, että Vancouveria kutsutaan Vansterdamiksi, ja Emeryn kirjakaupan viereisestä coffee shopista tunkee savua kadulle.
Lähde: Victoria Times-Colonist 15.10.2005
Kannabisaktivisti Ted Smith pidätettiin vuonna 2000 hänen tuodessaan 18 kiloa kannabiksella terästettyjä suklaapikkuleipiä mielenosoitukseen. Tuomari langetti hänelle nyt teosta yhden päivän vankeusrangaistuksen, koska Kanadan lakien mukaan henkilöä ei voida päästää vapaalle teosta, josta lakikirjan mukaan voidaan langettaa jopa elinkautinen. Tuomio suoritettiin sen langettamispäivänä. Ted Smith on ollut perustamassa Victoria Cannabis Buyer's Clubia.
Vancouverilainen toimittaja Ian Mulgrew on seurannut tätä maanalaista taloutta jo jonkin aikaa.
Ainaisesta rahapulasta kärsivät hallitukset, lääkeyhtiöt ja muut suuryritykset ovat tietoisia näistä voittomahdollisuuksista. Kanada on maailmanlaajuisen kannabiksen laillistamisliikkeen etulinjassa lääkekannabiksen laillistamisessa sekä kannabiksen rentoutuskäytön dekriminalisoinnissa. Arviot vaihtelevat mutta noin miljoona kanadalaista voisi hyötyä lääkekannabiksesta - vasta noin tuhat saa sitä laillisesti. Monien mielestä marihuanaa tulisi kasvattaa, valvoa ja verottaa kuten muitakin hyödykkeitä.
Kirja seuraa marihuanakauppaa alusta saakka, jolloin rikkaat nuoret salakuljettivat sitä matkatavaroissaan, aina mannerten välisiin operaatioihin, joissa siirrellään tonneittain budaa, ja sisämarkkinoille suunnattuun monen miljoonan dollarin koko ajan kasvavaan teollisuudenhaaraan. Bud Inc. on mieltä kiehtova tutkimus kysyntään ja tarjontaan perustuvasta taloudesta.
YK:n alainen UNODC arvioi vuonna 2005 42%:n maailman hasiksesta tuotettavan Marokossa. UNODC:n mukaan vuosina 1999 - 2003 Marokossa tuotettiin 31%, Pakistanissa 18%, Afganistan 17%, Libanon 9% ja Intia 9%.
Raportissa valotetaan pätevästi maailman kannabiksen tuotannon arvioita. YK:n alainen UNODC julkaisi oman raporttinsa Marokosta vuonna 2003. Siinä todettiin Marokon tuottavan 109 000 tonnia ”raakakannabista”, josta saataisiin 3000 tonnia hasista. Kuitenkin vuoden 2005 maailman huumeraportissa UNODC arvioi koko maailmassa tuotettavan 42 000 tonnia ”kannabisyrttiä”, mikä eroaa ”raakakannabiksesta”. Ratkaiseva ero syntyy siitä, millaista lopputuotetta halutaan, marihuanaa vai hasista.
Tilanne muistuttaa USA:n huumesotaa Reaganin hallinnon aikaan, kun vuonna 1982 havaittiin takavarikoidun marihuanamäärän ylittävän arviot koko maassa tuotettavasta marihuanasta.
Täten Marokon kannabiksen tuotannon arvioilla on vaikutusta koko maailman huumetuotannon arvioihin. YK:n huumevirastokin on todennut jo vuosia sitten, että kannabis on maailman eniten viljelty huumekasvi mutta sen tuotanto tunnetaan huonoiten.
Kansalaisliike Safer Alternative For Enjoyable Recreation, SAFER, eli 'turvallisempi vaihtoehto nautittavaan rentoutumiseen', korosti kampanjassaan alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia verrattuna harmittomampaan marihuanaan.
”On tullut aika meidän lakiemme alkaa heijastaa paremmin tosiseikkoja, ja on jo vastaansanomattoman selvää, että marihuana on harmittomampi kuin alkoholi, sekä käyttäjälle että yhteiskunnalle”, selittää kampanjan toiminnanjohtaja Mason Tvert.
Lähde: San Francisco Chronicle, 27.10.2005
http://www.mapinc.org/drugnews/v05/n1707/a08.html
Santa Cruzin kaupunginhallitus päätti aloittaa uuden viraston lääkemarihuanan jakamiseksi. Tällä päätöksellä kaupungin päättäjät aikovat korottaa mahdollisuuksiaan voittaa lakijuttunsa lääkemarihuanan laillistamiseksi.
Päätös, joka ei astu voimaan ennen kuin liittovaltion oikeus sen sallii, hyväksyttiin äänin 4 - 2.
”Mielestämme silloin kun kaupunki, hallinnon toimeenpaneva taso, esittää tahtonsa tässä asiassa, saamme äänemme paremmin kuuluviin liittovaltion oikeudessa,” selittää pormestari Mike Rotkin.
”Oikeuden on pakko ottaa enemmän huomioon perustuslain määrittämä osavaltion itsemääräämisoikeus sekä vastattava siihen, onko liittovaltiolla oikeutta säädellä lääkemarihuanaa laisinkaan”.
Oikeusjuttu juontaa juurensa santacruzilaisen lääkekannabisyhteisön ratsiasta vuonna 2002. Yhteisö haastoi USA:n oikeusministeriön ja huumepoliisin Santa Cruzin kaupungin ja maakunnan tukemana vedoten perustuslain suojaan potilaalle valita lääkkeensä.
Nall ei halua itseään pidettävän pelkästään marihuanakandidaattina.
”Haluan ihmisten näkevän minut tavallisena maalaistyttönä, joka tekee sellaista, mihin jokainen kykenisi jos valittaisiin tehtävään,” hän selittää.
Tavallisen maalaistytön elämä loppui vuonna 2002, kun hänen ja hänen perheensä asuntovaunu ratsattiin. Poliisit löysivät sätkäpaperia, vaa’an sekä 87 grammaa marihuanaa. Nall sai 30 päivän ehdonalaistuomion, josta on valitus edelleen käsittelyssä.
Tämä muutti Nallin huumepolitiikan muuttamisen puolestapuhujaksi. Hän tutustui Marc Emeryyn ja perusti USA:n marihuanapuolueen, jolla on toimivia alajärjestöjä seitsemässä osavaltiossa.
Nyt hän pyrkii Libertaaripuolueen ehdokkaana kuvernööriksi, koska heillä on valmis puoluekoneisto Alabamassa sekä yhteinen tavoite: marihuanan laillistaminen.
Nall kertoo edelleen käyttävänsä marihuanaa silloin tällöin osteoporoosin aiheuttamien särkyjen hoitoon. Hän käytti marihuanaa myös viihteellisesti mutta lopetti pidätyksen jälkeen.
”Se ei enää tuntunut viihdyttävältä, koska ajattelee koko ajan, että poliisit tulevat”.
Nallin mielestä marihuanaa voitaisiin kontrolloida kuten alkoholia ja tupakkaa.
Libertaarisen puolueen täytyy saada 40 000 nimeä voidakseen nimetä Nallin ehdokkaakseen.
”Nämä luvut kumoavat suoraan poliisin väitteet, etteivät he ratsaisi ja pidättäisi pieniä kannabisrikkomuksia,” kertoo NORML:n toiminnanjohtaja Allen St. Pierre, joka huomauttaa vielä, että USA:ssa pidätetään kannabiksesta joku joka 41. sekunti.
”Tämä puuha on mieletöntä rikosoikeudellisten resurssien haaskausta, mikä vie viranomaisten huomion pois vakavammilta sekä väkivaltaisemmilta rikoksilta, kuten terrorismilta."
”Vuoden 1965 jälkeen 17 miljoonaa ihmistä on pidätetty kannabikseen liittyvillä syillä. Olisiko hallituksen vihdoin tullut aika alkaa valvoa kannabista verotuksen kautta?” St Pierre päättelee.
Lähde: Knight News 7.11.2005
http://www.mapinc.org/drugnews/v05.n1747.a06.html
USA:n kongressissa on käsiteltävänä korkempaa opetusta säätelevä lainsäädäntö, johon vuonna 1998 lisätty huumepykälä on viimeisen seitsemän vuoden aikana lopettanut 175 000:lta oppilaalta opintotuen. Tuen menettäneet oppilaat ovat saaneet ensiksi tuomion oikeudessa, joten heitä rangaistaan kaksinkertaisesti. Huumerikos on ainut rikos, joka katkaisee oppilaan tuen - murhaajat ja raiskaajat ovat edelleen kelvollisia opintotukeen. Rotuerottelu sekä oikeuslaitoksen epäoikeudenmukainen tapa käsitellä huumerikoksia aiheuttaa sen, että nykyinen politiikka epäoikeudenmukaisesti pitää värilliset väestönosat pois korkeamman koulutuksen piiristä.
Hollannin parlamentin alahuoneen enemmistö on valvotun kannabiksen kasvatuksen puolella. Liberaalidemokraattinen VVD-puolue asettui nyt kannattamaan ehdotusta. Sen takana on jo Democrats 66 -puolue sekä oppositiossa olevat Työväenpuolue ja Vihreät. Tämä uusi tilanne tuli esille komiteatapaamisessa asiasta päättävien oikeusministeri Donnerin ja sisäministeri Remkesin kanssa. Nämä ministerit myös vastustavat hanketta, koska se olisi heidän mielestään laiton.
Maastrichtin pormestari Gerd Leers esitti ajatuksen aiemmin tänä vuonna. Työväenpuolue on aikonut tuoda esityksensä esille ennen vuoden loppua. Hollannissa kannabistuotteita voidaan myydä kannabiskahviloissa mutta nämä eivät saa ostaa kauppatavaraansa laillisesti.
Nisäkkäillä, myös ihmisillä, uusia hermosoluja syntyy koko elämänkaaren hippokampukseksi kutsutussa aivojen osassa, mikä yhdistetään oppimiseen, muistiin, ahdistukseen ja masennukseen. Tämä löydös on muuttanut suuresti kuvaa psyykisten häiriöiden mekanismeista ja riippuvuuksista.
Tutkimuksen mukaan suurin osa laittomista ja laillisista huumeista, alkoholi, nikotiini, kokaiini, heroiini ja metamfetamiini, pysäyttää tämän prosessin. Tutkimus masennuslääkkee fluoxetiinista osoitti aineen hermosoluja kasvattavan vaikutuksen aiheuttavan myös ahdistuksen vähenemistä.
Tutkimusryhmän vetäjän, Saskatchewanin yliopiston neuropsykiatrian tutkimusosaston professorin Xia Zhangin mukaan marihuanan vaikutus neurogenesikseen on ollut epäselvä. Hippokampuksen hermosoluja tuottavista soluista 95 %:lla löytyy kannabisreseptoreja.
Tämä havainto johti edelleen kokeilemaan kannabiksen vaikutuksia hermosoluihin.
Kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi, että annosteltaessa kaksi annosta päivässä HU210:ta kymmenen päivän ajan lisäsi uusien hermosolujen syntyä, neurogenesistä, hippokampuksessa noin 40%.
”Tulokset olivat suuri yllätys,” kertoo Xia Zhang.
”Krooninen marihuanan käyttö saattaakin parantaa oppimismuistia, kun uusia hermosoluja alkaa kasvaa hippokampuksessa kahdessa tai kolmessa kuukaudessa,” hän jatkaa.
Kymmenen päivän HU210 kuurin jälkeen havaittiin uusien hermosolujen syntyneen ja kytkeytyneen toisiin soluihin aivojen hippokampuksessa. Tämä prosessi oli havaittavissa vielä kuukauden kuluttua.
Tätä hermosolujen syntymistä ei tapahtunut sen takia, että altistus kannabinoideille olisi tappanut soluja. HU210 annostukset eivät aiheuttaneet minkäänlaista solukuolemaa aivoissa.
Lähde: Current Drug Targets - CNS & Neurological Disorders, Volume 4, Number 5, October 2005, pp. 507-530
Franjo Grotenhermen Nova-instituutista kirjoittaa uusimmassa keskushermostoon ja hermostollisiin sairauksiin keskittyneessä ammattilehdessä kannabinoideista ja niiden tutkimuksen viimeisimmistä löydöistä.
Kannabistutkimus on vakiinnuttanut lääketutkimuksen kohteiksi kivunlievityksen, lihasrentoutuksen, immuunivasteen, tulehduksen estämisen, allergian, mielialan hallinnan, ruokahalun hallinnan, pahoinvoinnin lievittämisen, silmänpaineen, keuhkoahtauman, hermojen suojaamisen sekä kasvainten ehkäisyn. Lisäksi tutkitaan hoitoja päihde- ja huumeriippuvuuksiin, skitsofreniaan, alhaiseen verenpaineeseen sekä Parkinsonin ja Alzheimerin sairauksien hoitoon.
LearnThis.Info -nettitietokirja kannabinoideista:
http://encyclopedia.learnthis.info/c/ca/cannabinoids.html
Kannabinoideja on käytetty marihuanana ja hasiksena hoitamaan kiputiloja, pahoinvointia, oksentelua, epilepsiakohtauksia, aivohalvauksia, aivotraumoja, kasvaimia ja hermorappeumaa muiden vaivojen ohella.
Evoluutio on säilyttänyt kannabinoidireseptoreja eläimissä, jotka ovat erkaantuneet eri kehityslinjoille jo 500 miljoonaa vuotta sitten, mikä korostaa niiden tärkeää biologista osaa.
Kannabinoidit kiinnittyvät kahdentyyppisiin kannabisreseptoreihin, jotka säätelevät erilaisten solujen toimintaa.
CB1 -reseptori löytyy pääasiassa keskushermostosta. CB2 -reseptorin ajateltiin esiintyvän vain kehon immuunijärjestelmässä.
Uudessa The Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kansainvälinen tutkijaryhmä on löytänyt jyrsijöiltä CB2 -reseptoreita aivorungosta.
Aivorunko säätelee kehon perustoimintoja, hengitystä ja ruuansulatuselimistöä. Tutkijoiden mukaan CB2 -reseptoria manipuloimalla voitaisiin poistaa mm. AIDS:n ja syövän aiheuttamaa sekä leikkausten jälkeistä pahoinvointia.
”Näiden löytöjen perusteella on mahdollista kehittää uusia hoitotapoja,” kertoo tutkimusryhmän johtaja, hermotutkija Keith Sharkey Galgaryn yliopistosta.
Kysyttäessä selittävätkö nämä löydökset sitä, miksi jo monet vannovat kannabiksen nimeen krapulan ikävimpien oireiden välttämisessä, tohtori Sharkey lausui, ettei näillä löydöksillä voida vielä selittää poltettujen, sisäänhengitettyjen tai nieltyjen aineiden vaikutuksia.
Kannabinoidien satunnainen tai jatkuva käyttö isoina tai pieninä annoksina voi selittää tähän asti saatujen koetulosten ristiriitaisuuksia ahdistuksessa ja masennuksessa.
Huumeasiantuntijat varoittelevat vetämästä liian suoria johtopäätöksiä poltetun kasvimateriaalin ja kokeessa käytetyn synteettisen aineen vaikutusten välillä.
Princeton yliopiston tutkija Barry Jacobs tutki samaa asiaa marihuanan luonnollisilla ainesosilla mutta ei havainnut neurogenesistä. Tämä tutkimus julkaistaan neurotieteellisen seuran kokouksessa vielä tänä talvena.
Jacobsin mukaan synteettinen ja luonnon THC voivat vaikuttaa eri tavoin solujen kasvuun. Eri kannabinoidit voivat vaikuttaa myös eri tavoin eri jyrsijälajeilla, mikä jättää niiden vaikutuksen ihmiseen avoimeksi.
Kannabissavu ei ole yhtä karsinogeenistä kuin tupakan, todetaan tuoreessa Harm Reduction Journalissa. Nämä kaksi ovat kemiallisesti hyvin samankaltaisia mutta eroavat vaikuttavilta ainesosiltaan, todetaan Coloradon yliopiston biologian osaston johtajan Robert Melameden tekemässä tutkimuksessa.
Molemmista savuista löytyy samoja karsinogeenisiä aineita mutta nikotiinin aktivoidessa näitä aineita THC, kannabiksen vaikuttava ainesosa, tekee kyseiset aineet vaarattomiksi. Tutkimuksen tekijä varoittaa kuitenkin siitä, että kannabista poltetaan yleensä tupakan kanssa, ja yhdessä nämä voivat aiheuttaa tuntemattomia vaikutuksia.
Artikkelissa huomautetaan, että vaporisaattorien kehittymisen myötä poltetun kannabiksen mahdollinen syöpäriski on mahdollista poistaa.
Kannabiksen syöpää torjuvat ominaisuudet keksittiin jo vuonna 1975, jolloin Munson havaitsi kannabinoidien hillitsevän keuhkosyöpäsolujen kasvua. Vaikutuksen havaittiin perustuvan kannabiksen kykyyn hillitä DNA-synteesiä. Samalla havaittiin kannabiksen tehoavan myös muihin syöpälajeihin.
Vaikka tulokset olivat loistavia, kieltolain takia vasta 1990-luvulla tutkijat alkoivat tutkia aihetta uudestaan. Tällä hetkellä kannabiksen tiedetään vaikuttavan useimpiin syöpälajeihin ja vaikutusmekanismeja tunnetaan myös.
Sativex lääkkeenä annosteltu kannabis on Britanniassa tehdyissä kokeissa helpottanut reumaattisista niveltulehduksista kärsineiden potilaiden kipua, unen saantia ja laatua sekä lievittänyt nivelten tulehdusta. Tulokset julkaistiin Rheumatology-lehdessä.
Aikaisempi tutkimus on osoittanut kannabisreseptoreiden olevan osallisena myös alkoholin käytön aiheuttaman hyvänolon syntymisessä.
USA:ssa tehdyissä kokeissa on osoitettu, että CB1 kannabisreseptori on keskeinen välittäjä alkoholin myönteisten vaikutusten kokemisessa, mikä johtaa edelleen alkoholiriippuvuuteen ja väärinkäyttöön.
Kokeet ovat myös selvä todiste alkoholin väärinkäytön periytyvyydestä. Kannabiksen vaikutuksia välittävä CB1 reseptori on tässä keskeinen.
Nykyisessä liikenteenvalvonnassa mikä tahansa määrä kannabiksen hajoamistuotetta otetaan näyttönä ihmisen ajokyvyn heikentymistä. Tämä ei kuitenkaan perustu todelliseen ajokyvyn heikentymiseen. Tohtori Richard Bayer, joka oli suunnittelemassa Oregonin lääkekannabisohjelmaa, kokoaa yhteen näytön kannabiksen vaikutuksista ajokykyyn.
Neljä tuntia marihuana polttamisen jälkeen ei ole enää havaittavaa toimintakyvyn heikentymistä. Viidestä lentosimulaattorikokeesta saaduista tuloksista voidaan havaita heikentymistä aina neljään tuntiin saakka mutta kahdeksan tunnin jälkeen kannabiksen nauttimisesta ei ole mitään vaikutusta.
Eri tutkimusten sekä käytännön kokemusten perusteella kannabiksen käytön aiheuttama ajokyvyn huonontuminen kestäisi korkeintaan kahdeksan tuntia nauttimisen jälkeen. Richard Bayer suositteleekin lääkemarihuanan käyttöön samoja ohjeita, mitkä on hyväksytty USA:n lääkevalvontaviranomaisten, FDA:n, toimesta synteettisen THC:n, Marinolin, käyttöön. Marinolin käyttöohjeissa todetaan, että ”marinolilla itseään hoitavia potilaita tulee varoittaa autolla ajamisesta, koneiden käyttämisestä tai muuhun vaaralliseen toimeen ryhtymisestä kunnes on varmistettu se, että he sietävät lääkitystä ja pystyvät kyseisiin toimiin turvallisesti”.
Lähde: Victoria News 7.10.2005
http://www.mapinc.org/drugnews/v05/n1623/a09.html
Vancouver Island Compassion Society
http://thevics.com/index-1024.html
Joitakin voi hirvittää ajatus siitä, että odottava äiti torjuisi raskauden aiheuttamaa pahoinvointia polttelemalla kannabista.
Brittiläinen lääketieteellinen julkaisu Journal of Complementary Therapies in Clinical Practice julkaisee tuoreen Vancouver Island Compassion Society’n tekemän tutkimuksen aiheesta.
Vancouver Island Compassion Society on yhteisö, joka välittää lääkemarihuanaa erilaisista taudeista kärsiville potilaille. Se suoritti tutkimuksen selvittääkseen raskaana olevien naisten marihuanan käyttöä pahoinvointiin ja oksenteluun.
Koska liittovaltiolta ei heltiä lupaa tutkia kliinisesti odottavia äitejä päätettiin tutkimuksessa kysyä asiasta suoraan kannabista käyttäviltä äideiltä. 92% vastanneista piti marihuanaa ”todella tehokkaana” tai ”tehokkaana”.
Tutkimuksessa keskityttiin myös erityisen vahvaan raskauteen liittyvään pahoinvoinnin muotoon, mitä kutsutaan hyperenesisgragidarumiksi. Siihen kuuluu todella vahvaa pahoinvointia, mikä vaivaa noin kahta prosenttia odottavista äideistä. Vaivaan ei ole tehokasta lääkeainetta.
Xia Zhangin ja tutkimusryhmän tutkimus on tärkeä eroteltaessa kannabiksen pitkäaikaisen käytön aiheuttamia vaikutuksia kannabiksen akuuteista päihtymysvaikutuksista. Perinteisessä virallisessa huumevalistuksessa kroonisesti sorrutaan akuuttien päihtymysvaikutusten yleistämiseen kroonisiksi vaikutuksiksi. Huumevalistajat ovat halunneet kertoa meille, että kannabiksen pitkäaikaiset vaikutukset olisivat seurausta kannabiksen aiheuttamista aivovaurioista. Tämän takia huumevalistajat ja kannabiksen käyttäjät ovat olleet eri mieltä mm. kannabiksen käytön vaikutuksista muistiin. On puhuttu eri asioista vailla keskustelua.
Tämä perinteinen kuva on muuttunut paljon lääkekannabistutkimuksen myötä 1990-luvulla, ja muuttuu edelleen mm. nyt julkaistun tutkimuksen myötä. Kannabis ei nykytietämyksen mukaan lamauta keskushermostoa eikä myöskään rappeuta sitä, kuten valtion myymät viralliset päihteet. Huumeasiantuntijoiden tulisikin seuraavaksi korjata tiedotusvälineissä julkaistavat viralliset ”tietoiskut” tälle vuosituhannelle.
Kun kannabiksen lääkevaikutuksista vaaditaan jatkuvasti uutta näyttöä huolimatta tuhansien vuosien lääkekäytön antamista kokemuksista, on markkinoille tulossa kovaa vauhtia kannabisreseptorien blokkaamiseen perustuva lä&a