Lähde: YAD:n tiedote 10.12.2004
YAD Youth Against Drugs ry on syksyllä 2004 päivittänyt linjauksiaan ja kannanottojaan erilaisiin päihdepoliittiseen kysymyksiin. Ensi kerran
hallitus kokosi yhdistyksen mielipiteen päihteisiin liittyvistä linjanvedoista kesällä 2001.
YADin linja kulkee rajoittavan ja haittoja vähentävän huumausainepolitiikan välimaastossa, molemmat suuntaukset nähdään tarpeellisina, eikä toisiaan poissulkevina. YAD ry pyrkii pysymään ajan hermolla ajankohtaisissa päihdekentän kysymyksissä ja päivittämään säännöllisesti linjauksiaan oman ideologiansa huomioiden.
Lähde: Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja (2002) Tästä on kyse - tietoa päihteistä. 4 uudistettu painos. Helsinki. ISBN 951-27615-2-7
YAD julkaisee Suomen päihdelääketiedettä täydentämään oman kirjansa. Kannabista käsittelevään osioon on kerätty pahimmat myytit kannabiksesta porttihypoteesia unohtamatta. Eikä ihme, sillä osion on tarkastanut YAD:n emojärjestön, helluntailiikettä lähellä olevan IHRY:n, asiantuntijalääkäri Elias Panelius. Osio näyttää runsaine lähteineen tieteelliseltä. Mutta SKY:n lukijoille ovat varmaan jo vuosien mittaan tulleet tutuiksi nämä pääasiassa USA:sta lähtöisin olevat tutkimukset. USA:n johtava huumetutkimuslaitos, NIDA, on tunnettu vinoutuneesta kannabistutkimuksestaan. Onpa sen johtaja julkisesti peräänkuuluttanut kannabiksen haittoja etsivää tutkimusta. Näin jatketaan vanhaa "paholaisruoho" -myyttiä.
YK on saattanut kaikkien asianharrastajien luettavaksi kieltolakiajan lehden Bulletin on Narcotics, joka on ilmestynyt 1940-luvun lopulta saakka. Kannabiksen ystäville niistä löytyy mainio tohtori Bouquetin laaja katsaus kannabiksen käyttöön (numerot 50/4 ja 51/1). Tämä kieltolain puolestapuhujakin päätyi siihen, että kannabis vaikuttaa USA:ssa eri tavalla kuin muualla maailmassa.
Päihteitä ei pitäisi vertailla keskenään mutta koska YAD:n kirjassa vertaillaan tupakkaa ja kannabista niin on pakko tarkastella tupakkaosiota. Kirjan mukaan tupakalla ei ole vaikutuksia mielenterveyteen vaan kaikki ongelmat liittyvät sen käyttämiseen polttamalla. Yksi kirjan sponsoreista mainostaa tupakasta vieroittautumislääkkeitä eli nikotiinin korvauslääkkeitä heti osion jälkeen, ettei totuus unohtuisi. Huvittavaa tässä suomalaisen huumepolitiikan muutoksessa on se, että 1990-luvulla kannabiksen vastaista propagandaa sponsoroivat tupakkayhtiöt, nyt nikotiinikorvaushoidolla rahaa tahkoavat lääkeyhtiöt.
Kannanotossa yhdistys vakuuttaa olevansa avoin uutta kohtaan. Päihdelääketiedekirjassa on oma erillinen osio, 'Päihdekeskustelua - pohdintaa puoleen ja toiseen, kuinka vastata huumepolitiikan kritiikkiin'. Kuten saattaa arvata, on YAD:n päihdekeskustelu vankasti vallitsevan huumepolitiikan kannalla. Mallia tähän väite-vastaväiteosioon on haettu USA:n huumepoliisin, DEA:n, vastaavanlaisesta lääkekannabiksen nollaamista myöten. Kirjallaan YAD jatkaa yhteiskunnan varoilla tuettua ongelmaista huumepolitiikkaa, jolla käydään heikoimpien kimppuun ja jatketaan ihmisten heikkouksilla rahastamista suuryhtiöiden hyväksi.
Paneliuksen kannabisjutun luettuaan sitä ihmettelee, kuinka kukaan voi käyttää näin vaarallista huumetta! Suomessa tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta kannabiksen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi loputtomien juhlapuheiden ja Urpo Rinne lääketieteen sijaan. Sitä ennen kannabiskeskustelu jatkaa samaa psykedeelistä kehäänsä.
Lähde: Turkulainen 9.1.2005
TERHI Vörlund-Wallenius on mielipidekirjoituksessaan
väärässä siinä, että hän luulee
kannabiksen käyttäjien pitävän kannabista
haitattomana. Tämä erhe syntyy käsittääkseni
siitä, että virallinen propaganda eli huumevalistus
esittää niin liioiteltuja väitteitä ja jopa
valheita kannabiksen vaikutuksista, että käyttäjät
kiistävät nämä helposti.
Nykyään valitettavan nuorilla ihmisillä on
ensikäden kokemuksia haitattomina pidetyistä laillisista
päihteistä. Kun he kokeilevat ensi kertaa kannabista ja
huomaavat, että valistuksen väitteet eivät pidä
paikkaansa itsellä eikä muidenkaan kohdalla, tuntuu kannabis
haitattomalta.
Eikä tämä käyttäjien tuntemus ole
väärä. Suomen Lääkärilehdessä
42/2004 kirjoitettiin siitä, että kannabiksen haitallisuus on
kyseenalaistettavissa. Mm. tämä ruotsalaistutkimus
skitsofrenian esiintymisestä varusmiehillä on
jälkeenpäin osoittautunut tyypilliseksi huumetutkimukseksi
eli siinä on puurot ja vellit laitettu tarkoitushakuisesti
sekaisin. On outoa väittää kannabiksen aiheuttavan
skitsofreniaa samalla kun skitsofrenian esiintyminen on laskenut
kansainvälisesti ja kannabiksen käyttö yleistynyt.
Näillä asioilla ei ehkä ole sellaista syy-yhteyttä
kuin mitä Terhi Vörlund-Wallenius haluaa antaa
ymmärtää.
Niissä EU-maissa, joissa kannabispolitiikkaa on lievennetty, on
tämä tapahtunut siitä havainnosta, että kieltolaki
aiheuttaa nuorille enemmän vaikeuksia kuin kannabiksen
käyttö.
Uusimmassa EU:n huumeraportissa analysoidaan kannabiksen aiheuttamaa
hoidon tarvetta ja kaikessa tylyydessään arvio on se,
että hoitoon toimitetaan huumehysterian takia sellaisia
ihmisiä, jotka eivät hoitoa tarvitse, sekä sellaisia,
joilla on aivan muita ongelmia, mutta tarkoitushakuisesti heidät
leimataan kannabispotilaiksi.
Samalla tunnustetaan, että kannabiksen käyttäjien ja
varsinkin runsaasti käyttävien ihmisten ongelmia ja hoidon
tarvetta ei edes tunneta. Tämä johtuu siitä, että
niin kauan kuin kannabiksen käyttö on laitonta, ei sen
haitoista voida puhua avoimesti.
Risto Mikkonen
VTK, Turku
Lähde: Helsingin Sanomat 16.12.2004, Urheilu
"Oli pakko polttaa ruohoa, että sain nukutuksi yöllä".
Lentopalloliitto määräsi pelaajalle kahden vuoden kilpailukiellon.
Lähde: Helsingin Sanomat 18.12.2004, Urheilu
Salon poliisi on aloittanut esitutkinnan Salon Piivolleyn
lentopalloilijan Johan Väyrysen epäillystä kannabiksen
käytöstä. "Asiasta on tehty tutkintailmoitus",
vahvistaa Salon poliisin rikoskomisario Pertti Läksy.
Väyrystä ei vielä ole kuultu, eikä läksy
vielä tiedä, milloin kuuleminen tapahtuu.
Lähde: Turun Sanomat 15.12.2004
Vaikka nuorten humalajuominen väheni Suomessa 2000-luvun alussa, Suomi on edelleen niiden eurooppalaisten maiden joukossa, joissa humalajuominen on yleisintä, ilmenee tiistaina julkistetusta eurooppalaisnuorten päihteidenkäyttötutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan viime vuonna nuorten humalajuominen oli kaikkein yleisintä Tanskassa. Britanniassa, Irlannissa, Färsaarilla ja Virossa nuorten humalajuominen on suunnilleen yhtä yleistä kuin Suomessa. Virossa nuorten humalajuominen on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun puolivälistä lähtien.
Pohjoismaissa nuoret juovat suhteellisen harvoin, mutta juominen johtaa aika usein humalaan.
Eteläeurooppalaiset nuoret käyttävät alkoholia usein, mutta humaltuvat harvoin. Useissa Keski-Euroopan maissa ja Tanskassa esiintyy molempia juomistapoja.
Tutkimusprofessori Salme Ahlström Stakesista uskoo, että suomalaisnuoret olisivat saattaneet päästä vertailututkimuksessa ylimpään kärkeen, jos tutkimus olisi tehty tänä vuonna.
Syy siihen, miksi Suomen ja Viron ohella Euroopan saarivaltiot ovat kulutuksen kärkimaita, Ahlström ei pystynyt arvioimaan.
Huumeiden käyttö on Suomessa edelleen kansainvälisesti alhaisella tasolla. Yleisin laiton huume kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa on kannabis.
Tshekissä kannabista oli kokeillut tai käyttänyt 44 prosenttia 15-16-vuotiaista koululaisista vuonna 2003. Kannabiksen kokeilu oli lähes yhtä yleistä Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, ja Sveitsissä.
Näissä maissa noin kymmenesosa nuorista oli käyttänyt kannabista säännöllisesti vähintään kolme kertaa kyselyä edeltävän 30 päivän aikana.
Suomessa kannabista on kokeillut 11 prosenttia 15-16-vuotiaista nuorista ja säännöllisiä käyttäjiä tässä ikäluokassa ei juurikaan ole.
Turun A-klinikan nuorisoaseman asiakaskunnasta 60 prosenttia on poikia. Valtaosa heistä on päihteiden sekakäyttäjiä tai huumeiden käyttäjiä, mutta nyt yhä useampi nuori on puhdas alkoholisti.
- Pelkän alkoholin takia meille asiakkaaksi tulleet ovat uusi, mutta kokonaisuutta ajatellen vielä pieni ryhmä. Suurin osa heistä on tyttöjä, sosiaaliterapeutti Seija Ryynänen kertoo.
Seija Ryynänen ei ole huomannut alkoholiveron laskun näkyvän vielä mitenkään merkittävästi nuorisoaseman asiakaskunnassa.
- Syy on ilmeisesti hyvin yksinkertainen. Toisin kuin huumeriippuvuudessa ja siihen liittyvässä ympäristön reagoinnissa, humalakäyttäytymiseen puututaan hitaammin ja samoin myös riippuvuus huomataan heikommin. Alkoholiriippuvuus vie usein vuosia, joten voidaan kyllä ennustaa, että asiakaskuntamme kasvaa viiveellä lähivuosina, Ryynänen pohdiskelee.
Samaa epäilee A-klinikkasäätiön Turun aluejohtaja Matti Rohunen.
- Riippuvuus on hiipivää. Näkyykö tämä tulevaisuudessa meidän asiakaskunnassa, sitä on kuitenkin vaikea lähteä ennustamaan, Rohunen kommentoi.
Rohunen on huolissaan siitä, kuinka vähättelevästi tällaiseen vähitellen tapahtuvaan riippuvuuteen suhtaudutaan.
Ympäristö on nykyisin yllättävän salliva, ja humalahakuisuutta pidetään usein jopa luonnollisena käytöksenä.
Euroopan Neuvoston Pompidou-ryhmän tuella toteutettu kansainvälinen nuorten päihteidenkäyttöä koskeva The European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs (ESPAD) -tutkimus on tehty vuosina 1995, 1999 ja 2003 yhdenmukaisin menetelmin 35:ssä Euroopan maassa.
Rauman poliisi on selvittänyt kaksi mittavaa huumerikosta lyhyen ajan sisällä.
Poliisi onnistui takavarikoimaan satoja kannabiskasveja ja 160 gramman amfetamiinierän.
Harjavallasta löytyi kotietsinnän yhteydessä 170 kannabiskasvia.
Harjavallassa asian takana oli alle parikymppinen raumalaismies, joka oli vuokrannut talon pelkkää kannabiksen kasvattamista varten.
Viljelmän sadosta päätyi runsaasti huumeita Rauman markkinoille. Rauman poliisi tavoitti rikoksen esitutkinnassa kymmeniä huumebisnekseen liittyviä ihmisiä. Vuoden aikana katuvalvonnassa on tavattu poikkeuksellisen suuria määriä kannabishuumeiden käyttörikoksia.
Rauman poliisi arvioi, että Harjavallasta löytyneen viljelmän keskeytys vaikuttaa merkittävästi koko Satakunnan huumetilanteeseen.
Toisen törkeän rikoksen jäljille Rauman poliisi pääsi lokakuussa. Silloin takavarikoitiin amfetamiinia ja marihuanaa.
Huumeet löytyivät Eurassa pysäytetystä autosta. Rikoksen päätekijänä on vangittu turkulaislähtöinen noin 20-vuotias mies.
Kyseisen rikoksen tutkinnoissa paljastui myös omaisuusrikoksia. Autosta löytyi muun muassa varastettuja koruja.
Rauman poliisi on selvittänyt laajalle levinneitä rikoshaaroja yhteistyössä usean poliisipiirin kanssa.
Seuraavaksi huumerikokset siirtyvät syyteharkintaan.
Harjavallassa omakotitalossa olleelta kannabisviljelmältä on kuljetettu kilokaupalla marihuanaa Rauman seudulle myytäväksi. Rauman ja Kokemäen poliisin yhteistyössä tekemässä kotietsinnässä omakotitalosta löytyi syyskuun alkupuolella noin 170 kannabiskasvia. Tapausta selviteltäessä on ilmennyt, että kannabiskasveja on kasvatettu omakotitalossa aikaisemminkin.
Kotietsintään ryhdyttiin Rauman poliisin katuvalvonnassa tekemien havaintojen jälkeen. Esitutkinnassa on tullut ilmi useita kannabista ostaneita sekä välittäneitä miehiä ja muutama nainen.
Lokakuun puolivälissä poliisi ja tulli paljastivat Rauman seudulle tulleen amfetamiinierän, kun poliisin Eurassa pysäyttämästä autosta löytyi noin 160 grammaa amfetamiinia ja 30 grammaa marihuanaa. Lisäksi autosta löytyi mm. anastettu ase ja arvo-omaisuutta.
Turun seudulta lähtöisin ollut amfetamiini oli todennäköisesti matkalla levitykseen Rauman seudulle. Jutun tutkinta on levinnyt mm. Turkuun, Loimaalle ja Kaarinaan ja kotietsintöjen tuloksena on selvinnyt mm. useita asuntomurtoja, joissa on viety aseita ja patruunoita. Jutun päätekijä on kotoisin Turun seudulta.
Amfetamiinin grammahinta on katukaupassa 20-40 euroa ja marihuanan 10-20 euroa.
Kummassakin jutussa on tehty vangitsemispäätöksiä. Esitutkinta on nyt saatu päätökseen, ja jutut siirtyvät syyteharkintaan.
EU:n huumeviraston (EMCDDA) vuosiraportin mukaan EU:n alueella on jopa kolme miljoonaa ihmistä, jotka polttelevat kannabista päivittäin. Eniten heitä on Tshekissä, Espanjassa, Ranskassa, Britanniassa ja Irlannissa.
Melko kovat lukemat löytyvät esimerkiksi Ranskasta, jossa 17-19-vuotiaista pojista yli yhdeksän prosenttia ja tytöistä yli kolme prosenttia käyttää kannabista päivittäin.
Huumausaineiden seurantakeskus pitääkin huolestuttavana sitä, että lähinnä nuorista miehistä koostuva pieni ryhmä on alkanut käyttää kannabista yhä useammin. Valtaosa käyttäjistä on tosin vain satunnaisia, eikä käyttö jatku vuosia.
Erityinen kehityspiirre on sekin, että kannabiksen huumaavan aineen eli THC:n pitoisuus on hieman vahventunut. Viraston mukaan on kuitenkin epäselvää, missä määrin vahvan kannabiksen käyttö lisää terveysongelmia.
Sen sijaan se on selvää, että monista EU-valtioista on raportoitu kannabiksen käyttäjien yhteydenottojen lisääntyneen huumehoitoyksiköissä.
"Kannabiksesta on tullut heroiinin jälkeen toiseksi yleisin huumausaine, joka kirjataan hoitoon hakeutumisen ensisijaiseksi syyksi", vuosiraportissa todetaan.
Suomessa vähintään kolmasosa uusista asiakkaista hakeutuu hoitoon kannabiksen vuoksi. EU:ssa se on vuosiraportin perusteella yleisin huume.
Suonensisäisten huumeiden ongelmakäyttö on yleisintä Tanskassa, Italiassa ja Britanniassa, jossa tapauksia on kuudesta kymmeneen tuhatta 15-64-vuotiasta kohti. Vähiten heitä on Suomessa, Puolassa, Alankomaissa ja Saksassa eli tuhatta henkeä kohti neljä.
Lähde: YLE 25.11.2004
Huumekuolemat, hiv-tartunnat ja heroiinin käyttö ovat vähentyneet ja hoitoon pääsy EU-alueella helpottunut, kertoo tuore huumeviraston raportti. Suomessa heroiinin pistoskäyttö näyttää kuitenkin jopa yleistyvän ja korvaushoitoa on tarjolla tarpeeseen nähden vielä melko vähän.
EU:n huumeviraston johtaja Georges Estievenart pelkää, että Euroopan yleisesti myönteinen kehityssuunta voi olla lyhytaikaista. Huumeisiin liittyviä hiv-epidemioita on edelleen etenkin uusissa EU-maissa.
- Ei pidä unohtaa, että yleisesti ottaen huumeidenkäyttö on historiallisen korkealla tasolla, Estievenart muistuttaa.
Huumeiden ongelmakäyttö on raportin mukaan yleistynyt Suomessa, Saksassa, Italiassa, Luxemburgissa, Britanniassa, Norjassa ja Virossa.
Myös yleisesti ottaen vähentynyt heroiinin pistoskäyttö näyttää Suomessa, Saksassa, ja Irlannissa jopa lisääntyvän.
Lisäksi huolena on kannabiksen käytön yleistyminen. Kannabiksen käyttö näyttää lisääntyneen nuorten keskuudessa etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Hollannissa.
Kannabis on edelleen eniten käytetty huume Euroopassa ja sitä on kokeillut joka viides aikuinen joskus elämänsä aikana. Kannabiksen käyttö on yleensä suurinta nuorilla (15 - 34 v.) vaihdellen Viron, Portugalin ja Ruotsin alle 15 prosentin osuudesta Tanskan, Espanjan, Ranskan ja Britannian vähintään 35 prosenttiin.
Crackin käytön kasvu huolestuttaa etenkin Saksan, Espanjan, Ranskan, Hollannin ja Britannian suurkaupungeissa.
Kokaiinia puolestaan on käyttänyt prosentista kymmeneen prosenttia eurooppalaisnuorista. Myös kokaiinitakavarikkojen määrät EU:n alueella olivat kasvussa lähes kaikissa maissa vuosina 1997 - 2002.
Euroopan aikuisväestöstä vajaan prosentin eli 1,2 - 2,1 miljoonan arvioidaan olevan huumeiden ongelmakäyttäjiä.
Hyvää kehitystä kuvaa myös se, että suurimmassa osassa Eurooppaa huumeiden käyttäjillä on entistä paremmat mahdollisuudet päästä hoitoon. Suomessa heroiinin pistoskäyttö näyttää kuitenkin jopa yleistyvän ja korvaushoitoakin on meillä tarjolla vielä tarpeeseen nähden melko vähän.
EU:n huumeviraston johtaja Georges Estievenart arvelee, että nyt näkyvissä oleva myönteinen kehityssuunta voi olla lyhytaikaista. Huumeisiin liittyviä hiv-epidemioita on edelleen erityisesti uusissa EU-maissa.
Vuosiraporttiin 2004 on koottu tietoja EU-maiden huumeiden käytön kehityksestä, hoidosta ja huumeisiin liittyvistä taudeista ja takavarikoista lähinnä vuoteen 2002 saakka. Huumeiden ongelmakäyttö on raportin mukaan yleistynyt Suomessa, Saksassa, Italiassa, Luxemburgissa, Iso-Britanniassa ja Norjassa.
Kaikkiaan huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan vajaat prosentti Euroopan aikuisväestöstä eli 1,2-2,1 miljoonaa.
Heroiiniin sortuu yhä harvemmin uusia käyttäjiä ja monissa Euroopan maissa heroiinin käyttäjät eivät enää piikitä itseään. Sen sijaan Suomessa, Saksassa ja Irlannissa piikittäminen näyttää jopa yleistyvän. Kaikkiaan EU:n alueella arvioidaan olevan tällä haavaa 850 000-1 300 000 huumeiden pistoskäyttäjää.
Viime aikoina uutta huolta ovat herättäneet heroiinia jopa sata kertaa vahvemman opiaatin, fentanyylin sekä metyylifentanyylin ilmaantuminen huumekauppaan Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Parin viime vuoden aikana nämä aineet ovat aiheuttaneet useita yliannostuskuolemia ja niiden pelätään leviävän laajemminkin Euroopan huumemarkkinoille.
Uutena huolena on myös kannabiksen runsaan ja säännöllisen käytön yleistyminen etenkin nuorten miesten keskuudessa. Kannabiksen käyttö näyttää lisääntyneen nuorten keskuudessa erityisesti Suomessa, Ruotsissa, Norjassa sekä Hollannissa.
Kannabis on edelleen eniten käytetty huume Euroopassa. Kannabista on kokeillut joka viides aikuinen joskus elämänsä aikana. Suurin osa polttelee sitä satunnaisesti, mutta niin sanottuja suurkuluttajiakin on jopa teini-ikäisten keskuudessa.
Raportin mukaan kannabiksen suurkuluttajia on noin 15 prosenttia niistä 15-16-vuotiaista koululaisista, jotka ovat ylipäätään kokeilleet sitä viimeisen vuoden aikana. Suurkulutuksen rajana raportissa pidetään 40 käyttökertaa vuodessa.
Kokaiinin käyttö näyttää sen sijaan lisääntyvän joissakin EU-maissa ja kokaiinitakavarikot lisääntyivät lähes kaikissa EU-maissa. Tutkimusten mukaan 1-10 prosenttia eurooppalaisnuorista on käyttänyt kokaiinia joskus elämänsä aikana.
Joissakin tanssipaikoissa tehdyissä tutkimuksissa kokaa on ainakin kerran kokeillut peräti 40-60 prosenttia porukasta. Kokaiinin aiheuttamien kuolemantapausten arvellaan myös yleistyvän.
Yhä useampi eurooppalaisnuori hakeutuu myös hoitoon kokaiinin käytön vuoksi. Kokaiinin käyttöön ei ole löydetty vielä lääkkeellistä korvaushoitoa, mutta apua saattaa löytyä muista muun muassa käyttäytymistottumusten muuttamiseen liittyvistä hoitotavoista.
Ekstaasi saattaa joissakin maissa olla jo ohittamassa amfetamiinin toiseksi käytetyimpänä huumeena. Kaksi kolmasosaa EU-maista ilmoitti, että ekstaasin käyttö on ollut nuorten aikuisten keskuudessa viime aikoina yleisempää kuin amfetamiinin käyttö.
Ekstaasin aiheuttamat kuolemat ovat vielä aika harvinaisia. Vuonna 2002 niitä raportoitiin Saksassa kahdeksan, Ranskassa ja Itävallassa kaksi sekä Kreikassa yksi. Monissa huvipaikoissa, joissa ekstaasia arvellaan käytettävän, on tehostettu ensiapua ja turvatoimia ekstaasikuolemien ehkäisemiseksi.
Opiskelijat käyttävät valtaväestöä vähemmän huumeita, mutta omaksuvat uudet huumemuodit ensimmäisinä.
Opiskelijat käyttävät vähän mietoja huumausaineita. Noin kahdeksan prosenttia opiskelijoista on käyttänyt kannabistuotteita joko viimeisen vuoden aikana tai yhteensä enemmän kuin viisi kertaa. Tiedot perustuvat tammikuussa julkaistavaan Opiskelijoiden terveystutkimus 2004:än. Koko väestön 20–29-vuotiaista kannabista oli vuonna 2002 kokeillut tai käyttänyt noin kolmannes.
Myös vahvojen huumeiden käyttö on opiskelijapiireissä vähäistä. Alkoholin ja lääkkeiden yhdistelmiä tai lääkkeitä huumausaineina käyttäviä on noin prosentti opiskelijoista, samoin ekstaasia tai heroiinia käyttäviä. Esimerkiksi ekstaasin käyttäjiä on koko maan 20–29-vuotiaiden joukossa miehissä 8 prosenttia ja naisissa 3 prosenttia.
Huumeita käyttävien opiskelijoiden määrä ei ole viime vuosina kasvanut. Noin viidennes vastaajista on kokeillut tai käyttänyt huumeita.
Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kunttu Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöstä (YTHS) uskoo, että opiskelijoiden huumeiden käyttö on kokonaisuudessaan muuta väestöä vähäisempää.
"Eihän sitä pitemmän päälle muuten jaksaisi opiskella", hän toteaa. Kunttu viittaa nimenomaan jatkuvaan käyttöön. Niin sanottua viihdekäyttöä tutkimuksessa ei arvioitu tai eroteltu.
Huumausaineiden viihdekäytön kulttuurisesta ilmenemisestä väitellyt Mikko Salasuo arvioi, että opiskelijoiden rooli uusien huumekulttuurien omaksumisessa on vähäisestä käytöstä huolimatta merkittävä.
Muun muassa klubikulttuuriin liitettävä ekstaasin viihdekäyttö yleistyi 1990-luvulla ensin juuri yliopistopiireissä. Samoin kävi 1960-luvulla kannabiksen käytön suhteen.
Salasuon mukaan uudet ilmiöt omaksutaan yliopistopiireissä muuta yhteiskuntaa nopeammin. Tämä liittyy myös erilaisiin kulttuurisiin ja sukupolvien välisiin kapinaliikkeisiin, joihin huumeiden käyttökin voidaan yhdistää.
"Varsinaisia huumetilastoja opiskelevien käyttäjien määrästä minulla ei ole. On kuitenkin selvää, että käyttö on yleisempää yliopistokaupungeissa. Ja onhan opiskelijoilla aikaa bailata", tutkija toteaa.
Huumeiden viihdekäytöstä väitellyt tutkija korostaa, että riskeistä pitää puhua monin eri tavoin.
Stakesin tutkijan Mikko Salasuon mukaan suomalainen huumevalistus ei ole ajantasaista. Huumausaineiden käyttö nähdään liian usein ainoastaan riippuvuuteen johtavana ongelmakäyttönä, joka aiheutuu joko vaikeista olosuhteista tai henkilön kokemista ongelmista.
”On täysin absurdia, että esimerkiksi kouluissa annetaan samanlaista valistusta kaikille oppilaille. Joku koululaisista saattaa olla suuressa syrjäytymisvaarassa, joku on saattanut kokeilla kannabista kerran ja joku ei ole ikinä ajatellutkaan huumeita. Valistuksen tulisi olla kohderyhmäpainotteista”, tutkija sanoo.
Viikko sitten hyväksytyssä väitöskirjassaan Huumeet ajankuvana hän tarkastelee huumeiden viihdekäytön kulttuurista ilmenemistä Suomessa.
Huumeiden käyttäjät voi Salasuon mukaan jakaa kolmeen eri ryhmään: kokeilijoihin, viihdekäyttäjiin ja ongelmakäyttäjiin. Kokeilijat ovat kokeilleet muutamia kertoja, viihdekäyttäjät käyttävät silloin tällöin: juhliessaan tai laajentaakseen tajuntaansa. Ongelmakäyttäjät puolestaan ovat addiktoituneita, ja heillä on huumeiden lisäksi myös muita sosiaalisia ongelmia.
Valistuksen tulisi tutkijan mukaan seurata tätä luokittelua. Hän painottaa, että kaikkiin kolmeen huumeiden käyttömuotoon liittyy riskejä, mutta ne ovat erilaisia.
”Viihdekäyttäjille ei ole järkevää puhua samalla tavoin kuin ongelmakäyttäjille, sillä he eivät tunnista itseään tällaisista kuvista”, Salasuo sanoo. Yhteiskunnan tulisi hänen mielestään keskittyä ylläpitämään jatkuvaa ajantasaista keskustelua huumausaineiden monimuotoisesta käytöstä, niin että huumetabut murtuisivat.
Väitöskirjassaan Salasuo muistuttaa, että ekstaasia silloin tällöin juhlimisen yhteydessä käyttävät nuoret noudattavat muilta osin keskimäärin terveellisempiä elämäntapoja kuin muu väestö. Heidän on tästä syystä vaikea samastua kauhukuviin syrjäytyneistä ongelmakäyttäjistä, eikä tieto mene perille. Mielikuva riskeistä omaksutaankin muualta kuin virallisia teitä, esimerkiksi internetin kautta.
Huumeiden käyttöä tulisi Salasuon mukaan lähestyä entistä enemmän kulttuurisista lähtökohdista.
Tutkija korostaa, että huumeilmiöt syntyvät osana tiettyjen sukupolvien jakamia kokemuksia. Yhteinen kokemusmaailma synnyttää yhteneviä mieltymyksiä ja käyttäytymistä. Näin se vaikuttaa myös huumeiden kokeiluun ja käytön yleisyyteen sekä siihen, minkälaisia merkityksiä näihin kokemuksiin liitetään.
Väitöskirjassaan Salasuo on keskittynyt tarkastelemaan kahta huumeaaltoa: kannabiksen käytön yleistymistä 1960– 1970-luvuilla sekä ekstaasin viihdekäytön lisääntymistä 1990-luvulla. Tutkijan mukaan molemmat ilmiöt symbolisoivat aikanaan uuden sukupolven arvomaailmaa sekä protestia vanhempaa sukupolvea vastaan.1990-luvun lopun ekstaasin käyttäjät kokivat huumeen ja siihen liittyvän tanssikulttuurin murroksena konservatiivisesta alkoholikulttuurista uudenlaiseen päihteiden käyttöön.
Alkoholin terveyshaitat lisääntyvät nopeasti. Viinaan kuoli viime vuonna 1 560 ihmistä, 95 enemmän kuin edellisenä vuonna. Alkoholin aiheuttamia sairauksia hoidetaan sairaaloissa yhä enemmän.
Peijaksen sairaalassa heinäkuisena päivänä tehty selvitys osoittaa, että joka viides sisätautiosaston potilas oli hoidossa alkoholin aiheuttaman vaikean sairauden takia. Sama osuus näkyy myös Vantaan terveyskeskuspäivystyksessä.
Tampereen yliopistosairaalan ensiavun asiakkaista on tuoreen kartoituksen mukaan alkoholin suurkuluttajia useampi kuin joka neljäs ja tapaturmapotilaista peräti 42 prosenttia.
Viidennes sisätautipotilaista tuottaa koko maan tasolle laskettuna hurjia lukuja: 260 000 hoitopäivää, 50 000 hoitojaksoa ja 30 000 potilasta vain viime vuonna.
Sisätautien hoitojaksot ovat kalliita, ja 1990-luvun lopun keskimääräisen hoitojakson hinnan perusteella vain viinan aiheuttamien tautien hoito veisi lähes 90 miljoonaa euroa vuodessa.
"Alkoholin haitat lisääntyvät ja vaikeutuvat", sanoo selvityksen tehnyt Peijaksen sisätautiylilääkäri Sinikka Pohjola-Sintonen.
Suomalaiset lääketieteen tutkijat olivat osa tupakkateollisuuden maailmanlaajuista kampanjaa, jonka tarkoitus oli tuottaa harhauttavaa tietoa tupakan terveysvaikutuksista, väittää tutkija Heikki Hiilamon perjantaina ilmestynyt raportti Valheen mesenaatit.
"Suomalaisia tutkijoita osallistui sellaisen lääketieteellisen tutkimuksen tuottamiseen, jonka ainoana tarkoituksena oli kumota tupakan ja erilaisten sairauksien väliset syy-yhteydet", Hiilamo arvioi.
Hänen raporttinsa perustuu tupakkateollisuuden omiin dokumentteihin, jotka tulivat julkisiksi Yhdysvalloissa käydyissä oikeudenkäynneissä 1990-luvulta lähtien. Dokumenttien määrä on valtava, noin 40 miljoonaa sivua.
Hiilamon mukaan rahoitus suomalaisille tutkijoille on tullut ulkomailta, eivätkä kaikki tutkijat ole edes olleet tietoisia tutkimusrahoituksensa todellisesta lähteestä.
Suomalaiset lääketieteen tutkijat olivat osa tupakkateollisuuden maailmanlaajuista kampanjaa, jonka tarkoitus oli tuottaa harhauttavaa tietoa tupakan terveysvaikutuksista, väittää tutkija Heikki Hiilamon perjantaina ilmestynyt raportti Valheen mesenaatit.
- Suomalaisia tutkijoita osallistui sellaisen lääketieteellisen tutkimuksen tuottamiseen, jonka ainoana tarkoituksena oli kumota tupakan ja erilaisten sairauksien väliset syy-yhteydet, Hiilamo arvioi.
- Tupakkateollisuus loi oman lääketieteensä.
Hänen raporttinsa perustuu tupakkateollisuuden omiin dokumentteihin, jotka tulivat julkisiksi Yhdysvalloissa käydyissä oikeudenkäynneissä 1990-luvulta lähtien. Dokumenttien määrä on valtava, noin 40 miljoonaa sivua, ja ne ovat kaikki saatavissa internetissä.
Hiilamon mukaan suomalaistutkijoita on rahoittanut kansainvälinen tupakkateollisuus suoraan ilman kotimaisten tupakkayhtiöiden osuutta. Yli miljoonan euron tutkimusrahoista näyttää menneen eniten Helsingin ja Kuopion yliopistossa työskennelleille.
Hiilamo esitteli dokumentteja mm. erään kuopiolaistutkijan vielä 2000-luvun puolella saamasta rahoituksesta. Mukana ovat myös jo 1990 julkisuuteen nousseet tapaukset, joiden yhteydessä on jaettu tuomioitakin oikeusistuimissa.
Kaikki tutkijat eivät edes ole olleet tietoisia tutkimusrahoituksensa todellisesta lähteestä, Hiilamo kertoi. Kuvio on ollut sellainen, että suomalaiset tutkijat ovat saaneet rahoitusta amerikkalaiselta yliopistolta aavistamatta tupakkateollisuuden olevan yliopiston saaman rahoituksen takana.
Eräs oululaisprofessori puolestaan väitti ainoastaan keskustelleensa jostakin hankkeesta, mutta tupakkateollisuus dokumentoi hänetkin apurikseen. Hiilamo vertasikin dokumentteja tiedustelupalvelujen epämääräisiin arkistoihin, joihin on raportoitu mitä yksityiskohtaisimpia tapahtumia.
Tupakkateollisuuden järjestelmällinen yritys peittää tutkimustiedon avulla tupakan vaarallisuus pantiin alulle jo vuonna 1953. Suomi nousi esiin, kun vuonna 1988 alkoi ensimmäisenä Euroopassa tupakkaoikeudenkäynti, johon kansainvälinen tupakkateollisuus kustansi todistajia. Oikeudenkäynnit päättyivät vasta 2001 tupakkateollisuuden voittoon korkeimmassa oikeudessa.
Hiilamo käy kirjassaan läpi tupakkateollisuuden todistajat pyrkien osoittamaan heidän kytköksensä dokumenttien avulla.
Hiilamo sanoi tiedotustilaisuudessa haluavansa nostaa esiin tupakkateollisuuden roolin. Nyt vastakkain ovat terveysväki ja tupakoitsijat, mutta tupakkateollisuus on jäänyt näkymättömiin.
Toinen keskeinen asia on tutkimusrahoitus. Jos tupakkateollisuus on voinut järjestelmällisesti vaikuttaa tupakkaan liittyviin tutkimuksiin, kuinka voidaan luottaa esimerkiksi elintarvike- tai matkapuhelinteollisuutta koskeviin vastaaviin tutkimuksiin, Hiilamo kysyi.
Lähde: YLE 27.11.2004
Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio ihmettelee Väli-Suomen sanomalehtien haastattelussa poliisin tapaa hankkia teletunnistetietoja. Tietoja on hankittu laittomasti suoraan operaattoreilta, vaikka tuomioistuin ei viime vuonna torjunut yhtään pyyntöä teletietojen saamiseen.
Paunion mukaan tuomioistuimet eivät myöskään ole viivytelleet lupien myöntämisessä.
Oikeusasiamies on odottanut ongelmia, sillä telekuuntelua koskeva lainsäädäntö on teknistä ja vaikeaa.
Paunio vaatii poliisia toimimaan lainmukaisesti.
- Pidän äärettömän tärkeänä sitä, että poliisi jos kuka toimii tiukasti lainmukaisesti. Telekuuntelussa puututaan keskeisiin perusoikeuksiin,
Paunio sanoo.
Vastuu laillisuusvalvonnasta kuuluu poliisiorganisaatiolle, mutta varaa on hänen mukaansa myös ulkopuolisille valvojille.
Keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin laittomat teleurkinnat paljastuivat Sonera-tutkimusten yhteydessä. Viimeisimmäksi epäiltyjen listalle joutui Helsingin poliisilaitos.
Eniten teleurkintaa käytetään huumausainerikosten selvittämiseksi. Kanteluita oikeusasiamiehelle ei juuri tule, koska vain harvat kuuntelun kohteeksi joutuneet tietävät kuuntelusta ja siitä, miten se on käytännössä toteutettu.
Epäilyt poliisin laittomasta tiedonhankinnasta ovat laajentuneet Helsingin poliisilaitokseen, joka on Suomen suurin poliisiyksikkö.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan kahtatoista tutkijaa tai päällikköä on kuulusteltu epäiltyinä virkarikoksesta ja yllytyksestä teleurkintaan. Tapahtumat ajoittuvat vuodenvaihteeseen 2000–2001.
Kuulusteltujen joukossa on muun muassa silloinen Helsingin rikospoliisin päällikkö Erkki Hämäläinen, joka on muiden tapaan kiistänyt tietävänsä asiasta mitään.
Uusimmassa tapauksessa keskusrikospoliisi sai selville, että erään helsinkiläismiehen puhelimesta oli otettu teletunnistetietoja Sonerassa ilman oikeuden päätöstä. Pian sen jälkeen poliisi oli pidättänyt miehen murhasta epäiltynä.
Krp:ssä pidettiin ilmeisenä, että teletunnistetiedot hankittiin juuri murhatutkimusten vuoksi. Tuomituksi tuli sittemmin toinen mies.
Helsingin poliisi on jo kolmas iso poliisiorganisaatio, jota epäillään osallisuudesta luvattomaan teleurkintaan. Suojelupoliisin johtoa ja ylitarkastajaa sekä yhtä keskusrikospoliisin tutkijaa on jo päätetty syyttää teleurkinnasta tai sen peittelystä.
Lehden mukaan 12 tutkijaa tai päällikköä on kuulusteltu epäiltyinä virkarikoksesta tai yllytyksestä teleurkintaan vuodenvaihteessa 2000 - 2001.
Kuulusteltujen joukossa on mm. silloinen Helsingin rikospoliisin päällikkö Erkki Hämäläinen. Hän on muiden kuulusteltujen tapaan kiistänyt tietävänsä asiasta mitään.
Helsinkiläismiehen puhelimesta otettiin lehden mukaan vuodenvaihteessa 2000 - 2001 teletunnistetietoja Sonerassa ilman oikeuden päätöstä. Pian sen jälkeen mies pidätettiin murhasta epäiltynä.
Helsingin poliisi on jo kolmas iso poliisiorganisaatio, jota epäillään osallisuudesta luvattomaan teleurkintaan.
Suojelupoliisin päällikköä Seppo Nevalaa, osastopäällikköä Petri Knapea ja pohjoisen yksikön aluepäällikköä syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta Soneran teleurkintajutussa. Lisäksi aluepäällikkö ja Soneran entinen turvallisuuspäällikkö joutuvat syytteeseen törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta.
Ikävä tapaus. Hiljattain Iihin muuttaneet Arto ja Satu Haikara ovat tyytyväisiä, etteivät Arttu-poika ja istuimessa uinuva Suvi tiedä huumeuutisista.
Ei ole vaikea arvata, mikä oli torstain puheenaihe Iissä. Huumeista on kuultu huhuja, mutta uutinen Iistä kotoisin olevan miehen huumepidätyksestä ja suuresta amfetamiinilöydöstä tuli sittenkin yllätyksenä ja herätti ihmetystä.
Hiljaisella kylällä huumeet tuntuivat kuitenkin torstai-iltana melko kaukaiselta ongelmalta.
"Ihmettelin, että tämmöisestäkin pikkupaikasta löydettiin huumeita", aprikoi moottoripyörällään kaupalle hurauttanut 16-vuotias Arto Pakanen. Hänelle itselleen ei huumeita ole koskaan tarjottu. "Ainahan sitä juttuja kuulee, mutta en ole niihin uskonut", Pakanen.
Pirjo Juntunenkin tiesi huumepidätyksestä. Tieto tarjonnasta huolestuttaa perheenäitiä. "Töissä puhuivat, että torilla saa huumeita, jos on tarve. En tiedä, ne ovat huhupuheita."
Oulusta syyskuussa Iihin muuttanut Haikaroiden perhe törmäsi tuoreeltaan ikäviin uutisiin uudella asuinpaikalla. Heidän mielestään paikkakunnan maine ei vielä mennyt lopullisesti."Ainahan se vähän aikaa ihmisten mielessä pyörii. Kohta etelässä löydetään isompi pompsi ja asia unohtuu", Arto Haikara arveli.
"Nämä ne ovat onnellisia. Eivät tiedä asiasta mitään", Haikara sanoo ja osoittaa 2,5-vuotiasta Arttua ja kantoistuimessa nukkuvaa puolivuotiasta Suvia.
Kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg aikoo valittaa kansanedustaja Rosa Meriläisen (vihr.) huumeen käyttörikossyytteen hylkäämisestä Helsingin hovioikeuteen.
Myhrberg ilmoitti tyytymättömyytensä Helsingin käräjäoikeuden tuomioon maanantaina. Myhrberg vaatii Meriläiselle käyttörikoksesta sakkoja.
Käräjäoikeus katsoi noin viikko sitten, ettei Meriläistä voi tuomita mediassa annettujen lausuntojen perusteella. Meriläinen kertoi kannabiksen käytöstään keväällä Image-lehden haastattelussa ja MTV3:n uutisissa. Poliisikuulusteluissa ja oikeudessa hän kieltäytyi puhumasta asiasta.
Huumeidenkäyttö kytkeytyy kansainvälisiin nuorisokulttuureihin, eikä sen määrään ja yleisyyteen juurikaan voida vaikuttaa huumepolitiikalla. Lauantaina Helsingin yliopistossa huumeiden viihdekäytöstä väitelleen Mikko Salasuon mukaan tiukan valvonnan sijasta olisi järkevämpää yrittää mukauttaa politiikka huumeidenkäyttöön.
- Kontrollipolitiikka on aika voimatonta. Kannattaisi ennemmin keskittää voimavaroja haittojen vähentämiseen, kuten tiedottamiseen, valistamiseen ja ehkäisevään huumetyöhön.
Salasuon mukaan huumevalvonta kannattaisi suunnata rajoille ja suuren luokan huumekauppiaisiin.
Huumeiden vastaisen taistelun voimavaroja pitäisi suunnata entistä enemmän valistukseen, tiedottamiseen ja ehkäisevään huumetyöhön, sanoo tutkija Mikko Salasuo.
Salasuo toteaa väitöstutkimuksessaan, että huumeidenkäyttö kytkeytyy kansainvälisiin nuorisokulttuureihin, eikä sen määrään tai yleisyyteen ei juuri voida vaikuttaa huumepolitiikalla.
Tiukan valvonnan sijasta olisikin järkevämpää sopeuttaa politiikka huumeidenkäyttöön, Salasuo esittää. Kontrollipolitiikkaa hän pitää melko voimattomana.
Huumevalvonta kannattaisi tutkijan mielestä keskittää rajoille ja suuren luokan huumekauppaan sen sijaan, että se suunnattaisiin yksittäisiin käyttäjiin.
Hänen mielestään viranomaisten kannattaisi ottaa oppia Euroopasta, missä on mm. koulutettu baarien henkilökuntaa yliannostukseen varalta.
Väitöskirjan mukaan 1960-luvun ensimmäinen huumeaalto ja 1990-luvun toinen aalto syntyivät ja kehittyivät samalla tavoin kansainvälisistä nuorisokulttuureista ja liittyivät sukupolvien murrokseen.
Niiden erot ilmenevät asenteessa ja käytetyissä aineissa. Siinä missä ensimmäiseen aaltoon liittyi yhteiskunnallista protestia, oli jälkimmäiselle tunnusomaista kantaaottamattomuus ja yksilöllisyyden korostuminen, tutkija arvioi
Tutkija Mikko Salasuo muistuttaa tuoreessa väitöskirjassaan, että Suomeen ovat jo juurtumassa uudet huumekulttuurit. Niiden aiheuttamia pulmia ei enää ratkaista pelkillä kielloilla ja valvonnalla.
Jos viranomaisten vasen käsi ei aina tiedä, mitä oikea tekee, ei suomalaisesta huumekeskustelustakaan aina saa selvää. Sitä käydään usein uskomusten ja vajavaisten tietojen perusteella.
Sekaannuksia tapahtuu jo siksi, että keskustelijat ymmärtävät "huumeella" eri asioita. Oikeuslaitos näkee huumeet juridisena kysymyksenä, jolloin laittomat aineet ovat tarkasti määriteltyjä ja listattuja.
Lääketieteellä on puolestaan oma näkökulma: se määrittelee huumausaineet psyykkisen vaikutuksen takia väärin käytetyiksi lääkeaineiksi.
Oman lisänsä keskusteluun antavat käyttäjät, joilla on oma slanginsa, sekä viestimet, jotka viljelevät surutta epätäsmällisiä ja virheellisiäkin termejä. Vielä viime aikoina lehdistä on saatu lukea juttuja, että ekstaasia piikitetään.
Salasuon mukaan sotkuisuuden selittää Suomen suhteellisen nuori huumekulttuuri. "Huumeet ovat vielä niin uusi ilmiö, että yhteistä kieltä vasta haetaan. Väestö- ja käyttäjätasollakin voidaan puhua yksioikoisesti huumeista, vaikka tarkoitettaisiin pelkästään kannabista."
Tässä rytäkässä kovat ja miedot huumeet niputetaan yhdeksi möykyksi.
"Ennen kaikkea aineet ja käyttötavat pitäisi erottaa toisistaan."
Kannabiksen kotikasvatus on myös merkki viranomaisten ja mahdollisen käyttäjäkunnan välisestä luottamuspulasta: yhteiskunnan tuottamaan tietoon ei luoteta. Tiedot huumeista leviävät internetissä, jonka lähteet ovat luotettavuudeltaan kyseenalaisia.
Ilmiötä on pidetty seurauksena tiukan kieltolinjan uskottavuuskriisistä.
Huumevalistus perustui pitkään pelotteluun. Kun nuoren ensimmäiset kannabiskokeilut eivät sitten vieneetkään automaattisesti katuojaan, se on vienyt maton alta muunkin valistuksen osalta.
Suomalainen huumepolitiikka tukeutui pitkään kieltolinjaan. Tausta-ajatuksena oli, että kun ei ole huumeita, ei ole huumeongelmaakaan, Salasuo painottaa haittojen vähentämisen linjaa.
"Pitää olla realisti. Ollaan lapsellisia, jos ei uskota, etteivätkö mahdolliset käyttäjät nykyisessä tietoyhteiskunnassa löydä jotain tietoa. Jos käyttö lisääntyy tiukan kontrollin puitteissa, jokin mättää. Kontrollilla on toki tärkeä rooli, mutta sen rinnalle pitää lisätä hoitoa ja parantaa riskeistä tiedottamista."
Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan selvityksen mukaan poliisi ei valvo tarpeeksi omaa toimintaansa. Puutteellisesti on seurattu esimerkiksi uudehkojen tutkintakeinojen kuten telepakkokeinojen, peitetoiminnan ja valeostojen käyttöä. Monet virheet saataisiin karsituksi, jos lähiesimiehet seuraisivat alaistensa toimintaa nykyistä tarkemmin.
Ongelmia valvonnassa on myös ylemmällä tasolla. Erityisesti suojelupoliisi on saanut puuhailla rauhassa omiaan. Sen valvonta kuuluisi periaatteessa poliisin ylijohdolle, mutta Jonkan selvityksen mukaan ylijohdossakin oli todettu, että "suojelupoliisia ei ole valvonut kukaan".
Ulkopuolisina poliisia valvoo eduskunta ja sen oikeusasiamies, mutta Jonkasta tämä ei välttämättä riitä. Voisi olla tarpeen kehittää uusi valvontaelin poliisin sisäisen valvonnan ja ylimpien laillisuusvalvojien väliin. Uusi elin toisi valvontaan lisää objektiivista otetta ja olisi lähempänä käytännön työtä kuin oikeusasiamies.
Lisäksi apua voisi olla esimerkiksi poliiseille annettavasta laillisuuskoulutuksesta ja säännöllisistä sisäisistä tarkastuksista. Asennemuutos tulisi tarpeeseen, sillä tähän asti laillisuusvalvonta ei ole ollut korkealla poliisin tärkeysjärjestyksessä.
- Toiminnan resurssointi on ollut puutteellista ja asennoituminen väheksyvää: esimerkiksi poliisin ylijohdossa ja poliisin lääninjohdossa laillisuusvalvonta on hoidettu muiden tehtävien kylkiäisenä sen mukaan kun aikaa on jäänyt, katsoo apulaisóikeuskansleri Jonkka.
Jonkka luovutti sisäministeriön pyytämän selvityksen poliisin johtamisjärjestelmästä ja sisäisestä laillisuusvalvonnasta sisäministeri Kari Rajamäelle (sd) keskiviikkona Helsingissä. Luovutustilaisuudessa Jonkka huomautti, ettei selvityksessä paljastunut "suuria mörköjä". Lähinnä valvonta pitäisi saada kuntoon väärinkäytösten ennaltaehkäisemiseksi.
Rajamäen mukaan poliisitoiminnan valvonta lähti alamäkeen 1990-luvun alkupuolella, jolloin tulosohjaus otettiin käyttöön. Tulosohjauksen kuviteltiin korvaavan vanhanaikaiset laillisuustarkastukset, mutta näin ei ollutkaan.
Poliisin ylijohto on jo ryhtynyt toimiin laillisuusvalvonnan parantamiseksi. Jonkasta tavanomainen poliisitoiminta voidaan saada näin ruotuun, mutta tietyt asiat, kuten telepakkokeinot, peitetoiminta ja kansainvälinen rikostiedusteluyhteistyö, vaativat erityishuomiota.
Telepakkokeinot ovat varoittava esimerkki siitä, miten voi käydä, kun tutkintakeinot kehittyvät valvontaa nopeammin. Telekuuntelu- ja valvonta tulivat lakiin viime vuosikymmenen puolivälissä, jolloin meno äityi villiksi: pakkokeinoja käytettiin, mutta niistä ei välttämättä raportoitu minnekään.
- Katson, että poliisi kaikilla organisaation tasoilla laiminlöi tuossa vaiheessa valvontavelvollisuutensa hämmästyttävällä tavalla, mikä on rapauttanut koko valvontajärjestelmän uskottavuutta, kirjoittaa Jonkka.
Poliisijohtaja Jorma Toivasen mukaan telepakkokeinojen käytön kirjaamisessa on sittemmin otettu käyttöön uusi Salpa-järjestelmä, joka ohjaa käyttäjäänsä ja karsii virheitä. Tahallisia ylilyöntejä ei tietenkään mikään järjestelmä poista.
- Joskus tulee ylilyöntejä, kun poliisi kokee rikoksen selvittämisintressin niin korkeaksi, että mennään lain toiselle puolelle, myöntää Toivanen.
Väärinkäytösten vaara vaanii myös poliisin käytössä olevissa rekistereissä, joiden käytön seuranta ei nykyisellään toimi. Jonkasta poliisin ylijohdolla pitäisi olla realistiset mahdollisuudet valvoa, kuka rekistereitä on milloinkin käyttänyt.
Putkakuolemien selvittely kaipaisi lisää poliisin ulkopuolista valvontaa. Jonkasta syyttäjien pitäisi olla mukana mukana jo kuolemien selvittelyvaiheessa, jotta he voisivat vaikuttaa tutkintaan.
Anita Korhonen kertoo kirjassaan heroiinin käyttäjän aivoista löydetystä THIQ-tekijästä. Sen takia elimistö ei liuota alkoholia tai huumeita normaalisti. Huumaava aine kerääntyy aivoihin ja vaikuttaa kuin oopium tai piriste, ja syntyy nopeasti poikeuksellinen kemiallinen riiippuvuus.
Huumetaistelussa kodin ja vanhempien rooli on ratkaiseva. Levittäkää oikeaa tietoa ja kertokaa, että kannabis on huume ja piste.
Hän arvioi, että Suomi on samassa tilanteessa kuin USA 25 vuotta sitten. Siellä reagoitiin nopeasti, kun huumenuoria alkoi kuolla yliannostuksiin. Rakennettiin selkeät hoitomallit ja tiukennettiin rangaistuksia, viimeisenä vankila, jos oli aiemmin lintsannut hoidosta. Tuloksia on tullut, ja huumeiden käyttö vähentynyt. Nykyään siellä on trendikästä sanoa huumeille kiitos ei.
Tarvitaan
rajuja tosiasioita, ei pehmovalistusta. Metroihin ja ratikoihin tehokkaita jättijulisteita, jotka pysäyttävät.
Vihreiden Rosa Meriläinen, 28 on liittynyt kansanedustajiin, joiden suhtautumista lakiin ja oikeuteen ei voi parhaalla tahdollakaan pitää kovin esimerkillisenä.
Siinä missä sosiaalidemokraattien valtiopäivämies Antero Kekkonen, 59 naureskeli vähätellen rattijuopumustuomiotaan, huumausainerikoksesta syytetty Meriläinen kielsi käräjäoikeuden edessä sen, minkä oli median haastattelussa kahteen otteeseen aiemmin kertonut.
Vaikka oikeus näytön riittämättömyyden vuoksi vapautti Meriläisen kannabissyytteestä, kansalaisten silmissä hän leimautui poliitikoksi, jonka kantti ei kestänyt puhua totta, saati kantaa rehdisti vastuu tekosistaan.
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa loukkaantui tammi - syyskuussa 870 henkeä, mikä on yli 100 enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan.
Alkoholin kulutus on samaan aikaan lisääntynyt noin 15 prosenttia.
Liikenneturvan tutkimuspäällikön Sirpa Rajalinin mukaan alkoholipolitiikan muutos on näkynyt aina liikenteessä: kahdesti aiemminkin lisääntynyt viinankulutus on lisännyt liikenteen henkilövahinkoja.
Helsingin käräjäoikeus hylkäsi maanantaina kansanedustaja Rosa Meriläiseen (vihr) kohdistuneen syytteen huumeen käyttörikoksesta. Käräjäoikeuden mukaan näyttö Meriläistä vastaan ei ollut riittävä. Syyttäjä Tove Myhrberg vaati Meriläiselle sakkorangaistusta vedoten siihen, että kansanedustaja kertoi itse mediassa huumeen käytöstä.
Meriläisen puolustus kiisti käyttörikosta koskaan tapahtuneen ja katsoi, ettei haastattelulausunnoilla voi olla asiassa rikosoikeudellista merkitystä. Asianajaja Paul Perovuon mukaan Meriläinen ei osannut viime keväänä lausunnot antaessaan punnita sanomisiaan, koska oli masentunut ja vakavasti uupunut. Todisteena masennuksesta ja uupumuksesta esitettiin eduskunnan työterveyslääkärin viime huhtikuussa antama lausunto.
Syyttäjä vaati Meriläisen kuulemista, mutta Meriläinen kieltäytyi kertomasta asiasta mitään kuten oli tehnyt jo poliisikuulusteluissa. Lain mukaan syytetyllä on oikeus vaitioloon.
Näyttönä rikoksesta syyttäjällä oli Image-lehden artikkeli ja MTV3:n uutispätkä. Ensimmäisen kerran Meriläinen mainitsi polttaneensa pilveä toukokuun Image-lehden haastattelussa.
Oikeus totesi, ettei syyttäjä pystynyt yksilöimään aikaa ja paikkaa, jossa rikos olisi tapahtunut. Valtio määrättiin korvaamaan Meriläisen oikeudenkäyntikulut eli vajaat 3 400 euroa.
Lähde. Turun sanomat 15.11.2004
Kansanedustaja Rosa Meriläisen (vihr) huumeen käyttörikosta käsitellään maanantaina Helsingin käräjäoikeudessa. Kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg vaatii Meriläiselle käyttörikoksesta sakkorangaistusta.
Syytteessä todetaan, että Meriläinen on pitänyt hallussaan pientä määrää kannabista ja käyttänyt aineen itse vappuaaton ja päivän aikana vuonna 2003. Poliisikuulusteluissa Meriläinen ei halunnut vastata asiaa koskeviin kysymyksiin.
Meriläinen kertoi pilven poltostaan taannoin Image-lehden haastattelussa ja sen jälkeen MTV3:n uutisissa. Hän oli teon aikaan jo kansanedustaja.
Korvaava lääkehoito halutaan ottaa käyttöön opiaattiriippuvaisten narkomaanien hoidossa koko Suomessa.
Aamulehden mukaan hoitosuosituksia laativa työryhmä on yksimielinen siitä, että kiistelty lääkehoito on osoittautunut maailmalla narkomaanien hoidossa tehokkaaksi.
Työryhmää aikoo suositella heroiinia ja muita opiaatteja käyttävien narkomaanien hoitamiseen metadonia tai bubrenorfiinia.
Korvaushoidot ovat jo nykyisin suppeassa käytössä Suomessa. Hoitosuositusten myötä lääkehoito leviäisi koko maahan.
Työryhmässä mukana oleva professori Mikko Salaspuro sanoo korvaushoidon olevan niin tehokas, että se säästäisi joka viidennen huumeriippuvaisen hengen Suomessa.
Postiliikenteessä tehdyt huumausainetakavarikot ovat lisääntyneet viime vuosina. Postiliikenteen tarkastuksissa huumausainerikoksia paljastuu lähes päivittäin. Tapauksia on tänä vuonna paljastunut noin 200, mikä on hieman viimevuotista enemmän. Määrä on viidessä vuodessa puolitoistakertaistunut.
- Kasvu ei ole räjähdysmäistä, mutta huumausaineiden postilähetykset ovat lisääntyneet pikku hiljaa, tullipäällikkö Risto Sirola kertoo.
Sirolan mukaan tulli ei ehdi tarkastaa kaikkia Suomeen tulevia postilähetyksiä, mutta luonnehtii valvontaa kattavaksi. Tullin henkilöstö käyttää apunaan huumeiden etsintään koulutettuja koiria, läpivalaisua ja muuta tekniikkaa.
Eniten on tänä vuonna lisääntynyt dopingaineiden ja potenssilääkkeiden postitus Suomeen. Myös mietoja huumeita lähetetään Suomeen kirjeitse melko usein.
- Kovia huumeita ei Suomeen juuri yritetä postittaa.
Myös tutkimuskemikaalien postitusyritykset ovat viime aikoina lisääntyneet.
- Fakta on, että tästä on tulossa dopingvaali. "Tapsa" (istuva puheenjohtaja Tapani Ilkka) ei voi väistellä näitä kysymyksiä taustansa ja Martti Vainion tuoreen kirjan takia, Kanerva sanoi eilen.
Ilkka vaikutti 1970- ja 1980-luvuilla voimakkaasti suomalaisessa yleisurheilussa mm. SUL:n puheenjohtajana ja ME-neljännesmaileri Riitta Salinin valmentajana. Ilkka oli SUL:n puheenjohtaja myös silloin, kun Vainio kärähti Los Angelesin olympiakisoissa 1984.
Lisää Kanervan kutsumasta "dopingvaalista" tuoreessa IS Urheilussa.
Kolarista alkanut ajokielto jatkuu vuoden loppuun. Kekkonen törmäsi punaisella Mersullaan viime elokuussa Mannerheimintiellä liikennevaloissa toisen Mersun perään.
Oikeudessa Kekkonen myönsi syytteet. Tuomion jälkeen hän kiitteli oikeuslaitosta ja sen toimivuutta.
- Suomalainen oikeuslaitos on osoittanut toimivansa joustavasti, oikeudenmukaisesti ja elegantisti, Kekkonen sanoi.
- En tietenkään valita hovioikeuteen. Oikeus on toiminut niin kuin oikeuden pitääkin.
- Eihän tämä miellyttävä kokemus ollut tietenkään, Kekkonen sanoi.
Esitutkinnassa Kekkonen kertoi promillelukeman olleen "täydellinen yllätys".
Kansanedustaja Antero Kekkonen (sd) tuomittiin torstaina rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennerikkomuksesta 60 päiväsakkoon eli maksamaan 3 660 euroa. Lisäksi hänet määrättiin ajokieltoon joulukuun loppuun asti.
Kekkonen ajoi elokuussa Mannerheimintiellä Helsingin keskustassa liikennevaloissa edessä olevan auton perään. Autoihin tuli peltivaurioita. Poliisilaitoksella Kekkoselta mitattiin 0,37 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitettävää ilmaa, mikä vastaa noin 0,7 promillen humalaa. Rattijuopumuksen raja on 0,22 milligrammaa. Kansanedustaja on kertonut promillien olleen peräisin edellisen illan juomisesta.
Helsingin käräjäoikeus käsitteli peräänajojutun sutjakkaasti aamulla vajaassa tunnissa upouudessa Salmisaaren oikeustalossa. Syyttäjä Harri Ilander vaati Kekkoselle sakkotuomiota. Kansanedustaja oli itse paikalla ja myönsi teot. Oikeuskäsittelyn jälkeen hän totesi, ettei aio valittaa päätöksestä.
- En tietenkään valita. Oikeus on toiminut kuten pitääkin toimia, hän totesi ja kiitteli suomalaisen oikeuslaitoksen joustavuutta, oikeudenmukaisuutta ja eleganttia tapaa käsitellä asiaa.
Kekkonen katsoi, ettei tuomio haittaa kansanedustajan toimen hoitoa. Kansalaisten mahdollisesta luottamuksen heikentymisestä kansanedustaja totesi, ettei sitä asiaa ole mitattu.
Kekkonen asuu Kotkassa, mutta vakuutti, ettei väliaikainen ajo-oikeuden puute haittaa liikkumista.
Syyttäjän mukaan Kekkonen mitä ilmeisimmin keskittyi ennen törmäystä muuhun kuin ajamiseen ja ajoi liian lähellä edellä olevaa. Oikeus tuomitsi törmäyksen liikenneturvallisuuden vaarantamisena.
Käräjäoikeuden käsittelyssä kuultiin asianomistajana peräänajetun auton kuljettajaa ja todistajana autoletkassa edempänä ollutta autoa kuljettanutta rikosylikonstaapelia.
Molempien kertomuksen perusteella Kekkosen auton edessä ollut auto ei ollut tehnyt äkkijarrutusta vaan pysähtynyt liikennevaloihin rauhallisesti. Todistajan mukaan pysähtymisestä törmäykseen kului pitkä aika, jopa viisi sekuntia.
Asianomistaja kertoi, että hän oli kiinnittänyt jo aiemmissa liikennevaloissa huomiota siihen, että Kekkosen ajama punainen mersu tuli vaarallisen lähelle.
Kekkonen selitti ajaneensa törmäyspäivänä Kotkasta Helsinkiin, josta hänelle oli järjestettynä edelleen kuljetus Hämeenlinnaan. Kansanedustaja kertoi, että hänellä oli ollut kiire, mikä saattoi vaikuttaa tilanteeseen. Hän syytti myös keliä, joka oli hänestä tihkusateen vuoksi "kesäiseksi liukas" ja sanoi auton liukuneen toisen perään "niljakkaalla" asfaltilla.
Liikennerikkomuksesta kansanedustaja tuomittiin siksi, ettei hänellä ollut näyttää poliisille ajokorttia. Kekkonen selitti sen olleen mukana, mutta livahtaneen vahingossa kalenterin väliin, josta sitä ei löytynyt. Syyttäjä totesi, että lain mukaan kortti on kuitenkin voitava esittää, ei riitä että se on mukana.
Väärinkäytetyt lääkkeet ovat jo pahempi riesa kuin perinteisemmät huumeet.
Oulussa torstaina järjestetyn päihdepäivän luennoitsijat totesivat, että käyttäjät saavat lääkkeitä sekä kadulta että lääkäreiltä huijaamalla.
"Voi sanoa, että on palattu mummon lääkekaapille", rikosylikonstaapeli Jukka Oikarinen sanoi.
Riippuvuutta aiheuttavien opiaattikipulääkkeiden myynti kasvaa 15 prosenttia joka vuosi. Villeimpien arvioiden mukaan Suomessa on 10 000 väärinkäyttäjää, jotka kiertävät sairaaloita reseptin toivossa.
Pohjoisessa haitallisin huume on Subutex. Se on lääke, jota väärinkäyttäjät liuottavat ja pistävät suoraan suoneen. "Tuolla on taitavia kemistejä, jotka liuottavat mitä tahansa. Raahessa oli liuotettu jopa kipulaastareita", apulaisopettaja Voitto Järvimäki anestesiaklinikalta sanoi ja nyökkäsi kadulle päin.
Taistelu lääkkeiden väärinkäyttöä vastaan on vaikeaa. Jos reseptejä ei saada kotimaasta, aineita löytyy ulkomailta.
"Tiedän, että viimeksi eilen (keskiviikkona) Riiasta palasi kaksi oululaista poikaa", Jukka Oikarinen sanoi. Hän tietää Oulun seudulta noin 40 henkilöä, jotka käyvät kyseenalaisilla matkoilla.
Osa tuoduista lääkkeistä ajautuu Oikarisen mukaan katukauppaan ja vaihtuu amfetamiiniksi. Kyse onkin aina lääkkeiden, perinteisten huumeiden ja alkoholin sekakäytöstä.
Jos yksi lääkäri kieltäytyi, eikä uhkailukaan auttanut, "potilas" siirtyi toiseen sairaalaan, toiselle paikkakunnalle.
Voitto Järvimäkikin alkoi kohdata ihmisiä, jotka olivat muka tulleet lyhyelle työreissulle Ouluun, mutta kipulääkkeet olivat loppuneet. "Veijareilla" oli esittää sairauskertomukset.
"Tällainen pieni porukka voi pilata kipulääkkeiden käytön maineen", Järvimäki harmitteli. Yhdellä veijarilla oli paperit liikenneonnettomuudesta ja toisilla ties mistä.
Totta on, että lääkkeiden väärinkäyttäjät joutuvat usein tapaturmiin. He voivat aiheuttaa vammoja jopa itse saadakseen lääkehoitoa. He ovat myös alttiita pahoinpitelyille ja onnettomuuksille. Siksi sairaaloissa ollaan tarkkoina kipulääkityksen ja rauhoittavien kanssa.
"Kun ei ole tuntoa ja jalka roikkuu, mutta potilas valittaa kipua, kyse on jostakin muusta", Järvimäki opetti salilliselle lääketieteen asiantuntijoita torstaina.
Yhtä pahasti pulassa lääkkeiden väärinkäytön kanssa on poliisi. Väärinkäytettynä huumaavia lääkkeitä on paljon ja uusia tulee. Miten poliisi pysyy kehityksestä kärryillä?
"Ei mitenkään", rikosylikonstaapeli Jukka Oikarinen sanoi
Kansanedustaja Antero Kekkonen on tuomittu rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennerikkomuksesta 60 päiväsakkoon eli maksamaan 3660 euroa ja ajokieltoon joulukuun loppuun asti.
Kekkonen ajoi elokuussa Mannerheimintiellä Helsingin keskustassa liikennevaloissa edessä olevan auton perään. Autoihin tuli peltivaurioita. Poliisilaitoksella Kekkonen puhalsi lukemat, jotka kertoivat noin 0,7 promillen humalasta. Hänen mielestään tuomio ei haittaa kansanedustajan toimen hoitoa.
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Backmanin mukaan kansanedustaja Antero Kekkosen (sd.) rattijuopumustuomion poliittiset seuraamukset ovat Kekkosen ja hänen äänestäjiensä ja tukijoukkojensa välinen asia. Backmanin mukaan tapauksesta käytäneen jotain keskusteluja eduskuntaryhmässä.
Kansanedustajan valtakirja onkin vahva, ja hänet voidaan erottaa edustajantoimestaan vain kovin perustein.
- Sakkorangaistus ei mahdollista mitään prosesseja, eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen tiivistää. Tiitisen mukaan sakkotuomioita rapsahtelee kansanedustajille lähes vuosittain.
Kansanedustaja Antero Kekkosen (sd) rattijuopumussyytettä käsitellään torstaina Helsingin käräjäoikeudessa. Kekkosen epäillään ajaneen viime elokuussa autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja törmänneen toisen henkilöauton perään Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä keskellä päivää.
Rattijuopumuksen lisäksi Kekkonen on syytteessä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja liikennerikkomuksesta.
Kekkonen on myöntänyt poliisille ajaneensa edellä olevan auton perään. Poliisiasemalla tarkkuusalkometrillä tehty mittaus osoitti 0,37 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitettävää ilmaa, kun rattijuoppouden raja on 0,22 milligrammaa. 0,37 milligrammaa vastaa reilun 0,7 promillen humalaa.
Martti Vainio, 54, Suomen kestävyysjuoksukuningas parinkymmenen vuoden takaa, paljastaa tänään ilmestyneessä elämäkerrassaan dopingkärynsä taustoja. Hän myös vihjaa muiden suomalaishuippujen dopingin käyttöön Helsingin MM-kisoissa 1983.
Vainio kärysi virallisesti Los Angelesin olympialaisissa elokuussa 1984, mutta peitellysti jo Rotterdamin maratonin jälkeen edellisenä keväänä. Kyseinen kärähdys venyi ja vanui yli olympiakisojen, kunnes paljastui pakosta samassa rytäkässä
Vainio tilittää elämäkerrassaan "Piikkareita ja tanssikenkiä" suorasukaisesti, että pilleripurkit ja piikit pyörivät yleisurheilukuvioissa 1980-luvulla maan tapa.
Helsingin MM-kisat olivat Vainiolle suuri haaste ja näytön paikka. Hän oli epäonnistunut kolme vuotta aiemmin Moskovan olympiaradalla. Ylikunto häivytti itänaapurissa mitalit.
Dopingin avulla oli tarkoitus saada testiarvot kohdalleen ja menestystä arvokisoissa. Helsinkiin panostettiin myös kaikki lääketieteellinen osaaminen. Kotikisojen mitalireseptiksi annettiin "kaikki tai ei mitään" -periaate.
- Muistan kestävyysjuoksukolmion kokoontumisen Vierumäellä, missä ilman pöytäkirjamerkintöjä päätettiin yksimielisesti, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta suomalainen juoksu pysyy maailman kärjessä. Mutta hommat piti ehdottomasti hoitaa niin, että mistään ei varmasti jäädä kiinni, Vainio kirjoittaa.
Vainio oli ostanut viisi ampullia sisältäneen testosteronivalmisteen Italian Palermossa syksyllä 1982 katujuoksukisan jälkeen. Hän ei kerro, kuka suositteli tai toimi neuvonantajana apteekissa.
Vainio harmittelee jälkikäteen, kuinka hän luotti sokeasti kestävyysjuoksuryhmän asiantuntijoihin huippukunnon virittämisessä. Hänet sai epävarmaksi erityisesti Jyväskylän yliopiston jatkuva testaaminen. Testeissä tutkittiin mm. veren kuvaa ja hormonitasapainoa ylikunnon välttämiseksi.
- Yksi testosteronipiikki, ensimmäistä kertaa urani aikana, pistettiin pakaraani viikkoa ennen MM-kisoja. Testien mukaan testosteroniarvoni olivat rajamailla kovan harjoittelun takia, ja tämä pistos korjaisi arvoni muutamassa päivässä.
Vainio heittäytyi MM-vitosella pronssille, eikä jäänyt testeissä kiinni. Ensi kokeilusta rohkaistuneena dopingaineet tulivat kuvaan myös olympiavalmisteluissa. Juoksu kulkikin valkoinen hikipanta päässä hopeamitalivauhtia Alberto Covan kiusaajana Los Angelesissa.
Vainio kuitenkin kärähti kympin huippujuoksunsa jälkeen. Dopingkärystä syntyi maailmanlaajuinen skandaali. Käryn seurauksena meni olympiamitali, ja Vainio tuomittiin 18 kuukauden kilpailukieltoon.
- Yhteensä elämässäni on laitettu piikkiä kehooni neljä kertaa. Kun Helsingin MM-kisat menivät hyvin ja minut testattiin moneen kertaan, ei mieleeni todellakaan tullut, että tekisin jotain väärää ja jäisin mistään kiinni.
- Viimeinen Los Angelesin talven kolmesta piikistä laitettiin minuun noin kuukausi ennen kilpailuja. Siis luullakseni riittävän ajoissa. Kaiken piti todellakin olla kunnossa, kuten ennen Helsinkiäkin. Eli testosteronitasoni olisi varmasti kohdallaan.
Vainio unohtaa kirjassa ensimmäisen kärynsä Hollannissa. Testin suorittaja Suomen Urheiluliitto salasi käryn. Vainion positiivisesta testituloksesta tiesivät vain silloinen valmennuspäällikkö Antti Lanamäki ja kestävyysjuoksun lajipäällikkö Timo Vuorimaa, joka kertoi uutisen Vainiolle.
Käry vuoti julkisuuteen vasta myöhemmin syksyllä 1984.
Helsingin käräjäoikeus julkisti eilen IS:n pyynnöstä kuulustelupöytäkirjat ja muut Meriläisen syytteeseen liittyvät asiakirjat.
Toukokuinen kuulustelu Pasilan poliisitalossa kesti vain 24 minuuttia ja piti sisällään yhdeksän itse asiaa koskevaa kysymystä.
Puolustuksen mukaan kansanedustajan kohuhaastattelut tulisi sivuuttaa oikeudessa, koska hän oli työuupumuksen takia tasapainottomassa tilassa.
Syyttäjä vaatii sakkoja kannabiksen käytöstä.
Alkoholi aiheutti viime vuonna entistä useamman suomalaisen kuoleman. Kuolemien määrä lisääntyi jo ennen alkoholin veronalennusta.
Tilastokeskuksen kuolemansyytilaston mukaan alkoholin aiheuttamiin sairauksiin ja myrkytyksiin kuoli viime vuonna lähes 1 300 työikäistä suomalaista. Alkoholikuolemien määrä on yli kaksinkertaistunut kahdenkymmenen viime vuoden aikana. Eniten alkoholiin kuolee 45-69-vuotiaita miehiä.
Myös naisten kuolinsyynä alkoholi on entistä useammin. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana naisten alkoholikuolemat ovat lähes nelinkertaistuneet. Viime vuonna alkoholi tappoi yli 250 työikäistä naista.
Työikäisten suomalaismiesten yleisin kuolinsyy on edelleen sepelvaltimotauti ja naisten rintasyöpä. Itsemurhia Suomessa tehtiin viime vuonna ennätysvähän.
Huumeiden vastainen taistelu on kokenut Suomessa takaiskun. 15-29-vuotiaiden huumekuolemat ovat kääntyneet kasvuun vuoden 2001 jälkeen. Viime vuonna huumeisiin menehtyi Suomessa 99 nuorta, mikä on kaikkien aikojen suurin luku ja suhteellisesti selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Tilanne on erityisen huolestuttava siksi, että samaan aikaan asennetasolla suhtautuminen päihteisiin ja huumeisiin on muuttunut entistä myönteisemmäksi. Nuorten huumekuolemien kääntymistä laskuun lienee siksi turha odottaa.
Huolta lisää se, että huumeiden käyttö ei ole irrallinen ilmiö, vaan liittyy kiinteästi alkoholipolitiikkaan ja alkoholin käyttöön. Nuorten huumeiden käyttöä edeltää yleensä siiderin ja keskioluen juonti, josta siirrytään väkevämpiin viinoihin ja sitä tietä kannabikseen ja muihin huumeisiin. Stakesin arvion mukaan alkoholin kokonaiskulutus nousee tänä vuonna ensi kertaa yli kymmenen litran asukasta kohden. Rajan rikkomisessa ei ole mitään juhlimista, sillä enemmän juotua alkoholia merkitsee myös enemmän huumeriippuvaisia ja huumekuolemia.
Alkoholin käyttö ja huumekokeilut alkavat yhä nuoremmassa iässä. Monet aloittavat jo 10-14-vuotiaina. Syytä kierteen alkamisesta on vaikea sälyttää tämän ikäisen lapsen harteille. Sen sijaan monessa tapauksessa voidaan sanoa, että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet kasvatusvastuutaan.
Vanhempien vastuun pakoilu käy kalliiksi yhteiskunnalle. Huumeiden käyttö näkyy rikollisuutena ja huumeriippuvaisten hoitokuluina. Monet ovat sitä mieltä, että huumeiden käyttäjiin ei pidä tuhlata yhteiskunnan varoja. Tämä on kuitenkin liian yksioikoinen suhtautumistapa. Yhteiskunnalla, joka sallii alkoholin myynnin, on oma vastuunsa. Huumeriippuvaisille on annettava mahdollisuus parantua, jos he itse sitä haluavat.
Tärkeätä huumevieroituksessa on valita oikeat hoitomenetelmät, jotka myös tuottavat tulosta. On turha upottaa yhteiskunnan rahoja pätkähoitoon, jonka jälkeen ihminen palaa hieman levättyään huumeisiin. On hyvä, että Turussa on tajuttu, huumeriippuvuuden purkamisen edellyttävän pitkää hoitojaksoa ja sen päälle vielä intensiivistä jälkihuoltoa.
Suomalaiseen rock-kulttuuriin ja rockbändeihin verrattuna räppäreitten päihdetottumuksissa ei tunnu olevan suurtakaan eroa: jotkut keskittyvät viinaan, jotkut yrtteihin tai molempiin. Joitakin kiehtovat laittomat päihteet ja jotkut taas eivät koskekaan niihin tai edes viinaan. "Emmä nyt tässä hirveesti haluis ruveta avautuu, mutta mä jouduin henkilökohtaisista syistä lopettamaan pajauttelun. Pää ei kestä", toteaa Skandaali.
"Mielestäni on mageeta, että bileissä voi törmätä kaikenlaisiin ihmistyyppeihin. Ei usein käsitetä, että räppärit ovat aika suvaitsevaista jengiä", sanoo Mikkonen. "Jos joukossa on streittari, joka ei käytä mitään päihteitä, niin ei se mitään. Jotkut vanhemmat saattavat ajatella, että kaikki räppärit on narkkareita, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. On siellä paljon perussuomalaisia, jotka diggaavat olla kännissä, kuten varmaan suurin osa suomalaisista teineistä. Kun D12 kysyi Nosturin keikalla, että ootteko tekin kaikki narkkareita, niin koko yleisö huusi ihan innoisssaan 'Jeeee!!!'"
Kesän 2003 Pori Jazz -festivaalilla huumepoliisi takavarikoi Palefacen hallussa olleen pienen määrän itse kasvatettua maria, minkä seurauksena
häntä kytättiin menneenä kesänä tauotta festivaaleilla. "Se oli todella huvittavaa. Hupolle voisi lähettää terveisiä, että go for the big fish! Sitä paitsi on vielä useampia MC:tä, jotka on puhuneet paljon suorempaan näistä asioista jo pitkään. Mariskallakin on uusimmalla levyllään tää balladi Mari Johanna, ja Ritarikunta on aina räpännyt hampun laillistamisesta, samoin Sere jne. Kommentoituani takavarikkoa 7 Päivää -lehdessä monenlaiset eri-ikäiset ja erilaisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ihmiset on tulleet kiittämään mua niistä sanoista. Suomessa homma on kyllä aika kesyä verrattuna esim. Tukholmaan, jossa kokaiini jyllää. Se liittyy tähän uuden nousukauden juttuun. Pulverin veto on tosi blingiä. Monet Stokiksen pitkän linjan räppärit on sekaantuneet siihen oikein helvetin pahasti. Suomessa mä en näe tätä todellakaan ongelmana. Sitä tässä vaan odotellaan, että milloin ensimmäinen suomiräppäri menee crackistä vankilaan. Lontoossahan se kama on jo."
Teksti: Esa Kuloniemi
"Oli kaks kaverii, toinen oli nörtti ja toinen oli kova. Nörtti käytti huumeit ja kova oli kiltti. Kova ei enää tykänny nörtist, koska nörtti käytti huumeit ja huumeet on pahoi! Ja jos käyttää huumeit, jää ilman kaverii."
Huumeiden vastaisen rap-kilpailun voittoriimi Turun Sanomien 19.10. mukaan
Pienen vaalitappion kärsineiden vihreiden keskeinen ongelma on heidän naiivi avoimuutensa. Moliéren opetusten mukaan "skandaali on synnin tuleminen julki; synnin tekeminen salaa ei ole syntiä ollenkaan." Julkisuus suojelee lukemattomia alkoholi- ja päihdeongelmaisia poliitikkoja - kunhan nämä ymmärtävät olla sammumatta valtuustosalin pöydälle tai julistamasta harmittomia pössyttelykokeilujaan lehtihaastatteluissa. Valtapolitiikassa
vihreät ovat jo aikuistuneet, seuraavaksi heidän pitäisi aikuistua julkisuudenhallinnassa.
Jan Erola
Kustannuspäällikkö
aatos@punatahdet.com
- Mitä rankempaa, sen parempi. Saa hyödyntää kaiken osaamansa. Ei tarvitse kotona harmitella, että olipa tylsä päivä tai pitkäveteinen yö, tuumaa Turun psykiatrian päihdeyksikkö A 3:n suljetulla päihdevieroitusosastolla työskentelevä Jan Holmberg, 29.
Työnilo palkittiin äskettäin vuoden 2004 päihdesairaanhoitajan arvolla. Sairaanhoitajaliiton perusteluissa komeili sellaisia ansioita kuin valtakunnallisesti ja alueellisesti kiitettävä yhteistyö ja ammatillisen osaamisen kehittäminen. Jania kehuttiin myös mukaansa tempaavaksi luennoitsijaksi.
Tunnustus on ollut jaossa kymmenen vuotta. Jan on saajista ensimmäinen nuori mies.
- Aiemmin on palkittu pitkä elämäntyö. Nyt varmaan haluttiin kannustaa nuoria ammattilaisia.
Uusia tuulia Jan kaipaa koko päihdekeskusteluun. Kyytiä saavat niin huumehysteria kuin ongelmien pilkkominen. Päihdepotilaan koko maailma voi olla romuna raha-asioista alkaen.
Hän tulee autetuksi muun muassa sairaanhoidon, sosiaalipuolen, kotiväen, asianajajan, poliisin, kriminaalihuollon yhteispelillä.
Raukkamaista Janista on potilaiden eriarvoinen kohtelu.
- Päihdepotilas on ihminen, jolla on krooninen oireyhtymä ja joka tarvitsee hoitoa.
- Noin 80 prosenttia sairauksista on itse aiheutettuja. On lihavuutta ja elintasovaivoja.
- Vaan kun diabeetikko hakeutuu hoitoon taas kerran lääkkeensä unohtaneena, hänelle toivotetaan tsemppiä. Päihdepotilaalle jopa tokaistaan, että mitäs tänne tulit. Itse olet sairautesi aiheuttanut, mene jonon hännille, Holmberg valittelee.
Liiallinen ihanteellisuus on karissut vuorokaudet ympäri päivystävän päihdevieroitusosaston vauhdissa. Janin työvuoroon mahtuu jos mitä lampunvaihdosta lenkkeilyyn. Potilaiden saattelulla alamaailmasta tavalliseen arkeen on hoidossa tärkeä sija. Hurjempaakin menoa ilmenee. Sekaisin mennyt nuppi voi saada potilaan käyttäytymään miten vain.
Osastolla on sekä vapaaehtoisesti tulleita päihteidenkäyttäjiä että vastentahtoiseen hoitoon toimitettuja delirium tremens -potilaita. Suomessa potilaskunta on nuorempaa kuin muualla Euroopassa. Suosituin aine on meillä heroiinin sijasta Subutex.
Janin roolina on olla turvallinen aikuinen, joka ei häivy kesken kaiken. Täysi-ikäinen potilas voi olla mieleltään kuin pikkukakara.
- Kiukuttelu ja haistattelu ovat luottamuksen merkki. Sanon aina: Olen sitten idiootti, homo tai kusipää, kuitenkin olen hoitajasi ja odotan sinua täällä.
Jan hälventää mystiikkaa päihdeongelman ympäriltä muistuttamalla, että kyseessä on riippuvuus muiden joukossa. Yksi on koukussa peleihin, toinen seksiin.
Syyllistämisiä on omiaan karsimaan kaksoisdiagnoositutkimus, jossa perehdytään yhdessä esiintyviin psyykkisiin ja päihdeongelmiin.
Päihdeketjun loppupäässä, korjaavassa työssä vaikuttava Jan katsoo, että ennaltaehkäisy alkaa välittävästä kodista.
Lapsi oppii, että kivaa on ilman aineitakin.
Koulun huumevalistuksen Jan ulottaisi kaikkiin oppiaineisiin. Biologiassa esimerkiksi voisi selvittää, ettei ihmisen kroppaa ole suunniteltu kestämään kemiallisia myrkkyjä.
Kannabiksen laillistamisen puolesta pidetään mielenosoituksia ja internetistä löytyy helposti sivuja, jotka levittävät siitä myönteistä tietoa. Levittävätkö tätä asiatonta propagandaa henkilöt, jotka jotenkin hyötyvät huumeiden käytöstä vai onko kyse vain tietämättömyydestä? Joskus ehkä on kyseessä lapsellinen uskomus, että "kun kannabis ei ole aiheuttanut minulle ongelmia, se on vaaratonta".
On yleisesti tiedossa, että amfetamiini, LSD ja kokaiini aiheuttavat psykoottisia tiloja. Useimmat ihmiset eivät tiedä, että kannabiskin voi näin tehdä. Vallalla on harhaluulo, että kannabistuotteet olisivat viattomia ja vaarallisia ainoastaan porttina vahvempiin huumeisiin. Kannabismetaboliitit ovat rasvaliukoisia ja jäävät aivoihin pitkäksi aikaa. Ruotsissa, Englannissa ja Uudessa-Seelannissa tehdyissä laajoissa tutkimuksissa on todettu, että kannabiksen käyttö voi laukaista skitsofrenian. Riski kasvaa, mitä enemmän käyttää ja mitä nuorempana aloittaa.
Ruotsissa todettiin, että riski sairastua skitsofreniaan kasvaa kolminkertaiseksi henkilöillä, jotka ovat polttaneet hasista enemmän kuin 50 kertaa verrattuna niihin, jotka eivät koskaan ole polttaneet. Yksilön riski kannabiksenkäyttöön liittyen kasvaa moninkertaiseksi, jos muutenkin omaa alttiutta sairastua skitsofreniaan. Valitettavasti skitsofrenia on tavallinen sairaus, ja niin ovat myös siihen vaikuttavat geenit. Yleisesti tiedetään, että skitsofrenian puhkeamiseen tarvitaan perimän lisäksi jokin ulkoinen tekijä. Monelle potilaalle kannabis on sellainen.
Vaarattomia huumeita ei ole olemassa, ja olisi virhe uskoa, että "mietojen huumeiden" laillistaminen ei aiheuttaisi yhteiskuntaan ja yksilöihin kohdistuvia vakavia haittoja. Tämä viesti tulee välittää nuorisollemme. Toki tiedon tulee olla asiallista, mutta kun puhumme riskeistä, jotka ovat prosentti-, eivätkä promilleluokkaa, niin kannabis on selkeä vaaratekijä.
Terhi Vörlund-Wallenius
Terveyskeskuslääkäri
Sosiaalilautakunnan huostaanottamille lapsille voidaan vastaisuudessa tehdä lasten-, nuoriso- ja koulukodeissa huumetestejä ja puhalluskokeita
laillisesti, jos eduskunta hyväksyy hallituksen ehdottaman uudistuksen lastensuojelulakiin.
Huumekierteen tai rikoskierteen katkaisemiseksi lapsi tai nuori voidaan myös määrätä laitoksessa suljettuun hoitoon, jota tosin hallituksen esityksessä
kutsutaan "erityiseksi huolenpidoksi".
Lakiesityksen sisältö hyväksyttiin torstaina hallituksen istunnossa. Eduskunta saa sen käsiinsä viikon kuluttua.
Uudistusesitys koskee pakkokeinoja ja rajoitustoimia, joita lastensuojelulaitoksissa voidaan kohdistaa huostaanotettuihin lapsiin.
Lasten- ja koulukodeissa on tehty tähän mennessäkin huumetestejä lähinnä virtsanäytteiden perusteella, vaikka testien tekemisestä ei ole laissa ollut
selkeitä pykäliä.
Uudistetun lain mukaan lapsille saadaan tehdä niin sanottu henkilönkatsastus, jos on perusteltua syytä epäillä, että laitoksen kasvatti on käyttänyt huumeita tai päihdyttäviä aineita. Käytännössä katsastus merkitsee puhalluskoetta tai veri-, hius-, virtsa-, tai sylkinäytteen ottamista.
Laki sallii myös taskujen tarkastamisen, kirjeiden avaamisen esimerkiksi huumeiden etsimiseksi, huumeiden ja niiden käyttövälineiden takavarikoinnin
sekä lapsen kiinnipitämisen, kunnes hän rauhoittuu. Köysiin lasta ei saa panna.
Poistumiskiellolle uusi laki määrää maksimiajan. Koulukodin johtaja saa antaa poistumiskieltoa seitsemän vuorokautta. Jos liikkumista on syytä
rajoittaa pitempään, päätöksen tekee sosiaalilautakunta. Lakiehdotuksessa korostetaan, ettei lapsen liikkumisvapauden rajoittaminen saa missään oloissa muuttua rangaistukseksi.
Rangaistuksena ei saa käyttää myöskään "erityistä huolenpitoa", lukittujen ovien takana annettavaa monipuolista hoitoa. Sellainen saattaa olla
tarpeellista paitsi huume- ja rikoskierteen katkaisemiseksi myös seksuaalisen hyväksikäytön lopettamiseksi.
Suomen lääkärilehdessä referoidaan rohkeasti SKY:n sivuilla tuoreeltaan uutisoitua meta-analyysia (Lancet 14.5.2004) kannabiksen haittatutkimuksista, jossa romutettiin virallisen valistuksen levittämät legendat kannabiksen haitoista:
Yleisesti väitetään, että kannabis aiheuttaa monia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, joten sen käyttöä ei saisi vapauttaa. On kuitenkin mahdollista, että kyse ei ole - ainakaan pelkästään - yksisuuntaisesta kausaalisuhteesta vaan tutkimusharhasta. Englantilaiset tutkijat selvittivät, tukevatko tutkimukset kannabiksen käytön suoranaisia haitallisia vaikutuksia. Tarkastelunsa pohjaksi he löysivät 48 tutkimusta, joista 16 täytti laatukriteerit kohtuullisesti. Näidenkin tulokset perustuivat tutkittavien omiin ilmoituksiin.
Kannabiksen käyttö yhdistyi johdonmukaisesti alhaiseen koulutukseen ja muiden huumeiden käyttöön sekä vähemmän johdonmukaisesti psykologisiin ongelmiin ja ongelmakäyttäytymiseen. Nuorilla kannabiksen käytön ja ongelmien välinen yhteys oli vahvempi kuin vanhemmilla. Yhteys pieneni oleellisesti, kun analyyseissa otettiin huomioon sekoittavat tekijät. Esimerkiksi kannabiksen käytön ja psyykkisen terveydentilan välinen yhteys, jonka raakaestimaatti 10 tutkimuksessa oli tilastollisesti merkitsevä, jäi sekoittavien tekijöiden huomioon oton jälkeen merkitseväksi vain 4 tutkimuksessa.
Tutkijat päätyvät ensin esittämään, että kannabiksen käytön ja psykososiaalisten haittojen välillä on selvä yhteys. Sen sijaan yhteyden kausaalinen luonne ei ole läheskään selvä. Psykososiaaliset ongelmat voivat olla kannabiksen käytön syy eikä pelkästään seuraus. Tutkimuksissa löydetty kannabiksen skitsofreniaa lisäävää vaikutus ei sovi yhteen sen kanssa, että samaan aikaan kun kannabiksen käyttö on lisääntynyt, skitsofrenian ilmaantuvuus on pikemminkin laskenut.
Kannabiksen käytön ja psykososiaalisten ongelmien välinen suhde onkin hyvä esimerkki kausaalisuhteen osoittamisen vaikeudesta.
Raimo K.R. Salokangas
Suomessa on pitkään käyty kiivasta väittelyä kannabiksesta. Sanasotaa voi seurata vaikkapa internetin keskustelufoorumeissa, joissa kirjoittajat jakautuvat kahteen selvään pääryhmään.
Useimmilla kannabiksen vastustajilla ei ole juurikaan omakohtaista kokemusta hasiksesta tai marihuanasta. He ovat kuitenkin kuulleet tai lukeneet kannabiksen johtavan muun muassa velttouteen, masentuneisuuteen, ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.
Tyypillinen kannattaja käyttää kannabista itsekin ja vaatii sen laillistamista. Hän perustelee kantaansa pilven rentouttavalla ja tajuntaa laajentavalla vaikutuksella. Hän pitää kannabistuotteita harmittomina luonnonlääkkeinä ja väitteitä niiden vaaroista valtion propagandana. Hän viittaa usein terveysjärjestö WHO:n tutkimuksiin, joissa alkoholi on todettu monilta osin kannabista vaarallisemmaksi.
Keskustelijoiden taustoista ja näkemyksistä riippumatta kannabis mielletään yhä yleisemmin miedoksi huumeeksi, jota ei tulisi rinnastaa esimerkiksi ekstaasiin tai amfetamiiniin.
23-vuotiaan Teemun kaltaiset kannabiksen vastustajat ovat harvinainen ilmiö. Teemu poltti pilveä kuusi vuotta ja pitää sitä omalla kohdallaan haitallisempana kuin mitään käyttämistään kovista huumeista. Hän kertoo käyneensä läpi lähes kaikki valistajien mainitsemat haittavaikutukset.
- Pari ensimmäistä kertaa olivat aivan mahtavia ja vakuuttivat minut siitä, etteivät puheet tiettyjen huumeiden tajuntaa laajentavista ominaisuuksista olleet tuulesta temmattuja. Hekotin herkeämättä ja mieleeni tulvi toinen toistaan kiehtovampia visioita ja ajatuksia, Teemu muistelee.
Muutaman kokeilun jälkeen vuolas tajunnanvirta alkoi saada myös ahdistavia ja vainoharhaisia piirteitä.
- Saatoin yhtäkkiä olla aivan varma, että naapuri on hälyttänyt poliisit, jotka tulevat hetkellä millä hyvänsä. Koskaan ne eivät tulleet, mutta pelko oli valtava. Kerran taas näin lehdessä kuvan jonkun kuolleen ihmisen ruumiista, mikä herätti minussa todella synkkiä ajatuksia kuolleista sukulaisistani ja omasta kohtalostani.
Vajaan vuoden kuluttua ensimmäisestä kokeilusta kannabis laukaisi Teemussa kriisin, joka sai hänet lopettamaan pilvenpolton yli puoleksi vuodeksi.
- Vahvassa pilvessä kokemani sanoin kuvaamaton ahdistus liittyi osittain uskonasioihin. Kokemuksen liikkeelle laskemat kauhunsekaiset ajatukset riivasivat tajuntaani seuraavat kuukaudet, vaikka en enää pilveä uskaltanut polttaakaan.
Ajan ja masennuslääkkeiden myötä Teemun olo helpottui. Välit vanhoihin huumekavereihin olivat tauon aikana viilenneet, mutta sattumalta Teemu ajautui uuteen pilvenpolttoporukkaan. Muutaman varovaisen kokeilun jälkeen käyttö vakiintui.
- Hyvin nopeasti hasiksesta tuli elämäni keskipiste. Silloin kun pilveä ei poltettu, sitä etsittiin lisää. Poltteluputket olivat pidempiä kuin -tauot.
Ahdistus sekä vainoharhaisuus olivat usein läsnä ja saivat uusia muotoja, mutta lopettaminen ei käynyt Teemun mielessä.
- Sihauttelussa oli tietenkin myös hauskat hetkensä ja oma jännityksensä. Se että uskalsi rikkoa lakia ja pystyi luomaan yhteyksiä alamaailmaan, oli myös imagokysymys, kuten luultavasti kaikille teini-ikäisille höyrypäille.
- Olin myös epävarma enkä kovin sosiaalinen, joten kaveripiirin olemassaolo ei ollut itsestäänselvyys. Se että oli edes jonkinlaisia kavereita, oli minulle niin tärkeää, että olin valmis uhrauksiin.
- Tunsin pilvessä ollessani voimakkaita omantunnontuskia huumeidenkäytöstäni, surkeasta koulumenestyksestä ja siitä, että salasin kaiken vanhemmiltani. Vainoharhaisuuteni sai todella outoja piirteitä. Poimin minuun kohdistettuja, piilotettuja loukkauksia paitsi kavereiden puheista, myös televisiosta, radiosta ja lehdistä. Itseinho ja häpeä määrittivät minuuttani yhä vahvemmin.
Kannabis aiheutti myös monia päällepäin näkyviä käytöshäiriöitä, kuten pakkoliikkeitä, vapinaa, omituista ilmeilyä sekä hallitsematonta itsekseen puhumista. Suun kuivuminen muutti puheen epämiellyttäväksi muminaksi.
- Miksikö kaikesta huolimatta pössyttelin? Kyse oli kai henkisestä ja sosiaalisesta riippuvuudesta. Olin polttanut niin pitkään, etten tiennyt, miten muuten saisin aikani kulumaan tai mitä muuta kavereiden kanssa voi tehdä. Selvinä päivinä olin todella turhautunut sekä tylsistynyt ja mieleni teki jatkuvasti pilveä. Oloni oli selvin päin erilainen, mutta ei välttämättä sen parempi.
Lukion loputtua Teemu oli lakannut käyttämästä kovia huumeita. Tämä merkitsi välien katkomista rave-piireihin, joihin valtaosa Teemun silloisista kavereista kuului. Teemu vietti yhä enemmän aikaa omissa oloissaan. Sosiaaliset tilanteet, kuten töissä käyminen, alkoivat olla selvin päin yhtä vaikeita kuin pilvessä.
- Työtoverit puhuivat keskenään opiskelusta, baari-illoista ja maailman menosta. Minulla ei ollut heidän kanssaan mitään puhuttavaa, koska en tiennyt enkä ollut kiinnostunut mistään sellaisesta. Lähes kaiken vapaa-ajan istuin pimeässä kämpässäni käryttelemässä ja kuuntelemassa stereoita.
Noihin aikoihin Teemu rakastui korviaan myöten, mutta ei saanut tunteilleen vastakaikua. Kipeä pettymys oli liikaa masentuneisuuden, yksinäisyyden ja turhautuneisuuden keskellä.
- Sinä syksynä menetin järkeni pahemman kerran. Sain nukutuksi vain tunnin yössä, jona aikana ehdin nähdä hirvittäviä painajaisia. Puhuin työtovereilleni aivan sekavia, höpisin itsekseni ja muistini pätki pahasti. Puhtaudentajuni oli kadonnut, joten taisin haista aika pahalle. Naamani oli valkoinen eivätkä jalat meinanneet kantaa.
Eräänä päivänä Teemu lähti töistä kesken päivän kovan vatsakivun takia ja pyörtyi matkalla terveyskeskukseen. Teemulle määrättiin aluksi pari viikkoa sairaslomaa, jota psykiatri jatkoi parilla kuukaudella.
- En nähnyt muuta ratkaisua kuin ottaa lopputilin silloisesta työpaikastani. Olin käsittämättömällä käytökselläni luonut sellaisen maineen, etten olisi enää koskaan tullut toimeen siinä yhteisössä. Psykiatri piti myös työn yksinkertaista ja turhauttavaa luonnetta yhtenä syynä alamäkeeni.
Muutaman kuukauden toimettomuuden jälkeen Teemu sai työharjoittelupaikan häntä kiinnostavalta alalta. Myöhemmin Teemu pääsi opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, mikä myös toi kaivattua sisältöä ja vaihtelua hänen elämäänsä.
- En ollut vieläkään luopunut kannabiksesta aivan kokonaan. Haittavaikutukset olivat vähentyneet käytön harvenemisen ja ehkä parantuneen elämäntilanteen ansiosta. Pilvi tuntui välillä jopa nautinnolliselta olotilalta. Yleisesti ottaen täytyy kuitenkin sanoa, että mitä vähemmän poltin, sitä paremmin voin.
Käyttö loppui kokonaan, kun Teemu alkoi toissa keväänä seurustella ja lupasi tyttöystävälleen, ettei enää koskaan polta. Suhde on jo ohi, mutta lupaus edelleen voimassa.
- Olen oppinut tulemaan toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja viihtymään selvin päin ei-käyttäjien seurassa. Keskittymiskykyni on parantunut ja olen huomattavasti aktiivisempi, motivoituneempi ja tasapainoisempi kuin ennen. Olen tajunnut, ettei välttämättä tarvitse olla pilvessä ollakseen luova ja oivaltava. Kannabis ei enää millään tavalla vedä minua puoleensa.
- En edelleenkään ole tyytyväinen itseeni ja elämääni, eli mistään kliseisestä selviytymistarinasta tässä ei ole kyse. Olen pärjännyt varsin heikosti elämän monilla osa-alueilla, mutta nyt sentään tunnen itseni täysijärkiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi. Se on iso parannus muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen.
Sanotaan, että kannabiksen käyttöä esiintyy kaikissa sosiaaliluokissa. Pilveä polttavat paitsi syrjäytyneet ja masentuneet, myös onnelliset perheenäidit sekä hyvin tienaavat yritysjohtajat. Teemu myöntää, ettei kaikkien pilvenpolttajien tarvitse lopettaa harrastustaan pärjätäkseen elämässään. Useimmat vaikutukset lienevät täysin yksilökohtaisia.
- Tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät näe kannabiksessa mitään varjopuolia. Heidän mielestään se saa kaiken tuntumaan hienommalta ja toimimaan paremmin. Niinpä he ovat pilvessä kaiken aikaa. Velttous ja saamattomuus ovat kuitenkin varsin yleispäteviä vaikutuksia. Siksi niillä höpöheinän ilosanoman äänekkäimmillä suitsuttajilla ei useimmiten näytä olevan juuri muuta elämää.
- Eräskin tuntemani välittäjä piti kannabista rentouttavana rohtona, joka auttoi unettomuuteen ja ruokahaluttomuuteen, paransi hänen sosiaalisia valmiuksiaan ja niin edelleen. Hän ei toisin sanoen pystynyt nukkumaan ilman unipaukkuja. Hänellä ei ollut ruokahalua ilman tötsyjä. Hän ei lähtenyt ihmisten ilmoille, jos ei saanut savuja. Hän tuskin koskaan puhui mistään muusta kuin pilvestä. Koulut jäivät kesken, minkä jälkeen hän ei ole tietääkseni ollut päivääkään töissä.
- Olen seurannut sivusta paria todella vakavaa, holtittoman sekakäytön laukaisemaa psykoosia. Niistä on tietysti vaikea sanoa, johtuvatko ne kovista huumeista, lääkkeistä, kannabiksesta vai kaikkien näiden yhteisvaikutuksesta.
Moni mietojen huumeiden kannattaja myöntää kannabispsykoosin mahdollisuuden mutta toteaa samaan hengenvetoon, että vastaavan psykoosin voi yhtä hyvin laukaista vaikkapa avioero tai läheisen ihmisen kuolema.
- En syytä sekoamisestani yksinomaan pilvenpolttoa. Mielenterveyteni oli kai jo valmiiksi epävakaalla pohjalla. Kannabis on vain päästänyt alitajunnassa piileskelleet demonit valloilleen. Olen kuitenkin varma, että mikään muu asia tähänastisessa elämässäni ei olisi käynnistänyt moisia häiriötiloja. Ilman huumeita demonit olisivat pysyneet piilossaan.
Teemu uskoo edelleen, että pilvenpoltto avasi hänen aivoissaan tiettyjä kanavia antaen hänelle valmiuksia uudenlaiseen, analyyttisempaan ajatteluun.
- Mutta jos kannabis laajensikin tajuntaani ja syvensi kykyäni teoreettiseen pohdiskeluun, se samalla rajoitti elämäni ulkoisia puitteita. Sain pilvessä hienoilta tuntuneita oivalluksia suppeasta elinpiiristäni, mutta olin liian passiivinen ja keskittymiskyvytön avartaakseni maailmankatsomustani esimerkiksi kirjoja lukemalla.
- Paljon viisaampi minusta olisi tullut, jos olisin kaikki ne vuodet panostanut koulunkäyntiin ja harrastuksiin. Olisin kehittänyt itsestäni jotakin muuta kuin epäkypsän aivoraunion. Kaikista kannabiksen herättämistä oivalluksista tärkein on lopulta ollut, että se kannattaa jättää niille, joille se sopii, summaa Teemu.
Teksti: Jari Lehtinen
Lähde: Iltalehti 18.10.2004
Valtakunnallisen huumevalistus-kampanjan nettisivuilla opastettiin vasta-alkajia huumeiden valmistamisen, maahantuonnin ja kasvattamisen saloihin.
Keskustelupalsta puolitotuus.com oli osa Terveyden edistämisen keskuksen näkyvää huumeiden vastaista Koko totuus -kampanjaa. Kokototuus.com:issa jaettiin asiallista tietoa huumeiden vaikutuksista, puolitotuus.com:issa sen sijaan käytiin vapaata keskustelua.
Iltalehden yhteydenoton jälkeen kampanjan nettisivut suljettiin viikkoa ennen määräaikaa.
Puolitotuus.com:in suosituin alue oli ainekohtainen keskustelu, joka käsitti yli 20 000 viestiä. Käytännössä alue oli täysin aloittelevien ja pidemmälle edenneiden huumeidenkäyttäjien vallassa. Puolitotuus.com:issa keskustelijoilla oli mahdollisuus lisäksi lähettää toisilleen yksityisiä viestejä sekä vaihtaa sähköpostiosoitteitaan.
- Mä en ole just nyt katsonut, että mitä siellä on, koska tämähän on itse asiassa nyt loppumassakin.
- Osa (viesteistä) me ollaan sieltä kyllä siistittykin. Toki siellä on sallittua keskustella, mutta ei näitä ohjeita ja mistä aineita saa. Tämä ei ole se linja mitä me halutaan viedä eteenpäin. Se tässä on yhtenä tavoitteena ollut, että kun keskustelua nyt joka tapauksessa käydään, niin sitä voidaan käydä myöskin nettisaitilla. Sehän tämän keskustelusaitin vitsinä on ollutkin, että siellä on monenlaisia mielipiteitä.
Kampanjan saamalla rahoituksella on lisäksi ostettu runsaasti mediatilaa televisiosta ja radiosta. Kokonaisuudessa hanke on tullut maksamaan yli 1 200 000 euroa.
Oletteko henkilökohtaisesti tutustunut puolitotuus.com:in keskusteluihin, RAY:n avustusten valvonnasta vastaava tarkastaja Juho Vuorela?
- En ole.
Mitä mieltä olette siitä, että sivuilta löytyy tietoa huumeiden hankkimisesta, käytöstä ja valmistuksesta?
- Jos huumevalistuksella käsitetään tuollaista, niin minun mielestä kukaan järkevästi ajatteleva ihminen ei voi suhtautua siihen myönteisesti.
Mitä mieltä olette siitä, että RAY rahoittaa tällaista kampanjaa?
- Minun mielestä sillä, joka pitää yllä tuollaista palstaa, pitäisi olla jonkinlaiset säännöt siihen, että mitä siellä julkaistaan. Olen aivan varma, että tämä otetaan huomispäivänä puheeksi. Asiasta keskustellaan aivan varmasti Terveyden e