Lähde: Rajamme vartijat 5-6/2005
Huumeet ovat illegaaleja. Niiden puhtautta ei kontrolloida, ja ihmiset eivät osaa käyttää niitä. Kun ei osata käyttää, niin huumeisiin saattaa kerrasta kuolla. Jos huumeet laillistettaisiin ja tulisi valtion omistama toimintaa kontrolloiva Oy Narcotica Ab, tilanne voisi olla toinen.
Rikosoikeuden professori
Terttu Utriainen
Viime vuonna Suomessa kukaan ei kuollut heroiiniin, nyt kuolleita on jo useampi.
"Heroiiniin kuolleiden määrä jää kuitenkin yhden käden sormilla laskettavaksi", Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen johtaja Erkki Vuori sanoo.
Joitakin vuosia sitten Afganistanin sota tyrehdytti heroiinin salakuljetuksen Viron ja Venäjän kautta Suomeen, huumeen laatu laski ja hinta nousi pilviin. Markkinoille syntyi aukko, jonka takia narkomaanit keksivät alkaa käyttää opioidiriippuvaisten vieroituksessa lääkkeenä käytettävää buprenorfiinia suonensisäisenä huumeena. Buprenorfiini tunnetaan paremmin Temgesic- ja Subutex-tuotemerkeistä.
"Subutex on pitänyt aika hyvin pintansa, vaikka nyt näyttää siltä, että heroiinia liikkuu taas Suomen markkinoilla jonkun verran. Keski-Euroopasta sitä on saanut koko ajan", Helsingin poliisin rikoskomisario Petri Rainiala sanoo.
Heroiinin paluuta osattiin odottaa. Huumeisiin kuolleita tutkinut Vuori ennusti viime keväänä, että kymmenen vuoden kuluessa heroiini palaa takaisin huipulle.
"On ihan selvä asia, että heroiini nousee. Käyttäjät arvostavat sitä, koska se vaikuttaa nopeasti", Vuori sanoo.
Heroiinin hinta katukaupassa on laskenut, ja sen saatavuus parantunut. Silti Subutex on edelleen Suomessa käytetyimpiä huumeita amfetamiinin ja hasiksen lisäksi.
"Heroiini näkyy meillä, mutta kymmenestä hoitoon hakeutuneesta yhdeksän käyttää päähuumeenaan buprenorfiinia ja yksi heroiinia. Se on suhde", Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämän Huumepäivystysklinikan johtaja Mika Paasolainen sanoo.
Subutexista suositun tekevät sen edullinen hinta, tasainen laatu ja hyvä saatavuus. "Subutex on tällä hetkellä huumekaupan kirkkaasti paras bisnesartikkeli. Muissa huumeissa voittomarginaali on pienempi. Se on yksi mekanismi, joka pitää Subutexin käyttöä yllä", Rainiala sanoo.
Heroiini maksaa katukaupassa 120–130 euroa ja tukkukaupassa 70–80 euroa grammalta. Yhdelle Subutex-tabletille tulee Ranskasta ostettuna hintaa pari euroa. "Helsingissä siitä joutuu maksamaan 30 euroa, Keski-Suomessa 50 euroa, Pohjois-Suomessa ja vankiloissa jopa 100 euroa per tabletti", Rainiala kertoo.
Hurjat voitot ovat houkutelleet aivan uudentyyppisiä huumekauppiaita.
"Subutex-bisneksessä on mukana perinteisiä petosmiehiä ja huijareita, joista ei voisi kuvitella, että he lähtisivät kuljettamaan pussillista jotain valkoista jauhetta. Subutex mielletään lääkkeeksi, joten kynnys välittää sitä on pienempi."
Subutexin ja muiden päihteiden sekakäyttöön kuoli viime vuonna yli 70 ihmistä. "Tämän vuoden lukuja on vielä mahdotonta sanoa, mutta mitään repeämistä ei ole tapahtunut", Vuori sanoo.
Munkkisaaren huumepäivystysklinikalle hakeutuu vuosittain hoitoon noin 2 000 narkomaania. Tänä vuonna heistä vähän yli puolet ilmoitti pääpäihteekseen Subutexin.
Suurin osa päivystyksen asiakkaista on helsinkiläisiä, keski-iältään 24-vuotiaita miehiä. "Eniten asiakkaita meille tulee Itä-Helsingistä", Paasolainen sanoo.
Subutex-riippuvaisten määrää on vaikea laskea, koska suomalaiset narkomaanit ovat tyypillisesti sekakäyttäjiä. Stakesin arvion mukaan Suomessa on noin 16 000–21 000 amfetamiinin ja opiaattien ongelmakäyttäjää. Heistä 60–70 prosenttia asuu Etelä-Suomessa ja 30–40 prosenttia pääkaupunkiseudulla.
"Vähintään yksi kolmasosa kaikista törkeistä huumausainerikoksista on paljastunut Helsingissä. Jos siihen vielä lisätään Espoo, Vantaa ja muutama lähikunta, voidaan puhua yli puolesta koko maan huumerikoksista", Rainiala sanoo.
"Kämpässä kuin kämpässä tuntuu olevan viljelmiä"
Helsingin poliisi on huolestunut kannabiksen ja marihuanan lisääntyneestä kotiviljelystä. "Se on nostanut päätään tämän vuoden aikana lujasti. Vähän kämpässä kuin kämpässä tuntuu olevan viljelmiä", Helsingin poliisin huumerikosyksikön rikoskomisario Petri Rainiala sanoo.
Poliisi löytää huumekasvi Cannabis sativaa etenkin mennessään tarkastamaan häiriöhälytyksiä kerrostaloasuntoihin.
"Usein jokin vaatehuone on vuorattu foliolla ja sinne on laitettu lämpölamput, kastelujärjestelmät ja kaikki. Eräs viljelmä paljastui niin, että kastelujärjestelmä petti ja vettä valui naapuriin."
Poliisin arvion mukaan pääkaupunkiseudulla on satoja eritasoisia kannabiksen kotiviljelijöitä. "Yksi kukka tarvitsee kanttiinsa muutaman kymmenen sentin tilan. Parinkymmenen kukan viljelmä mahtuu aika pieneen tilaan."
Vaikka kotiviljelmät ovat usein vaatimattomia, niiden tuotto voi olla yllättävän suuri. "Sato voi olla kolmen neljän kuukauden välein parisataa grammaa kukkaa kohti."
Kysytyimpiä katukaupassa ovat tällä hetkellä kasvin kukat. "Kukinto on kaikkein parasta osaa, joten se on katukaupassa aika kallista."
Syitä kannabiksen kotiviljelyn yleistymiseen ovat viljelytaidon kehittyminen ja hyvät siemenet.
Keväällä Rainiala kävi tutustumassa Euroopan huumekeskukseen Amsterdamiin. "Siellä myytiin yhtä aikaa tulppaaneita ja Starter´s Kittejä kannabiksen viljelyn aloittaville."
Subutex on opioidiriippuvaisten vieroitushoidossa käytettävä lääke. Sen vaikuttava aine on buprenorfiini.
Lääkkeenä Subutex otetaan suun kautta ja pidetään kielen alla, kunnes se liukenee. Väärinkäyttäjät liuottavat sen nesteeksi ja pistävät ruiskulla suoneen.
Yksi 8 milligramman Subutex-tabletti riittää lääkkeeksi otettuna yhdeksi kerraksi, liuotettuna ja suonensisäisesti käytettynä siitä saa monta kerta-annosta.
Subutex on nuorten huume. Viime vuonna vajaasta 40:stä Subutexiin kuolleesta kaksi kolmasosaa oli alle 30-vuotiaita.
Pelkkä Subutex ei ole vaarallista suurinakaan määrinä nautittuna, mutta monet narkomaanit käyttävät sen lisäksi alkoholia, lääkkeitä ja muita huumeita. Yhdistelmä on tappava, koska se sotkee keskushermoston toiminnan ja voi aiheuttaa hengityksen salpaantumisen nukkuessa.
Suurin osa Suomessa huumevieroituksessa käytettävästä buprenorfiinista on nykyään Supoxon-lääkettä, jota ei voi käyttää suonensisäisesti huumeena kuten Subutex- tai Tamgesic-lääkkeitä. Sen takia suomalaiset narkomaanit ovat hakeneet Subutex-reseptejä ja lain sallimia määriä pillereitä parin vuoden ajan Baltiasta, nykyään lähinnä Latviasta ja Liettuasta.
Laittomasti pillereitä salakuljetetaan Suomeen Virosta ja Ranskasta.
Alalta tuttuja miehiä. Ylikonstaapeli Erkki Räsänen kääntää auton nokan pois ja kertoo toisen miehen rikostaustat. Miehen auto on näköjään saanut uudenväristä peltiä kylkeensä.
Pasilan kenttävalvontayksikön, Helsinginkadun mukaan "Hesari-ryhmäksi" nimetyn, vuoro on vasta alussa iltakuudelta, mutta heti käy selväksi pelin luonne – pelaajat tuntevat toisensa.
"Tuo huivipäinen on vääntänyt hirveän määrän omaisuusrikoksia", Räsänen osoittaa Vaasanaukiolla notkuvaa mieshahmoa.
Valvontaryhmä liikkuu siviilivaatteissa ja -autoissa, seuraa tunnettuja katutason tekijöitä sekä puuttuu myyntiin ja välitykseen.
Ja tarkkailee asuntoja, joissa huumekauppaa käydään. Nyt katsellaan yhtä, josta on valitettu, koska rappukäytävässä on rampannut epämääräisiä hahmoja ja lukot on jouduttu vaihtamaan.
"Rouva on vanha heroiinin käyttäjä", Räsänen sanoo asukkaasta.
Räsäsen ryhmän jäsenet ovat asemissa eri puolilla taloa, viestiliikenne on lyhyttä.
Yksi poliisi käy kuuntelemassa, että sisällä varmasti on joku, muuten ei kotietsintää tehdä. Siellä on.
Kun huoltomies on tuonut avaimet alaovelle, poliisi menee asuntoon sisään. Ei karmit ryskyen, mutta päättäväisesti.
Nainen tulee jo portaissa vastaan, sisällä hänen miesvieraansa saa raudat käsiinsä. Miehen nahkatakki ja bootsit kaivetaan esiin ja kaksikko viedään putkaan.
"Asiakkaat varmaan tykittävät asunnossa, kun on niin paljon käyttövälineitä", sanoo yksi siviiliasuinen poliisi. Ahtaasta asunnosta löydetyssä pienessä pussissa näkyy olevan valkoista jauhetta ja pussi menee jatkotutkimuksiin, myös löydetyn kännykkäkasan alkuperää selvitellään.
Jopa videokasettikoteloihin ulottuva etsintä on ohi puolessatoista tunnissa. Tuloksena on valkoista ainetta sisältävä pussukka ja ainakin yksi varastettu puhelin.
Kahvitauko Pasilassa ja uudestaan Kallioon. Huumerikosten tutkinta on siitä erikoista poliisityötä, että niitä on sitä enemmän, mitä enemmän niitä tutkitaan.
"Tuossa olisi mielenkiintoinen kämppä, mutta se on muidenkin intresseissä", Räsänen sanoo käännellessään autoa pitkin katuja. Se on viittaus eri poliisiyksiköiden yhteistyökuvioihin.
Räsäsen mukaan poliisi seurailee noin kolmeakymmentä kiinnostavaa eli "kuumaa" kämppää Kalliossa ja lähialueilla.
Loppuillan panokset suunnataan toiseen tunnettuun välityskämppään.
Yksi ryhmän jäsen on "postannut" eli tiedustellut selville, että liikenne talon edustalla käy vilkkaana. Avaimet heitetään ikkunasta, ostaja käy sisällä nopeasti ja poistuu autolla.
Siviiliautolla liikkuva valvontaryhmä lähtee seuraamaan autoa. Hieman takaa-ajoa viivästyttää, että siviiliautolla pitää pysähtyä punaisiin.
Toinen poliisien autoista saavuttaa takaa-ajetun auton huoltoaseman pihalla, ajaa sen luo ja poliisit tarkastavat sisällä olleet miehen ja naisen. Taas löytyy pieni pussi valkoista jauhetta. Poliisit tivaavat sen alkuperää, mutta selvää vastausta ei tule.
Nyt on entistä suurempi syy epäillä kämpässä asuvaa tuttua miestä välityksestä. Apuun pyydetään virkapukuisiakin, koska siellä odotetaan olevan vähintään neljä ihmistä. Rappukäytävään meno on yhtä hässäkkää, kun samaan aikaan paikalle saapuu ostaja. Toinen tulee rappusia alas.
Asunnosta tuodaan ulos kaksi miestä ja kaksi naista, joista toinen vääntelehtii ja nykii siihen tapaan, että amfetamiinin tuore vaikutus näkyy. Yö Pasilan poliisitalolla odottaa, huumekoira tuodaan asuntoon vasta seuraavana päivänä.
Myös asunnossa olleet maastopyörät ja kaksi kannettavaa tietokonetta kiinnostavat poliisia. Seitsemän gramman amfetamiinipussi on konkreettinen tulos.
Illan aikana saatu vinkki eräässä asunnossa mahdollisesti olevasta isommasta Subutex-kätköstä saa odottaa seuraavia iltoja ja tarkempia tietoja.
Wagner: Mitään ei saa laillistaa.
Wagner: Kaikki pitää kieltää. Viina, salmiakki, kahvi ja vihreä tee.
Viivi: Vihreä tee ?
Viivi: Kauheaa, jos vihreä tee kiellettäisiin!
Wagner (ajatuskupla) : Ihmiset, pyh!
Vanhemmat ovat humalassa lähes kaikissa perheisiin tehdyissä kotikäynneissä. "Asiakasperheemme voivat Helsingissä nyt todella huonosti", kertoo päivystävä sosiaalityöntekijä Anni Haapalinna Helsingistä.
Tyypillisimmässä tilanteessa naapurit ovat soittaneet paikalle poliisin, joka on hälyttänyt mukaan päivystävän sosiaalityöntekijän.
"Kolmen promillen humalassa oleva vanhempi ei ole lainkaan harvinainen näky", kertoo sosiaalityöntekijä Anni Haapalinna Helsingin sosiaalipäivystyksestä.
Espoossa on huomattu, että vanhempien puhaltamat promilleluvut alkavat kakkosella.
Helsingin päivystysyksikössä sosiaalityöntekijät tekevät päivittäin keskimäärin kaksi, espoolaiset ja vantaalaiset yhden kotikäynnin. Lähes kaikkiin liittyvät päihteet.
"Kotikäyntejä on eniten viinan takia", Kristiina Vainio kertoo.
Humalaisten vanhempien lisäksi kodeissa näkyy myös aikuisia, jotka käyttävät lääkkeitä väärin. Koviin huumeisiin törmätään harvemmin.
"Sekakäyttökin on lisääntynyt, eikä aina ole helppo tietää mitä vanhemmat ovat ottaneet", kertoo Kaukolampi.
Päivystävät sosiaalityöntekijät puuttuvat poliisien kanssa perheiden kriisitilanteisiin ja ottavat ääritilanteissa lapset kiireellisesti huostaan.
Helsingissä kiireellisten huostaanottojen määrät ovat olleet jo usean vuoden kasvussa, mutta päivystysyksiköiden tekemät huostaanotot ovat pysyneet entisissä luvuissa.
Helsingissä noin joka kuudes päivystävien sosiaalityöntekijöiden tekemä kotikäynti johtaa lapsen kiireelliseen huostaanottoon.
British Medical Journalin julkaisema tutkimus tehtiin Ranskassa. Otokseen poimittiin 10 748 kuljettajaa, jotka olivat olleet osallisena kuolonkolareissa vuosina 2001-2003. Heistä 681 (7 %) oli ollut onnettomuuden sattuessa kannabiksen vaikutuksen alaisena, 2 096 (21,4%) alkoholin humalluttamana. Kuskeista 285 (2,9%) oli nauttinut molempia.
Kannabiksen vaarat nousivat portaittain. Mitä enemmän sitä tavattiin verestä, sitä suurempi oli riski, että kuljettaja oli ollut syypää onnettomuuteen. Vaikka kannabistuotteita tavataan Ranskassa yleisesti autoilijoiden verestä, käyttäjien osuus kuolonkolareista on pienempi kuin alkoholia nauttineilla rattijuopoilla.
Torstaina Brysselissä julkaistun raportin mukaan kokaiinin tuonti ja käyttö ovat lisääntyneet ja huumetta on kokeillut vuoden sisällä yli kolme miljoonaa aikuista.
EU:n huumeviraston mukaan noin yhdeksän miljoonaa eurooppalaista eli kolme prosenttia kaikista aikuisista on käyttänyt kokaiinia ainakin kerran elämässään. Käyttö on yleisintä Espanjassa ja Britanniassa.
Myös amfetamiinin ja ekstaasin käyttö on kasvussa. Eurooppa on myös maailmanlaajuisesti ekstaasin tuotannon pääasiallinen keskus.
Euroopan yleisin huume on kuitenkin kannabis, jota on ainakin joskus kokeillut 20 prosenttia aikuisista. Arviolta kolmen miljoonan nuoren aikuisen - pääasiassa nuorten miesten - arvioidaan käyttävän kannabista päivittäin.
Nykyään joka kymmenes huumeongelmien hoitotarpeesta johtuu kokaiinin käytöstä. Hollannissa yli kolmasosa huumehoitoon hakeutuvista on kokaiinin käyttäjiä.
Kokaiinia takavarikoitiin Euroopassa vuosina 2002 - 2003 lähes kaksinkertainen määrä aiempaan verraten.
EU:ssa takavarikoidun kokaiinin määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 2002-2003 yli 90 tonniin.
Myös kokaiiniin aiheuttamat terveysongelmat ovat lisääntyneet. Noin kymmenen prosenttia huumehoidon tarpeesta liittyy nykyään Euroopassa kokaiinin käyttöön. Alankomaissa yli kolmasosa huumehoitoon hakeutuvista on kokaiinin käyttäjiä.
Suomessa kokaiinin käyttö on eurooppalaisittain marginaalisen pientä, mutta se on ollut kasvussa. Myös muiden huumeiden käyttö on täällä vähäistä esimerkiksi Britanniaan, Ranskaan ja moniin Itä-Euroopan maihin verrattuna.
Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt katsoo, että poliisi venytti valtuuksiaan huumerikoksen tutkinnassa. Lindstedt huomautti Kuopion poliisin rikoskomisariota, kahta vanhempaa rikoskonstaapelia ja rikosylikonstaapelia heidän lainvastaisesta menettelystään.
Tapauksessa oli kyse huumerikostutkintaan liittyneistä salaisista öisistä kotietsinnöistä, joita tehtiin yksityisasuntoihin. Ensimmäisessä etsinnässä poliisin haaviin tarttui pumppuhaulikko, patruunoita ja Subutex-tabletteja. Poliisi ei kuitenkaan takavarikoinut laittomia tavaroita vaan vain kuvasi ne.
Toisessa etsinnässä haulikko ja tabletit olivat yhä asunnossa mutta kolmannella kerralla tabletit olivat kadonneet. Neljännessä iskussa asunnosta ei enää löytynyt mitään. Huumeet päätyivät katukauppaan ja laiton pumppuhaulikko jäljettömiin.
Apulaisoikeusasiamies moittii poliiseja siitä, ettei se takavarikoinut huumeita ja haulikkoa. Poliisi ei myöskään ilmoittanut asunnon haltijalle etsinnästä, vaikka lain mukaan niin olisi pitänyt tehdä.
Kotietsinnät liittyivät keskusrikospoliisin ja Kuopion poliisin yhteistyöhön, jossa tutkittiin laajaa huumeliigaa vuosina 2002-2003. Salaisella kotietsinnällä koetettiin napata koko organisaatio, joka piti hallussaan Savon huumemaailmaa.
Poliisin mukaan tutkinta olisi tuhoutunut, jos kotietsinnässä olisi takavarikoitu huumeet ja ase. Apulaisoikeusasiamies kuitenkin huomauttaa, että tapahtuma-aikana laki ei tuntenut poliisin menettelyä siirtää takavarikkoa tutkinnallisista syistä.
Lainsäädännön ongelma on poliisilla hyvin tiedossa. Lindstedt moittii sitä, että poliisin ylijohto tai sisäministeriö ei silti ole ryhtynyt toimiin tarpeellisen lainsäädännön saamiseksi. Näin poliisimiehet joutuvat kentällä ollessaan tekemään yksin linjauksia usein epäselvissä olosuhteissa. Toisinaan taktiset syyt voivat Lindstedtin mukaan houkutella menemään entistä pidemmälle ratkaisuissa.
Lindstedt huomauttaa poliiseja myös siitä, että poliisi kohdisti telekuuntelua jupakassa sellaisiin ihmisiin, joita ei edes epäilty rikoksesta.
Keski-ikäisillä tuurijuopoilla on tutkimuksen mukaan nelinkertainen riski sairastua myöhemmällä iällä dementiaan. Tätä suurempi alttius dementiaan on heillä, jotka ovat juoneet itsensä vuoden aikana sammuksiin vähintään kaksi kertaa.
Kansanterveyslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Turun yliopiston tutkimuksessa kerättiin tiedot 554 suomalaiselta kaksoselta. He olivat vastanneet jo vuosina 1975 ja 1981 alkoholinkäyttöään koskeviin kyselyihin. Kun dementiatutkimus käynnistyi vuonna 1999, kaksoset olivat yli 65-vuotiaita ja keskimäärin 75-vuotiaita.
Maiden väliset erot käyvät ilmi Rikosseuraamusviraston tuoreesta tutkimuksesta, jossa on vertailtu yhdeksän maan vankeinhoidon tilaa.
Myös tutkintavankeusajat ovat Suomessa pitkiä. Tutkintavankeus kestää täällä kolmisen kuukautta, mutta esimerkiksi Ruotsissa vain noin kuukauden.
Vankila-aika on lukujen valossa Suomessa ankeampi kuin muissa Pohjoismaissa: vankilat ovat ahtaita, henkilökuntaa vähän ja sellien minimikoko pieni.
Erikoissuunnittelija Kimmo Hypénin mukaan Suomi on ajautunut vankeinhoidossa kauas pohjoismaisesta tasosta.
Teksti: Rolf Haugaard Nielsen
Artikkelissa kerrotaan myös siitä, kuinka kannabiksen väitetyistä haitoista on kiistaa tutkijoiden keskuudessa. Lopussa kerrotaan yhdysvaltalaisten tutkijoiden tutkimusmateriaalin puutteesta, kuinka siellä laillisesti tuotettu kannabis sisältää vähemmän tehoaineita ja sopii siksi tutkimukseen huonommin kuin kaduilla huumeena myytävä.
Tutkijaryhmän mukaan muistiongelmien, masentumisen ja ahdistumisen syynä on juuri aivoturson alueen solujen vajavainen kasvu. Muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu aivoturson solujen lisääntymisen vähentävän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.
Päinvastoin kuin marihuana, muut vapaa-ajan huumeet, kuten alkoholi, nikotiini, kokaiini ja heroiini, vähentävät uusien aivosolujen tuotantoa.
- Johtopäätös on, että marihuanan polttaminen on hyvä asia, ryhmää johtanut Xia Zhang kertoi uutistoimisto AFP:lle.
Hänen mukaansa marihuana saattaa parhaimmassa tapauksessa syrjäyttää prozacin johtavan mielialalääkkeenä.
Toistaiseksi marihuanan hyödyt aivosolujen tuotannossa on kuitenkin todistettu vasta rottakokeissa ja niissäkin HU210:lla, joka on sata kertaa vahvempaa kuin marihuanan aktiivinen aineosa tetrahydrokannabinoli (THC).
Tutkijaryhmän mukaan muistiongelmien, masentumisen ja ahdistumisen syynä on juuri aivoturson alueen solujen vajavainen kasvu. Muissa viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu aivoturson solujen lisääntymisen vähentävän ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.
Päinvastoin kuin marihuana, muut vapaa-ajan huumeet, kuten alkoholi, nikotiini, kokaiini ja heroiini, vähentävät uusien aivosolujen tuotantoa.
- Johtopäätös on, että marihuanan polttaminen on hyvä asia, ryhmää johtanut Xia Zhang kertoi uutistoimisto AFP:lle.
Hänen mukaansa marihuana saattaa parhaimmassa tapauksessa syrjäyttää prozacin johtavan mielialalääkkeenä.
Toistaiseksi marihuanan hyödyt aivosolujen tuotannossa on kuitenkin todistettu vasta rottakokeissa ja niissäkin HU210:lla, joka on sata kertaa vahvempaa kuin marihuanan aktiivinen aineosa tetrahydrokannabinoli (THC).
Maiden väliset erot käyvät ilmi Rikosseuraamusviraston tuoreesta tutkimuksesta, jossa on vertailtu yhdeksän maan vankeinhoidon tilaa.
Myös tutkintavankeusajat ovat Suomessa pitkiä. Tutkintavankeus kestää täällä kolmisen kuukautta, mutta esimerkiksi Ruotsissa vain noin kuukauden.
Vankila-aika on lukujen valossa Suomessa ankeampi kuin muissa Pohjoismaissa: vankilat ovat ahtaita, henkilökuntaa vähän ja sellien minimikoko pieni.
Erikoissuunnittelija Kimmo Hypénin mukaan Suomi on ajautunut vankeinhoidossa kauas pohjoismaisesta tasosta.
Poliisin tehostetulla paikallisella huumevalvonnalla pystytään hillitsemään huumemarkkinoita ja parantamaan asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Myönteisiin tuloksiin asuinalueiden rauhoittamisessa päästään etenkin silloin, kun valvonta tehdään yhteistyössä alueen asukkaiden ja muiden viranomaisten kanssa. Tämä selviää Poliisiammattikorkeakoulun julkaisemasta tutkimuksesta Poliisin huumevalvontaprojekti pääkaupunkiseudulla – seurantatutkimus.
Usein poliisitoiminta on kuitenkin lyhytjänteistä ja liian tulosorientoitunutta, jolloin asukkaiden toiveet jäävät huomiotta. Lisäksi monet tekijät vaikeuttavat yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Huumeiden käyttö ja kauppa eivät ole pääkaupunkiseudulla kovin näkyvää, mutta muutamissa taloyhtiöissä ja kaupunginosissa on kärsitty vakavista ongelmista. Häiriöstä ja turvattomuudesta joutuvat kärsimään erityisesti ne, jotka asuvat sellaisessa talossa tai rappukäytävässä, joissa käydään vilkasta huumekauppaa.
Huumevalvontaprojekti toteutettiin vuosina 1999–2001 Helsingin, Espoon, Vantaan ja Järvenpään kihlakuntien poliisilaitosten sekä keskusrikospoliisin ja liikkuvan poliisin yhteistyönä. Erityisiksi kohdealueiksi valittiin muutamia kaupunginosia, joissa pyrittiin tyrehdyttämään asunnoissa tapahtuvaa huumeiden myyntiä sekä vähentämään huumekaupasta aiheutuvaa häiriötä, oheisrikollisuutta ja turvattomuutta. Tämän lisäksi suoritettiin tehostettua ravintola- ja katuvalvontaa.
Perinteisen huumevalvonnan lisäksi projektissa oli olennaista löytää uusia työmuotoja ja tehdä avauksia yhteistyöverkoston luomiseksi muun muassa sosiaali- ja terveysviranomaisten sekä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Huumevalvontaprojektia on jatkettu muunneltuna toimintamuotona vielä vuoden 2001 jälkeenkin.
Tutkimushankkeessa havainnoitiin poliisitoimintaa huumevalvontaprojektin aikana ja seurattiin kiinniotettujen kuulusteluja. Lisäksi haastateltiin huumevalvontaprojektin kohteena olleiden taloyhtiöiden asukkaita, poliisimiehiä ja muita viranomaisia, sekä arvioitiin rikollisuudessa tapahtuneita muutoksia poliisin rikosilmoitusrekisterin tietojen avulla.
Asukashaastatteluissa kävi ilmi, että huumeiden aiheuttamat erilaiset häiriöt olivat tulleet yhä näkyvämmiksi viime vuosina. Asukkaat asettivat toiveita erityisesti poliisiviranomaisille ongelman ratkaisemiseksi. Poliisin käynnit ”huumeluukuissa” olivat kuitenkin pistemäisiä ja nopeita, ja ongelmat palautuivat pian entiselleen. Tehoiskujen yhteydessä poliisimiehet suhtautuivat yleensä välinpitämättömästi asukkaiden keskusteluyrityksiin. Asukkaiden näkökulmasta turvallisuutta olisi lisännyt erityisesti tiivis vuorovaikutus poliisin ja asukkaiden välillä. Paradoksaalisesti poliisi oli itse luonut kysyntää juuri poliisitoimille ongelmien ratkaisijana, mutta ei lopulta pystynytkään kovin hyvin vastaamaan asukkaiden turvallisuusvaateisiin huumevalvontaprojektinkaan keinoin.
Tutkimuksen mukaan tehostetulla huumekontrollilla oli markkinoita hillitsevää vaikutusta. Markkinat piiloutuvat entistä syvemmälle maan alle. Huumausainemarkkinat ovat kuitenkin joustavia ja kiinni saatujen huumausainekauppiaitten tilalle tulee pian uusia yrittäjiä. Huumevalvontaprojektin vaikutuksia oheisrikollisuuteen oli tutkimuksen keinoin vaikea arvioida, koska rikollisuuden tasoon vaikuttavat muutkin seikat kuin tehostetut poliisitoimet.
Poliisin huumevalvontaprojektin kohteena oli etupäässä monenlaisista ongelmista kärsiviä huono-osaisia huumeidenkäyttäjiä ja pikkumyyjiä. Monet käyttäjät kärsivät terveysongelmista ja sotkuiset ja rikotut asunnot kertoivat haltijansa puutteellisesta elämänhallinnasta. Useat näistä henkilöistä olisivat tarvinneet monipuolista terveydellistä ja sosiaalista tukea elämän tasapainottamiseksi. Pitkäaikaisiin vaikutuksiin huumeongelman hillitsemisessä päästäänkin vain jos viranomaistoimiin kytketään sosiaali- ja terveydenhuollollisia tukitoimia.
Poliisitoiminta oli tutkimuksen mukaan usein töykeää ja huumeidenkäyttäjiä leimaavaa. Poliisin toimien kohteeksi joutuminen saattoikin syventää yhteiskuntavastaisuutta. Tavattujen huumeidenkäyttäjien hoidon tarvetta ei arvioitu eikä heille juurikaan neuvottu, miten he voisivat saada asianmukaista sosiaalista tukea ja terveydenhoitoa. Projektin tavoitteena oli parantaa yhteistyömuotoja sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa, mutta tämä ei tutkimuksen mukaan toteutunut tyydyttävästi. Monissa tapauksissa hoidon ja tuen tarjoamista huumausainerikoksesta epäillyille ei edes koettu mielekkääksi; vallalla oli eräänlainen hoitopessimismi. Suuri osa haastatelluista poliisihenkilöstä koki, etteivät huumeiden käyttäjät hyötyisi hoidosta, eikä heiltä löytyisi aitoa hoitomotivaatioita. Yhteistyötä vaikeutti sosiaali- ja terveyspuolen vaikea taloudellinen tilanne ja suhteellisen kankea byrokratia.
Lisätietoja tutkimuksesta antaa Aarne Kinnunen, puh. 050 5911 895
Julkaisun tiedot
Aarne Kinnunen & Riikka Perälä & Tarja Tuttavainen-Levanoja
POLIISIN HUUMEVALVONTAPROJEKTI PÄÄKAUPUNKISEUDULLA (2005)
Seurantatutkimus
ISBN 951-815-073-7
Hinta 13,89 / 15 € (sis. alv. 8 %)
Julkaisun tilaukset
puh. (09) 8388 3462
julkaisut@pakk.poliisi.fi
- Se oli ulkopuolisen vaikutelma, että kun huumeiden käyttäjien kanssa ollaan tekemisissä ei olla kovin ystävällisiä. Usein käyttäjät olivat huonossa kunnossa terveydellisesti ja mielenterveydellisesti. Tuntui, ettei ole kovin hedelmällistä, että vielä yhdeltä suunnalta tulee kielteistä palautetta, sanoo tutkija Aarne Kinnunen.
Tutkimus osoittaa, että paikallisella huumevalvonnalla pystytään hillitsemään huumemarkkinoita ja parantamaan asukkaiden turvallisuudentunnetta. Parhaisiin tuloksiin päästään, jos valvontaa tehdään yhdessä alueen asukkaiden ja muiden viranomaisten kanssa. Poliisin toiminta on kuitenkin usein liian lyhytjänteistä ja nopeisiin tuloksiin tähtäävää.
Yhteistyö sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tökki projektiaikana muun muassa siksi, etteivät poliisit uskoneet käyttäjien hyötyvän hoidosta tai olevan aidosti motivoituneita siihen. Yhteistyötä vaikeutti myös sosiaali- ja terveyspuolen vaikea taloudellinen tilanne ja varsin kankea byrokratia.
Hoidon sijasta poliisit yrittivät ojentaa käyttäjiä tiukalla kurinpidolla. Kinnusen mukaan poliisit tuntuivat kannattavan käyttäjien "näpäyttämistä", koska he pitivät rangaistuksia huumerikoksista liian pieninä ja valvontakeinoja muutenkin toimimattomina. Poliiseja ärsytti törmätä yhä uudestaan samoihin pikkurikollisiin, jotka rahoittivat rikoksilla huumeiden käyttöään.
Paikalliset poliisilaitokset, keskusrikospoliisi ja liikkuva poliisi harjoittivat tehostettua huumevalvontaa ongelmalähiöissä Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Järvenpäässä.
Tutkijat haastattelivat poliisien lisäksi paikallisia asukkaita, jotka kertoivat huumeiden aiheuttamien häiriöiden tulleen entistä näkyvämmiksi. Ongelmat keskittyivät joihinkin taloihin, joissa käytiin vilkasta huumekauppaa.
Poliisin tehovalvonta hillitsi ongelmia, mutta ei poistanut niitä. Asukkaiden mukaan poliisien käynnit "huumeluukuissa" olivat yksittäisiä ja nopeita. Ongelmat palautuivat niiden jälkeen pian ennalleen.
Tehovalvonta johti siihen, että näkyvä rikollisuus väheni ja painui entistä enemmän maan alle. Huumerikollisuuden kitkeminen jäi kuitenkin haaveeksi.
- Huumausainemarkkinat ovat joustavia ja kiinni saatujen kauppiaitten tilalle tulee pian uusia yrittäjiä, sanovat tutkijat.
Mielenkiinnon kohteena on esimerkiksi se, kuka kertoi markkinointitavasta kuluttajille suunnattuihin tiedotusvälineisiin. Oliko tuo taho mahdollisesti lääketehtaan bulvaani.
Reseptilääkkeiden markkinointi ja mainonta ilmoituksin suoraan kuluttajille on lain mukaan kiellettyä. Reseptilääkkeitä saa markkinoida vain lääkäreille.
Bayerin erektiolääkkeen Rahat takaisin -kampanja oli alunperin suunnattu lääkäreille. Viestintäpäällikkö Mervi Pänkäläisen mukaan lääkäreille lähetettiin tiedotteita suoraan ja ilmoituksia oli Suomen Lääkärilehdessä sekä Mediuutisissa, jota lukevat terveydenhuollon ammattilaiset ja kuntapäättäjät. Viime viikolla kampanjasta alkoivat kertoivat jo kuluttajille menevät tiedotusvälineet uutisissa.
Lääketeollisuus ry:n lääkemarkkinoinnin valvontakunnan sihteeri Tiina Aitlahti sanoo, että lääkärin osoittaminen lääkefirman bulvaaniksi on erittäin vaikea asia. Jos esimerkiksi lääketehtaan käyttämä mediatoimisto markkinoi reseptilääkettä suoraan kuluttajille, se ei ole lainmukaista.
Käytännössä lääketehtaita edustavat mediatoimistot viestivät hyvin yleisesti lääkkeistä tiedotusvälineille, jotka oman harkintansa mukaan kiinnostuvat informaatiosta tai eivät.
Viisikymppinen ehdokas olisi Aku Ankka Jaguarin ratissa
Matti-kossulla ja Marilynilla vauhtia Vanhasen kampanjaan
Raittiin Vanhasen vaalilause vihreä tuuli sai tienvarsien muoviriekaleiden jälkeen uuden sisällön aluksen baaritiskeillä.
Vihreä tuuli onkin viinapaukku. Tömpsy rakennetaan Koskenkorva vodkasta, tonic-vedestä, omenamenusta ja spritestä. Hinta 4,90 euroa.
Alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja alkoholimyrkytyksiin kuoli viime vuonna ennätyksellisen paljon suomalaisia. Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan joka kolmannen keski-iässä kuolleen miehen vei viina.
Vuonna 2003 alkoholiin kuoli 1 560 suomalaista. Viime vuonna kuoli 1 860 ihmistä eli 300 enemmän. Luvussa on kasvua 20 prosenttia.
Työikäisten alkoholikuolemien määrä on kasvanut koko ajan viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana.
Kaikista alkoholikuolemista kolmannes aiheutui myrkytyksistä ja loput johtuivat alkoholin liikakäyttöön liittyvistä sairastumisista, kuten maksa- ja sydänsairauksista. Alkoholikuolemien äkillisen nousun syitä ei ole vielä selvitetty.
Työikäisten miesten yleisin kuolinsyy on edelleen sepelvaltimotauti ja työikäisten naisten rintasyöpä.
Huumeiden käytöllä on tutkimuksen mukaan selkeä yhteys alkoholin kulutukseen, vaikka niistä on totuttu puhumaan erillisinä ilmiöinä. Huumeiden kokeilu ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat selvästi yleisintä alkoholia eniten juovilla.
- Alkoholin suurkuluttajista lähes joka kolmas on joskus käyttänyt huumausaineita, ja lääkkeiden väärinkäyttökin on tuttua melkein 15 prosentille heistä, Stakesin päihdetutkimusta tehneet erikoistutkijat Pekka Hakkarainen ja Leena Metso kertovat.
Miesten osuus huumeita käyttävistä vastaajista on odotetusti naisia suurempi. Useita eri huumeita käyttäneistä peräti kaksi kolmasosaa on miehiä.
Kannabiksen käyttäjät puolestaan ovat tyypillisimmin nuorinta väkeä. Lähes puolet ryhmästä on opiskelijoita tai koululaisia.
- Nuorten kaupunkimaisissa elämäntavoissa kannabiksen käyttö limittyy tiheän ravintoloissa käynnin ja humalahakuisten juomatapojen ilmentämään irrotteluun ja bailaamiseen. Irrallisuus perheen ja työelämän kaltaisista sidoksista edistää heittäytymistä näihin kaupunkikulttuurin rientoihin. Humalatila ehkä laskee kynnystä omakohtaisiin huumekokeiluihin, tutkijat pohtivat.
He hämmästelevät sitä, että humalajuominen on tavallisinta kannabiksen käyttäjille. Tutkimuksen mukaan vain pieni osa kannabiksen käyttäjistä pidättäytyy humalajuomisesta, vaikka käyttäjien puheessa kuulee usein muuta.
Valtakunnallinen ehkäisevän päihdetyön viikko alkaa huomenna.
Turun kaupungin terveystoimen ylläpitämän Terveyden edistämisen yksikön päihdeneuvoja Satu Hildén on tehnyt kauan töitä päihteitä käyttävien nuorten parissa. Hän on huolestuneena seurannut alaikäisten lisääntynyttä päihteiden käyttöä.
- Kahden, kolmen vuoden sisällä on tapahtunut selkeä muutos. Käyttö aloitetaan yhä nuorempana. Nykyisin jo 11-vuotiaat nuoret kokeilevat tupakointia.
Vaikka tupakkaan suhtaudutaan usein vähätellen, Hildénin mukaan kyse on vakavasta kokeilusta.
- Porttiteoria pätee. En tunne yhtään alkoholiongelmaista nuorta, joka ei myös tupakoi. Kaikki alkaa yleensä aina tupakasta. Sen jälkeen kynnys kokeilla muita päihteitä on matalampi, Satu Hildén muistuttaa.
(Tietolaatikossa Turun Sanomat kertoo 10 000 ihmisen kuolevan vuosittain päihteisiin, joista 5000 suoraan tupakan aiheuttamiin sairauksiin. Näille ei sytytetä muistokynttilöitä. Lisäksi YLE:n uutisten mukaan 26.10 Suomessa kuollaan huumeisiin nuorempina kuin muissa maissa.)
Huumeiden viihdekäyttö on juurtunut niin vahvasti etenkin suurissa kaupungeissa asuvien 20-29-vuotiaiden yökerhoelämään ja juhlimiseen, että se kulkeutuu heidän mukanaan myös lomakohteisiin, kuten Lapin hiihtokeskuksiin kevään hiihtokauden aikaan.
Näin arvioi nuorisotutkimuksen verkoston tutkija, tohtori Mikko Salasuo, jonka mukaan kolmasosa nuorista aikuisista koko Suomessa on joko kokeillut tai käyttää satunnaisesti kannabista ja vajaat kymmenen prosenttia ekstaasia, kokaiinia ja amfetamiinia vapaa-aikanaan.
"Tutkimus saattaisi osoittaa, että isoissa kaupungeissa käyttäjien määrä vaihtelee 30:n ja 50 prosentin välillä", Salasuo sanoo.
Hän puhuu tänään keskiviikkona Rovaniemellä Barentsin alueen neljännessä huumetyökonferenssissa huumeiden viihdekäytön ennaltaehkäisemisestä.
Venäläiset asiantuntijat kertoivat tiistaina alkaneessa konferenssissa, että Murmanskissa heroiinin korvaava synteettinen trimetyylifentanyyli on kasvava ongelma.
Murmanskissa käytetään huumeisiin jo noin 14 miljoonaa euroa vuodessa.
Murmanskin huumehoitolassa käy vuosittain noin 60 000 ihmistä, ja noin 5000:ta huumeiden sekakäyttäjää hoidetaan hoitolan 130 paikan vuodeosastolla.
Venäjän heroiiniongelma ei ole kuitenkaan levinnyt Murmanskin alueelta Lappiin, sanoo keskusrikospoliisin pohjoisen osaston rikosylitarkastaja Leila Melander.
Syy on Melanderin mukaan sama kuin muuallakin Suomessa eli Subutex-lääkkeen muodossa oleva buprenorfiini-valmiste, joka on korvannut heroiinin.
"Subutex on levinnyt jo kaikkiin Suomen lääneihin, ja jos sen saanti vaikeutuisi, se saattaisi luoda Suomeen voimakkaan heroiinin kysynnän", Melander sanoo.
Suurin osa huumeista tulee Lappiin Etelä-Suomesta, vähäisempi osa Ruotsista Tornion kautta, Venäjältä vähän.
Huumeongelma Lapissa alkoi 1970-luvulla, kun väki lähti työn perässä Etelä-Ruotsiin, ja yhteydet syntyivät Tukholman seudulle, jossa huumeet olivat jo tavallinen asia.
Huumekonferenssissa Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän viranomaiset ja asiantuntijat pyrkivät tehostamaan huumeiden vastaista toimintaa parantamalla tiedottamista ja esittelemällä uusia käytäntöjä huumetyön vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Konferenssi päättyy torstaina.
Poliisi törmäsi tavanomaista isompaan viljelmään Turussa Kiikun kaupunginosassa huhtikuussa. Tapaus paljastui, kun taloyhtiön isännöitsijä oli haistanut voimakasta katkua kerrostaloasunnosta.
Asunto oli hankittu pelkästään viljelykäyttöön, eikä siellä asunut kukaan. Huoneistosta löytyi yli 20 cannabis sativa -kasvia ja lähes 80 kasvin alkua sekä lämpölamppuja ja pimennysverhoja. Valmiista kasveista sai huumausainetta eli kannabista reilut puoli kiloa.
Vuonna 1979 syntynyt mies tunnusti tekonsa ja myönsi käyttäneensä kannabista päivittäin. Hänet tuomittiin huumausainerikoksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, pahoinpitelystä, lievästä pahoinpitelystä ja varkaudesta viideksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Se muunnettiin 150 tunniksi yhdyskuntapalvelua.
Koululaisten kesken kauppaa on tehty myös kouluaikana ja kannabista poltettu tupakkarouheen mukana jopa välitunneilla.
Rikosylikomisario Aulis Ahon mukaan toimintaa on harjoitettu useammassa kuin yhdessä kuopiolaiskoulussa. Yli 15-vuotiaitten osalta asia on siirtynyt tai siirtymässä syyteharkintaan.
Lauantain vastaisena yönä sattunut onnettomuus aiheutti räjähdysvaaran, kun 19 000 litraa bensiiniä valui maahan rekan kaaduttua.
Henkilöauton kuljettajaa epäillään tässä vaiheessa törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Alkoholin osuudesta saadaan varmistus verikokeen jälkeen.
Turma sattui, kun vuonna 1976 syntynyt virolaismies ajoi stop-merkin takaa nelostielle lähellä Joutsan keskustaa. Auto törmäsi pohjoisen suuntaan ajavaan rekkaan.
Törmäyksen jälkeen rekka kaatui kyljelleen. Ajoneuvoyhdistelmässä oli kaikkiaan noin 50 000 litraa bensiiniä ja kevyttä polttoöljyä. Rekan nuppi jäi pystyyn ja kuljettaja säilyi vammoitta.
Maantien ja maaperän puhdistustöiden vuoksi liikenne oli onnettomuuspaikalla poikki toista vuorokautta. Tieosuus avattiin liikenteelle aamuneljän jälkeen sunnuntaina.
Virolaismies kuljetettiin sairaalahoitoon, mutta hän ei loukkaantunut vakavasti.
Mies on ollut Joutsassa rakennustöissä.
Halme tuomittiin viime vuoden tammikuussa neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä päiväsakkoihin rikoksista, jotka tulivat ilmi kesällä 2003 tapahtuneen humalaisen ammuskeluepisodin vuoksi.
Halme syyllistyi muun muassa ampuma-aserikokseen, salakuljetukseen ja huumausaineen käyttörikokseen.
Hovioikeudessa Halme vaati, että syytteet dopingaineiden salakuljetuksesta ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä pitää hylätä kokonaan.
Hän vaati tuomionsa muuttamista sakoiksi. Hovioikeus ei myöntynyt kansanedustajan vaatimuksiin.
Ehdollisen rangaistuksen koeaika päättyi kesäkuun lopussa.
Käräjäoikeus tuomitsi kansanedustaja Tony Halmeen (ps) viime vuoden tammikuussa paljon huomiota herättäneestä ampumisjutusta neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Halme sai tuomion salakuljetuksesta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä, ampuma-aserikoksesta, aseen varomattomasta käsittelystä ja huumausaineen käyttörikoksesta.
Hovioikeudessa Halme vaati, että syytteet dopingaineiden salakuljetuksesta ja laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä pitää hylätä kokonaan. Hän vaati tuomionsa muuttamista sakoiksi. Hovioikeus ei myöntynyt kansanedustajan vaatimuksiin.
Korkein oikeus ei myöntänyt Halmeelle lainkaan valituslupaa.
Suunnilleen kahdeksan kuorma-autonkuljettajaa sadasta kärsii niin vakavasta uniapneasta, että heidän väsymyksensä voi olla vaaraksi liikenteelle. Uniapneasta kärsivän yölepo jää huonoksi kuorsauksen ja unen katkeilun vuoksi.
Kuljettajaa väsyttävät monet muutkin tekijät kuin uniapnea ja muut nukkumishäiriöt.
Rekat ajavat öisin, jotta tavarat ehtisivät aamuksi asiakkaille. "Kuljettajan riski joutua väsymyksen takia onnettomuuteen on aamuyöllä jopa nelikymmenkertainen verrattuna aamupäivään", Partinen perustelee.
"Siis suhteutettuna liikennemääriin", tulee tarkennus.
Salibandyn kilpailu- ja kurinpitoryhmä rankaisi kannabiksen käytöstä kiinni jäänyttä SSV:n Tommi Aholaa puolen vuoden toimintakiellolla. Muissa lajeissa urheilija on selvinnyt huumekärystä tähän asti varoituksella.
"Salibandy on suuri ja nopeasti kasvava urheilulaji, jonka harrastajista puolet on alle 19-vuotiaita. Nuorten lajina meillä on vastuu, että suhtaudumme lieveilmiöihin tiukasti," Ahde perustelee tuomiota.
(Valaiseva esimerkki itsensä munanneen poliitikon (Matti Ahde jäi kiinni naispuolisten työntekijöiden seksuaalisesta ahdistelusta Veikkauksen johdossa toimiessaan) yrityksestä kohottaa omaa moraalista profiiliaan.)
Torstaina ratkaisunsa julkistanut hovioikeus tuomitsi Kiuruvedellä asuvan 20-vuotiaan miehen vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen kuolemantuottamuksesta, törkeästä rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ajokortitta ajosta. Ehdollisen tuomion ohessa hän joutuu suorittamaan yhdyskuntapalvelua 60 tuntia.
Iisalmen käräjäoikeus tuomitsi miehelle vuoden ja kahden kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen viime vuoden lokakuussa.
Mies ajoi keväällä 2004 aamuyöllä sauvakävelylenkillä olleen miehen päälle Vieremällä. Yliajon uhri kuoli lähes heti onnettomuuden jälkeen. Autoa kuljettanut mies oli 1,45 promillen humalassa.
Hovioikeuden mielestä autoa ajaneelle miehelle voidaan määrätä ehdollinen vankeustuomio, koska häntä ei ole aiemmin tuomittu.
Tuomion lieventämistä puoltaa hovioikeuden mukaan myös se, ettei mies ole syyllistynyt yliajon jälkeen uusiin rikoksiin. Hovioikeus otti tuomiota langettaessaan huomioon sen, että kuljettaja oli tekohetkellä 19-vuotias.
Testausmenetelmä toimii poliisin mukaan hyvin etenkin Suomessa eniten väärinkäytetyillä yhdisteillä, eli amfetamiinilla, kannabiksella, opiaateilla ja bentsodiatsepiinilla. Poliisin kannalta testilaitteen hyviä puolia ovat myös sen käyttämisen yksinkertaisuus, pieni koko ja se, että testaus voidaan suorittaa tien päällä.
Alkoholin jälkeen liikenteessä eniten aiheuttavat haittaa väärin käytetyt rauhoittaviin lääkkeisiin ja unilääkkeisiin kuuluvat bentsodiatsepiinit. Lisäksi alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö on yleistynyt.
Huumeiden vaikutuksen alaisten kuljettajien osuus liikenteessä on pitkällä aikavälillä lisääntynyt. Huumausaineiden vaikutuksen alaisia kuskeja on koko maassa keskimäärin 10 prosenttia kiinnijääneistä rattijuopoista. Pääkaupunkiseudulla vastaava luku on yli 20 prosenttia.
Tämänhetkisten tutkimustietojen perusteella ei ole mahdollista asettaa eri huumausaineille alkoholin promillerajojen tapaisia rajoja. Tämän vuoksi lakiin kirjattiin vuonna 2003 huumeiden osalta ehdoton nollaraja veressä. Huumausainepitoisuus määritetään aina verinäytteestä laboratoriotutkimuksessa. Pikatestilaitteita kehitetään
Poliisi osallistuu kansainväliseen hankkeeseen, jossa ovat mukana myös Norja, Belgia, Saksa, Espanja ja viisi Pohjois-Amerikan osavaltiota. Drugwipe-testausmenetelmä soveltuu Suomessa tyypillisesti käytettyjen huumausaineiden tunnistamiseen. Laitteella pystytään määrittämään samanaikaisesti viisi huumeaineryhmää eli kannabis, amfetamiini, metamfetamiini ja amfetamiinin sukulaishuumeet kuten kokaiini, opiaatit eli heroiini ja morfiini sekä bentsodiatsepiinit.
Laite on tyypillinen seulontalaite ja se on alkometrin tapaan tarkoitettu rattijuopumusvalvontaan. Laitteella ei pyritä mittaamaan erityisen alhaisia ainepitoisuuksia, mutta sen antaman tuloksen perusteella poliisi päättää kuljettajaan kohdistettavista mahdollisista jatkotoimenpiteistä.
Drugwipe-testauslaitteet hyväksyttiin poliisin valvontavälineeksi toukokuussa 2005 Kansanterveyslaitoksen huumelaboratorion asiantuntijalausunnon perusteella. Poliisin mukaan lausunto edustaa tämän alan kansainvälistä huippuosaamista.
Drugwipe-projekti jatkuu ja sen tuloksia esitellään seuraavan kerran tämän vuoden joulukuussa.
Varastettu auto, ei ajokorttia, kuljettaja huumausaineiden vaikutuksen alainen. Kaksi ihmistä kuoli ja yksi loukkaantui vakavasti kolmen henkilöauton liikenneonnettomuudessa Vantaalla viime viikolla.
- Valistus tepsii huonosti. Valvonta ei yksin riitä. Minulla ei ole ratkaisua siihen, miten huumekuljettajat saataisiin pois liikenteestä, Kansanterveyslaitoksen dosentti Timo Seppälä (LKT) myöntää.
Erilaisia tien varrella suoritettavia, poliisin käyttöön soveltuvia huumepikatestejä on kehitteillä ympäri maailmaa. Toistaiseksi nämä testit ovat käytössä vain tutkimusluontoisesti.
Timo Seppälän mukaan pikahuumetestit ovat osoittautuneet tehottomiksi. Verestä otettava testi on luotettava, mutta kallis.
- Verestä tehtävän testin hinta lienee lähempänä kahta sataa euroa kuin sataa euroa testiä kohden, hän arvelee.
- Tien päällä tehtävät pikatestit ovat vasta kehitteillä. Ne eivät ole varmoja. Joillekin yleisimmille huumeille voidaan saada toimivat pikatestit, ei kuitenkaan kaikille. Itse asiassa laboratoriotesteissäkään eivät aina näy kaikki huumeet, Timo Seppälä sanoo.
Poliisi ryhtyi testaamaan kuljettajien huumeidenkäyttöä sylkitesteillä vuosi sitten toukokuussa. Sylkinäyte otetaan kuljettajilta, joiden poliisi epäilee käyttäneen huumeita.
Pikatestin antama tulos varmistetaan myöhemmin verinäytteestä.
Huumetestin voi tehdä myös suusta otetusta sylkinäytteestä ja tulokset ovat yhtä luotettavia kuin virtsatestit, mutta kaikkien huumaavien aineiden osalta testaus ei kuitenkaan onnistu.
Ylikomisario Heikki Seppä sisäasiainministeriöstä on seurannut parikymmentä vuotta työkseen huumeiden käyttöä liikenteessä.
- 1980 luvun puolivälissä huumeiden käyttäjät olivat yksittäisiä harvinaisuuksia. Tällä hetkellä joka kymmenes rattijuoppo on huumetapaus.
- Pääkaupunkiseudulla joka neljäs tai viides kärähtänyt on huumetapaus. Pääkaupunkiseudun rattijuopoista yli 20 prosenttia on huumetapauksia, Heikki Seppä sanoo.
Sepän mukaan sekakäyttäjiä, viina- ja huumehoureessa liikenteessä ajelevia on vähemmän.
Ylikomisario Heikki Seppä sanoo, että poliisin tien päällä tekemistä pikahuumetesteistä on saatu myönteisiä kokemuksia. Hän myöntää, ettei testi ole aukoton. Se paljastaa vain tietyt huumeet. Sepän mukaan testaus on myös kallista.
- Yhden tien päällä tehtävän huumetestin hinnaksi tulee noin 20 euroa, hän laskee.
Perinteinen puhallustesti alkoholin havaitsemiseksi on huumepikatestin rinnalla lähes ilmaista. Testilaite tosin maksaa, mutta vaihdettavien kertakäyttöpillien hinnaksi tulee tuskin yhtä senttiäkään.
Kaksi ihmistä kuoli ja yksi loukkaantui vakavasti ja viisi lievemmin kolmen auton liikenneonnettomuudessa Vantaalla viime viikolla.
Poliisi pidätti kaksi lievästi loukkaantunutta onnettomuuden aiheuttaneessa autossa ollutta miestä, jotka olivat huumetokkurassa. Huumehörhöilyn lisäksi miehet olivat liikkeellä varastetulla autolla ilman ajokorttia.
Edellinen ei ole mitään ainutkertaista Suomessa. Vaikka alkoholi on edelleen yleisin rattijuopumuksen syy. Huumeiden käytön osuus liikenteessä on lisääntynyt selvästi.
Huume- ja lääkeainetutkimuksissa uni- ja rauhoittavat lääkeaineet, pääasiassa bentsodiatsepiinit, ovat tavallisin löydösryhmä, mutta varsinaiset huumeet alkavat olla lähes yhtä yleinen löydös. Huumetapausten kokonaismäärä poliisin pyytämissä päihdetutkimuksissa on kasvanut huomattavasti viimeisen 15 vuoden aikana. Yleisimmin löydetään amfetamiinia ja kannabista, toista tuhatta liikenteessä kiinnijäänyttä vuodessa.
Huumevaikutuksen alaisuus liikenteessä arvioidaan useimmiten lääkärin tekemän kliinisen testin tai poliisin keräämien tapahtumatietojen perusteella. Virtsasta ja verestä todettujen huumeiden ja niiden pitoisuuksien perusteella Kansanterveyslaitos antaa syyttäjäviranomaiselle lausunnon aineiden vaikutuksista ajokykyyn.
Suomessa tuli voimaan 1996 EU:n ajokorttidirektiivi, mikä mahdollistaa ajokortin myöntämis- tai uudistamiskiellon päihderiippuvaiselle henkilölle. (SP)
Verestä tehtävät testit ovat Seppälän mukaan luotettavia, mutta kalliita. Kaikkia huumeita ei tosin havaita niissäkään.
Poliisi alkoi valvoa huumeidenkäyttöä liikenteessä syljestä otettavilla pikatesteillä vuosi sitten toukokuussa. Poliisikin myöntää, että testit eivät ole aukottomia. Ylikomisario Heikki Seppä sanoo kuitenkin Uutispäivä Demarissa, että testeistä on saatu myönteisiä kokemuksia. Pikatestin tulos varmistetaan myöhemmin verinäytteestä.
Seppälän mukaan joillekin yleisimmille huumeille on mahdollista saada toimivat pikatestit, mutta ei kuitenkaan kaikille.
Seppälän mukaan verestä otettavat testit ovat luotettavia, mutta kalliita. Kaikkia huumeita ei tosin havaita laboratoriotesteissäkään.
Mielenterveysalan ammattilaiset ovat uuden haasteen edessä melko neuvottomia, koska nykyinen hoitojärjestelmä on rakennettu päihde- ja psyykenpotilaille erikseen.
Helsingin Sanomat selvitti mielenterveyspalveluiden tilannetta Helsingin seudulla alan ammattilaisille yhdentoista kunnan alueelle suunnatulla kyselyllä. Jopa kaksi kolmasosaa vastaajista nosti esiin vastauksissaan päihde- ja psyykeongelmien yhdistelmän, vaikka asiasta ei erikseen kysytty.
Perinteisillä terveydenhuollon keinoilla kaksoisdiagnoosipotilaita ei kyetä hoitamaan. Helsingin johtajapsykiatrin Tuula Saarelan mukaan tällaisten potilaiden hoito edellyttäisi uusia työtapoja ja uutta tietoa hoitomallien pohjaksi. Myös muiden potilaiden hoito vaikeutuu päihdepotilaiden aiheuttamien haasteiden takia.
Suurin potilasryhmä Helsingin seudulla ovat kuitenkin yhä masennuspotilaat. Depressio ei sinänsä ole lisääntynyt, mutta hoitoon hakeudutaan yhä herkemmin ja aikaisemmin.
Päihdeongelmiin liittyvät mielenterveysongelmat näkyvät yhä enemmän alueen terveyskeskusten päivystyksissä, psykiatrisissa päivystyksissä ja osastoilla.
Päihdeongelmaiset ovat turvallisuusriski niin työntekijöille kuin muillekin potilaille.
Etsinnän ja takavarikkojen yhteydessä poliisi sai luottamuksellisia tietoja lukuisista toimiston asiakkaista, vaikka heillä ei ollut mitään tekemistä tutkittavan rikoksen kanssa.
Ihmisoikeustuomioistuin ihmettelee erityisesti sitä, että kotietsintää ei valvonut esimerkiksi tuomioistuin. Suomi määrättin maksamaan etsinnän kohteeksi joutuneelle asianajajalle 2 500 euron korvaukset.
Oikeus- ja sisäministeriön työryhmän ehdotus poliisin oikeudesta tehdä rikoksia peitetoiminnassa sai lausuntokierroksella nihkeähkön vastaanoton.
Mahdollisuus miellytti poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen edustajia, mutta monet muut näkivät siinä enemmän riskejä kuin etuja.
Työryhmän toinen ajatus, mahdollisuus todistajan kuulemiseen nimettömänä tuomioistuimessa, jakoi myös mielipiteet. Idea innosti poliiseja mutta herätti epäilyjä muun muassa laillisuusvalvojissa ja käräjäoikeuksissa.
Rikosten teko peitetoiminnassa olisi mahdollista tuomioistuimen luvalla silloin, kun poliisi tutkii rikosta, josta enimmäisrangaistus on vähintään kymmenen vuotta vankeutta. Myös anonyymin todistelun käyttö edellyttäisi yhtä kovaa rikosta.
Osa lausunnonantajista kummeksuu poliisin oikeuksien jatkuvaa rukkailua pienin uudistuksin. Sosiaali- ja terveysministeriö ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio katsovat, että osauudistusten sijasta pitäisi tarkastella poliisin valtuuksiin liittyviä lakeja kokonaisuudessaan.
Myös Helsingin käräjäoikeus ihmettelee valtuuksien lisäämistä tipotellen.
Monet olivat huolissaan rikollisryhmiin soluttautuvien poliisien turvallisuudesta. Oikeuskansleri Paavo Nikula epäilee, että soluttautuminen on Suomen kokoisessa maassa hankalaa.
Uusien valtuuksien kannattajat eli lähinnä poliisin edustajat eivät hekään olleet yksinomaan tyytyväisiä työryhmän esitykseen. Esimerkiksi suojelupoliisi ja keskusrikospoliisi katsovat, että rikosten teko peitetoiminnassa olisi mahdollista liian harvoissa tilanteissa.
Keväällä annettu esitys kiersi lausuntokierroksella kesän aikana, jolloin siitä kertoi mielipiteensä nelisenkymmentä tahoa. Mietintö on tarkoitus jalostaa hallituksen esitykseksi tämän vuoden aikana.
Oikeus- ja sisäministeriön työryhmän ehdotus poliisin oikeudesta tehdä rikoksia peitetoiminnassa on saanut lausuntokierroksella nihkeähkön vastaanoton. Esitys miellytti poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen edustajia, mutta monet muut näkivät siinä enemmän riskejä kuin etuja.
Samalla tavoin mielipiteitä jakoi työryhmän toinen ehdotus eli mahdollisuus todistajan kuulemiseen nimettömänä tuomioistuimessa. Ajatusta vastustivat lukuisat tahot, muun muassa muutamat käräjäoikeudet, oikeusoppineet ja Suomen Lakimiesliitto.
Työryhmän esityksen läpimeno kasvattaisi jälleen poliisin valtuuksia, tosin vain tietyissä rajatuissa tilanteissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö kummeksui poliisin oikeuksien jatkuvaa rukkailua pienin uudistuksin ja kaipasi valtuuksien laajempaa tarkastelua.
Keväällä annettu mietintö on tarkoitus jalostaa hallituksen esitykseksi tämän vuoden aikana.
Kahden virkavapaalla olevan poliisin tekemisiä selvitellään Sodankylässä. Toisen poliisin epäillään antaneen perättömän lausunnon tilanteessa, jossa hänen asemansa oli todistajaan rinnastettavissa.
Jutun tutkinta on loppusuoralla Kemin poliisissa. Ellei perättömästä lausunnosta epäilty olisi virkavapaalla, nimismies Mika Launiala olisi joutunut tällaisessa tapauksessa harkitsemaan virasta pidättämistä.
Toinen poliisi on myös itse hakemallaan virkavapaalla. Hänen kohdallaan on paljastunut useita seikkoja, joiden perusteella harkitaan kurinpitomenettelyä.
Nyt kyseessä olevat poliisit eivät olleet epäiltynä muutama vuosi sitten, kun Sodankylän poliisissa oli laajamittaista liikehdintää ja virasta pidättämistä.
Lähes neljäsosa tehohoitojaksoista on alkoholin aiheuttamia, Mediuutiset kertoo kuopiolaistutkimukseen viitaten.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa KYS:ssa vuosina 2002 - 2003 tehdyn seurannan perusteella 17,5 prosenttia tehohoidosta johtui varmuudella alkoholin käytöstä ja 6,5 prosentissa yhteys oli todennäköinen.
Tutkimuksen seuranta-ajankohdan jälkeen viinan hinta on laskenut, joten tehohoidon tarpeen kytkös alkoholiin on todennäköisesti kasvanut edelleen, tutkimusta johtanut tehohoidon erikoislääkäri Ari Uusaro arvelee.
Viime vuonna tehohoidon kulut olivat KYS:ssä 8,1 miljoonaa euroa, joten esimerkiksi tästä summasta karkeasti pari miljoonaa euroa menisi tutkimustulosten perusteella alkoholista johtuvaan tehohoitoon.
Alkoholin osuutta potilaiden tehohoidon tarpeeseen Suomessa ei ole Mediuutisten mukaan aiemmin selvitetty näin laajasti. Tutkimus julkaistaan Acta Anaesthesiologica Scandinavica -lehden lokakuun numerossa.
Alkoholin suurkuluttajien ongelmat ovat entistä syvempiä ja vaativat pidempiä hoitojaksoja, arvioivat kuntien päihdeasioista vastaavat henkilöt tuoreessa päihdebarometrissa.
Tiistaina julkistettuun vuosittaiseen päihdebarometriin vastasi 114 kunnan päihdeasioista vastaava johtajaa ja järjestöjohtajaa.
Vastaajista 83 prosenttia näki päihteiden käytöstä johtuvien sairauksien kasvun merkittävänä ongelmana alueellaan.
- Vaikka päihdehuollon tarve kasvaa, lisää rahaa ei tule. Vaikutukset näkyvät hoidon tason laskuna ja jonojen pitenemisenä. On virheellistä katsoa päihdehuollon tilastoissa ainoastaan asiakasmääriä, kun sen lähtökohtana on, että otetaan vastaan se mitä pystytään, kritisoi suunnittelija Sami Peltovuoma.
- Asiakasmäärät tilastoidaan, mutta ne eivät kerro hoitoon jonottavien ja hoidontarpeessa olevien potilaiden määristä. Vastaajista 84 prosenttia arvioi päihteistä aiheutuvien kustannusten olevan erittäin merkittävä ongelma lastensuojelussa ja kustannusten ennakoitiin edelleen kasvavan. Vastaajat arvioivat ongelman vakavammaksi kuin edellisen vuoden aikana.
- Päihdepalvelut eivät tavoita kaikkia. A-klinikoiden ja katkaisuhoidon kynnys on liian korkea. Jonotus saattaa kestää kaksi viikkoa tai matka katkaisuun on sata kilometriä. Pitäisikö päihdetyötä tekevien jalkautua asiakkaiden luo, kun hoito ei selkeästi tavoita suurimmassa hädässä olevia, kysyy Peltovuoma.
- Työssäkäyvät päihdeongelmaiset hoidetaan suhteellisen hyvin, mutta suurkuluttajille ei palveluja ja hoitoa riitä. Syrjäytyneiden ja suurkuluttajien ryhmiä ei tavoiteta kyselytutkimuksilla eikä perinteisillä päihdepalveluilla.
Vastaajat olivat erityisen huolissaan entistä nuorempien alkoholinkäytöstä ja oluen vaihtumisesta väkeviin. Nuorten humalajuomisen oletetaan lisääntyvän ja ennakoivan entistä varhaisempaa syrjäytymiskehitystä.
Monien vastaajien mukaan nuorten päihdeongelmia lisäävät vanhempien välinpitämättömyys ja alaikäisten alkoholin helppo saatavuus sekä alkoholimainonta.
Erityisesti järjestöjohtajat nostivat huolenaiheiksi myös nuorten käyttäytymishäiriöt ja keskinäisen väkivallan.
- Positiivista kehitystäkin löytyy. Mini-intervention käyttöä on lisätty suunnitelmallisesti ja selkeimmin se näkyy työikäisen väestön hoitoonohjauksessa, sanoo Peltovuoma.
Huumeongelmaisten hoidon resurssit ovat selkeästi parantuneet aikaisempiin vuosiin verrattuna. 62 prosenttia vastaajista piti hoitoa tarpeeseen nähden riittävänä.
Myös huumeiden käyttäjien terveysneuvonta nähtiin useimmiten riittäväksi. Kuntajohtajat arvioivat selvästi huumehoitojen riittävyyden paremmaksi kuin järjestöjohtajat.
Suhtautuminen ankarien lakien merkitykseen huumeongelmien ehkäisyn keinona on muuttunut selvästi kahden vuoden aikana. Osa vastaajista koki niiden vain syventävän ongelmia. Tulevaisuuden uhkia huumetilanteeseen ovat kuitenkin huumeiden käytön arkipäiväistyminen ja edelleen kasvussa olevien käyttäjien määrä.
Hovioikeus piti voimassa miesten tammikuussa Hyvinkään käräjäoikeudesta saamat ehdolliset vankeusrangaistukset ja siemenkaupalla ansaittujen 40 000 euron menettämisen.
Miehet kaupittelivat kannabissiemeniä perustamansa Scandinavian Seeds -nimisen yrityksen kotisivujen kautta. Lähinnä Hollannista hankitut siemenet toimitettiin asiakkaille postitse Suomeen sekä eri puolille Eurooppaa ja Yhdysvaltoja.
Miehet kertoivat myyneensä siemeniä avoimesti, koska luulivat sen olevan sallittua.
Oikeuden mukaan kyse oli huumausainerikoksen edistämisestä.
Lääketehtaiden hoitohenkilökunnalle kustantamien koulutusten, matkojen ja tarjoilujen käytännöt ovat yhä moninaisia.
Helsingin kaupungin lääkärit eivät saa lainkaan ottaa suoraan lääkeyrityksiltä matkoja vastaan.
Sairaanhoitopiireissä taas johto velvoittaa potilastyössä olevat lääkärit kierrättämään kaikki matkakutsut johdon kautta. Silti matkoja ja tilaisuuksia on yhä paljon.
Perjantaina päättyneessä seminaarissa Saariselällä sairaanhoitopiirien johdon ja sosiaali- ja terveysministeriön seminaarin ruokailut tarjosi lääkealan yritys Orion Pharma. Seminaariin osallistui noin 50 johtavaa terveyspäättäjää eri puolilta maata.
Sairaanhoitopiirien johdon syysseminaari järjestettiin nyt yhdeksättä kertaa. Takavuosina Orion huolehti myös matka- ja majoituskuluista. Tätä nykyä sairaanhoitopiirit maksavat omien edustajiensa matkat ja hotellihuoneet.
"Maksamme vain ruokailut. Sen kummempia illanviettoja ei ole", Orion Pharman sairaalamyyntipäällikkö Jaakko Lehtonen korostaa.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä puhui Saariselällä sairaanhoitopiirien johdon seminaarissa palvelurakenteen uudistuksista. Hyssälä ei ota kantaa siihen, onko sopivaa, että sairaanhoitopiirien johto nauttii tarjoiluista, jos se päättää tavallisten sairaalalääkäreiden koulutusmatkoista.
"Siihen en osaa ottaa kantaa. Kustansin siellä itse ruokailuni. Muuten otin kaksi kuppia kahvia ja keksin."
Lassilan tilan mailla Tuusulassa kurkottaa kohti aurinkoa parin hehtaarin verran Finola-lajikkeen siemenhamppua. Lehtikuvio ja tuoksu ovat samat kuin THC-pitoisissa lajikkeissa, mutta pössyttely-yritykset ovat turhia. Ruoka-aineeksi käytettävän hampun tetrahydrokannabinolipitoisuus on niin alhainen, ettei sillä saa päätä sekaisin, mutta mahan täyteen.
"Ideanani on tuottaa kotimaisia valkuaiskasveja. Kasvissyöjille ei tarvitsisi tuoda ravintoa Etelä-Amerikasta saakka, kun lähellä tuotetuilla kasveillakin pärjäisi", tilan nuori isäntä Jukka Lassila perustelee ryhtymistään hampunviljelijäksi.
Hampun lisäksi ennakkoluuloton luomuviljelijä kasvattaa härkäpapua, hernettä, unikkoa, makealupiinia, spelttiä, sinappia, auringonkukkaa ja tavallisia viljoja.
Hampusta on soijankin päihittäjäksi. Sen siemenet sisältävät arvokkaita omega-6- ja omega-3-rasvahappoja. Lisäksi hampunsiemenissä on merkittäviä määriä kaikkia pariakymmentä aminohappoa.
Jukka Lassila sanoo myös pitävänsä hampun mausta. "Meillä siitä on tehty hamppumaitoa, jota sitten on pistetty laatikkoruokiin. Hamppumaito saostaa laatikot kananmunan tapaan. Hefuakin on tehty jonkin verran, ja leivontaan on käytetty siemenmurskaa", Lassila kertoo.
Uusi kasvi vaatii uusia nimiä: Lassilan mainitsema hefu on tofun kaltaista tuorejuustoa.
Maailmalla hampun ruokaviljely on mittavaa. Esimerkiksi Kanadassa markkinoilla on niin hamppujäätelöä, -jauhoa, -sipsejä kuin -makeisiakin. Suomessa kaupallisia viljelijöitä on toistaiseksi vain kourallinen.
Finola-hamput on jalostettu 2000-luvun alussa hallankestävästä siperialaisesta kannasta. Aivan uusia Cannabis sativan taimet eivät suomalaismaisemissa silti ole. Tutkimustulosten mukaan hamppua on viljelty Suomessa selvästi pidempään kuin pellavaa.
"Huipussaan viljely oli 1800-luvun loppupuolella. Vielä 1950-luvulla sitä viljeltiin vähän, mutta sitten Yhdysvalloista lähtenyt hampun vastainen politiikka teki viljelyn mahdottomaksi, eikä perinteisiä kuitukasveja osattu arvostaa keinokuitujen rinnalla", Lassila kertoo.
Hänen mukaansa hampun viljelyhistoriaa on pyritty häivyttämään. Esimerkiksi laskiaishuudosta "pitkiä pellavia, hyviä hamppuja" on loppuosa pikkuhiljaa pudonnut pois.
Hamppua on entisaikaan käytetty pääasiassa kuituna, viitanneepa kangas-sanakin hamppuun. Kuituviljelyyn on omat hamppulajinsa.
Luomuviljelyyn hamput sopivat mainiosti. Torjunta-aineita ei tosin hampun viljelyssä muutenkaan vaadita, sillä kasvin tuottamat yhdisteet suojaavat sitä hyönteisiltä eivätkä rikkakasvit mahdu pellolle kasvun päästyä vauhtiin.
Ekologista elämäntapaa arvostavalle Lassilalle luonnonmukainen viljely oli selkeä valinta. Hän korostaa, miten tärkeää viljelyssä on hyödyntää luonnon omaa ravinnekiertoa sen sijaan, että typpi tuotaisiin pellolle fossiilisista polttoaineista valmistettuina keinolannoitteina.
"Me käytämme typensitojakasveja, minkä lisäksi pelloilla käytetään Tuusulanjärven kunnostuksesta tullutta hoitokalaa ja kompostoituja niittämisjätteitä."
Finola-nimistä kylmäpuristettua hampunsiemenöljyä myydään tällä hetkellä luontaistuoteliikkeissä. Tavallisista ruokakaupoista hampunsiementuotteita saa toistaiseksi etsiä turhaan.
Jukka Lassila arvelee, että hampputuotteiden yleistymiseen menee vielä kauan. Hän ei ole varma, olisiko markettihampun myyminen edes toivottavaa.
"Kuluttajille on edullisempaa ostaa siemeniä suoraan tiloilta tai ekokaupoista. Isot kauppaketjut vaativat isoja eriä ja asettavat viljelijän toiminnalle tiukat ehdot."
Jukka Lassila kertoo menestyneensä hampunviljelijänä kohtuullisesti. Tosin satomäärä vastasi viime vuonna suunnilleen sitä, mitä peltoon oli kylvetty. Tuolloin sateinen kasvukausi kohteli huonosti muitakin Lassilan viljelyksiä - pelto ei ole tehdas. Lassila sanoo ymmärtävänsä säiden vaihtelun, mutta maatalouspolitiikan ennustamattomuus tekee viljelijän elämästä epävarman.
Suoramyynti suo viljelijälle nykymaailmassa turvatumman ja samalla itsenäisemmän aseman. "Minulle on tärkeää se, että saan tehdä mitä itse haluan, enkä ole muiden käskyvallan alaisena", Lassila toteaa.
Hamppusato on valmis korjattavaksi ensimmäisten pakkasten aikaan. Sato on myös useiden lintujen mieleen, joten viljelijä saa olla tarkkana, että ehtii leikkuupuimureineen pellolle ennen siivekkäitä.
3,5 miljoonaa levyä myynyt HIM on lopullisen maailmanvalloituksen kynnyksellä. Miltä nyt tuntuu? Yhdistämme Walter de Campille ravintola Sea Horseen, jossa Ville Valolla on piikki auki.
"... Henkkahan asui siellä ja sanottiin, että siellä on Hendrixin aave vielä. Aitona suomalaisena miehenä ei usko ennen kuin näkee, ja nyt täytyy tästä eteenpäin sanoa, että ei usko ennen kuin haistaa. Studio oli tyhjä keskellä yötä ja mä kävelin viimeisenä hahmona ulos, niin yhtäkkiä tuli imelä kannabiksen tuoksu - ei mistään. Silloin mä päätin että Hendrixin haamu ei ollut mikään ektoplasma visuaalinen ilme vaan se on kannabiksen tuoksu. Eli mä olen kohdannut Hendrixin haamun ja siitä mä olen äärimmäisen ylpeä. Mä olen jopa hengittänyt sitä sisääni, eli mä olen osa Hendrixiä."
(Ville Valo puhuu Electric Lady Land -studiosta.)
Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehden tuoreessa numerossa 3/2005 keskeinen teema on vuoden 2004 alkoholimurros. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalainen huumekulttuuri versoo tiiviissä yhteydessä alkoholikulttuuriin, vaikka niistä usein puhutaankin ikään kuin täysin erillisinä asioina.
Stakes on tehnyt ankarassa suomalaisessa asenneilmastossa tärkeää työtä yrittäessään tarjota puolueetonta tietoa huumeiden käytöstä. Erityisen arvokasta on ollut pitkäjänteinen vertailukelpoisen tiedon kerääminen laajoina väestökyselyinä.
Niinpä lukija onkin kuin puulla päähän lyöty lukiessaan tämän uuden tutkimuksen löytöä, että kannabiksen polttajat juovat itsensä useimmiten humalaan. Lyhyen päänrapsutuksen jälkeen muistiin palautuu vanhoja lukuja, joiden mukaan alkoholin käyttäjät lasketaan maassamme sadoissa tuhansissa mutta kannabiksen käyttäjät korkeintaan kymmenissä tuhansissa. Mistä siis voi olla kysymys?
Mikään tiede tai tutkimus ei ole niin arvovapaata kuin tutkijat mielellään väittävät ja maallikot uskovat. Politiikka ja vallitseva mielipideilmasto vaikuttavat tutkimuskohteiden valintaan ja niiden hahmottamiseen. Tuskinpa millään yhteiskunnan alalla nämä paineet ovat kovempia kuin huumetutkimuksessa. Suomessa yksikin väärä lause tai pelkkä väärä termi on kirvoittanut julkiset mestauskirveet rankkaan kommentointiin.
Tätä politiikkaa heijastaa on alkoholi- ja huumetutkimuksen täydellinen erillisyys. Alkoholin käyttöä tutkitaan meillä suhteessa alkoholin käyttöön eli runsaasti ja runsaskätisesti. Tiedotusvälineet julkistavat tutkimustuloksina milloin mitäkin terveysvaikutuksia. Eikä tutkijoiden tarvitse salailla omia intohimojaan tutkimuskohteen suhteen. Eli kyllä maistuu!
Huumeiden kohdalla asiat ovat täysin päinvastoin: tutkimusta rajoittaa ankara sosiaalinen paine. Nyt kun tutkimuksessa ilmoitetaan kannabiksen käyttäjien juovan alkoholia eniten, herää kysymys siitä, kuka nimeää kenetkin minkäkin aineen käyttäjäksi. Olisivatko kaikki tutkimuksen kannabiksen käyttäjät nimenneet itsensä kannabiksen käyttäjiksi? Onko päivittäin alkoholia käyttävä mutta vain kerran viikossa pössöttelevä pössö vai alkoholisti?
Lisäksi kato eli 37% vastaamattomuus antaa ymmärtää, ettei tutkimus ole tavoittanut kaikkia käyttäjiä ja käyttäjäryhmiä. Tutkimuksen uskottavuus kärsii mm. siitä, että tapausten vähäisyyden takia kannabiksen ja muiden aineiden käyttäjät laitetaan samaan ryhmään jatkoanalyysia varten.
Italiassa tutkijat havaitsivat Po-joesta otetuista vesinäytteistä, että kokaiinin kulutus voi olla jopa 80 kertaa yleisempää kuin mitä Stakesin tutkimuksen kaltaiset kyselytutkimukset antavat tulokseksi; kukapa sitä haluaa tunnustaa yhteiskunnan rikokseksi, sairaudeksi ja poikkeavuudeksi leimaamaa käytöstä (Nature 5.8.2005).
Tutkimuksessa tunnutaan olettavan, että päihteitä käyttävät ihmiset toimivat avoimilla markkinoilla tehden rationaalisia päätöksiä vapaasti. Yhteiskuntapolitiikka lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka helppoa alaikäisten on saada alkoholia Suomessa (Marja Holmila & Thomas Karlsson & Kirsimarja Raitasalo: Alaikäisten alkoholiostot). Käyttökelpoista ja turvallista kannabista saa hakea kissojen ja varsinkin huumekoirien kanssa kilpaa.
Kun SKY:n edustajat kaksi vuotta sitten Turussa järjestetyssä kannabisseminaarissa kysyivät Stakesin tutkijoilta, näkyikö näiden aineistossa kannabiksen käyttäjien itselääkintä, eivät he tunteneet edes termiä.
Nykyinen kaksijakoinen tutkimusperinne vain pönkittää sitä kaksijakoista päihdepolitiikkaa, jonka ainut anti on loputon aineiden erimitallinen haittavertailu. Sillä taas ei ole mitään tekemistä kansanterveyden kanssa.
Vuoden 1961 yhtenäissopimuksessa, kaikkien huumelakien äidissä, erotetaan kannabiksen lääkekäyttö ja käyttö tieteelliseen tutkimukseen sopimuksen kohteena olevasta ns. väärinkäytöstä. Kuitenkin sekä tutkimuksessa että käytännön politiikassa jatkuu kaikkien käyttömuotojen yhteenniputtaminen väärinkäytöksi huumekieltolain toteuttamisen eetoksena.
Tuon sopimuksen perusteella meillä esimerkiksi määrätään kipupotilaille opiaatteja mutta niiden kanssa samalla listalla olevaa kannabista ei saa määrätä. Opiaattien kohdalla sopimus ei ole este lääkekäytölle, kannabiksen kohdalla on. Kyseessä on asenne, ei tutkimus; politiikka, ei tiede; korruptio, ei kriittinen ajattelu. Lääkintäviranomaisetkin ovat tässä asiassa joutuneet poliisin rooliin.
Kannabisreseptoreiden löytämisen jälkeinen lääketieteellinen tutkimus antaa osviittaa siitä, että kieltolaki on aiheuttanut sellaisten ihmisten pidättämisen, jotka tarvitsevat kannabista. Kannabiksen käyttäjien rankaiseminen on verrattavissa juutalaisvainoon, jossa ihmisiä ei suinkaan tuhottu sen takia, mitä he olivat tehneet, vaan sen takia, mitä he olivat.
Yhteiskuntapolitiikkalehdessä on myös Tapani Sarvannin ja Toivo Hurmeen artikkeli USA:n toiminnasta kansainvälisen huumevalvonnan määrääjänä (Tapani Sarvanti & Toivo Hurme: USA jarruttaa järkevää huumepolitiikkaa. YK:n huumausainetoimikunta riiteli haittojen vähentämisestä). Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti ilmestyy virkansa puolesta hamppumarssiuutisiin kertomaan, ettei Suomessa olla muuttamassa lainsäädäntöä.
Virkansa puolesta hän seuraa likeisesti kansainvälisen huumevalvontakoneiston työtä ja yhdessä Toivo Hurmeen kanssa kirjoittamassa artikkelissa kertoo USA:n harjoittamasta painostuksesta, ettei YK:n huumeohjelman AIDS:n vastaisessa työssä käytettäisi eikä edes mainittaisi puhtaiden neulojen vaihtamista. Kirjoittajat summaavat USA:n asenteen Kantia lainaten ”itse aiheutetuksi alaikäisyyden tilaksi”.
Kun uutisten perusteella näyttää siltä, kuin YK huumesodallaan rikkoisi omia ihmisoikeusopimuksiaan, johtuu tämä ristiriita USA:n roolista YK:ssa.
Kun Suomen huumehaukat vastustivat aikoinaan ns. haittojen vähentämistoimenpiteitä, eivät he keksineet kampanjaansa itse. Se oli tätä USA:sta tuotua idelogiaa, samaa mihin kannabiksen vastustaminen ilman mitään järkisyitä perustuu. USA:n huumepoliisin, DEA:n, ja valkoisen talon huumetoimiston lähteistä ovat peräisin väitteet kannabiksen vahvuudesta, lääkekannabiksen tehottomuudesta ja synteettisen THC:n marinolin paremmuuudesta jne. Sieltä on peräisin myös kontrolliviranomaisten asenne kaikkia toisinajattelijoita kohtaan.
Artikkeli kertoo selkeästi sen, ettei Sarvanti voi vaikuttaa kannabiksen laillistamiseen, koska USA:n vaikutusvalta riittää hyytämään kaikki YK:n huumesopimusten liberaalimmat tulkinnat. Mutta USA:n yksisilmäinen politiikka alkaa herättää arvostelua myös suomalaisessa virkamieskunnassa:
”Johtopäätöksenä on todettava, että Yhdysvaltojen hallituksen nykylinja haittaa rationaalisen, näyttöön perustuvan huumepolitiikan edistämistä. Se on myös hyökkäys Euroopan unionin ja Suomen kansanterveyspolitiikkaa vastaan.”
Kontrolliviranomaiset ovat syyttäneet kannabiksen vapautusliikettä yhteiskunnan harmaan vyöhykkeen eli laillisen ja laittoman toiminnan väliin jäävän tilan hyödyntämisestä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa ilmestynyt tutkimus osoittaa, että yhteiskunnan harmaa vyöhyke johtuu muista syistä ja toimijoista.
Raportissa todetaan, että Suomi ei ole mitenkään korostuneesti laajan julkisen vastuun maa ja OECD-maiden terveydenhuollon oikeudenmukaisuusindeksissä Suomi sijoittuu viimeiselle sijalle.
Raportti kertoo myös siitä, kuinka sosiaalisten muutosten myötä tämä ns. harmaa vyöhyke leviää yhteiskunnassa: pärjätäkseen kroonisen työttömyyden ja pätkätöiden olosuhteissa yhä suurempi osa väestöstä joutuu pakosta hipomaan laillisuuden rajoja. Yhteiskuntaa puretaan ylhäältä päin, onhan julkinen valta suurin pätkätyöllistäjä.
Paternalistinen valta, mikä näkyy huumeongelman hoitamisessa pakkovaltana, on perustunut yhteiskunnan lupaukselle kohdella kansalaisiaan tasaveroisesti. Narkomaaniksi leimatulle pössöttelijälle tämä pakkovalta on ollut jo vuosikymmeniä kouriintuntuva asia. Pössöttelyn varjolla ihmisiltä ovat riistetty yksityisyyden suoja ja pössöttelyn varjolla tuota yksityisyyden suojaa on vuosi vuodelta kavennettu muiltakin.
Nuoret saavat helposti alkoholia. Vaikka sitä voi ostaa itsekin, kertoo suurin osa nuorista hankkivansa alkoholia kaverilta.
Nuorista 63 prosenttia pitää alkoholin hankkimista helppona. Myös kiinnijäämisriski sen hankkimisessa arvioidaan pieneksi erityisesti silloin, kun alkoholi hankitaan välittäjän kautta.
Alaikäisten alkoholin hankkimista koskevat tutkimustulokset käyvät ilmi Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-julkaisun artikkelista.
Alaikäisistä 68 prosenttia ilmoittaa hankkivansa alkoholia kaverin kautta. Vanhemmiltaan alkoholia kertoi saavansa 18 prosenttia, sisaruksiltaan 16 prosenttia, tuntemattomilta 14 prosenttia ja kotoa otti 15 prosenttia. Kaupasta alkoholia hakee itse 18 ja Alkosta 8 prosenttia alaikäisistä.
Stakesin tutkijat järjestivät myös ostokokeen, jossa kahdeksan nuoren näköistä 18-vuotiasta yritti ostaa alkoholia. Kokeessa 48 prosenttia ostoyrityksistä onnistui, useimmiten huoltoasemilla ja harvimmin Alkoissa.
Täysi-ikäisiä mutta nuoren näköisiä koeostajia käytettiin tutkimuseettisistä syistä.
Vaalimaan tulli teki elokuun alussa Suomen kaikkien aikojen suurimman heroiinitakavarikon. Turkkilaismiehen kuljettamasta venäläisrekasta löydettiin peräti 50 kiloa heroiinia.
Viranomaiset saattoivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä kaikki olivat yksimielisiä siitä, ettei huume ollut tarkoitettu Suomen markkinoille. Yleinen käsitys on, että Ruotsin huumekauppaa hallitsevat turkkilaiset, aivan samoin kuin venäläiset ja virolaiset hallitsevat Suomen huumekauppaa.
Turkkilaismiehen kuljettama rekka oli menossa Ruotsiin. Suurin osa heroiinista olisi siis mitä ilmeisimmin päätynyt sinne ilman Suomen tullin väliintuloa.
Huumetakavarikkojen valossa Suomen tilanne ei ole lainkaan niin hyvä kuin ensi hätään luulisi. Takavarikkojen lukumäärät ovat tosin pysytelleet jo useamman vuoden suunnilleen samoina, mutta sen sijaan kerralla takavarikoitujen huumeiden määrät ovat nousseet.
Pitkin kuluvaa vuotta on tehty suuria ekstaasi- ja subutex-tablettien takavarikoita, ja vain pari viikkoa ennen isoa heroiinilastia löydettiin Sompasaaressa hollantilaisesta rekasta 320 kiloa hasista. Tämä huume-erä oli tarkoitettu Suomen markkinoille.
Kun tottuneenkin hasiksen polttajan kerta-annos on vain noin yksi gramma, voi jokainen itse laskea, montako annosta 320 kilosta tulee.
Kokenut huumerikostutkija kertoo, että hasiksen kysyntä on kova ja että "320 kiloa pilveä menee heittämällä pienessä hetkessä pääkaupunkiseudun markkinoilla".
Kotietsinnöissä poliisi on havainnut, että tuontihuumeen lisäksi kämpässä kuin kämpässä kasvatetaan nykyään cannabis sativaa. Asenteet huumeita kohtaan ovat selvästi lieventyneet. Yleisen elämänkokemuksen mukaan se tietää käytön lisääntymistä.
Tämä kaikki ei ole lainkaan sopusoinnussa Stakesin huumetutkimusten ja huumepolitiikasta vastaavan sosiaali - ja terveysministeriön arvioiden kanssa.
Tutkimusten mukaan huumeiden käyttö on vähentynyt jo muutaman vuoden ajan. Sikäli kun kysymyksessä ovat kyselytutkimukset, niistä voi sanoa, että ne ovat kuin koulujen huumeaiheiset vanhempainillat. Poissa ovat juuri ne vanhemmat, joiden pitäisi olla välttämättä mukana.
Kyselytutkimuksiin puolestaan vastaavat kiltit ja kunnolliset tavikset eivät suinkaan kovimmat käyttäjät ja alan miehet.
Etsimättä tulevat mieleen ne ajat 1990-luvun puolivälissä, jolloin huumeongelma pamahti käsiin. Silloinkin Stakesin viralliset tutkimukset osoittivat, ettei Suomessa ole syytä huoleen, vaikka poliisin rikos - ja takavarikkotilastot osoittivat aivan muuta.
Maahan tuodaan nykyään huumeita enemmän kuin tuolloin, mutta silti tutkimukset osoittavat käytön vähenevän. Kummallista!
Poliisista kerrotaan, että tavat välittää huumausaineita ovat muuttuneet. Rikollisen toiminnan jäljille on entistä vaikeampi päästä.
Rikolliset osaavat minimoida kiinnijäämisriskin. Puhelinkontakteja vältetään. Kaupat sovitaan salaa kahden kesken.
Siinä vaiheessa kun huumeet tuodaan maahan, myyjät ja ostajat eivät enää kohtaa toisiaan. Kuriirit piilottavat huumausaineet jonnekin, ja ostajille kerrotaan, mistä ne voi hakea vasta sen jälkeen, kun rahat ovat myyjän tilillä.
Rikostilastot eivät ole nousussa. Nykyisillä voimavaroillaan poliisi pystyy paljastamaan vain tietyn määrän rikoksia eikä yhtään enempää.
Valtaosa huumerikollisuudesta on ja tulee olemaan piilorikollisuutta. Vastikään saadut uusimmat toimivaltuudet eivät vaikuta tähän asiaan.
Huumerikospoliisin työ on pakko kohdistaa vain törkeään rikollisuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Jälkimmäinen on tuottanutkin näkyvää tulosta: lääkäreiltä lähtöisin olevat Ranskan, Viron ja Latvian subutex-virrat on saatu ainakin päällisin puolin toistaiseksi tukittua.
RITVA SANTAVUORI
OIK.KAND., ENTINEN HUUMESYYTTÄJÄ
(Toim. huom: lukijoille kerrottakoon, että Ritva Santavuori on yksi keskeisistä Suomen huumepolitiikan muotoilijoista. Huumesyyttäjänä hän loi ankaran syyttämiskäytännön vaikka huumelakeja laadittaessa aikoinaan painotettiin syyttämättäjättämistä. Irti huumeista ry:ssä toimiessaan hän vastusti viimeiseen asti haittojen vähentämistoimenpiteitä ja toi Suomeen USA:sta lähtöisin olevia kannabismyyttejä virallisen huumepolitiikan sisällöksi.)
Kansainvälinen oikeusapu rikosasioissa tehostuu EU:n jäsenmaiden välillä elokuussa. Valtioneuvosto antoi tänään asetuksen vuonna 2000 tehdyn EU:n oikeusapusopimuksen voimaansaattamisesta.
Yleissopimus määrää keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa unionin jäsenvaltioiden kesken. Määräykset helpottavat erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaa ja parantavat poliisin mahdollisuuksia saada tietoja muista EU-maista.
Asetuksen on tarkoitus astua voimaan 23. elokuuta 2005, jolloin myös oikeusapusopimus tulee kansainvälisesti voimaan EU:ssa. Suomi on jo toukokuussa 2004 ilmoittanut soveltavansa sopimusta väliaikaisesti suhteessa sellaisiin EU-valtioihin, jotka ovat antaneet vastaavan ilmoituksen.
Yleissopimuksella laajennetaan viranomaisten velvollisuutta antaa oikeudenkäyntiasiakirjat tiedoksi postitse toisessa jäsenvaltiossa olevalle henkilölle. Aikaisemmin ne annettiin viranomaisten välityksellä. Postitiedoksiantojen käyttö helpottaa esimerkiksi todistajien kutsumista oikeudenkäyntiin.
Rikosasioita koskevissa oikeusapupyynnöissä siirrytään EU-maiden viranomaisten välisiin suoriin yhteyksiin. Keskusviranomaisen eli oikeusministeriön sijasta pyyntöjen toimittamisesta huolehtivat poliisi- ja syyttäjäviranomaiset sekä tuomioistuimet.
Toisen EU-maan alueella olevaa henkilöä voidaan kuulla videokokouksen avulla esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Kuultavana voi olla todistaja, asiantuntija, asianomistaja tai rikoksesta epäilty. Videokokousta käytetään, jos toisessa EU-maassa oleva henkilö ei voi saapua henkilökohtaisesti kuultavaksi. Todistaja tai asiantuntija on velvollinen saapumaan videokuulemiseen, mutta rikoksesta epäillyn videokuuleminen on mahdollista vain hänen suostumuksellaan.
Yleissopimuksessa on määräykset myös EU-maiden yhteistyöstä valvotuissa läpilaskuissa ja peitetutkinnassa. Valvotuissa läpilaskuissa esimerkiksi laittoman huumausainelähetyksen annetaan jatkaa matkaa valtion rajan yli. Yhteistyö peitetutkinnassa tarkoittaa, että poliisi voi toisen valtion pyynnöstä suorittaa Suomessa peitetoimintaa tai valeostoja rikoksen selvittämiseksi. Myös toisen EU:n jäsenvaltion virkamiehelle voidaan antaa oikeus tehdä peitetoimintaa tai valeostoja Suomessa.
Voimaan tuleva yleissopimus sisältää yksityiskohtaiset määräykset telekuuntelun käytöstä kansainvälisessä rikosoikeusavussa. Suomen laki mahdollistaa jo nykyisin telekuuntelua tai televalvontaa koskevan oikeusavun antamisen vieraalle valtiolle, jos kyseessä on rikos, jonka esitutkinnassa telekuuntelu ja televalvonta olisi vastaavassa tilanteessa sallittu Suomessa. Tästä periaatteesta ei yleissopimuksessakaan poiketa.
Yleissopimuksessa on otettu erityisesti huomioon satelliittivälitteisten puhelujen kuuntelu. Tällaisten puhelujen kuuntelu on yleensä mahdollista vain maa-aseman kautta. Satelliittipuhelujen kuuntelemista varten jäsenvaltio voi pyytää teknistä apua toiselta jäsenvaltiolta, jolla on käytössään maa-asema.
Kannabiskasveistaan jokaisen multasormen unelmasadon saanut mies kertoi Tampereen käräjäoikeudessa kasvattaneensa kiellettyä hamppua ainoastaan lääkinnälliseen tarkoitukseen.
28-vuotias mies sanoi kärsineensä vuosikausia mielenterveysongelmien lisäksi muun muassa selkäkivuista. Hän kertoi olleensä lääkäri- ja lääkekielteinen, koska hänelle määrätyt lääkkeet olivat aiheuttaneet pahoja sivuvaikutuksia.
Ollessaan Kelan järjestemässä kuntoutuksessa mies tapasi toisen opiskelijan, joka suositteli hänelle kannabista. Ostettuaan marijuanaa kahden vuoden ajan katukaupasta 10 euron grammahintaan mies päätti alkaa viljellä ainetta kotonaan. Hän sanoi pelänneensä ostamiseen liittyneitä sosiaalisia tilanteita.
Ohjeet ja laitteiden toimittajat löytyivät internetistä. Mies sijoitti 'hamppusettiin' 1000 euroa perintörahoja ja perusti viljelmän makuuhuoneeseensa.
Viljely onnistui yli odotusten. Tehdessään asuntoon kotietsinnän poliisit löysivät neljä kookasta Cannabis sativa -kasvia. Niiden nettokuivapaino oli 1250 grammaa marijuanaa. KRP:n rikostekninen laboratorio määritteli kannabiksen THC- eli tetrahydrokannabinolipitoisuudeksi peräti 14 prosenttia. Se on enemmän kuin on mitattu monesta hasiserästä.
- Tosi kovaa kamaa, sanoi kihlakunnansyyttäjä.
- En halunnut panostaa määrään vaan laatuun, totesi viljelijä. Hän kiisti jyrkästi huumeen myyntiaikeet, vaan olisi pakastanut sen omaan käyttöön.
Syyttäjä vaati miehelle kuuden kuukauden ehdollista vankeutta. Puolustuksen mielestä syyte olisi voitu hylätä tai langettaa enintään pieni sakko.
Asianajaja muistutti, että eräissä USA:n osavaltioissa syöpäpotilaat ovat voineet käyttää lääkärin määräämää marijuanaa kipulääkkeenä.
Oikeus piti kuitenkin huumausainerikosta niin vakavana, että mies tuomittiin vankeusrangaistukseen. Syytetyn terveydentilan vuoksi ehdollinen vankeus kohtuullistettiin kolmeksi kuukaudeksi. Koeaika päättyy 31. joulukuuta 2006.
Muun muassa lämpö- ja poistoilmapuhaltimet, vesisäiliöt. lämpölamput ja suodattimet tuomittiin valtiolle.
Mies vakuutti lopettaneensa omatoimisesti kannabiksen käytön ja hakevansa jälleen apua lääkäristä, lääkkeistä ja myöhemmin psykoterapiasta.
Myöskään huumetutkimuksissa hänen ei ole todettu käyttäneen aineita.
Eteläinen tullipiiri takavarikoi heinäkuun alussa tullin kaikkien aikojen suurimman hasislastin Helsingin Sompasaaressa. Jättimäisessä lastissa oli 320 kiloa hasista.
Lastin havaitsi satamassa sattumanvaraisessa rutiinitarkastuksessa tullitarkastaja Juha Papinahon Tarmo-huumekoira. Tarmo on noin 2,5-vuotias bordercollie, joka hyväksyttiin tullin huumekoiraksi syksyllä 2003.
- Tarmo kiinnostui erittäin kovasti hollantilaisesta rekasta. Etsimme kätköä kaikkiaan kahdeksan tuntia ja välillä petti uskokin. Luulimme koiran jo erehtyneen, mutta se oli autosta koko ajan erittäin kiinnostunut, Juha Papinaho kertoo.
Rekka ohjattiin tullin uuteen liikuteltavaan läpivalaisuyksikköön. Tulliylitarkastaja Tiina Tahvanaisen mukaan perävaunun pohjaan oli erittäin ammattitaitoisesti ja taitavasti rakennettu piiloon välipohja ja irrotettavia kaukaloita, jotka olivat pullollaan hasispaketteja.
- Ikinä en ole nähnyt niin taidokasta kätköä, Papinaho toteaa.
Hollannista tulossa olleessa rekassa ei ollut noin 50-vuotiaan mieskuljettajan lisäksi muita. Mies on vangittu todennäköisin syin epäiltynä törkeästä huumausainerikoksesta.
Tending-kennelissä syntynyt Tarmo sai isäntänsä mukaan kahdeksan tunnin "kovasta leikistään" palkinnoksi luun.
HELSINKI. Tulli takavarikoi hollantilaisesta rekka-autosta kaikkien aikojen suurimman hasislastin Helsingin Sompasaaren satamassa heinäkuun alussa.
320 kiloa hasista oli piilotettu rekan perävaunun pohjaan tehtyyn kätkötilaan, kertoi eteläinen tullipiiri keskiviikkona.
Salakuljetus paljastui huumekoiran avulla. Rekka tutkittiin koiran ilmaisun jälkeen liikuteltavalla läpivalaisuyksiköllä.
Rekan perävaunun pohjaan oli rakennettu irrotettavia kaukaloita, jotka olivat täynnä hasispaketteja.
Sompasaaren lastin suuruudesta kertoo parhaiten vertailu viime vuoden hasistakavarikkojen määrään. Viime vuoden tullin hasistakavarikot olivat yhteensä noin 280 kiloa, ja suurin yksittäinen salakuljetuslöytö oli 115 kiloa.
Vastaus yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen murrokseen ei löydy poliisista tai oikeuslaitoksesta, kirjoittaa Olli Santanen.
Oikeusministeriön työryhmä esittää, että oikeudenkäyntien julkisuutta tulisi lisätä. Tavoitteena on parantaa lainkäytön läpinäkyvyyttä. Samaan aikaan poliisia ja syyttäjää koskevat lainsäädäntöhankkeet ovat tekemässä rikosten esitutkinnasta entistäkin salaisempaa sekä siirtämässä tosiasiallista tuomiovaltaa yhä kauemmas oikeussaleista.
Syyttäjien syyttämättäjättämispäätökset ja heidän käyttämänsä tuomiovalta ovat herättäneet perustellusti keskustelua. Rikosjutuissa, jotka päätyvät syyttäjän pöydälle, syyttäjä päättää jättää syyttämättä noin joka viidennessä. Tuomioistuimet eivät käytä samalla tavalla mahdollisuutta jättää tuomitsematta. Huomattava osa asioista, joissa syyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen, päätyisi tuomioistuimeen vietynä epäilemättä tuomioon.
Äskettäin syyttäjälaitosta koskeva resurssityöryhmä päätyi raportissaan siihen, että syyttäjän ja poliisin yhteistyötä esitutkinnassa olisi lisättävä. Jo aiemmin on esitetty, että esitutkinnan rajoittamispäätöksiä olisi tehtävä enemmän.
Esitutkinnan rajoittaminen tarkoittaa, että poliisi - syyttäjän muodollisella päätöksellä - keskeyttää esitutkinnan asiassa, jossa sen käsityksen mukaan syyttäjä joka tapauksessa tekisi syyttämättäjättämispäätöksen. Perustelut ovat, että asiaa, joka ei kuitenkaan johtaisi syytteeseen, on turha tutkia. Näin säästetään resursseja.
Huolestuttavaa tässä on se, että tutkinnassa osallisena oleva kansalainen ei näin ollen saa asiaansa viranomaisten toimesta selvitetyksi.
Kuten jokainen poliisi- tai tuomioistuinlaitoksessa työskentelevä hyvin tietää, maassamme on jo nyt suuri joukko erilaisia oikeustoimijoita, jotka ovat kokeneet vääryyttä ja virkamiesmäisyyttä kohtelussaan. Jos kansalaisten mahdollisuuksia saada asiansa poliisitutkintaan rajoitetaan, kasvaa myös tämä vääryyttä kokevien joukko.
Syyttäjäpäivillä kuluvana vuonna kysyttiin aiheellisesti, onko syyttäjien valtuuksia ja velvollisuuksia lisäämällä siirretty jo liikaa tuomiovaltaa syyttäjäviranomaisille. Tätä tuntui pohtivan myös valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Nyt oikeusministeriö ja valtakunnansyyttäjänvirasto näyttävät olevan valmiit siirtämään tuomiovaltaa vieläkin kauemmaksi, aina poliisille saakka.
Samaan aikaan, kun poliisitutkintaa rajoitetaan, sen keinot muuttuvat entistä salaisemmiksi. Oikeusministeriön peitetoimintatyöryhmä esittää mietinnössään ja siihen liittyvässä lainsäädäntöhankkeessa poliisivaltuuksien lisäämistä muun muassa antamalla poliisille oikeus osallistua rikollisryhmien toimintaan.
Useissa muissa maissa poliisivaltuuksien lisääminen on nähty alistumisena rikollisjärjestöjen tai terroristien vaatimuksiin. Suomessa tämä argumentointi puuttuu kokonaan.
Poliisillamme oli varsin laajat toimivaltuudet jo ennen viimeistä, tällä viikolla voimaan tullutta lakiuudistusta. Se käytti laajasti ns. salaisia pakkokeinoja, kuten telekuuntelua ja teknistä valvontaa. Jos poliisin salaisia valtuuksia edelleen lisätään samalla, kun kansalaisten mahdollisuuksia saada asiansa tutkituksi vähennetään, olemme väärällä tiellä.
Eduskunnan jatkuvalle halulle laajentaa poliisivaltuuksia ei ole perusteita, ei enempää rikollisuuden määrän kuin sen organisoitumisenkaan vuoksi. Ihmisten turvallisuutta ei salaiseksi muuttuva poliisityö tai syyttäjien osallistuminen siihen paranna - päinvastoin.
Syyttäjän asema rikostutkinnassa ratkaistiin uudella rikosoikeudenkäyntilainsäädännöllä 1996. Tällöin päätettiin, että syyttäjä ei ole tutkinnanjohtaja, vaan rikostutkintaa johtaa poliisi. Ratkaisu on toinen kuin Ruotsissa, josta järjestelmä muutoin on jokseenkin suoraan lainattu. Suomessa syyttäjä johtaa rikostutkintaa vain, jos epäiltynä on poliisi.
Jos syyttäjän osallistumista poliisityöhön halutaan lisätä, koko järjestelmä tulee arvioida uudestaan. Tällöin on pohdittava myös sisä- ja oikeusministeriön välistä rahanjakoa. Syyttäjän tehtäväkentän laajentaminen ei myöskään saa tapahtua vaivihkaa ja pienin askelin eri lainsäännöksillä tai syyttäjälaitoksen sisäisellä ohjeistuksella, kuten nyt on käymässä.
Syyttäjälaitoksen vähäiset resurssit - noin 320 syyttäjää - halutaan keskittää päättäjien tärkeiksi näkemiin rikoksiin. Jutut ovat erilaisia yhteiskunnalle, mutta eivät osallisille. Tämä on ongelma.
Korkein oikeus rajoitti hovioikeuksien seulontamenettelyä tulkitsemalla lakia muutoksenhausta hovioikeuteen siten, että valitukset tulisi saattaa useammin hovioikeuksien käsittelyyn. On arvokasta, jos KKO pitää valitusmahdollisuutta tärkeänä. Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin se, että kansalaiset saavat asiansa edes poliisissa tai ensimmäisessä oikeusasteessa tutkituksi.
Suomalaiseen oikeus- tai poliisikulttuuriin ei joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ole kuulunut asioiden lakaiseminen maton alle. Kansalaisten on vaikea ymmärtää, miksi heille tärkeitä asioita ei tutkittaisi ja selvitettäisi perusteellisesti.
Valittu oikeuspolitiikka, jossa tuomiovaltaa käytännössä siirretään yhä alemmaksi ja kauemmaksi tuomioistuinlaitoksesta, on virheellinen ja suomalaiseen perinteeseen sopimaton.
Turvallisuuden tunne lisääntyy vain avoimella ja asiallisella keskustelulla. Jos haluamme esiintyä vakavasti otettavana oikeusvaltiona, ei syyttäjän ja poliisin entisestäänkin suuria valtuuksia tule lisätä. Vastaus yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen murrokseen ei löydy poliisista tai oikeuslaitoksesta.
Kirjoittaja on varatuomari ja Jyväskylän kihlakunnansyyttäjä.
Tiistaina voimaan tullut uusi poliisilaki on lisännyt poliisin toimintavalmiuksia. Poliisit saavat nyt esimerkiksi ostaa huumausaine