Uutisia maailmalta 2003

Kannabiksen henkilökohtaisten vaikutusten tunteminen on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä ymmärtämään kannabiksen laajalle levinnyttä käyttöä. Silti paljon tutkimusta on suunnattu kannabiksen käytön aiheuttamien haittavaikutusten tutkimiseen.

Kirjallisuudessa viitataan useimmiten kannabiksen aiheuttamaan euforiaan kannabiksen käytön ylläpitämisen syynä. Australialaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 12 luonnollisissa olosuhteissa ja 18 laboratorio-olosuhteissa tehtyjen kokeiden tuloksia ja analysoitiin koehenkilöiden antamia vastauksia.

Riippumatta käytetystä menetelmästä koettujen vaikutusten vaihtelu oli suuri. Useimmiten koehenkilöiden vastauksissa kuitenkin tuotiin esille kannabiksen aiheuttama rentoutuminen riippumatta kokeen luonteesta.

Englantilainen kannabislehti CCNewz kertoo joulunumerossaan Hollannin lääkekannabisinstituutin (The Stichting Institute of Medical Marijuana) tekemästä kokeesta, jossa on todennettu 72 tunnin pimeyden ennen sadonkorjuuta lisäävän kukan THC pitoisuutta jopa 30%.

Kannabinoidien biosynteesissä tuotetaan ensimmäiseksi CBD:tä, joka muuttuu THC:ksi ja lopulta CBN:ksi. Prosessin kulku noudattaa kukan kehitysprosessia: kukan karvojen alkaessa muuttua valkoisesta keltaisiksi tai ruskeiksi THC:n tuotanto on huipussaan ja on sadonkorjuun aika. Pimeyden aikana CBD muuttuu vielä THC:ksi mutta tämä ei enää CBN:ksi.

Skotlannissa tehdyissä kahdessa tutkimuksessa tuli esille, kuinka nuorilla kannabiksen käytön aloittaminen johtaa tupakkariippuvuuteen. Monille tutkimukseen osallistuneille kannabiksen käyttö on tärkeä ja nautintoa tuottava osa elämää. Mutta kannabiksen käyttö ja tupakan polttaminen liittyvät saumattomasti yhteen.

Monet vastaajista toivat esille sen, kuinka kannabissätkien polttaminen on johtanut heidät tupakkariippuvuuteen. Vaikka suurin osa haluaisi lopettaa tupakan käytön, kannabiksen käyttö vahvistaa tupakan käyttöä ja harva haluaa lopettaa kannabiksen käyttönsä. Lisätutkimukset toisivat esille sen, kuinka laajalle levinneestä ilmiöstä on kyse.

Kalifornian yliopiston ja Georgian teknologisen instituutin tutkijat ovat osoittaneet sisäsyntyisen kannabinoidin, anandamidin, aiheuttavan juoksijan humalan eli fyysisen rasituksen joissakin ihmisissä aiheuttaman mielihyvän tunteen.

Endorfiini-idea syntyi 1970-luvulla hölkkäinnostuksen myötä kun samoihin aikoihin löydettiin aivojen opiaattireseptorit ja sisäsyntyinen opiaatti, endorfiini. Tämä jäi elämään myyttinä, koska tutkimus ei ole aikaisemmin osannut selittää tätä ilmiötä.

Tutkimusryhmän edustaja Arne Dietrich uskoo kannabinoidin erityksen olevan keino sopeutua keskiraskaan tai raskaan liikunnan aiheuttamiin pitkäkestoiseen stressiin ja kipuihin.

"Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole aiemmin harkittu tätä vaihtoehtoa, minkä takia nämä tulokset ovat merkittäviä, "sanoo Dietrich ja lisää, ettei ole löytynyt mitään merkkejä liikunnan aikana erittyneen kannabinoidin aiheuttamista haitoista.

UNESCO, YK:n kasvatus,- tiede- ja kulttuurijärjestö, aloitti vuonna 1994 Management of Social Transformations eli MOST-projektin, jonka tarkoituksena on tutkia poikkitieteellisesti yhteiskunnallisia muutoksia. Vuonna 1997 MOST aloitti yhteistyön YK:n huumetoimiston, UNODC:n, kanssa kansainvälisen huumekaupan vaikutuksista yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutosprosesseihin.

Tämän ohjelman puitteissa on ilmestynyt raportteja ja tutkimuksia, ja tänä vuonna UNESCO julkisti raportin Globalisation, Drugs and Criminalisation sekä Guilhem Fabren tutkimuksen Criminal Prosperity. Drug Trafficking, Money Laundering and Financial Crises after the Cold War.

Le Havren yliopistossa työskentelevän kansantaloustieteen tohtorin ja Kiina-asiantuntijan Guilhem Fabren kirjassa pureudutaan nykyisen huumeongelman ytimeen:

Kylmän sodan loppumisen jälkeen korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, huumeiden salakuljetus ja käyttö ovat lisääntyneet kansainvälisesti. Järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää erilaisia laittomia toimintoja: salakuljetusta, ase- ja ydinmateriaalikauppaa, varastettujen ajoneuvojen kauppaa, arkeologisten ja taide-esineiden kauppaa jne. Lisäksi kaupan globalisoituminen tukee näitä monipuolisia palveluja tarjoavia verkostoja.

Yksi nykyisen huumeiden vastaisen politiikan isoimmista ristiriidoista on kriminalisoinnin kohdistuminen huumeiden käyttöön keskeisen voittojen pesemisen jäädessä rankaisematta. Huolimatta alan ammattilaisten ja jopa entisen Interpolin pääsihteerin Raymond Kendallin vaatimuksista huumeiden käytön dekriminalisoimiseksi vankilat täyttyvät omaa huumeiden käyttöään rahoittavista kaupustelijoista, jotka pitävät yllä huumeiden kulutusta. Esimerkiksi USA:ssa 2/3:lla kahdesta miljoonasta vangista on vakavia huumeongelmia.

Verrattuna huumeiden käyttöön, jota pidetään jatkuvasti julkisuuden valokeilassa, on huumevoittojen pesu pysynyt pimennossa. Vaikka oikeustapausten yhteydessä esille nousee korkea-arvoisia henkilöitä ja jopa valtioiden päämiehiä, on julkinen mielipide täysin tietämätön järjestäytyneen rikollisuuden tekemästä laadullisesta harppauksesta. Jokin aika sitten tuottoisin rikollisuuden laji oli pankkien ryöstäminen, kun taas tällä hetkellä vakavin lainrikkomus on rahan tallettaminen pankkiin. Suurin uhka ei ole enää pankinryöstäjä vaan pankkiiri, jonka yhteistyö täytyy ostaa, jotta talletuksia ei tutkittaisi. Korruptiosta on tulossa rikoksentekoväline.

Kun julkista mielipidettä jatkuvasti ruokitaan mielikuvilla erilaisista mafioista, ei vastaavaa tehdä pankkiireista. Kuitenkin globaalien rahoitusmarkkinoiden korkeat tuotot ovat totuttaneet lukuisat toimijat voittomarginaaleihin, joita ei voida saavuttaa todellisen tuotannon piirissä, mutta joista voidaan helpostikin neuvotella rahanpesun yhteydessä, jossa maksetaan 25-30% sijoituksen arvosta.

Raportti globalisaation vaikutuksista huumeongelmaan tuo esille sen, kuinka kansainvälinen huumekieltolaki eli ns. kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä aiheuttaa kansainvälisiä ongelmia.

Huumetalouden kehittymisestä johtuvat yhteiskunnalliset muutokset todistavat laittomien toiminta-alueiden laajenemisesta ja tunkeutumisesta yhteiskuntien laillisille alueille. Tämä asettaa kyseenalaiseksi taloudellisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden lait, normit ja perussäännöt ja vaikuttaa ratkaisevasti yhteiskuntiemme kehitykseen.

Viimeisten kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtunut rikollisen toiminnan yleinen kehitys selittyy suurelta osin rahatalouden vapautumisen ja kaupan globalisoitumisen aiheuttamalla mahdollisuuksien laajentumisella ja isojen toimijoiden pienellä kiinnijäämisriskillä.

Vaikka laittomien huumeiden kauppa onkin pieni osa taloudellista toimintaa verrattuna lailliseen talouteen, voi rikollisorganisaatioiden laittomasta toiminnasta saamien voittojen peseminen vaikuttaa talouskriiseihin. Tästä ovat esimerkkeinä Meksikon talouskriisi 1994-1995, Thaimaan kriisi 1997 ja Japani vuodesta 1990 saakka. Lisätutkimukset voisivat valottaa näitä yhteyksiä sellaisissa maissa kuten Turkki, Argentiina tai Nigeria vuosina 2000 - 2002.

Kansainvälisen huumekaupan kehityksen analyysi tuo esille sen, että huumeongelman pääkysymys ei ole se eettinen perusasetelma kieltolain ja laillistamisen välillä. Ongelma on kansainvälisen kieltolakijärjestelmän edellytysten riittäminen sen kaikilla tasoilla paikalliselta kansainväliselle.

Nämä edellytykset eivät ole ainoastaan käytännöllisiä, miesvoimaa ja välineitä, vaan ensisijaisesti näiden rikostenvastaisten instituutioiden ja muiden yhteiskunnallisten valvontajärjestelmien henkilöstön moraali ja työarvot.

Huumekaupan aiheuttaman korruption seurauksena kansainvälisen sortokoneiston oikeutus ei ainakaan vahvistu sen epäonnistuessa pitämään yllä selvät rajat lain, lainrikkojien sekä niiden poliittisten ja talousviranomaisten välillä, jotka on asetettu lain yläpuolelle.

Nämä kehityspiirteet saavat raportin tekijät korostamaan sitä huolestuttavaa eroa, mikä vallitsee kansainvälisen kieltolaki- ja säätelyjärjestelmän tiukkuuden ja kansallisten talousrikollisuutta koskevien lakien ja toisaalta näiden toteuttamiseksi suunnattujen kansallisten ja kansainvälisten edellytyksien välillä. Tämä ero on syynä valvontajärjestelmien turmeltumiseen edustajiensa hyväveliverkostojen ja korruption kautta. Tätä kautta myös syntyy yhteyksiä rikollispiirien ja hallitsevien tahojen välille silloin kun rikollispiirit eivät ole vielä tunkeutuneet hallintotasolle.

USA:ta pidetään maailman suurimpana huumetutkimuksen tuottajana maailmassa ja se on samalla myös maailman ainut "huumevalvonnan supervalta". Tämä samanaikainen tieteellinen johtoasema ja asema kansainvälisen toimintaohjelman sanelijana ei ole tulosta yhteistyöstä amerikkalaisen tutkimuksen ja politiikan muodostamisen välillä.

Päinvastoin historiallisesti USA:n ajama politiikka on ollut immuuni jopa hallituksen itsensä kustantaman tutkimuksen tuloksille. Samalla suuri osa USA:n yhteiskuntatieteellisestä huumetutkimuksesta on keskittynyt politiikan muotojen tutkimiseen, minkä katsotaan olevan tärkeä osa USA:n huumeongelmaa. USA:n huumepolitiikka ei ole onnistunut saavuttamaan virallista tavoitettaan huumeiden väärinkäytön vähentämiseksi vaan se on johtanut laajan, pääasiassa köyhiä etnisiä ja rodullisia vähemmistöjä edustavan väestönosan vangitsemiseen.

Tutkijat ovat havainneet, että syysuhde huumeiden ja rikollisuuden välillä, millä selitetään nykyistä politiikkaa, on suuresti liioiteltu. Lisäksi tiukka laki- ja järjestyslähestymistapa, joka on omaksuttu USA:n hallinnon eri tasoilla, on liian kallis taloudellisesti ajatellen. Politiikan toteuttaminen on johtanut laajaan ihmisoikeuksien sortamiseen ja syytöksiin rodullisista ja etnisistä ennakkoluuloista, joita historioitsijat pitävät USA:n huumevalvonnan pysyvänä osana aina 1800-luvun lopulta saakka.

Toiset tutkijat ovat päätyneet siihen, että huumeilmiö ei mukaudu valvontaan laillistamisen tarjoamien välineiden avulla. Tämän näkökulman mukaan mikä tahansa huumevalvontajärjestelmä, perustui se sitten kieltolakiin tai laillistamiseen, on turha yritys. Samat tutkijat ovat kuitenkin painottaneet, että USA:n politiikan tekijät suhtautuvat kielteisesti soveltamansa politiikan seurausten arvioimiseenkin.

Tutkijat ovat myös sitä mieltä, että USA:n huumepolitiikka on "farmakosentristä"; siinä oletetaan ongelmien johtuvan aineista eikä ihmisistä ja yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta, ideologisesta ja taloudellisesta ympäristöstä (ns. set ja setting). Monet yhteiskuntatieteilijät sanovat, että politiikka on suunnattu USA:n yhteiskunnan syvempien ongelmien aiheuttamien oireiden tukahduttamiseen sen sijaan, että käytäisiin perusongelmien kimppuun, mikä selittää hallituksen toimien epäonnistumisen. Tämän näkemyksen mukaan huumeet on otettu esille mukavana syntipukkina, jota voidaan syyttää ja käyttää selittämään USA:n yhteiskunnan kokemat ongelmat.

Samankaltainen syytös USA:n huumepolitiikkaa kohtaan on pitää sitä "asosiologisena" ja jopa "anti-sosiologisena" huumelakien johdosta vangittujen sosiaalisen ja taloudellisen aseman yleisen väheksynnän takia.

Toiset tutkijat pitävät tätä väitettä puutteellisena ja väittävät, ettei huumevalvontapolitiikka ole suunnattu huumeiden valvontaan vaan niiden "vaarallisten luokkien" valvontaan, jotka amerikkalainen keskiluokka on aina liittänyt huumeisiin. Bourgoisin tutkimus on antanut uudenlaista valoa huumeiden, köyhyyden ja rodullisen/etnisen syrjinnän välisistä suhteista tämän päivän USA:ssa. Väittämällä vakuuttavasti, että huumeet ovat antaneet sysäyksen "terrorin kulttuurille", mitä voidaan pitää yhteiskunnallisen valvonnan sisäistettynä ja itse aiheutettuna mekanismina, Bourgois liittyy Peter Reuterin ja hänen kollegoidensa seuraan päättelemällä, että ankara lain täytäntöönpano on turhaa toimintaa jopa luokkavalvonnan tarkoituksiin.

Meksikolla on pitkät perinteet salakuljetuksesta kieltolain mallimaan USA:n naapurina. Nykyisin merkittävien salakuljetusliigojen taustat ulottuvat jo 1920-luvulle ja oopiumin kasvatukseen ja kauppaan. Sitten mukaan tuli alkoholin salakuljetus ja jo ennen vuoden 1937 USA:n Marihuana Tax Actia marihuanan salakuljetus. Myöhemmin meksikolaiset salakuljettajat ovat ottaneet kaikki mahdolliset huumeet levitettäväkseen.

Vuonna 1995 maailman rahanpesun arvioitiin olevan jossain 300 ja 600 miljardin US$ välillä. USA:ssa huumekaupan tuotoksi arvioitiin 100 miljardiksi dollariksi. USA:ssa pestään rahaa 100-300 miljardia dollaria vuodessa. Vuonna 1994 meksikolaisten salakuljettajien arvioitiin keränneen voittoina 30 miljardia dollaria (neljä kertaa enemmän kuin öljytulot, 7.1 % bruttokansantuotteesta ja viisi kertaa Meksikon valuuttavarannot). USA:n viranomaiset arvioivat vuonna 1996 meksikolaisissa pankeissa pyörivän huumerahaa 8-30 miljardia dollaria vuodessa (2.38 - 8.96 % bruttokansantuotteesta).

Juan García Abrego vangittiin vuonna 1996 Meksikon suurimman salakuljetusliigan johtajana. USA:ssa hänet tuomittiin yhteentoista elinkautiseen ja 128 miljoonan dollarin sakkoihin. Hänen yksityisomaisuutensa arvioitiin 10 miljardiksi dollariksi. Hänen pidätyksensä ei kuitenkaan aiheuttanut valuutan heilahtelua eikä keinottelua. Hänen organisaationsa säilyi suurimmaksi osaksi koskemattomana eikä kokaiinin virta osoittanut ehtymisen merkkejä. Meksikon hallituksen raportin mukaan "tämän organisaation pienentymisen korvasi kilpailevan Carrillo-Fuentesin organisaation kasvu".

Huumeiden salakuljetuksen poliittinen valvonta on muuttunut vuosien mittaan. Ennen 40-lukua huumeita tuottavien ja salakuljettavien osavaltioiden kuvernööreillä oli valtaa laittoman kaupan valvonnassa omissa osavaltioissaan. Vuoden 1947 jälkeen huumeiden vastaiset viranomaiset ja armeija ovat toimineet institutionaalisina välittäjinä salakuljettajien ja poliittisen vallan välillä. Salakuljettajat ja välittäjät eivät olleet itsenäisiä toimijoita vaan molemmat toimivat alisteisina poliittiselle vallalle. Perinteisen valtakuvion järkyttäminen on johtanut ketjureaktioihin valtapyramidin eri tasoilla. Kuolemanuhreja vaatineet erimielisyydet poliittisten perheiden keskuudessa ovat järkyttäneet salakuljettajien ja poliittisen vallan välisiä institutionaalisia välittäjiä. Institutionaaliset välittäjät (poliisi ja armeija) ja salakuljettajat ovat nyt itsenäisempiä kuin koskaan ja kykenevät ajamaan omia etujaan.

Poliittinen sopimus demokraattisen muutoksen puolesta voisi estää luhistuvan järjestelmän haittavaikutukset ja lisäisi mahdollisuuksia pitää huumeiden salakuljetus yhteiskunnallisessa valvonnassa muuttuvissa olosuhteissa - kun otetaan huomioon, miten mahdotonta on kitkeä huumeet planeetaltamme ja lopettaa ikiajoiksi ihmisten mielenkiinto ja halu mieltä muuttavia aineita kohtaan. (Kardinaali vapautettiin rahanpesusyytteistä )

Kiina oli aikoinaan maailman suurin oopiumin kuluttaja- ja tuottajamaa. 1700-luvulta saakka brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania kasvatti Intiassa oopiumia ja salakuljetti sitä Kiinaan teetä, posliinia ja hopeaa vastaan. 1800-luvulla käytyjen oopiumsotien jälkeen kauppakomppanian osuus väheni ja kiinalaiset alkoivat kasvattaa oopiumia itse. Vuonna 1930 Kiinan tasavalta aloitti kampanjan oopiumin käyttöä vastaan mutta Japanin miehitettyä Kiinan koillisosan alkoi se kasvattaa alueellaan oopiumia, lisätä sen kulutusta kiinalaisten keskuudessa sekä tuottamaan ja myymään heroiinia. 1940-luvun lopulla Kiinassa arvioitiin olevan 20 miljoonaa addiktia. Vuoden 1949 jälkeen kommunistisen keskushallinnon toimenpiteiden ansiosta Kiinasta tuli vuosiksi 1950-70 huumeeton yhteiskunta.

Kiinan aloitettua taloudelliset ja poliittiset uudistukset järjestelmän desentralisaatiosta muodostui näiden uudistusten perusta. Tämä on tuonut Kiinan talouteen dynaamisia elementtejä mutta epätasa-arvoisuus, korruptio, rikollisuus ja turvattomuus ovat lisääntyneet. Viimeisten 10 vuoden aikana Kiinassa huumeiden käyttö ja salakuljetus on kasvanut eniten kaikista maailman valtioista.

Kultaisen kolmion ja Kultaisen puolikuun alueiden huumekauppiaat ovat löytäneet Kiinan avautuneilta markkinoilta uuden asiakaskunnan sekä uuden reitin huumeiden salakuljettamiseksi maailmalle. Guangdongin maakunta on ollut Kiinan taloudellisen kehityksen etulinjassa. Sen huumeongelman voidaan luonnehtia olevan muuttuvan yhteiskunnan huumeongelma ja sen kehitystä pidetään enteellisenä Kiinan tulevaisuuden kehitystä arvioitaessa.

Talouden uudistaminen on synnyttänyt juurettoman, työttömän tai osan vuodesta työssä olevan yhteiskuntaluokan, jonka keskuudessa huumeiden käyttö ja kaupustelu leviää nopeasti. Heroiinin iso kaupallinen potentiaali (hinnan tuhatkertaistuminen heroiinin siirtyessä Myanmarista Hong Kongin kautta USA:hin tai Länsi-Eurooppaan) on luonut uusia mahdollisuuksia "taloudellisesti rationaalisille" rikollisille.

Kiinan yhteydessä voidaan käyttää termiä huumeongelman "meksikolaistuminen": rikollisjärjestöjen edustajista ei tule valtion edustajia mutta valtion edustajista voi tulla rikollisia. Kiinassa pakkovaltakoneiston desentralisaatio on antanut paikallistason viranomaisille mahdollisuuden asettaa rikollisjärjestöille oma hintansa olla puuttumatta heidän tekemisiin.

Korruptio on kuitenkin vakava poliittinen ongelma: se on antiteesi sille, että valtiovalta toimii yleisen edun ja hyvinvoinnin puolesta. Korruptio ajaa vallan oikeutuksen moraaliseen kriisiin, mikä täytyy pelastaa vallan menetyksen uhalla tai toisin sanoen väkivaltamonopolin menetyksen uhalla. Kiinassa tämä kiteytyy vitsinä: taistele korruptiota vastaan valtion pelastamiseksi, älä taistele sitä vastaan puolueen pelastamiseksi.

Huumerikollisten ja paikallisviranomaisten taloudelliseen laskelmointiin perustuva toiminta edesauttaa huumeiden salakuljetusta ja käyttöä. Vaikka keskus- ja paikallishallinnon keskuudessa ymmärretään huumeongelman luonne ja vakavuus, on niillä käytettävissä vain vähän vastakeinoja ja lisäksi viranomaiset valitsevat mieluummin kalliita kieltolakitoimenpiteitä, joilla ei ole vaikutusta. (Yunnanin maakunnan huumeongelma )

Globalisaatioraportin laajin osa käsittelee Intiaa, perinteisiä tapoja käyttää kannabista ja oopiumia ja miten tämä kulttuuri on joutunut rajuun muutokseen Intian viranomaisten yrittäessä täyttää kansainvälisiä velvoitteita.

Intia on kulttuurien sulatusuuni, jossa on käytetty kannabista ja oopiumia vuosisatoja. Shiva-jumalaa kutsutaan myös nimellä Lord of Bhang, ja bhangin eli kannabisjuoman nauttiminen on oleellinen osa hindulaisuutta. Joogit, fakiirit ja pyhät miehet, saddhut, käyttävät runsaasti kannabista omissa rituaaleissaan.

Intiassa harjoitetaan neljää erilaista lääketieteellistä perinnettä, joissa käytetään kannabista ja oopiumia. Suurin osa intialaisista saa perusterveydenhoitonsa näistä perinteisistä hoitomenetelmistä.

Kannabiksen ja oopiumin perinteistä virkistyskäyttöä ohjasi myös tarkka sosiaalinen normisto, ja vaikka molemmat tuotteet olivat aiemmin vapaasti kaupan, ei muu kuin lääke- tai uskonnollinen käyttö ollut yleistä.

Uusi "maallinen" kannabiksen käyttö syntyi kriminalisoinnin jälkeen. Tämän voisi määritellä huumeen käytöksi yksin vailla mitään rituaalista ja seremoniallista merkitystä. Perinteisesti kannabista nautittiin ryhmissä ja monimuotoiset rituaalit ohjasivat valmistusta ja käyttöä. Jokaista käyttökertaa ohjasi joku johtaja.

Antropologinen tutkimus osoittaa, ettei kaikki huumeiden käyttö ole poikkeavaa käyttäytymistä, vaan se voi olla kulttuurisesti säädeltyä toimintaa stressin ja jännityksen laukaisemiseksi tai tapa saavuttaa kulttuurisesti määriteltyjä henkisiä päämääriä.

Uskomus, että marihuanan käyttö vie ihmisiltä kunnianhimon ja tarmon, ei välttämättä päde muissa kulttuureissa kuin USA:ssa. Näkemys huumeiden käyttäjästä rikollisuuteen taipuvaisena poikkeavana yksilönä ei myöskään päde monissa kulttuureissa.

Intiaa käsittelevä osuus tuo selkeästi esille sen, miten tärkeä osa kulttuurilla on käyttäytymisen ohjaamisessa, ja selittää, miksi yritykset asettaa kansainvälisiä normeja huumeiden käytölle on tuomittu epäonnistumaan.

Raportti asettaa kyseenalaiseksi Intian hallituksen kyvyn toteuttaa huumeiden kieltolakia liki miljardin asukkaan ja 60 miljoonan kannabiksen käyttäjän maassa. Intiassakin kieltolaista on ollut seurauksena jalostettujen ja synteettisten aineiden käytön ja myös pistoskäytön leviäminen. Pimeät markkinat johtavat korruptioon ja lainkuuliaisuuden vähenemiseen.

Huumesodan takia perinteinen lääketiede on joutunut vaikeuksiin. Parantajat ovat joutuneet ostamaan kannabiksen pimeiltä markkinoilta kalliimpaan hintaan kuin silloin, kun se oli valtion valvomaa. Raportissa kiinnitetäänkin huomiota tähän huomiotta jääneeseen kulttuuriperintöön, lääkintätaitoihin, ja miten kieltolain nykyinen toteuttaminen vaarantaa ihmiskunnan kulttuuriperinnön. Osana perinteistä lääketiedettä pitäisi sallia myös kannabiksen ja oopiumin käyttö vieroitus- ja korvaushoidossa.

Raportissa pidetään mielenkiintoisena sitä, että alkoholiyhtiöt rahoittavat nykyisiä huumeiden, kuten kannabiksen, vastaisia kampanjoita Intiassa! (Kullun laakso - kuoleman laakso )

Lesothossa samoin kuin Intiassa on kannabiksen käytön ja viljelyn vuosisataiset perinteet. Kannabis, "matekoane", on yksi seitsemästä eniten käytetystä kasvista lääkinnällisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin.

Kannabiksen viljely on laajaa vuoristoseuduilla, ja vaikka asukkaat ja viranomaiset ovat tietoisia tästä - kannabiksen viljely on julkinen salaisuus ja on käytännössä dekriminalisoitu - on se hyvin yksityistä toimintaa.

Ensimmäinen historiallinen lähde kannabiksen käytöstä Lesothossa on 1500-luvulta. Nykyään kannabista käytetään myös virkistystarkoituksiin, jotka eivät kuulu perinteeseen.

Kannabiksen kasvatus ja myynti tuottaa 50% Lesothon maataloustuloista vaikka siihen käytetään vain 10% viljellystä maasta. Kun hehtaari maissia tuottaa voittoa 209 malotia (paikallinen rahayksikkö), vehnä 354 malotia ja herne 493 malotia, tuottaa hehtaari marihuanaa 4379 malotia voittoa.

Pääsadonkorjuu alkaa helmikuussa ja jatkuu aina huhtikuulle riippuen säästä ja sijainnista. Korjattu sato kuljetetaan maatilalle kuivumaan ulkona, minkä jälkeen kukinnot erotetaan varsista ja pakataan säkkeihin, joihin normaalisti pakataan 50 kiloa maissia - tämä on myös myyntiyksikkö "pellolta ostettaessa".

Tutkimusten mukaan vuoristoalueella, jonka väestöstä 75% tuottaa kannabista, vain 10% käyttää sitä. Kannabis on kuitenkin yrttinä basotho-lääkeopissa, jossa käytetään kaikkiaan 160 erilaista yrttiä. Tämä takia myös korkeantason instituutiot pitävät tätä laitonta satoa elintärkeänä osana Lesothon sisäosien taloutta.

Huolimatta sen vientituotteen asemasta näyttää siltä, että kannabista pidetään vuoristoseuduilla edelleen lääkeyrttinä, jonka käyttöä säätelee yhteisöllinen ja lääkkeellinen valvonta. Maaseudulla asukkaat, jotka käyttävät kannabista ilman perinteisen parantajan määräystä, käyttävät sitä oman perinteensä mukaisesti virkistys- tai muihin hyötytarkoituksiin kuten työtehon lisäämiseen, ruokahalun herättämiseen tai töiden jälkeen rentoutumiseen.

Tätä asennetta on mielenkiintoista verrata asenteisiin länsimaiden tuottamia aineita (esim. diazepam) kohtaan, joita käytetään laajalti Lesothon maaseudulla. Näiden aineiden käyttöä eivät perinteiset rajoitukset ohjaa. Päinvastoin parantajat ja kuppiloiden pitäjät luultavasti pitävät yllä niiden kulutusta, koska ne ovat hyvä tulonlähde. Kannabis kasvaa yltäkylläisenä vuoristossa ja sitä saa helposti maaseudulla, eikä se siten tarjoa samanlaista tulonlähdettä.

Tässä tapauksessa laillisen, ei-traditionaalisen aineen (levitetään laittomasti mutta pienellä riskillä), käyttö leviää ja muuttuu riippuvuudeksi. Laittoman mutta perinteisen kannabiksen käyttöä, vaikka sitä onkin saatavilla runsaasti ja halvalla, säätelee perinteiset säännöt ja siksi sen käyttö ei ole laajaa.

Kaupungeissa tilanne on toinen ja kannabista käytetään enimmäkseen virkistys- ja hyötytarkoituksiin heijastaen "nykyaikaisia" tapoja. Perinteisen yhteisön rajoitukset eivät enää sido kaupunkilaisia käyttäjiä mutta toisaalta heihin vaikuttaa Etelä-Afrikan taloudelliset ja muotivaikutukset.

Etelä-Afrikan Durban on lesotholaisen kannabiksen pääkohde. Siellä kannabis pakataan ja myydään "Durban Poison" -nimikkeellä Etelä-Afrikan markkinoilla tai viedään Länsi-Eurooppaan tai jopa Pohjois-Amerikkaan.

Tässä yhteydessä on vaikea puhua rahanpesusta, koska kannabiksen tuottamat tulot ovat oleellinen osa vuoristoviljelijöiden taloutta. Lisäksi etelä-afrikkalaiset ja lesotholaiset kauppiaat ostavat kannabiksen suoraan viljelijöiltä, mikä tarkoittaa sitä, että maaseudulla kannabistulot jakaantuvat tasaisesti, eivätkä jää tukkukauppiaiden käsiin kuten Swazimaassa.

Vuonna 1998 YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa hyväksyttiin 10 vuoden toimintaohjelma, jonka puitteissa on tarkoitus "ratkaisevasti vähentää" huumekasvien viljelyä mukaanlukien kannabis. UNESCO:n raportti Lesothosta tarjoaa todisteita siitä, että tavoite ei ole helposti saavutettavissa.

Kannabiksen tuotanto maailmassa:
http://www.unesco.org/most/news9mp1.htm
Afrikan tuotanto ja salakuljetus:
http://www.unesco.org/most/news9mp3.htm

Cristianian asukkaat ja hasismyyjät hajottivat omatoimisesti hasiksenmyyntikojut sunnuntaina 4.1. yrittäessään ottaa etulyöntiasemaa taistelussa hallituksen sortotoimia vastaan.

Moni Cristianian asukas uskoo, että hallituksen kampanja hasista vastaan johtaa 1000 asukkaan karkottamiseen ja hallituksen uudisrakennussuunnitelmien toteuttamiseen. Asukkaat kertovat, että he yrittävät tehdä tyhjäksi hallituksen aikeet purkamalla Pusher Streetin, hasiksenmyyntialueen.

Viime kuussa hallituksen lakimies kertoi asukkaille, että heidät voitaisiin karkottaa alueelta laillisesti, koska Tanskan valtio antoi heille oikeuden lainata maa-alue vuonna 1989 - eikä vuokrata sitä.

YK:n huumetoimiston, UNODC:n, yhteistyössä Marokon hallituksen kanssa tekemän raportin mukaan kannabiksen tuotanto leviää niin nopeasti Marokossa, että se aiheuttaa maaperän eroosiota ja metsäpinta-alan vähenemistä.

Eurooppalaisten eniten käyttämän kannabistuotteen, marokkolaisen hasiksen, arvioidaan tuottavan sitä salakuljettaville verkostoille 10 miljardia euroa vuodessa.

Rifin vuoristossa, missä kannabiskasvia on viljelty perinteisesti, neljäsosa maanviljelysmaasta on kannabiksen viljelyssä.

96 600 kotitaloutta (66% alueen 146 000 taloudesta ja 6.5% Marokon 1496 000 maaseututaloudesta) ja 800 000 ihmistä (2.7% Marokon 30 miljoonasta) on riippuvaisia sadosta.

Raportissa todetaan mm., että kannabiksen kasvatus on levinnyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana perinteisiltä kasvatusalueilta Rifin vuoriston ytimestä, missä sitä on kasvatettu ainakin 1400-luvulta saakka.

Tutkimuksen mukaan 134 000 hehtaaria on nykyään kannabiksen kasvatuksessa. Marokon viljelykelpoisesta pinta-alasta 1.5% ja Rifin alueella 27% on kannabiksella. Sato on 47400 tonnia, jonka arvioidaan tuottavan kannabishartsia eli hasista n. 3000 tonnia.

Keskimääräinen kannabisviljelmä on 1.3 hehtaaria ei-kasteltua ja 0.3 hehtaaria keinokasteltua peltoa. Kastelematon pelto tuottaa taloudellisesti 7-8 kertaa enemmän ja kasteltu 12-16 kertaa enemmän kannabiksella kuin ohralla.

Kannabiksen myynti tuottaa 270 euroa eli keskimäärin 2200 euroa viljelijätaloutta kohti tehden yhteensä 214 miljoonaa euroa. Tämä on 0.57% maan bruttokansantuotteesta, 37.3 miljardia euroa. Viljelijäperheelle kannabistulot muodostavat keskimäärin puolet tuloista.

Suurin osa laittoman kaupan tuloista ei palaudu viljelijöille. Jos keskimääräinen kannabiksen jälleenmyyntihinta Länsi-Euroopassa vuonna 2003 on 5.4 euroa niin marokkolaisen hasiksen voidaan arvioida tuottavan noin 10 miljardin euron liikevaihdon.

Asteittain lievenevät kannabislait eivät näytä vaikuttavan paljoakaan marokkolaisen hasiksen kysyntään. Britanniassa hinnat ovat viimeisen neljän vuoden aikana tippuneet luultavasti nopeasti leviävän kotikasvatetun marihuanan takia.

Aikaisemman UNODC:n raportin mukaan kannabis on eniten tuotettu, salakuljetettu ja käytetty laiton huume maailmassa.

San Franciscon vetoomustuomioistuin antoi tärkeässä oikeusjutussa päätöksen, jonka mukaan lääkekannabiksen käyttäjän syyttäminen on perustuslain vastaista, jos lääkäri on määrännyt tätä potilaalle ainoana toimivana lääkkeenä, kannabiksesta ei ole otettu maksua, sitä ei ole kuljetettu osavaltioiden rajojen yli eikä käytetty muuhun kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kaksi sairasta kalifornialaista naista nosti syytteen oikeusministeri John Ashcroftia vastaan. He pyysivät oikeudelta lupaa käyttää, kasvattaa ja hankkia marihuanaa ilman pelkoa liittovaltion syytetoimilta.

Äänin 2-1 syntynyt päätös suojelee muitakin lääkekannabiksen käyttäjiä niissä osavaltioissa, joissa osavaltion lainsäädäntö hyväksyy marihuanan käytön lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Marraskuun 27. päivänä Berliinin alueoikeuden tuomari Michael Zimmermann antoi Crohnin tautia sairastavalle potilaalle luvan kasvattaa ja käyttää kannabista lääkinnällisesti. Syyttäjä ei vedonnut päätöksestä korkeampaan oikeuteen ja niinpä se on lainvoimainen.

Tuomari tuomitsi potilaan lievimmällä mahdollisella rangaistuksella, sakoilla, koska tämän kasvattama määrä, 59 kasvia, oli iso. Pienempikin sato riittäisi hoidoksi. Vuonna 2002 toinen tuomari langetti hänelle vankeusrangaistuksen mutta vetoomustuomioistuin palautti jutun alempaan oikeusasteeseen, jotta siihen liittyvät olosuhteet otettaisiin huomioon.

Potilaan perhelääkäri todisti oikeudessa, että hänen terveydentilansa on kohentunut huomattavasti itselääkinnän ansiosta. Oikeuteen kutsutut kaksi asiantuntijaa, tohtori Rommelspacher, Berliinin yliopiston farmakologian professori, ja tohtori Franjo Grotenhermen International Association for Cannabis as Medicine -liiton varapuheenjohtaja, vahvistivat oikeudelle, että kannabistuotteet voivat auttaa ruokahalun palauttamisessa ja tuskallisissa kouristuksissa. Tohtori Grotenhermen toi myös esille kannabinoidien tulehduksia ehkäisevän vaikutuksen.

Edellisen Kanadan pääministerin vetäydyttyä eläkkeelle uusi pääministeri Paul Martin kannattaa pienten kannabismäärien hallussapidon rankaisemisen lopettamista. Hän aikoo antaa parlamentille vapaat kädet keskustella ja äänestää asiasta vaikka monet hänen tukijoistaan uskoivat lain kuolevan hiljaa pois USA:n vastustuksen takia.

USA:n lähettiläs Paul Cellucci myönsi Kanadalla olevan oikeus asettaa omat huumelakinsa mutta hän varoitti Kanadan aiheuttavan ongelmia rajalla, jos lainsäädäntö tekee kannabiksen helpommin saatavaksi.

Kanadan liittovaltion hallitus on höllentänyt lääkekannabissäädöksiä, jotta yhä useampi ihminen saataisiin kasvattamaan kannabista potilaille. Hallituksen lääkekannabisvirasto ilmoitti, että tästä eteenpäin on hyväksyttävää maksaa kasvattajille heidän kasvattamastaan kannabiksesta. Tähän asti kannabis on täytynyt antaa eteenpäin ilmaiseksi.

Myös lääkekannabisluvan saantia helpotettiin siten, että potilas tarvitsee enää vain yhden lääkärin suosituksen nykyisen kahden sijaan.

Muuttamalla pykälä, joka vaatii kasvattajan antamaan lääkekannabis ilmaiseksi, Health Canada toivoo useamman ihmisen ilmoittautuvan kasvattajaksi.

Health Canada on hyväksynyt jo 697 potilaalle oikeuden pitää hallussaan lääkekannabista ja 530 on saanut luvan kasvattaa kannabista.

http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1904/a07.html
pääkirjoitus
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1907/a11.html
Kannabisraportti
http://www.rism.org/ncg.html
Mortimo Plannon kirja rastafarismista
http://www.rism.org/planno/toc.html

Jo 26 vuotta sitten virallinen komitea vaati marihuanan dekriminalisointia ja 4 vuotta sitten nimettiin viimeisin kansallinen ganjakomitea puheenjohtajanaan tohtori Barry Chevannes. Kaksi vuotta sitten kuukausien kuulemistilaisuuksien jälkeen tämäkin komissio vaati marihuanan dekriminalisointia ja vaikka Jamaikan hallitus vannoi toteuttavansa sen suositukset, ovat yritykset jumittuneet parlamenttiin. Mutta nyt jamaikalaisten lähteiden mukaan äänestys dekriminalisoinnista olisi tulossa maaliskuussa.

Ganjaraportissa todetaan mm., että "huolimatta tunnetuista haittavaikutuksista komitea katsoo, että monet, jos ei useimmat, henkilöt, jotka käyttävät ganjaa kohtuullisesti, eivät kärsi pitkällä eikä lyhyellä aikavälillä mielenterveyden heikkenemisestä. Kansan keskuudessa ganjan maine yleislääkkeenä ja henkisesti kohottavana aineena on niin vahva, että sitä täytyy pitää kulttuurisesti syvään juurtuneena. Tämän seurauksena käytäntö kriminalisoida pienten määrien käyttäjät aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä yhteiskunnalle. Komitea on myös hyvin tietoinen siitä, että laillisesti on saatavilla aineita, joiden on osoitettu aiheuttavan paljon ganjaa vakavampia fysiologisia ja psykologisia haittavaikutuksia. Tällaisia ovat alkoholi ja tupakka."

Varaoikeuskansleri Michael Hylton varoitti kansanedustajia, että Jamaika rikkoo kansainvälisiä velvoitteita ja voisi saada osakseen USA:n rangaistuksia, jos kannabis dekriminalisoidaan.

"Jos raportin ensimmäinen suositus toteutetaan ja vaarallisten huumeiden lakia muutetaan pienten marihuanamäärien henkilökohtaisen käytön dekriminalisoimiseksi, Jamaika rikkoo huumevalvonnan tiettyjä kansainvälisiä velvoitteita," hän sanoi.

Ganjakomitean raportin ensimmäinen suositus vaatii, että "asiaa koskeva laki tulee muuttaa siten, että pienten ganjamäärien yksityinen käyttö voidaan dekriminalisoida".

Pääkirjoituksessaan Jamaica Observer vastaa Michael Hyltonille. Lehti selventää, ettei se pidä ganjan polttamista terveellisenä. Lehti ei halua edesauttaa eikä kannattaa sen käyttöä. Tuki ganjan dekriminalisoimiselle ei tarkoita muiden aineiden dekriminalisointia vaan lehti tukee päättäväistä taistelua kokaiinia ja muita huumeita vastaan.

Ydin on kuitenkin se, että tieteellinen ja havainnoimalla saatu näyttö ei tue sitä, että ganja ja ns. kovat huumeet kuuluisivat samaan kategoriaan.

On tosiasia, että varsinkin kaupungeissa asuvia köyhiä ihmisiä pidätetään ja vangitaan suhteettomasti ganjan käyttämisen takia. Eivätkä he polta ganjaa sen enempää kuin keski- tai yläluokkaiset ihmiset.

On tosiasia, että yhteiskunnalliset olosuhteet saavat lakia edustavat toteuttamaan lakeja innokkaammin köyhien keskuudessa. Tämän takia paljon kaupunkilais- ja maalaisnuorisoa pidätetään ja vangitaan sellaisen lain rikkomisesta, jota keskiluokkaiset nuoret rikkovat rankaisematta.

Tällainen epätasa-arvoisuus lain edessä ruokkii tyytymättömyyttä niissä kaupunkiyhteisöissä, joissa uskotaan, että heihin kohdistetaan epäoikeudenmukaisesti rikosepäilyjä, joilla ei enää ole oikeutusta muussa yhteiskunnassa. Lopulta nuoret saavat rikosrekisterin, joka haittaa heitä lopun elämää.

Ajat ovat muuttuneet siitä, kun yksi Presidentti Reaganin korkeimman oikeuden ehdokas hylättiin hänen nuoruudessa tapahtuneen marihuanan käyttönsä takia, ja jopa sen kymmenen vuoden aikana siitä, kun presidentti Clintonin piti väistellä sitä, oliko hän vetänyt henkeen vai ei.

Clintonin lisäksi entinen varapresidentti Al Gore, korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas, entinen edustajahuoneen puheenjohtaja Newt Gingrich sekä useat entiset senaattorit ja muut poliitikot ovat myöntäneet ainakin kokeilleensa marihuanaa. New Yorkin osavaltion kuvernööri George E. Pataki ja New Yorkin kaupungin pormestari Michael R. Bloomberg ovat myöntäneet vetäneensä henkeen.

Demokraattisen puolueen kahdeksalta presidentinvaaliehdokaalta kysyttiin äskettäin, ovatko he käyttäneet marihuanaa. Senaattorit John Kerry Massachusettsista ja John Edwards Pohjois-Carolinasta sekä entinen Vermontin kuvernööri Howard Dean vastasivat kaunistelematta "kyllä" saaden innokkaat aplodit tilaisuuden nuorehkolta yleisöltä.

Entinen senaattori Carol Moseley Braun Illinoista kieltäytyi vastaamasta naureskellen.

Mutta kielteisesti vastanneet ehdokkaat joutuivat perustelemaan kantaansa.

"Minut on kasvatettu kirkollisesti. Me emme uskoneet siihen," selitteli Al Sharpton.

Dennis Kucinich Ohiosta sanoi, ettei hän ole koskaan kokeillut marihuanaa, "mutta se tulisi mielestäni dekriminalisoida".

Joseph I. Lieberman Connecticutista pyyteli humoristisesti anteeksi: "Tiedättehän, että minulla on tapana antaa epäsuosittuja vastauksia demokraattien keskusteluissa. En koskaan käyttänyt marihuanaa, anteeksi."

Vain Wesley K. Clark sanoi suoraan, "En ole koskaan käyttänyt sitä."

Ehdokkaiden tunnustukset aiheuttivat vain hieman uutisointia tiedotusvälineissä eivätkä saaneet osakseen republikaanien hyökkäystä eikä myöskään julkinen mielipide osoittanut myrskyn merkkejä. Ainoastaan konservatiivinen moralisti, Bush vanhemman "huumetsaari" ja Partnership for a Drug-Free American toinen puheenjohtaja William J. Bennett ilmaisi tyytymättömyytensä "tällaiseen hihittelyyn ja hymistelyyn marihuanasta".

Sosialistisen puolueen kansanedustaja Eduardo Garcia on laatinut lakiesityksen, joka dekriminalisoisi kaikkien huumeiden hallussapidon ja henkilökohtaisen käytön. Laissa kiellettäisiin huumerikollisten tahdonvastainen hoito. Jos laki hyväksytään, liittyisi Argentiina Etelä-Amerikan dekriminalisoinnin hyväksyneiden maiden Kolumbian, Perun ja Uruguayn joukkoon.

Lokakuun Nature Medicine kertoo kannabiksen lääketutkimuksen tämän hetkisestä vaiheesta, kuinka tämä tutkimus on paljastamassa kannabiksen laajat käyttömahdollisuudet moniin vaivoihin ja tauteihin. Samalla täsmentyy myös kuvamme sen haittavaikutuksista.

Sisäsyntyinen kannabinoidijärjestelmä säätelee kaikkia erilaisia kivun muotoja, muistia, hermojen rappeutumista ja tulehduksia. Israelilainen alan pioneeri Raphael Mechoulam: "Ei löydy yhtään tärkeää biologista järjestelmää, mihin nämä yhdisteet eivät vaikuttaisi".

Koska kannabinoidit ovat oleellisen tärkeitä näin monessa biologisessa prosessissa, niin siitä voi päätellä niiden lääketieteellisen potentiaalin olevan valtava.

Arvostelijat nostavat esille marihuanan aiheuttaman ahdistuksen, paniikin ja paranoian. Mutta tuoreen meta-analyysin mukaan sen pitkäaikainenkaan käyttö ei vaikuta aivoihin.

"Verrattuna moniin lääkäreiden määräämiin lääkkeisiin marihuana on suhteellisen haitaton lääke", kertoo lääketieteen professori Donald Abrams Kalifornian yliopistosta.

Abramsin omat kokemukset kliinisistä kokeista kertovat siitä, miten tiukasti marihuanan tutkimus on sidottu politiikkaan. Hän haki USA:n National Institute on Drug Abuse -virastolta avustuksia marihuanan vaikutusten tutkimiseen AIDS-potilaisiin. Tultuaan kahdesti hylätyksi hän muotoili tutkimussuunnitelmansa korostamaan marihuanan haittojen tutkimista. Hän sai liki miljoona dollaria ja marihuanaa liittovaltiolta.

USA:n hallitus ei ole aloittanut marihuanan lääkeominaisuuksien tutkimista kahteen vuosikymmeneen. Koska marihuana on luokiteltu 1. kategorian huumeeksi - jolla on suuri väärinkäytön potentiaali eikä mitään lääkekäyttöä - kannabistutkimusta valvoo neljä liittovaltion virastoa.

"Voin mennä ostamaan kannabista kadulta helpommin kuin karkkia", sanoo Kalifornian yliopiston farmakologi Roger Nicoll. "Marihuanan käytön ja liittovaltion huumevalvonnan välillä ei ole mitään järkevää yhteyttä".

Marihuanan lääketieteellisen potentiaalin paljastuessa ja tiedemiesten löytäessä uusia tapoja haittavaikutusten vähentämiseksi, ovat eri maiden hallitukset arvioimassa uudelleen kantaansa. USA:n kansanterveyslaitoksen (National Institute of Health) vuonna 1997 julkaisema raportti ja lääketieteellisen instituutin (Institute of Medicine) vuonna 1999 julkaisema raportti suosittelivat lisää tutkimusta marihuanan lääketieteellisen potentiaalin arvioimiseksi. Näiden raporttien pohjalta Kalifornian osavaltio perusti Center for Medicinal Cannabis Research -tutkimuslaitoksen.

USA:lainen talouslehti Fortune kertoo isojen lääkeyhtiöiden virinneestä kiinnostuksesta kannabikseen ja kannabinoideihin.

Huolimatta kannabiksen aiheuttamasta näläntunteesta, mässyistä, yksi ensimmäisistä markkinoille tulevista uuden tyyppisistä kannabislääkkeistä on tarkoitettu liikalihavuutta vastaan. Lääkkeelle ennustetaan kasvunäkymiä myös muiden mielihalujen hillitsemisessä kuten alkoholin käytön tai tupakoinnin lopettamiseksi.

Kannabiksesta ollaan kehittelemässä lääkkeitä halvauspotilaille, ahdistukseen ja kipuihin. Kannabinoidien on todettu eläinkokeissa ehkäisevän tapaturmien tai halvauksen aiheuttamia aivovammoja. Kannabinoideista ollaan kehittämässä hoitoa myös hermokipuihin, jotka vaivaavat miljoonia ihmisiä ja joihin käytössä olevat kipulääkkeet eivät tehoa. Uusia sovelluksia syntyy joka kuukausi.

"Kannabinoidien tutkimus on valmiina astumaan parrasvaloihin," sanoo Daniele Piomelli, alan johtavia tutkijoita Kalifornian yliopistosta. "Lupaavaa tässä on se, että monet yhtiöt työskentelevät tämän aineryhmän kimpussa."

Merck, Pfizer ja Bristol-Myers Squibb ovat esimerkkejä isoista tekijöistä kannabinoidien tutkimuksessa tällä hetkellä. Kiistaton johtaja on kuitenkin ranskalainen Sanofi-Synthelabo, jonka Rimonabant-niminen lääke on lopullisissa potilaskokeissa. Se auttaa ihmisiä pudottamaan painoaan ja lopettamaan tupakointi samalla kertaa.

"Rimonabant on vasta uuden luvun alku, ei loppu, sanoo Daniele Piomelli.

Nature Reviews Cancer lehden lokakuun numerossa julkaistiin laaja artikkeli kannabinoidien käytöstä syövän hoidossa. Ensimmäinen selvä näyttö kannabiksen syöpää parantavista ominaisuuksista saatiin jo vuonna 1975. Vaikka koetulokset olivat lupaavia niin tämä tutkimuslinja jatkui vasta 1990-luvun lopulla.

Kannabinoidit vaikuttavat laajaan oireiden joukkoon, niillä voidaan hoitaa syöpälääkkeiden ja hoitomuotojen aiheuttamia haittavaikutuksia, ne lisäävät potilaiden ruokahalua, ne ovat suhteellisen turvallisia ja hyvin siedettyjä, kivun lievityksessä ne ovat kodeiinin veroisia mutta vaikuttavat laajempaan kirjoon kipuja ja lisäksi tutkimus on paljastanut niillä olevan syöpäkasvaimia tuhoavia ominaisuuksia.

Artikkelin mukaan selvää näyttöä on saatu mm. keuhkosyövän, aivokasvaimen, leukemian, ihosyövän, rintasyövän, kohdunkaulansyövän ja eturauhassyövän hoidossa.

Kannabinoidit osaavat tappaa syöpäsoluja vaikuttamatta terveisiin soluihin tai jopa suojaten näitä solukuolemalta.

Isojen THC-määrien annostelu kahden vuoden ajan koe-eläimille ei aiheuttanut muutoksia aivoissa tai sisäelimissä. Myöskään tutkimukset potilaista, jotka ovat käyttäneet pitkiä ajanjaksoja kannabista lääkityksenään, tai kannabiksen pitkäaikaisista viihdekäyttäjistä eivät ole tuoneet esille fysiologisia tai neurologisia muutoksia.

Kannabinoidit liukenevat hyvin huonosti veteen, mikä aiheuttaa ongelmia niiden annostelussa suun kautta. Yksi tutkimuslinja yrittääkin löytää uusia annostelutapoja kehittämällä vesiliukoisia kannabinoidilääkkeitä, joita voitaisiin annostella pieninä määrinä suoraan kohteeseensa.

Samoin tutkitaan kannabinoidilääkkeiden käyttöä yhdessä jo tunnettujen lääkkeiden kanssa näiden vaikutusten tehostamiseksi.

Ainoana haittavaikutuksena pidetään kannabiksen psykoaktiivisia vaikutuksia mutta niillekin potilaat kehittävät nopeasti toleranssin. Kannabiksen lääkevaikutuksille sen sijaan ei kehity toleranssia.

Artikkelin kirjoittaja Manuel Guzman Madridin yliopistosta kertoo juuri aloittaneensa tutkimuksen, jossa tutkitaan THC:tä ainoana hoitomuotona vaikean aivokasvaimen parantamiseen.

Englannissa suoritetussa laajassa yli 600 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa kannabinoidien vaikutuksista MS-taudin hoidossa on saatu ristiriitaista näyttöä. Lihasjäykkyyden mittaus ei osoittanut mitattavaa muutosta lihaksissa mutta merkittävä osa potilaista ilmoitti liikkumisensa parantuneen ja kipujensa lievittyneen.

57% kannabisuutetta saaneista potilaista ilmoitti kipujensa lievittyneen verrattuna 50%:iin synteettistä THC:tä ja 37%:iin lumelääkettä saaneista.

61% kannabisuutetta saaneista ilmoitti lihasjäykkyytensä lieventyneen verrattuna 60%:iin THC:tä saaneista ja 46%:iin lumelääkettä saaneista.

Potilaat ilmoittivat myös parantuneesta unen laadusta ja lihaskouristuksien lievenemisestä. Kävelemään kykenevät ilmoittivat kävelynsä kohentuneen.

Yksi kokeen johtajista, tohtori John Zajicek Plymouthin yliopistosta sanoo tutkimuksen nostavan esille kysymyksen, kumpi on tärkeämpää, lääkärien mittaukset vai potilaan mielipide.

"Mielestäni, jos asiassa vallitsee ristiriita, on potilaan mielipide tärkeä, joten tulokset ovat rohkaisevia", sanoo Aberdeenin yliopiston neurofarmakologian professori Roger Pertwee, joka ei kuulunut tutkimusryhmään.

Lancetissa julkaistussa kommenttipuheenvuorossa Luanne Metz Calgaryn yliopiston neurotieteiden osastolta nostaa esille kannabiksen käyttäjien vanhastaan tunteman eron syödyn ja poltetun kannabiksen vaikutusten välillä. Syötynä kannabiksen vaikutukset voivat olla arvaamattomia ja se imeytyy huonommin kuin poltettaessa. Vaikka kannabiksen polttaminen ei ole lääketieteellisesti hyväksyttävissä siihen liittyvien riskitekijöiden takia, ovat vaihtoehtoiset hoitomuodot saaneet tuloksia aikaan ja näitä tulisi arvioida lisää.

Sellaisissa tapauksissa, joissa perinteiset hoitomuodot eivät ole kohentaneet potilaan liikkuvuutta, suun kautta annosteltua kannabista tulisi harkita siellä, missä laki sallii käytön ja hallussapidon.

Englannin MS-liiton puheenjohtaja Mike O'Donovan sanoo kokeen tulosten osoittavan sitä vaikeutta, mikä liittyy MS-taudin lukuisten ja vaihtelevien oireiden hoidon arviointiin.

"Enemmän kannabista saaneista potilaista sai helpotusta stressaaviin oireisiin kuten kipuihin, kouristuksiin ja univaikeuksiin kuin lumelääkettä saaneista. Tällainen elämän laadun paraneminen voi olla hyvin merkittävää MS-potilaille, joiden hoitovaihtoehdot ovat rajalliset."

Liiton mukaan niiden, jotka saavat hyötyä kannabishoidosta, tulisi saada siihen lääkekorvauksia.

Kannabiksen käytön ja depression yhteyden selvittämiseksi tutkijaryhmä teki meta-analyysin kaikista löytämistään tutkimuksista, joissa oltiin selvitelty tätä yhteyttä.

Lievä yhteys löytyi runsaan tai ongelmaisen kannabiksen käytön ja depression välillä. Sen sijaan satunnaisen kannabiksen käytön ja depression välillä ei ollut yhteyttä.

Joissakin tutkimuksissa löytyi lievä yhteys kannabiksen säännöllisen käytön varhaisen aloittamisen ja myöhemmän depression välillä. Ns. itselääkintä-hypoteesi eli se, että depressiosta kärsivä alkaa myöhemmällä iällä käyttämään kannabista, ei saanut tässä tutkimuksessa vahvistusta.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta on, että runsas kannabiksen käyttö ja depressio liittyvät yhteen, ja pitkän aikavälin tutkimuksista voidaan päätellä, että runsas kannabiksen käyttö voi lisätä depression oireita joillakin käyttäjistä. On kuitenkin liian aikaista sulkea pois se oletus, että yhteyden selittää yleiset sosiaaliset, perheeseen liittyvät ja muut olosuhteisiin liittyvät tekijät, jotka lisäävät sekä runsasta kannabiksen käyttöä että depressiota. Tarvitaan pitkäaikaista seurantaa ja kaksostutkimuksia sekä runsaasta kannabiksen käytöstä että depressiosta, jotta nämä yleiset tekijät voitaisiin sulkea pois. Jos suhde on kausaalinen, tämän hetkiset kannabiksen käyttömallit kehittyneissä teollisuusmaissa aiheuttavat jonkin verran depressiota väestön keskuudessa.

Hollantilaiset kansanterveystutkijat kertovat löytäneensä vakuuttavaa todistusaineistoa sille, että kannabiksen käyttö on skitsofrenian riskitekijä.

Hollantilaisen mielenterveyden ja riippuvuuden instituutin tutkijat varoittavat, että kannabis keskimäärin kaksinkertaistaa skitsofrenian riskin ja riski kasvaa suhteessa kannabiksen käytön runsauteen.

Tutkijat poistivat joukosta ne tapaukset, joilla oli ollut aikaisempia psyykisiä ongelmia. Myös muut mahdolliset vaikuttavat tekijät, kuten muiden huumeiden käyttö, oli vakioitu.

Tutkimuksessa osoitettiin käytetyn kannabiksen määrän ja skitsofreniariskin liittyvän toisiinsa tämän tukiessa havaittua syy-seuraus -suhdetta.

Tutkimuksen mukaan myös tapahtumien järjestys on saatu selvitettyä ja tämän nojalla tutkijat sulkevat pois ns. itselääkityshypoteesin eli sen, että jo skitsofreniaan sairastuneet käyttäisivät kannabista itsensä hoitamiseen.

Tutkijat kuitenkin muistuttavat että epidemiologiset kohorttitutkimukset eivät itsessään ole täydellinen todiste, koska skitsofrenian taustalla vaikuttaa myös sosiaalisia ja biologisia tekijöitä.

Mutta yksi tutkijoista, kansanterveyden tutkija Filip Smith, sanoi että kansanterveysviranomaiset eivät vaadi saman tasoista varmuutta kuin tutkijat.

"Kansanterveyden näkökulmasta me emme halua ottaa riskiä varsinkaan niin vakavassa asiassa kuin skitsofrenia".

Instituutin mukaan tutkimuksen johtopäätöksillä on vaikutusta terveyskasvatukseen ja se puoltaakin enemmän ehkäiseviä terveysprojekteja, varsinkin kouluja käyville nuorille.

Psykiatri Daniel van Dijk yllättyi kuullessaan uutisen, että kannabiksen käyttö aiheuttaisi vuosittain 200 skitsofreniatapausta Hollannissa. Tiedotusvälineet raportoivat tästä perustaen juttunsa Trimbos-instituutin tutkimukseen. Sen mukaan jopa ihmiset, joilla ei ole geneettisiä riskitekijöitä, voisivat tulla psykoottisiksi käyttämällä runsaasti kannabista. Uutisten viestinä oli, että miedot huumeet eivät ole niin viattomia kuin väitetään. Kannabiskahvilat ovat uhka nuorisomme terveydelle.

Duin en Bosch psykiatrisessa sairaalassa Castricumissa työskentelevä van Dijk ei voinut uskoa Trimbos-instituutin julkaisevan moista tutkimusta aivan tyhjästä. Hänet luetaan Hollannissa eturivin asiantuntijoihin skitsofrenian ja huumeiden käytön tutkimuksessa ja sairaalassaan hän on tutkinut kannabiksen käytön ja mielisairauksien yhteyttä vuosikausia.

"Aloin selvittämään kyseistä tutkimusta. Siinä ei ole uutta tutkimusta vaan koostettuna vanhoja tutkimuksia. Siinä tehdyt johtopäätökset on tehty hyvin lyhytnäköisesti. Kun puhuin tästä Trimbos-instituutin Harald Wychgelin kanssa, hän kiisti sanoneensa, että kannabis aiheuttaisi skitsofreniaa vaan tiedotusvälineet julkaisivat tämän. Toisaalta hän ei myöskään kiistänyt tätä. Ja vahinko on tapahtunut."

Van Dijk ottaa esimerkiksi kokaiinin käytön ja homoseksuaalisuuden oletetun yhteyden 1930-luvulla sekä äidin roolin ja skitsofrenian oletetun yhteyden 1970-luvulla, jotka on aikoinaan otettu tosiasioina. Tutkimuksessa huomattiin, että skitsofreniaa sairastavien lasten äidit eivät halunneet jättää lapsiaan. Tämän arveltiin aiheuttavan lapsen skitsofreniaa. Jälkeenpäin asiayhteys paljastui aivan päinvastaiseksi, ja kyseessä oli siten äitien aivan oikea toiminta.

Kun joku mielikuva on saatu luotua, on sitä enää vaikea murtaa. Siitä lähtien lukemattomia skitsofreenisten lasten äitejä on kidutettu syyllisyydentunteilla.

Niinpä Van Dijk varoittaa vääristä tulkinnoista kannabiksen ja skitsofrenian yhteyksistä keskusteltaessa. "Tällaiset tulkinnat aiheuttavat paljon vahinkoa ja levottomuutta. Olen saanut tällä viikolla jo kolme puhelinsoittoa skitsofreenisten lasten vanhemmilta. Yksi äiti jopa kysyi minulta, että olisiko hänen lapsensa sairas, jos hän olisi onnistunut pitämään tämän poissa kannabiskahviloista?"

Kuitenkin kannabiksen ja skitsofrenian välillä tiedetään olevan yhteys. Jokainen psyykkisessä sairaanhoidossa työskentelevä voi vahvistaa sen, että skitsofreenikot polttavat paljon kannabista. Van Dijkin tutkimus todistaa tämän. Hollantilaisista 20 - 40 vuotiaista miehistä 5 - 10 % käyttää kannabista. Saman ikäluokan skitsofreenisistä miehistä 60% käyttää kannabista.

Mutta van Dijkin mukaan kannabiksen käyttö varhaisessa puberteetissa ei laukaise skitsofreniaa myöhemmällä iällä. Näyttää enemmän siltä, että monet potilaista käyttävät sitä itselääkityksenä, teoria, mitä myös epäillään psykiatriassa. Tutkimuksessaan 176 skitsofreenisesta potilaasta van Dijk havaitsi, että monet potilaista käyttävät kannabista psykoosilääkkeiden sivuvaikutusten hoitamiseksi. Kannabiksen vaikutuksesta he ovat rennompia, pystyvät kokemaan tunteita ja jopa pystyvät nauttimaan seksistä.

Van Dijk huomauttaa, kuinka nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä suvaitsevaisuus on asetettu kyseenalaiseksi: "Jos huumeeton maailma olisi mahdollinen, olisin sen kannalla. Valitettavasti yhteiskuntamme ei ole sellainen. Kaikki kielletty huokuttelee rikollisia. Lääkärinä sanon, että kansanterveyden nimissä kaikki pahat asiat pitäisi laillistaa."

Silvio Berlusconin johtaman oikeistohallituksen suunnitelmat huumepolitiikan täydelliseksi muuttamiseksi nostattaa raivoisia vastaväitteitä Italiassa.

Varapääministerin ja entisten uusfasistien johtajan Gianfranco Finin laatima lakiluonnos hylkää jaottelun koviin ja mietoihin huumeisiin ja säätää tiukkoja rangaistuksia hallussapidosta ja salakuljetuksesta.

Enemmän kuin "parin päivän annoksen" hallussapidosta kiinni saatu kannabiksen käyttäjä voi saada vankeutta. Yhden ekstaasipillerin hallussapidosta kiinni saatu klubbailija voi menettää passinsa.

Capodarcon huumeistavieroitusyhteisön johtaja Vinicio Albanesi tuomitsee ehdotukset: "Näiden lakien pohjana oleva filosofia on autoritaariselta isältä, joka ei tiedä, mitä tehdä pojalleen, joten hän päättää kahlita hänet".

Samalla kun useat Euroopan maat ovat dekriminalisoimassa kannabiksen, Italia on valinnut tiukemman USA-tyylisen lähestymistavan. Ministeri Fini sanoo uutta lainsäädäntöä tarvittavan, koska maahan salakuljetetaan yhä vahvempaa kannabista.

Vuoden 1993 kansanäänestyksessä italialaiset äänestivät huumeiden hallussapidon dekriminalisoinnin puolesta. Tulos heijasti maan sosiaalista todellisuutta: mietojen huumeiden käyttö on tullut tavalliseksi ja varsinkin maan eteläosien ilmasto suosii laajoja kannabisviljelyksiä.

Uudessa lainsäädännössä määritellään rajat määrille, joista aiheutuu vain hallinnollisia rangaistuksia, kuten passin evääminen, ja joista seuraa vankeusrangaistus.

Hallinnollisia seuraamuksia sovelletaan niihin, joilta on tavattu enintään 500 milligrammaa kokaiinia, 300 milligrammaa ekstaasia, 250 milligrammaa kannabista, 200 milligrammaa heroiinia ja 50 milligrammaa LSD:tä. Kannabiksen osalta ei punnita jointin painoa vaan THC:n määrää.

Tanskan uusi konservatiiveista ja liberaaleista koostuva hallitus on kiinnittänyt erityistä huomiota huumehoidon tehostamiseen. Uusi huumehoitolainsäädäntö antaa huumeidenkäyttäjille subjektiivisen hoito-oikeuden, mikä tarkoittaa sitä, että huumeongelmaisen on päästävä hoitoon kahden viikon sisällä. Tämä on eräs syy sille, että huumehoitoa on kovasti laajennettu. Määrärahoja on 2-3-kertaistettu viime vuosien aikana niin, että nykyinen taso on 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Subjektiivinen hoito-oikeus tarkoittaa käytännössä myös sitä, että vaikka potilas lähtisi hoidosta hetken päästä, hänet otetaan aina uudelleen. Ylilääkäri Peter Ege Kööpenhaminan kaupungin huumehoitoyksiköstä pitää tätä oikeana menettelynä senkin tähden, että hänen suorasukaisen näkemyksensä mukaan ne huumepotilaat, jotka eivät saa olla korvaushoidossa, kuolevat. Ege on katkera siitä, että vaikka hallitus onkin laajentanut huumehoitoa, se ei hänen ennustuksensa mukaan ole valmis lisätoimille, joita tarvittaisiin.

Tanskassa arvioidaan olevan 13?18 000 kovien huumeiden käyttäjää, joista yksin Kööpenhaminassa 6 000. Tanskassa hoidetaan noin 7 000 henkeä vuodessa, mikä on kohtuullisen suuri määrä koko käyttäjäjoukkoon verrattuna, sanoo ylilääkäri Peter Ege.

Ylilääkäri Egen mukaan Tanskan vahvojen huumeiden käyttäjistä hiv-positiivisia on noin 5 prosenttia. Vangeista huumeidenkäyttäjiä on noin 30 prosenttia. Hoidettavien keski-ikä on aika korkea, 36 vuotta. Huumeisiin kuolee vuodessa noin 250 henkilöä, joista puolet yliannostukseen ja toinen puoli erilaisiin huumeidenkäyttöön liittyviin sairauksiin.

Vanhat huumeidenkäyttäjät pitäytyvät edelleen heroiinissa, mutta uudet ikäryhmät käyttävät kannabista, amfetamiinia ja ekstaasia, Ege arvioi. Nuorten hoidossa käytetään myös Subutexia, mutta metadoni on yleisin hoitokeino. Tällä hetkellä metadonihoidossa on noin 500 henkilöä.

Ege haluaisi tehostaa erityisesti asunnottomien narkomaanien hoitoa ja syrjäytymisen kierteen katkaisua. Hän korostaa sitä, että maassa on joukko erittäin moniongelmaisia narkomaaneja. Siksi Kööpenhamina on aloittanut erityisen matalan kynnyksen projekteja, joilla tuetaan niitä kadulla asuvia huumeiden käyttäjiä, jotka eivät sopeudu hoitojärjestelmään. Heillä on yleensä huumeidenkäytön lisäksi persoonallisuusongelmia ja erilaisia psykiatrisia ja somaattisia sairauksia.

"Tämän ryhmän asiakas näyttää 30-vuotiaana 70-vuotiaalta", sanoo Ege.

Ainakaan tähän ryhmään eivät toimi sellaiset ohjelmat ja hoitopaikat, joiden tavoitteena on huumeista kokonaan luopuminen. Tämä on ongelma, joka vaatii elinikäistä hoitoa, hän korostaa.

Peter Egellä on selkeä toivelista siitä, millaisia uusia tuki- ja hoitomuotoja pitäisi toteuttaa. Hän nostaa esille mm. hepatiitti C:n ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon tarpeen. Toiseksi hän haluaisi, että psykooseista kärsivien huumepotilaiden hoitoa pitäisi kehittää ja yleensäkin saada psykiatria enemmän mukaan huumehoitoon.

Seuraava kohtana hänen toivelistallaan olisi suonensisäiseen metadonin ja heroiinin käyttö hoidossa. Ege toivoo, että Tanskaankin voitaisiin perustaa injektiohuoneita ("shooting gallery"), joissa huumeidenkäyttäjät voivat itse ottaa heroiinia siihen tapaan kuin nyt mm. Sveitsissä ja Saksassa.

Peter Ege haluaa korostaa myös huumeidenkäyttäjien asumisen tason parantamista. Hän sanoo että olisi rakennettava "unconventional housing to unconventional people" eli perustaa hoitokodin tyyppisiä tukiasuntoja. Samoin olisi tehostettava katutason toimintaa, jossa etsitään huumeidenkäyttäjiä ja hoidetaan sekä heidän sekä psyykkistä että fyysistä terveyttään.

Tanskan päihdehuoltojärjestelmälle on tyypillistä alkoholi- ja huumehoidon lähes täydellinen erottelu toisistaan. Alkoholiongelmaisia hoidetaan sairaaloissa tällä hetkellä. Ege sanoo, että koordinointi ja enemmän yhteistyötä huume- ja alkoholihoidon välille olisi tarpeen.

Tanskassa keskustelu kannabiksen ympärillä on ollut vilkasta. Peter Ege on sitä mieltä, että Tanskassa kannabispolitiikka pitäisi vapauttaa. Hän sanoo, että kannabiksen käyttäjissä on suuri osa sellaisia, joilla ei ole mitään ongelmia. Hän näkee enemmän
haittoja siitä, että kannabista ei ole laillisesti saatavissa. Hän muistuttaa erityisesti, että Christianiaa lukuun ottamatta Helvetin Enkelit ja Bandidos -moottoripyöräjengit hoitavat käytännössä kannabiksen myynnin Tanskassa ja että näin se on siirtynyt rikollisen toiminnan piiriin.

Peter Ege haluaisi laillistaa kannabiksen, kunhan jakeluun ei samalla päästettäisi yksityisiä taloudellisia intressejä. Hän on kuitenkin varma siitä, että vallassa oleva hallitus ei laillistamista kannata eikä sitä tule tekemään.

Uuden hallituksen päämääriin kuuluu myös vuosikymmeniä Kööpenhaminan keskustassa sijaitsevan Christianian vapaakaupungin sulkeminen. Peter Ege ei tätä kannata. Hän arvelee Christianian olevan tällä hetkellä hyvin toimiva oma yhteisö, jossa asuu sekä vaihtoehtoihmisiä että sosiaalisesti syrjäytyneitä. Syrjäytyneet palaisivat kadulle ja heidän sijoittamisensa hoitopaikkoihin tulisi kalliimmaksi kuin Christianista Kööpenhaminan kaupungille tavallisena asuntoalueena saatava taloudellinen hyöty, hän arvioi.

Christiania pyrkii säilymään erittäin selkeästi alueena, jossa vain kannabis on sallittua. Vapaakaupungissa on joka puolella kylttejä, joissa todetaan "Ei vahvoille huumeille" ja joissa kielletään samalla myös tuliaseet ja panssariliivit, millä pyrittäneen ehkäisemään
moottoripyöräjengien pesiytymistä Christianiaan.

Poliisi valvoo tällä hetkellä aktiivisesti Christianiaa, koska uusi hallitus niin haluaa. Kannabikseen myyntiin Christianian ulkopuolella ei juuri kiinnitetä huomiota. Eikä ilmeisesti erityisesti vapaakaupungissakaan, koska lyhyellä Christianian käynnillämme kannabiksen myynti vaikutti täysin vapaalta. Heti portin jälkeen on useita kojuja, joissa hamppua myydään kuin torilla ainakin. Kannabiskasveja on joka puolella ja ihmiset polttelevat vapaasti sekä Christianian katualueilla että kahviloissa.

Kööpenhaminassa ja Christianissa oli aikoinaan myös suomalaisia päihdeongelmaisia. Tämä joukko on pienentynyt ihmisten vanhenemisen myötä. Uutta väkeä ei ole juurikaan tullut tilalle. Tämä näkyy myöskin siinä, että pohjoismainen vastaanottoasema, jossa Suomellakin oli aikoinaan työntekijä, on lopetettu, ja Norjakin on vetäytynyt toiminnasta. Paitsi asiakaskato, asiaan liittyy tietysti myös
toimintapoliittinen periaate: pitääkö Tanskan vastata siellä olevista muiden Pohjoismaiden asukkaiden päihdeongelmista vai näiden maiden itsensä.

Kansainvälisesti tunnettu USA:lainen talouslehti Forbes julkaisi marraskuun numerossaan kansikuvajuttuna laajan reportaasin Kanadan marihuanateollisuudesta.

Tuhannet pienet korkean teknologian kasvatusoperaatiot ovat tehneet marihuanasta Kanadan isoimman maataloustuotteen, isomman kuin vehnä, karja tai puutavara.

Kanadalaisesta kukasta, jonka Forbes arvioi olevan viisi kertaa vahvempaa kuin mitä USA:ssa polteltiin 1970-luvulla, maksetaan jopa 2700 dollaria paunalta (n. puoli kiloa) tukkuportaassa. Tämä tuottaa yhteensä arvioijasta riippuen 4 miljardia dollaria Kanadassa tai peräti 7 miljardia dollaria pelkästään Brittiläisessä Kolumbiassa.

USA:n suurin ulkomaisen marihuanan tuottajamaa on edelleen Meksiko, missä kasvaa laaksotolkulla huonompilaatuista ruohoa pohjoista varten. Noin 500 tonnia marihuanaa takavarikoitiin Meksikon rajalla vuonna 2001, yli sata kertaa enemmän kuin Kanadan rajalla. Kaliforniassa tuotetaan myös runsaasti. Mutta Kanadan marihuanateollisuus on huomattavan hajaantunut. Hajautettu mutta kaikkea muuta kuin merkityksetön tuotanto voi merkitä toimintatapojen muutosta muilla alueilla.

Marc Emery aloitti marihuanan siemenbisneksen Vancouverissa vuonna 1994 myyden 100 000 siementä vuodessa keskimäärin 3,75 dollarin kappalehintaan. Tällä hetkellä veroja maksava yrittäjä myy 350 000 siementä vuodessa, vaikka hänellä on yli 20 kilpailijaa Kanadassa (ja lisää Hollannissa, Espanjassa ja Englannissa). Siementen myynti on laitonta Kanadassa mutta ketään ei ole pidätetty siitä.

Forbes vieraili myös Advanced Nutrients -lannoitetehtaalla. Michael Straumietis, yksi liikeyrityksen omistajista: "Meillä on 86 erilaista tuotetta, kahdeksan laboratoriota, 65 työntekijää ja myyntimme tänä vuonna on 12 miljoonaa Kanadan dollaria, ensi vuonna 20 miljoonaa. Arvioisin 85%:ia tästä tulevan marihuanateollisuudesta. Toivomme sen kaiken tulevan lääkekannabiksesta mutta emme voi valvoa tätä.

Advanced-tehdas 80 kilometrin päässä Vancouverista tuottaa 1,5 miljoonaa litraa lannotteita kuussa. Sen tuotteita myydään 380 myymälässä USA:ssa ja Kanadassa ja lisäksi 260 myymälässä Australiassa.

Toronton yliopiston professori Mohini Sain on suunnitellut hampusta enemmän asioita kuin yleensä kuvitellaankaan. Hänen toimistossaan on paperin, lehtien ja kirjojen seassa auton ovi, kojelauta, linja-auton istuin, puskuri - kaikki hampusta.

"Tutkimme hampun käyttömahdollisuuksia auton osissa, urheiluvälineissä, kalusteissa, lentoteollisuudessa sekä lääkintävälineissä," Sain kertoo.

"Päämäärämme on siirtyä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvista synteettisistä raaka-aineista luonnollisempiin vaihtoehtoihin," hän jatkaa.

Kemiallisen prosessin kautta Sain eristää hampun pitkät ja ohuet säikeet. Kasvissa lukuisat säikeet muodostavat kuituja. Eristämällä ja kokoamalla yksittäiset säikeet uudelleen kuiduiksi kemistit osaavat tehdä mahdollisimman virheettömiä kuituja, jotka ovat alkuperäistä vahvempia.

Sekoittamalla hamppukuituja liimamuottiin Sain on kehittänyt muoveja, jotka ovat perinteisen muovin veroisia paitsi ruskeita. Liima voi olla synteettistä tai luonnonmukaista - jo tällä hetkellä on olemassa erilaisia soijasta ja maissista kehitettyjä biomuoveja.

Sain on erityisesti kiinnostunut tekemään rakennusmateriaaleja puuliimasta ja hamppukuidusta. Puuraaka-aineena voidaan käyttää lehtijätettä tai metsätalousjätteitä, hän kertoo. Puun hakkaamista voitaisiin vähentää rakennusteollisuuden tarpeisiin.

Tämä teknologia ei ole uutta. Jo vuosia tutkijat ovat tehneet biomateriaaleja ja teollisia tuotteita luonnollisista raaka-aineista.

Sain pyrkii kehittämään näiden tuotteiden vahvuutta ja kestävyyttä ja keksimään yhä uusia tapoja hyödyntää hamppua kaupallisiin tarkoituksiin. Hän toivoo voivansa tehdä terästä, johon oltaisiin sekoitettu hamppua. Sekoittamalla hamppukuituja teräkseen saadaan metallista vahvempaa, mikä sallisi auton valmistajien ohentaa käyttämäänsä terästä. Tämä vähentäisi teräksen kulutusta ja tekisi autoista kevyempiä kuluttaen vähemmän polttoainetta, mikä puolestaan tulisi käyttäjille halvemmaksi ja vähentäisi saastepäästöjä.

Sain uskoo myös muutaman vuoden sisällä markkinoilla olevan veripusseja ja muita lääketieteellisiä välineitä hampusta. Ruiskuja, hansikkkaita sekä muitakaan lääketieteellisiä välineitä ei voi kierrättää mutta hampusta tehdyt välineet ovat 100%:sti luonnossa hajoavia.

Sainin mukaan hamppuvaihtoehdot eivät ole pelkästään ympäristömielessä järkeviä vaan niissä on myös taloudellista järkeä.

"Me pyrimme tekemään ympäristön ja talouden kannalta kestäviä tuotteita. Luomalla hampusta teollisia tuotteita voimme palauttaa osan niiden arvosta viljelijöille, jotka kasvattavat tätä kasvia, ja lisäksi voidaan kehittää pienteollisuutta ja palkata ihmisiä tekemään näitä tuotteita. Tässä ei pelkästään palauteta arvoa takaisin maanviljelijöille vaan lisätään työllisyyttä."

Pääministeri Thaksin Shinawatra, joka on entinen poliisi, pääsi valtaan vuonna 2001 lupaamalla käydä huumekauppiaiden kimppuun. Hän aloitti kampanjan huumeita vastaan helmikuussa 2003 ja ilmoitti haluavansa Thaimaan huumeista vapaaksi maaksi kuninkaan Bhumibol Adulyadejin syntymäpäivään mennessä 5. joulukuuta.

Marraskuun Thaimaan raportissaan Amnesty keskittyy tämän huumesodan arvosteluun. Helmikuun 1. päivänä aloitetussa huumesodassa on tullut kuolleita jo 2245 kun keskimääräinen murhaluku Thaimaassa on noin 400.

Poliisi kokosi yli 40 000 henkilön mustan listan, ja monet tappamisista sattuivat, kun henkilö oli palaamassa kotiinsa poliisilaitokselta selvittämästä listalle joutumistaan.

Esimerkiksi 26. päivä helmikuuta eräs pariskunta ammuttiin sen jälkeen, kun he olivat olleet maksamassa sakot poliisiasemalla. Aikaisemmin pariskunnan mies oli pidätetty kannabiksen hallussapidosta ja häntä oli pyydetty tunnustamaan ya-ba'n (metamfetamiinin) hallussapito, jotta kannabissyyte olisi unohdettu. Hän ei suostunut ja poliisi määräsi heidät asemalle 26. päiväksi. Poliisi kertoi sukulaisille myöhemmin heidän sekaantuneen huumekauppaan, minkä nämä kielsivät. Poliisi ei myöskään tutkinut ampumista.

Metamfetamiinin käyttö, valmistus ja salakuljetus on laajaa, mutta Amnesty tuomitsee teloituksen tyyppisen tappamisen ilman oikeudenkäyntejä.

Malawin poliisi on häviämässä taistelun vahvoja marihuanan salakuljetusliigoja vastaan, jotka ovat osanneet väistää maanlaajuisen pidätysoperaation pakkaamalla suositun huumeen mm. ruumisarkkuihin ja ambulansseihin lahjottujen viranomaisten avustuksella.

Poliisin edustaja George Chikowi kertoo Malawin olevan Afrikan suurimpia marihuanan tuottajamaita huolimatta yrityksistä päästä eroon laittomasta viljelystä.

Pidätyksetkään eivät pelota maanviljelijöitä kasvattamasta yrttiä, joka tuottaa enemmän kuin tupakka, maan päävientiartikkeli.

"Tupakan hinta on alhaalla maailmanmarkkinoilla. Koska Malawi on maatalousmaa, mitä muuta minä voin kasvattaa tuottamaan minulle rahaa ?" kysyy 42 vuotias maanviljelijä.

Chikowi kertoo poliisin suunnittelevan totaalista sotaa salakuljetusta vastaan yhteistyössä Etelä-Afrikan poliisin ja ilmavoimien kanssa tuhoamalla marihuanaviljelykset Malawin syrjäseuduilla. Poliisi tarvitsee lentokoneita ruiskutuksiin ja sekä helikoptereita syrjäseutujen tiettömyyden takia.

"Haluamme järjestää tällaisen operaation, jos meillä olisi taloudelliset resurssit vuokrata helikopteri. Uskomme tällaisen operaation lopettavan Intian hampun kasvatuksen ja salakuljetuksen. Päämäärämme ei ole vähentää vaan hävittää Intian hampun kasvatus, käyttö, myynti ja salakuljetus", sanoo Chikowi.

Kuljetusongelmista huolimatta poliisi on tehnyt useita ratsioita ympäri maata. Viimeisimmässä ratsiassa marraskuussa vuosi sitten poliisi ratsaili viljelyksiä Keski- ja Pohjois-Malawissa tuhoten yli 663 000 kasvia.

Peter Gastrow Pretoriassa sijaitsevassa Turvallisuusinstituutissa julkaisi tutkimuksen 'Mind-blowing: The Cannabis Trade In Southern Africa', jossa arvioidaan Etelä-Afrikan olevan maailman neljänneksi isoin tuottaja. Vuonna 2000 Etelä-Afrikan poliisi takavarikoi 718 000 kiloa kannabista - 16% maailman kaikista marihuanatakavarikoista.  Vuonna 2001 takavarikoitiin 496 000 kiloa.

"Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeää, että myös YK on arvioinut neljäsosan maailman takavarikoista vuosina 1999 - 2000 tehdyn Etelä-Afrikassa. Vuonna 2000 laaja takavarikoiden lisääntyminen johtui joissakin Afrikan maissa tehdyistä takavarikoista, Etelä-Afrikassa 718 tonnia, Malawissa 312 tonnia ja Nigeriassa 272 tonnia.

"YK havaitsi edelleen, että Afrikan osuus maailman takavarikoista nousi 10 %:sta 32%:iin, kun taas Amerikan osuus väheni 80%:sta 61%:iin. Kansainvälisesti kannabiksen kysyntä ja sitä vastaava tarjonta on kasvanut tullen yhä lisääntyvässä määrin eteläisestä Afrikasta", raportti päättelee.

Marihuanan vastaista sotaa sotkee rastafarit, jotka painostavat hallitusta laillistamaan yrtti. Rastat ovat vedonneet Malawin oikeusasiamieheen 'daggan' vapauttamiseksi, koska sitä käytetään heidän uskonnossa.

Rastoilla on yllättävä liittolainen, Joe Manduwa, vallitsevan United Democratic Front -puolueen kansanedustaja ja entinen maatalousministeri, joka on vedonnut parlamenttiin hampun kasvatuksen laillistamiseksi maan valuuttatulojen kohentamiseksi.

Esitys ei saanut tukea muilta lainsäätäjiltä.
 

Kymmenen toimintavuotensa aikana keskus ja sen vuodesta 1995 julkaisemat raportit ovat onnistuneet tuomaan tervettä järkeä ja vertailukelpoista tutkittua tietoa huumepolitiikan tekemisen pohjaksi. Nykyisin huumepolitiikan pohjaksi yhä lisääntyvästi omaksuttu haittojen minimointi on tehnyt paljon kovien huumeiden käyttäjien inhimillistämiseksi.

Monissa maissa käydään keskustelua kannabiksen asemasta, koska se on, kuten raportissakin jälleen kerrotaan, eniten käytetty laiton huume. Kannabispolitiikkaa on useimmissa EU-maissa lievennetty 1990-luvulla, mutta nyt on käymässä laaja politiikan oikeistolaistuminen esimerkkeinä Sveitsi ja Hollanti, joissa kannabispolitiikka on joutunut muun politiikan tekemisen jalkoihin.

Raportissa todetaan, että suuren yleisön kokema suurin uhka kannabiksen laillistamista kohtaan johtuu porttiteoriasta. Raportissa keskitytäänkin hetkeksi tämän ongelman edessä ja määritellään porttiteoriaa seuraavasti:

"Kannabiksen kokeilukäyttö aiheuttaa huolta siksi, että kannabiksen käytön uskotaan johtavan muihin huumekokeiluihin (porttiteoria). Kannabiksen käytön ja muiden huumausaineiden välinen yhteys on kuitenkin monitahoinen, eikä sitä voida pelkistää yksinkertaiseen kausaaliseen malliin. Vaihtoehtoinen "yhteisen tekijän" malli osoittaa, miten kannabiksen ja kovien huumeiden käytön väliset korrelaatiot johtuvat monesta yhteisestä riskitekijästä, kuten alttiudesta huumeille, huumeiden saatavuudesta ja taipumuksesta huumeidenkäyttöön. Kohorttitutkimusten tulosten perusteella huumeidenkäyttö on harvoin ensimmäinen merkki nuorten ongelmista."

"Alkoholinkäyttö, järjestäytyneen yhteiskunnan vastainen käytös, pinnaus ja rikokset aloitetaan usein nuorempana kuin kannabiksen käyttö. Nuoret käyttävät huumeita vain harvoin altistumatta samalla muiden huumeidenkäyttäjien vaikutukselle, ja he uskovat käytön mahdollisten hyötyjen ylittävän mahdolliset haitat."

""Porttiteoriaa" tukevat todisteet voivat selittyä sillä, että kannabis tuo käyttäjät laittomille markkinoille, parantaa muiden huumeiden saatavuutta ja tekee muiden huumeidenkäytöstä hyväksyttävää "

Meillä on totuttu vastustamaan huumeita "nuorison pelastamiseksi". Tämä argumentti on ollut kaksinaismoralismia, koska muita nuorisoa uhkaavia riskejä ei oteta tosissaan.

Raportissa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus on ottanut mukaan alkoholin ja liuottimien käytön ja niiden aiheuttamat haitat. Tämä kertoo siitä, että kansanterveydellinen ajattelu on astumassa yksiviivaisen kriminaalikontrolliajattelun sijalle.

"EMCDDA varoittaa myös siitä, että nuorten liuottimien ja "impattavien" aineiden käyttö on usein huomiotta jäänyt ongelma, jolla on suuri vaikutus kansanterveyteen."

"Liuottimien käytön aiheuttamiin kuolemiin ei yleensä kiinnitetä yhtä paljon huomiota, mutta tällaisten kuolemien määrä ei suinkaan ole merkityksetön niissä maissa, joista tietoja on saatavilla. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vuosina 1992-2000 ollut 64-85 tällaista kuolemaa vuodessa, ja useimmat uhrit ovat hyvin nuoria. Tällaisten tietojen keruuta olisi parannettava muissa maissa."

"Kreikassa ja Ruotsissa vuonna 1999 tehdyn ESPAD-tutkimuksen mukaan ainakin kerran hengitettäviä/liuotintyyppisiä aineita käyttäneitä on yhtä paljon kuin ainakin kerran kannabista käyttäneitä 15-16-vuotiaiden koululaisten keskuudessa."

"Tämän perusteella voidaan olettaa, että liuottimien käyttö voi olla ekstaasia ja muita valvottuja huumeita suurempi nuorten terveysriski, joskin jälkimmäisiin liittyvät kuolemantapaukset ovat saaneet enemmän julkisuutta."

"Alkoholi on nyt ensimmäistä kertaa mukana raportin tässä jaksossa. Alkoholi on tupakkaa ja kofeiinia lukuun ottamatta nuorten eniten käyttämä psykoaktiivinen aine EU:ssa. Ainakin kerran elämässään humalassa olleiden 15-16-vuotiaiden koululaisten osuus vaihtelee Portugalin 36 prosentista Tanskan 89 prosenttiin tietyistä yhteiskuntaryhmistä."

"Useimmilla kannabista kokeilleilla nuorilla on jonkin verran kokemusta alkoholista ja tupakasta."

"Juopuneisuuden ja alkoholin humalahakuisen viihdekäytön lisääntyminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Ainakin kerran humalassa olleiden määrä lisääntyi tuntuvasti vuosina 1995?1999 Kreikassa ja Norjassa."

Britannian tiedotusvälineissä liuottimet herättivätkin runsaasti julkisuutta (BBC ja Guardian) mutta Suomen tiedotusvälineet vaikenivat tuttuun tyyliin tästä asiasta ja alkoholin käytön sijasta myyttinen kannabiksen vahvuuden nousu uutisoitiin faktana.

Raportin tietojen mukaan kannabis on edelleen yleisin laiton huume ja myös yleisin huume huumelainsäädännön mukaisissa rikoksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että lainsäädännöllisestä edistyksestä huolimatta sen jakelu on rikollisissa käsissä ja sitä käytetään kaiken valvonnan ulkopuolella. Käytön yleistyessä sen aiheuttama hoidon tarve on myös kasvanut mutta silti se on toisena paljon harvemmin käytettyjen kovien aineiden, Suomessa amfetamiinin, aiheuttaman hoidontarpeen jälkeen.

Raportti toteaakin, että "Kannabiksen käyttöön liittyvän hoidontarpeen lisääntyminen voi johtua useista syistä: säännöllisen kannabiksen käytön yleistymisestä, rikosoikeusjärjestelmään ilmoitettujen tapausten lisääntymisestä, markkinatekijöistä (kuten saatavuuden paranemisesta tai hintojen alenemisesta) sekä siitä, että yhä useammat sosiaalisista tai psykologisista ongelmista kärsivät nuoret eivät löydä muita sopivia palveluja. Kannabiksen vuoksi hoitoon hakeutuvien uusien asiakkaiden määrä on noussut varsinkin sellaisissa maissa, joissa levinneisyystiedot, kannabiksen takavarikot, kannabisrikokset ja kannabiksen käyttöön liittyvä hoidontarve ovat noudattaneet samaa kaavaa. Saksassa tutkitaan parhaillaan niitä ryhmiä, jotka oikeusjärjestelmä ja/tai sosiaalipalvelut ohjaavat hoitoon kannabiksen käytön vuoksi. Alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että osa nuorista kannabiksen käyttäjistä täyttää ICD-10-tautiluokituksen mukaiset riippuvuuden edellytykset."

"Näitä tietoja on tulkittava varovaisesti, sillä syitä on todennäköisesti paljon. EMCDDA:n tekninen työryhmä tutkii parhaillaan asiaa, ja siihen perehdytään lähemmin vuonna 2004 ilmestyvässä julkaisussa."

Onkin ristiriitaista lukea lehdistötiedotteesta ja suomalaisista tiedotusvälineistä vanha USA:n huumepropagandan väite, että kannabis olisi muuttunut epätavallisen vahvaksi. EU-maissa on perinteisesti käytetty hasista, jonka laatu ja vahvuus kansalaisjärjestöjen keräämien tietojen sekä käyttäjien kokemusten valossa näyttää lähinnä heikentyneen. 1990-luvulla yleistyneessä kannabiksen kotiviljelyssä käytettyjen lajikkeiden vahvuus on peräisin vanhoista lajikkeista perinteisiltä kasvatusalueilta. USA:ssa levitelty urbaanilegenda ei vakuuttavasti istu kannabiksen käytön historiaan ja kulttuuriin Euroopassa.

Kun tähän lisää raportissa porttiteorian käsittelyn sekä hoidon tarpeen arvioinnin niin onkin todella kummallista lukea lehdistä kannabiksen kohonneen THC-tason olevan jokin iso ongelma. Tosin tämä ei nouse esille itse raportissa vaan lehdistötiedotteessa, mistä älyllisesti tunnetusti laiskat suomalaiset toimittajat ovat napanneet tämän omaan maailmankuvaansa sopivan yksittäisen jutun raportin oleellisimmaksi anniksi.

Kannabiksen epäpuhtauksista raportissa mainitaan vain lyhyesti, että "Kannabishartsin ja -lehtien puhtausaste katukaupassa nousi Portugalissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa vuonna 2001. Kannabishartsin puhtausaste nousi myös Belgiassa ja Italiassa."

Kansanterveydelliseltä kannalta suuri ongelma on kannabiksen epäpuhtaudet, ja on edelleen todella merkillistä, että näyttävistä takavarikoista (Suomessakin juuri 120 kiloa) huolimatta viranomaiset eivät tiedä mitään kannabiksen epäpuhtauksista, vaan tämä on jäänyt parin eurooppalaisen sivistysvaltion kansalaisjärjestöjen harteille.

Kun lehdistötiedotteessa sanotaan kannabiksen kohonneen vahvuuden todisteeksi, että "löytyy näyttöä..." niin huumeseurantakeskuksella olisi historiallinen tilaisuus ottaa tämä seikka avoimeen tarkasteluun. Jokainen 1960 ja -70 luvuilla kannabiksen käyttönsä aloittanut osaa kertoa sen surullisen tarinan, kuinka kannabislaadut ovat huonontuneet, ja toisaalta mistä niitä uusia erityisen vahvoja marilaatuja oltaisiin jalostettu, jos ei vanhoista vahvoista lajikkeista?

Ns. suuren kansan keskuudessa kannabiksen käyttäjät näyttävät olevan kaikista eniten väärin ymmärretty laittomien päihteiden käyttäjäryhmä ja tämä legenda kannabiksen THC-pitoisuuden kasvusta vain lisää myyttisyyttä. Ensi raportissa keskuksen olisi tuotava esille se tutkittu tieto kannabiksen vahvuudesta - väite on yhä edelleen huumehaukkojen perusväitteitä ilman, että tämäkään raportti onnistuu tekemään siitä muuta kuin urbaanin citylegendan.

Raportti ei siten pysty ottamaan kantaa siihen, olisivatko vahvemmat kannabislaadut sittenkin terveellisempiä, koska siten ei tarvitse polttaa niin paljoa, mikä on haitallista hengityselimille. Myöskään käyttäjien ohjaaminen haitattomampiin kannabiksen käyttötapoihin ei jostain mystisestä syystä kuulu ns. haittojen vähentämisen politiikkaan.

Tästä painotuksesta voi päätellä, että EMCDDA:ssa käyttö itsessään on edelleen se ongelma, ei miten käyttää. Siten raportti toistaa huumepolitiikan vanhaa kahtiajakoa kriminaalikontrolliin ja kansanterveydelliseen hoitoajatteluun.

Edellisessä raportissa kerrottiin, että tämän vuoden raportissa keskityttäisiin huumeongelman hoitamiseen käytettyjen resurssien arviointiin. Huumepolitiikan tekemisen kustannusten laskelmat jäävät pahasti tyngäksi, koska kriminaalikontrollin kustannuksia ei ole yritettykään arvioida. Joka tapauksessa ne ovat paljon isommat kuin tässä raportissa käsitellyt huumeiden kysynnän vähentämiseen ja hoitoon suunnatut resurssit.

Tämä kustannusvertailu alkaa lähestyä huumeongelman kuumaa poliittista ydintä. Huumeongelma aiheuttaa paljon puhetta, mutta valtion taloudessa huumeongelman hoitamiseen käytetyt kulut ovat pienet. Tämän voi vaan arvella johtuvan siitä, että eri ideologioita edustavat valtaan päässeet poliittiset puolueet pitävät tärkeämpänä huumeongelman varjolla suoritettavaa kansalaisten yksityiselämän tarkkailua. Huumeongelman varjolla onkin 1990-luvulla annettu viranomaisille laajat valtuudet urkkia kansalaisten elämää ilman, että sitä olisi saanut kritisoida. Eikä tiedotusvälineet ole siihen halukkaitakaan. Ruotsi on tästä loistavin esimerkki.

Politiikan kehityksen ristiriitaisuuksista raportti antaa hilpeän sivuhuomautuksen todetessaan, että "Alankomaissa voidaan nykyään käyttää röntgen- ja ultraäänikuvausta, jos epäillään henkilön nielleen huume-eriä." Suomessa tällaista on tehty jo vähintään 20 vuotta, mikä kertoo eri EU-maiden huumepolitiikan perustana olevista erilaisista ihmisoikeuskäsityksistä.

Analyysissa ei tietojen hajanaisuuden vuoksi mennä syvälle siihen, mihin rahat uppoavat ja millaisia tuloksia niillä saadaan. Mutta tämä ei ole keskuksen vika vaan ideologisista lähtökohdista käsin "huumetyön" tuloksia ei ole saanut asettaa kyseenalaiseksi valtiotasolla.

Huumetyössä suurin osa rahoista kuluu kriminaalikontrolliin, joka tuottaa suoraan ja välillisesti paljon niistä ongelmista, jotka julkisuudessa lasketaan huumeiden piikkiin. Tätä kokonaisuutta ei raportissa siis käsitellä lainkaan.

Toiseksi paljon rahaa kuluu siihen huumevalistukseen, jonka toimivuutta ei saa arvioida, mutta joka osaltaan houkuttelee nuoria huumeiden mystifioituun maailmaan. Vähäisin osa rahoista päätyy siihen työhön, jolla huumeiden käyttäjiä yritetään hoitaa ja ongelmaisia parantaa - ja vallitsevasta ideologiasta johtuen juuri tätä päätä myös haukutaan eniten.

Kriminaalikontrollin menot luulisi olevan helposti saatavilla, jopa paljon helpommin kuin hajanaiselta hoito- ja valistuskentältä, mutta selvästi kriminaalikontrolli on hallinnollisena koneistona paljon vaikutusvaltaisempi. Selvä esimerkki tästä on Suomessakin 1990-luvulla käyty väittely puhtaiden ruiskujen jakelusta, jota kriminaalikontrollin edustajat vastustivat ilman mitään pätevää argumentaatiota.

Kun kriminaalikontrollin kulut on jätetty pois ja hoito- ja sosiaalisiin menoihinkin sisältyy paljon epävarmuuksia ja varauksia, niin ironista tässä loputtomassa huumepuheessa on se, että huumeongelman määrittelemisessä varmimpana tietona pidetään edelleen sitä kaikista epävarminta eli arviota kansainvälisen huumekaupan arvosta, mikä puolestaan perustuu takavarikkolukuihin eli kriminaalikontrollin toiminnan tehokkuuteen.

Raportin esipuheessa tuodaan esille EU:n huumeseurantakeskuksen kymmenvuotinen taival ja sen aikana tehdyt saavutukset: "Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi voinut puhua uskottavasti Euroopan huumausainetilanteen luonteesta. Kuten tämä raportti osoittaa, se on nyt mahdollista. Meillä on nyt entistä paremmat valmiudet ja tiedot paitsi nykyisen huumeongelman myös mahdollisten tulevien uhkien käsittelemiseen."

Tämä on paljon sanottu laajan, poliittisia intohimoja herättävän ja maittain vaihtelevan ilmiön kuvaamisesta ja haltuun ottamisesta. Varsinkin lupaus tietojen paremmuudesta aikaisempaan tilanteeseen verrattuna lupaa paljon.

Siksi onkin hämmentävää lukea kannabiksen osalta kansainvälisten huumehaukkojen perusväite, että kannabiksen THC taso olisi noussut jotenkin ratkaisevasti. Myös kannabiksen epäpuhtauksien tarkkailun jättäminen haittojen minimointipolitiikan ulkopuolelle kertoo ideologiasta, ei tieteellisyydestä. Onko ajateltava keskuksen taipuneen vahvan ja vaikutusvaltaisen kriminaalipoliittisen hegemonian alle kuten WHO aikoinaan kannabisraporttinsa kanssa ?

Raportti tuo esille EU-maissa vallalla olevan oikeistolaissuuntauksen. Se kertoo suoraan ja rivien välissä siitä, miten kannabis on edelleen se suuri symbolinen ongelma. Sveitsi on asiasta hyvä esimerkki: poliittisen käännöksen takia kannabispolitiikka hyllytettiin, mutta heroiinin jakeluohjelmiin ei ole odotettavissa muutoksia.

Suomessa alkoholipolitiikan ristiriidat voidaan näppärästi haudata kannabiksen kauhistelun alle, millä päädytään kansanterveydelliseen sudenkuoppaan: olivat ne alkoholin haitat kuinka kauheita tahansa niin kannabiksen haitat aina ylittävät ne. Ilman, että niistä tarvitsee olla minkäänlaista konkreettista tietoa.

Parlamentissa käyty keskustelu:
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1691/a04.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1691.a05.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1691.a06.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1692.a01.html

Britannian parlamentti äänesti keskiviikkona kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi C-luokkaan selvällä enemmistöllä 316 - 160.

Uudelleenluokittelu astuu voimaan 29.1.2004. Tämän jälkeen kannabiksen hallussapidosta voidaan ainoastaan antaa varoitus ja kannabis takavarikoida.

Nuorempi sisäministeri Caroline Flint sanoi, että uudelleenluokittelu on osa "rehellistä ja uskottavaa" strategiaa käsitellä huumeiden käytön aiheuttamia ongelmia ja samalla kiisti, että tämä olisi huumeiden laillistamista tai että tämä lisäisi nuorten kannabiksen käyttöä.

Kannabiksen hallussapito ei enää ole pidätykseen johtava syy useimmissa tapauksista, vaikka poliisilla on oikeus raskauttavien olosuhteiden vallitessa pidättää esimerkiksi, jos kannabista käytetään koulujen välittömässä läheisyydessä.

Ministeri Flint kertoi kansanedustajille: "Tämä työväenpuolueen hallitus on oikeassa kohdistaessaan voimavaroja vaarallisimpiin huumeisiin, sekaantuessaan tarmokkaammin eniten kärsineiden yhteisöjen elämänkulkuun sekä yrittäessään katkaista riippuvuuden ja sen synnyttämän rikollisuuden yhteyden."

"Sekä myös vähentäessään niitä haittoja, joita huumeet aiheuttavat, puuttumalla niiden käyttäjien elämäntyyliin, jotka vahingoittavat itseään ja muita."

Hän kertoi vielä, että hallituksen huumeiden vastaisen strategian peruselementit ovat nuorten ihmisten opettaminen huumeiden vaaroista, huumeiden väärinkäytön ehkäisy, diilereiden toiminnan vastustaminen sekä riippuvaisten hoitaminen.

Ministeri Flint sanoi myös, että kovien huumeiden kaupasta langetettavan rangaistuksen nostaminen 14 vuoteen samalla kun kannabis luokitellaan C-luokkaan, lähettää selvän viestin diilereille.

Konservatiivisten kansanedustajien kommentit - olivat he sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia - olivat nämä iänikuiset, että kannabis on vahvempaa kuin 10, 20 tai 30 vuotta sitten, riippuen edustajan iästä, sekä kannabis on portti kovempiin huumeisiin.

Huumelakien muuttamisen puolesta kampanjoineet arvostelevat lainmuutosta siitä, että siinä ei määritellä omaan käyttöön tarkoitettua kannabismäärää.

Transform-järjestön johtaja Danny Kushlick sanoo, että samalla kun kannabiksen terveydellisistä vaikutuksista väitellään kiivaasti, on kuitenkin aivan selvää, että laiton tuotanto on haitallisempaa kuin jos se olisi säädeltyä.

"Ainut tapa varmistaa, että käyttäjät ovat tietoisia kannabiksen vahvuudesta, puhtaudesta ja sen mahdollisista vaaroista, on laillistaa, säädellä ja valvoa sen tuotantoa ja myyntiä," hän jatkaa.

"Yksi kymmenestä kannabiksen käyttäjästä tulee riippuvaiseksi. Kannabiksen käyttöön liittyy suun, kielen, kurkun, kurkkutorven ja keuhkojen syöpäriski sekä hedelmällisyyden lasku ja mielenterveydelliset ongelmat, kuten skitsofrenia ja depressio," hän sanoo.

Antero Jyrängin juhlakirjassa ilmestyi kulttuurihistorioitsija Tapio Onnelan artikkeli USA:n osuudesta kansainvälisen huumesodan synnyttämiseen. Surullisen kuuluisan marijuanan kieltäjän Harry J. Anslingerin lausahdus "I´ve made up my mind, don´t confuse me with the facts!" kuvaa hyvin jo 90 vuotta jatkunutta ponnistelua.

International Journal of Drug Policy omisti viime huhtikuun numeronsa kansainvälisen huumepolitiikan eli huumekieltolain arviointiin. Numerossa asiantuntijat ja YK:n huumebyrokratiassa työskennelleet kertovat kattavasti huumekieltolain taustoista, huumebyrokratian kasvusta ja muutosmahdollisuuksista. Mm. Martin Jelsma kartoittaa tarkasti sen, miten USA junaili vuoden 1998 YK:n huumausaineyleiskokouksen oman kieltopolitiikkansa taakse.

Mutta kuka onkaan suurin hyötyjä kansainvälisen huumekieltolain synnyttämästä kansainvälisestä huumekaupasta? Michel Chossudovsky on koonnut kirjaansa Sota ja Globalisaatio historiaa CIA:n osallisuudesta maailman huumekauppaan. Esimerkkejä on pulpahdellut esiin vuosikymmenten mittaan, mutta Chossudovskyn yhteenveto antaa uutta näkökulmaa huumesodan käyttötarkoituksiin.

Yhdistetty terrorismin ja huumeiden vastainen sota on onnistunut demonisoimaan kehitysmaiden köyhät maanviljelijät huumeongelmamme aiheuttajiksi. BBC:n kuvasarja pakistanilaisista unikon ja kannabiksen viljelijöistä inhimillistää tätä kuvaa.

Etelä-Afrikan korkealaatuisesta marihuanasta, daggasta, on tullut maailman neljänneksi eniten takavarikoitu kannabis. Se on myös luonut uusia mahdollisuuksia rikastua.

Etelä-Afrikassa dagga maksaa alle 20 puntaa kilolta varsinkin tukkuportaassa. Britanniassa hyvälaatuinen "skunk" tuottaa noin 3500 puntaa kilolta. Tämä hintaero on synnyttänyt laajaa salakuljetusta, koska yksi 25 kilon matkalaukullinen daggaa tuottaa vähävaraisille etelä-afrikkalaisille hyvät ansiot ja levittäjillekin jää kiinnijäämisistä huolimatta reilu marginaali jaettavaksi.

Kanadassa juuri ilmestyneen nuorten päihteiden käyttöä selvittäneen tutkimuksen nyt enemmän nuoria käyttää kannabista kuin tupakkaa. Kannabiksen vastustajat ovat ottaneet tämänkin tiedon osoituksena kannabiksen laillistamisen vaaroista.

Drug Policy Alliance tuo aiheellisesti esille sen, että tupakan käyttö on saatu nuorten keskuudessa vähenemään, koska se on laillista. Nuorten on vaikeaa ja kallista ostaa tupakkaa, koska siitä myydään valvotuissa oloissa ja sitä verotetaan. Lisäksi tupakan käyttöä rajoittaa rehellinen ja uskottava tiedotus sen haitoista sekä muuttuvat yhteiskunnalliset asenteet.

Varsinkin USA painostaa Kanadaa sillä, että kannabiksen dekriminalisointi entisestään lisäisi sen käyttöä. Hollanti dekriminalisoi kannabiksen käytön 30 vuotta sitten ja sen käyttö laski nuorten keskuudessa.

Hasiksen makea aromi on leijunut Hollannin yllä siitä saakka kun ensimmäinen kannabiskahvila aukaisi ovensa vuonna 1972.

Vuonna 1997 Hollannissa oli peräti 1200 kannabiskahvilaa, joissa 18 vuotta täyttäneet saivat toteuttaa laillista oikeuttaan ostaa kannabista aina 5 grammaan asti. Mutta 30 vuotta järjestelmän aloittamisen jälkeen uutuudenviehätys on alkanut rapistua ja yhä oikeistolaisempi Hollannin virkamiehistö suunnittelee kellon kääntämistä taaksepäin.

Tällä viikolla hollantilainen yleisö sai maistella sitä, miten hallitus aikoo pyyhkäistä sivuun vuosikymmenien suvaitsevaisuuden, kun oikeusministeri Piet Hein Donner julkisti suunnitelman, jonka mukaan vain Hollannin kansalaiset saisivat käydä kannabiskahviloissa.

Hänen mukaansa tällä toimenpiteellä olisi tarkoitus puuttua huumeturistien aiheuttamaan maanvaivaan siten, että kannabiskahviloiden asiakkailta vaadittaisiin passi sekä todistus siitä, että he ovat paikallisia asukkaita.

Rehellisesti sanottuna Hollannin kannabiskahvilabisnes ei ole enää entisensä.

Uusien lukujen valossa niiden lukumäärä tippui vuoden 1997 1200:sta viime vuoden 782 lailliseen yritykseen. Viimeisen kuuden vuoden aikana satoja kannabiskahviloita, joiden todettiin rikkovan lakia joko myymällä kovia huumeita tai myymällä alaikäisille, suljettiin pysyvästi tai väliaikaisesti - ja niiden myyntiluvat peruutettiin.

Viimeisin sortotoimi näyttää olevan vakavampi kuin mikään edeltävistä. Hollannin hallitus on joutunut Saksan kasvavan painostuksen alaiseksi, jonka tuhannet kansalaiset virtaavat päivittäin rajan yli marihuanaa etsimään.

Monet kaupungeista Hollannin puolella rajaa ovat muuttuneet avoimiksi huumemarkkinoiksi. Ongelma on pahin Venlossa, 90 000 asukkaan kaupungissa Maas-joen varrella maan eteläosissa. Vain 5 minuutin ajomatkan päässä Saksan rajalta se vilisee huumeita, diilereitä ja turisteja. Viisi miljoonaa saksalaista asuu 50 kilometrin säteellä ja heistä 4000 käy Venlossa päivittäin.

Tällaisen liberaalisuuden ärsyttämänä Berliinissä haluttaisiin Hollannin lopettavan mietojen huumeiden myynti kokonaan. Hollannin viranomaiset eivät halua mennä näin pitkälle mutta he ovat tosissaan. Sopimus, jonka mukaan Hollannin ja Saksan viranomaiset voisivat toimia yhdessä raja-alueella, hyväksytään todennäköisesti pian, ja Hollannin hallitus on laatimassa uutta huumelainsäädäntöä.

Hollannin hallitus on kuitenkin itse vastatuulessa tässä asiassa. Se haluaa paikallishallinnon ja kahviloiden lopettavan ulkomaalaisten kannabisostot mutta nämä eivät halua totella. Sekä paikallisviranomaiset että kahvilat ovat sitä mieltä, että tällainen politiikka ajaisi huumekaupan maan alle ja pakottaisi ihmiset ostamaan katukaupustelijoilta ja rikollisilta.

Kannabiksen jälleenmyyjien liiton edustaja Arjan Roskam:" Ehdotus on aivan nurinkurinen. Ministeri on yksinkertaisesti tyhmä. Jos tällaista järjestelmää aletaan noudattaa, kaikki turistit alkavat ostaa rikollisilta kaduilla."

Brittiläisen Weed World -lehden päätoimittaja Phil Kilvington filosofoi asiasta. Britannian luokitellessa kannabiksen C-luokan huumeeksi "Täällä tulee olemaan helpompaa poltella kuin, että lähtisi Amsterdamiin. Siellä ei enää edes löydy hyviä laatuja. Täältä löytyy parempi valikoima ja ihmiset alkavat tajuta tämän."

Myös raha ratkaisee. Vuonna 1999 Hollannin kannabiskahvilat tuottivat yli 300 miljoonaa euroa veroja hallitukselle. Hollannin hallituksella on valittavanaan ottaako rahaa vai miellyttääkö saksalaisia.

Oikeusministeri Martin Cauchon on siirtänyt lakiluonnoksen erityiskomitealle, jonka odotetaan esittelevän muutokset ennen äänestystä alahuoneessa.

Parlamentaarisen erityiskomitean puheenjohtaja kertoi, ettei hän aio kutsua USA:n huumepolitiikan johtajaa John Waltersia todistamaan komiteansa kuulemistilaisuuteen.

"Aion mieluummin kuulla maamme johtavia virkamiehiä huumetilanteesta", kertoi liberaalien kansanedustaja Paddy Torsney.

"Eri mailla on erilaiset lainsäädännöt. On olemassa maita, jotka ovat siirtyneet jonkin asteiseen dekriminalisaatioon, joten hänen ajatuksensa ovat päteviä hänen maalleen. Mutta me teemme omat päätöksenne ja meidän lakimme ovat niitä kanadalaisia ja muualta tulleita varten, jotka rikkovat lakia."

Kaikista puolueista koottu komitea - parlamentin asettamana sen tehtävä on luoda lainsäädäntö pienten kannabismäärien hallussapidon dekriminalisoimiseksi - on jakautunut sen suhteen, kuullaanko myös USA:n viranomaisia.

Edellisellä viikolla valkoisen talon huumetsaari Walters haukkui Kanadaa sen huumepolitiikasta ja arvosteli pääministeri Jean Chretieniä siitä, että hän aikoo kokeilla marihuanaa eläkkeelle päästyään.

Liberaalien kansanedustaja Dan McTeague kertoi YK