BMJ:ssä julkaistussa kirjeessä Oulun yliopiston tutkijat kertovat tutkimuksestaan kannabiksen käytöstä nuorten keskuudessa. 245 nuoren potilaan tietojen analyysissa ei voitu todentaa kannabiksen käytöllä ja psykoottisten oireiden puhkeamisella olevan yhteyttä.
Koska kannabiksen varhain aloitetulla käytöllä ja myöhemmin
kehittyvällä skitsofrenialla on havaittu olevan yhteyttä
keskenään, ehdottavat tutkijat, että kannabikselle altistumisen
täytyy olla pitkäaikainen tai sitten skitsofrenia puhkeaa vasta
latentin vaiheen jälkeen.
Kaikki lapset, ohjaajat ja tavarat tutkittiin koiran avulla
Turun poliisin huumeratsiat rippikoululeireille olivat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Ilkka Raution mukaan perusteettomia. Rautio korostaa, että poliisin toiminnalle on aina oltava laissa nimenomainen toimivalta, eivätkä rikosten ennaltaehkäisyn nimissä tehdyt yleiset ratsiat ole hyväksyttäviä.
Raution tutkimassa tapauksessa poliisi oli tehnyt kesällä 2001 Turun seudulla eri rippikoululeireillä huumetarkastukset. Tullin huumekoirien avulla poliisi tutki sekä leiriläiset että ohjaajat sekä heidän majapaikkansa.
Asiasta kanteli yhden leirin ohjaaja. Hänen leiriltään ei löytynyt huumeita.
Poliisi puolusti ratsiaa vetoamalla poliisilain ensimmäiseen pykälään, jonka mukaan poliisin tehtävänä on muun muassa rikosten ennalta ehkäiseminen.
Rautio korostaa, että tämä poliisilain tehtävänmäärittely ei ole toimivaltasäännös eikä poliisilla ole sen perusteella oikeutta puuttua ihmisten lailla suojattuihin oikeuksiin.
"Se, että poliisilla on lainmukainen ja yhteiskunnallisesti toivottu motiivi menettelylleen, ei siis vielä sellaisenaan oikeuta poliisin toimenpidettä, vaan sille tulee löytyä toimivaltaperuste laista."
"Poliisi ei siten voi sattumanvaraisesti esimerkiksi tarkastaa, mitä vastaantulevalla henkilöllä on hallussaan, vaikka tällaisten yllätystarkastusten ehkä voitaisiin katsoa edistävän yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tai (huumausaine)rikosten ennalta ehkäisemistä", Rautio teroittaa.
Hän muistuttaa, että viime kädessä on kyse oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin.
Tarkastuksella on Raution mukaan puututtu henkilön yksityisyyteen ja kotirauhaan, vaikka se sinänsä on ollut varsin rajattu.
Se on tehty vain koirien avulla eli tavaroita tai ihmisiä ei ole muuten tutkittu.
"Minun mielestäni ei kuitenkaan ole ratkaisevaa eroa siinä, käytetäänkö henkilön tai tilojen tarkastuksessa koiraa vai esimerkiksi jotain teknistä laitetta, jolla myös ´käsin koskematta´ voidaan tarkastaa, onko henkilöllä hallussaan jotain kiellettyä."
Rautio toteaa, että juuri tästä syystä esimerkiksi lentoasemien turvatarkastuksesta tai autoilijoiden puhallutuksista on aivan erikseen säädetty laissa.
Ratsiat oli tehty Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän pyynnöstä. Raution mukaan seurakuntayhtymällä ei ollut mitään oikeutta antaa ratsiaan suostumusta leiriläisten ja leirillä olleiden seurakunnan työntekijöiden puolesta. Riittävää ei liioin ollut se, että lasten vanhemmille ilmoitettiin yleisluontoisesti tarkastuksen mahdollisuudesta.
"Erityisesti korostan, että myös lapsien perusoikeuksilla on lähtökohtaisesti sama suoja kuin täysi-ikäisilläkin - tässä tapauksessa on sitä paitsi kysymys sen ikäisistä lapsista, että oikeusjärjestyksessämme yleisesti annetaan paljonkin merkitystä sille, mikä heidän oma tahtonsa on", Rautio painottaa ja jatkaa, etteivät lapset missään tapauksessa ole olleet minkään laitosvallan alaisia.
Rautio saattaa näkemyksensä poliisin tietoon.
Vuoden alusta poliisi saa oikeuden salakuunnella rikoksesta epäiltyä myös tämän asunnosta. Aiemmin teknistä salakatselua saattoi harjoittaa vain silloin, kun epäilty oleskeli julkisissa tiloissa.
- Nyt salakuuntelu laajenee muuten pyhänä pidettyyn paikkaan eli kotiin, oikeusministeriön rikos- ja prosessioikeuden yksikön lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvist sanoo.
Hän pitää 1. tammikuuta voimaan tulevia esitutkinta- ja pakkokeinolakien muutoksia periaatteellisesti merkittävinä uudistuksina, jotka tehostavat poliisin toimintaa.
Teknisen kuuntelun ulottaminen asuntoon loukkaa yksityisyyttä entistä lujemmin. Siksi sitä voidaan Törnqvistin mukaan käyttää vain, kun tutkittavana ovat törkeät rikokset, kuten törkeät huumausainerikokset.
Uuden keinon käyttöön poliisi tarvitsee vielä tuomioistuimen luvan. Kun hanketta käsitellään tuomioistuimessa, mukana on oltava tuomioistuimen määräämä julkinen asiamies. Tämä asianajaja tai julkinen oikeusavustaja valvoo rikoksesta epäillyn tai muiden kuuntelun kohteeksi joutuvien etuja.
Telekuuntelua voidaan käyttää nyt kymmenkunnan rikoksen tutkintaan. Lakiuudistus lisää listalle törkeät talousrikokset ja vahingonteot sekä törkeät lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt. Lupa kuunteluun heltiää tässäkin tuomioistuimelta.
- Puhelinkuunteluun on myönnetty vuosittain noin 400 lupaa, Törnqvist
arvioi. Lukua nostaa se, että saman jutun tutkintaan joudutaan monesti
pyytämään useita lupia.
Forssan poliisi on tutkimuksissaan paljastanut viisi huumekauppiasta. Se on kuulustellut huumeidenkäytöstä noin 30 nuorta, joista valtaosa on syntynyt 1980-luvun alkupuolella.
Poliisi pidätti marraskuussa forssalaisen pariskunnan, joka oli myynyt katukaupassa muutamia satoja grammoja hasista. Huumeen he olivat ostaneet pääkaupunkiseudulta. Hasiksen käytöstä poliisi on kuullut noin 25 nuorta. Se takavarikoi pariskunnalta 80 grammaa hasista.
Osan pariskunnan hankkimasta huumeestä välitti omille asiakkailleen forssalaismies, jonka arvioidaan myyneen kaikkiaan 200 grammaa. Myynti tapahtui viime kesän ja syksyn aikana.
Poliisi löysi tutkinnan yhteydessä forssalaisesta kerrostaloasunnosta kannabisviljelmän. 1960-luvun lopulla syntynyt forssalaismies kasvatti kannabista myyntiin ja omaan käyttöönsä. Hän oli kasvattanut marijuanaa 50 - 100 grammaa.
Asunnosta löytyi lisäksi katkaistu haulikko ja satoja panoksia sekä kannabiksen kasvatukseen tarvittavia välineitä.
Forssalainen 1983 syntynyt mies jäi kiinni hasis- ja Subutex-kaupasta.
Hän oli myynyt 25 - 30 grammaa hasista ja muutamia Subutex-tabletteja.
Häneltä takavarikoitiin 12 grammaa hasista ja 17 Subutex-tablettia.
Turun käräjäoikeus on tuominnut kuusi miestä ja yhden naisen vankeusrangaistuksiin törkeistä huumausainerikoksista, jotka tehtiin pääosin vuonna 2003 eri puolilla Lounais-Suomea.
Virolais-venäläinen huumeliiga levitti huomattavia määriä amfetamiinia, heroiinia, ekstaasia, kokaiinia ja doping-aineita mm Turkuun, Tampereelle, Forssaan ja Hämeenlinnaan. Ilmeisesti vain pieni osa toiminnasta paljastui.
Kymmeniä huumevyyhdin jäseniä joutuu vielä oikeuden eteen Tampereella, Vantaalla ja Forssassa. Tähän mennessä paljastuneista huumemääristä olisi saatu katukauppaan kymmeniätuhansia käyttöannoksia.
Pisimmän tuomion sai venäläinen Sergei Ottsajannoi, 33, joka tuomittiin kolmen vuoden ja kuuden kuukauden vankeuteen. Forssassa asuva irakilaissyntyinen Rasheed Hemen Ali, 26, sai kaksi vuotta ja neljä kuukautta, ja entisen Jugoslavian alueelta Suomeen turvapaikanhakijana muuttanut vantaalainen Roman Tuhas, 28, kaksi vuotta ja kaksi kuukautta vankeutta.
Turussa asuva 34-vuotias jugoslaavi tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja Gambiasta Forssaan muuttanut 23-vuotias mies vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Ehdollisella selvisi myös organisoijana toimineen venäläisen vaimo, joka sai vuoden vankeutta.
Huumausainerikoksesta kolmen kuukauden vankeuteen tuomittiin myös suomalaismies, jonka ehdonalainen vapaus samantien määrättiin menetetyksi.
Ottsajannoi tuomittiin maksamaan valtiolle taloudellisena hyötynä 9 000, Rasheed 5 760 euroa ja Tuhas 1 160 euroa.
Poliisin mukaan Ottsajannoi toimi ilmeisesti Virosta operoivan venäläisliigan organisaattorina Helsingissä. Hän käytti Suomeen muuttanutta 19-vuotiasta vaimoaan kuriiritehtävissä ja tämä välitti mm. kahvipaketiksi ja suolapurkiksi naamioituja huumepaketteja edelleen.
Viime helmi-maaliskuussa nainen luovutti 500 gramman amfetamiinipaketin ja 50 ekstaasitablettia Pasilan asemalla Tuhasille, joka vei huumeet edelleen Turkuun. Tuhas oli jo vuosina 2000-2002 myynyt Turkuun tuotuina mm. 34-vuotiaalle jugoslaaville 45 grammaa heroiinia, viisi grammaa kokaiinia ja ekstaasipillereitä. Heroiinin ostohinta oli grammalta 450-700 markkaa (75-115 euroa ) ja kokaiinin 90-100 euroa.
Eräälle afrikkalaiselle turvapaikansaajalle Tuhas myi alkuvuodesta 2002 ainakin 100 grammaa heroiinia 30 000 markalla ( 5 000 eurolla ). Ekstaaseja myytiin 8-10 euron kappalehinnalla.
Kaupanteko huipentui kesäkuussa, kun Vantaalta tuotiin Turkuun kilo 7 000 eurolla ostettua amfetamiinia.
Rasheed välitti useita kertoja Helsingistä Hämeenlinnaan kymmenien grammojen amfetamiinieriä. Vantaalta hän osti viime keväänä 1 500 ekstaasia, 370 grammaa amfetamiinia ja lähes 200 ampullia dopingaineita, joita myi Turussa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Forssassa.
Heikki Mäki-Kulmala kirjoittaa Tampereen yliopiston kulttuurilehti Aikalaisessa huumepolitiikastamme mm. seuraavaa:
1. Vielä vajaat kymmenen vuotta sitten oli suomalainen huumekeskustelu kohtalaisen asiallista, mutta erityisesti eduskuntavaalien aikoihin sen taso suorastaan romahti. Vaalipäivän aattona farssi oli jo niin täydellistä, että puolueet vain toistelivat toistelemasta päästyään, miten ankarasti ja päättäväisesti he tuomitsevat huumeet. Kaikkien julmimpia tuomioita "huumehörhöille" oli vaatimassa muuan Tony Halme.
Joidenkin mukaan tässä olisi vielä se järjen hitunen. Näin yhteiskunta antoi aineiden kauppiaille, käyttäjille ja kokeilijoille niin jämerän signaalin, että säikähtävät mokomat ja jättävät turmiolliset puuhansa siihen paikkaan.
Vaan eivät ole jättäneet ... ja mahtoiko tuossa viestissä olla heille oikein mitään uutta? Brittiläinen sosiologi ja kriminologi Jock Young epäilee paljon keskustelua herättäneessä kirjassaan The exclusive society: social exclusion, crime and difference in the late modernity, että tällaisten viestien vaikutukset saattavat olla täysin päinvastaisia. Hänen mukaansa ongelma on pikemminkin se, että huumeiden käyttäjät tuntevat yhteiskunnan tuomion ja kirouksen niskassaan liiankin armottomana. He kokevat, ettei "normaalilla" yhteiskunnalla ole heille mitään muuta kuin rikostuomioita sekä kenkää koulusta, työstä ja kaikista muistakin yhteisöistä. Että vain huume- tai rikollinen maailma voi tarjota heille jonkinlaisen turvaverkoston.
4. USA:n sota Irakissa verottaa liittovaltion rahakirstua noin neljällä miljardilla dollarilla joka kuukausi. Tämä menoerä tulee siis jo ennestään korkealle hinatun sotilasbudjetin päälle. Kuvitelkaa mikä maailmanlopun hälinä maassa nousisi siitä, jos vastaava rahavirta kääntyisi ekstrana julkisen terveydenhoidon tai opetustoimen suuntaan!
Meiltä jotkut muistavat keskustelun huumetesteistä ja vauhdikkaimmat vaatimukset siitä, miten kaikki peruskoulun yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulujen oppilaat pitäisi muka seuloa. Kun luotettavan testin hinta on 200 euroa (ja siitä ylöspäin), niin esimerkiksi 13 000 tamperelaiskoululaisen testaaminen (yhteen kertaan) maksaisi 2,6 miljoonaa euroa - eli mitään muuta terkkamäärärahoilla ei sitten pitkään aikaan tehtäisikään.
Päihdealan ihmiset tietävät kaiken lisäksi hyvin,
ettei paikkoja ole aina niillekään, jotka omasta halusta olisivat
hoitoon lähdössä. Mitä siis tehtäisiin kärähtäneille
ja millä resursseilla? On väitetty, että testit yhdessä
poissulkevan huumepolitiikan kanssa on ihanteellinen ratkaisu ainakin huumekaupalle.
Uusia ja erittäin motivoituneita myyjiä ei sen jälkeen tulisi
puuttumaan.
Jalankulkijoiden loukkaantumiset vähentyivät erityisesti ydinkeskustassa.
Huumekäryt ovat kaksinkertaistuneet Helsingin liikenteessä.
Tämän vuoden marraskuun loppuun mennessä huumetapauksia tavattiin ratin takaa yli 450 enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Rattijuoppojen osuus kasvoi samaan aikaan yli kuusi prosenttia.
Huumekuljettajien osuus kasvaa kohisten, klassisten rattijuoppojen määrä maltillisemmin.
Jalankulkijoiden loukkaantumiset sen sijaan vähenivät Helsingissä viime vuodesta peräti viidenneksen. Erityisesti ydinkeskustassa onnettomuudet harvenivat selvästi.
Marraskuun loppuun mennessä loukkaantuneita kirjattiin 151.
Normaalisti poliisin tilastoihin kertyy Helsingissä vähän alle kaksisataa liikenteen kolhimaa jalankulkijaa.
Liukastumisissa ja kompastumisissa itsensä loukanneita jalankulkijoita ei kirjata poliisin listoille.
Huumeiden vaikutuksen alaisena ajavien autoilijoiden määrä on koko ajan kasvanut.
Huumekäryjen äkillinen kaksinkertaistuminen johtuu poliisin keinojen tehostumisesta.
Kohonneet luvut heijastavat tämän vuoden alussa tehtyä lainmuutosta. Rattijuopumussäännöksiä muutettiin vastaamaan valtioneuvoston liikenneturvallisuussuunnitelmassa esitettyä huumeiden nollatoleranssia: verestä löytyvät vähäisetkin huumejäljet täyttävät nyt rattijuopumuksen tunnusmerkistön.
Lainmuutos tuli voimaan tämän vuoden alusta. Seuraukset alkoivat näkyä pienellä viipeellä.
Ylikomisario Heikki Seppä Helsingin liikenne- ja erityispoliisista sanoo alkuvuoden vielä sujuneen vanhan kaavan mukaisesti. Kevään myötä tilanne muuttui olennaisesti.
"Toukokuu oli todellinen vedenjakajakuukausi. Tuolloin huumetapaukset ensimmäistä kertaa kaksinkertaistuivat viime vuoteen verrattuna", Seppä kiteyttää.
Toukokuun jälkeen luvut ovat kaksinkertaistuneet joka kuukausi.
Liikenteen huumevalvontaa helpottaa myös poliisin toimivaltuuksien kasvaminen. Aiemmin kuljettajan passituskynnys huumetestiin oli korkea.
Käytännössä näytöksi kelpasi holtiton ja liikenteen vaarantanut ajotapa. Nyt testeihin voidaan viedä, mikäli poliisi kuljettajasta tekemiensä havaintojen perusteella tekee päätöksen passittaa testiin.
Keskustassa kulkevien jalankulkijoiden turvallisuus kohentui selvästi. Viidenneksen vähentyneet loukkaantumiset yllättivät ylikomisario Sepän.
Onnettomuuksien äkilliseen laskuun ei oikein löydy yhtä hyvää syytä. Seppä arvelee kameravalvonnan mahdollisesti rauhoittavan liikenteen käytöstapoja.
Toiseksi tekijäksi hän nostaa Kampin alueen rakennustyöt: jalankulkuvirrat ovat kääntyneet onnettomuusalttiilta kulmilta toisaalle.
Munkkiniemessä Huopalahdentiellä sattunut koulutytön hengen vaatinut onnettomuus saattaisi Sepän arvion mukaan aiheuttaa jonkinlaisia heijastusvaikutuksia.
Tietokulma
Uhrit ja rikkeet
- Helsingin tämän vuoden liikenneonnettomuudet marraskuun
loppuun mennessä: 5022 (-0,3 prosenttia)
- Kuolleita: 15 (+1)
- Loukkaantuneita: 756 (-2,6 prosenttia)
- Ajoneuvossa: 478 (+5,1 prosenttia)
- Jalankulkijoita: 151 (-20,5 prosenttia)
- Polkupyöräilijöitä: 127 (-4)
- Kärynneitä rattijuoppoja: 2005 (+6,3), joista huumetapauksia
454 (+98
prosenttia)
- Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen: 247 (+18,2
prosenttia)
Työnantaja on saamassa oikeuden määrätä työntekijänsä huumausainetestiin, mutta vain tietyillä ehdoilla.
Hallitus hyväksyi torstaina lakiesityksen työntekijän tietosuojasta, joka huumausainetestauksen ohella sisältää säännökset myös kameravalvonnasta ja työnantajan oikeudesta lukea työntekijän sähköpostia.
Esitys annetaan eduskunnalle perjantaina.
Pitkään hierottu esitys hyväksyttiin hallituksessa nuijan kopautuksella, eikä pohjana olleeseen työryhmän muistioon tehty muutoksia. Työryhmässä olivat mukana myös työmarkkinajärjestöt.
Laissa erotellaan työnhakija ja työsuhteessa jo oleva.
Työnhakijalta työnantaja voi edellyttää huumetestiä vasta sitten, kun työntekijä on valittu tehtävään. Edellytyksenä testin vaatimiselle on myös, että työssä tarvitaan tarkkuutta, luotettavuutta, itsenäistä harkintakykyä tai hyvää reagointikykyä.
Vastaavia edellytyksiä ovat, että työnteko huumausaineiden vaikutuksen alaisena voi vaarantaa hengen, terveyden, tieto- tai esimerkiksi liikenneturvallisuuden.
Jo työssä olevalta työnantaja voi vaatia huumetestiä, mutta edellytykset ovat tiukemmat kuin työnhakijan tapauksessa.
Kameravalvonnan tarkoituksena pitää olla työntekijöiden tai asiakkaiden turvallisuus tai tarve selvittää omaisuutta tai tuotantoprosessia vaarantava tilanne.
Vessaan, pukeutumistiloihin tai henkilökohtaiseen työhuoneeseen kameraa ei saisi asentaa.
Työntekijän sähköposteja puolestaan saisi avata vain, jos työntekijältä on kysytty lupa.
Jos lupaa ei tule, edellytyksenä on, että viestit koskevat
työhön liittyvien neuvottelujen päättämistä,
asiakkaiden palvelemista tai toimintojen turvaamista.
Eduskunta saa perjantaina eteensä lakiehdotuksen, jossa työnhakija tai -tekijä voidaan tietyin ehdoin velvoittaa huumetestiin.
Työnantaja voisi tietyin ehdoin lukea poissa olevan työntekijän sähköpostia ja valvoa kameroilla työpaikka-aluetta.
Työsuhteessa olevan testaamiseen tarvittaisiin perusteltu epäilys päihtyneenä työskentelystä tai huumeriippuvuudesta. Lisäksi ehtona olisi, että työntekijä tarvitsee työssään mm. erityistä tarkkuutta tai harkintakykyä. Testaaminen edellyttäisi, että työn teko huumeiden vaikutuksen alaisena vakavasti vaarantaisi henkeä tai terveyttä tai voisi aiheuttaa muuta merkittävää vahinkoa.
Työnhakutilanteessa testiä ei saisi pyytää vain tehtävään valitulta henkilöltä.
Sähköpostia voitaisiin lukea, jos työntekijä ei olisi työpaikallaan ja olisi perusteltu syy olettaa, että sähköpostiin on tullut tärkeä viesti. Työnantajan olisi ensin otettava yhteys työntekijään.
Kameravalvonnan oltava avointa
- Työpaikkojen kameravalvonnan olisi lakiesityksen mukaan oltava mahdollisimman avointa.
- Kameraa ei saisi käyttää työntekijöiden wc-tilojen,
pukuhuoneiden tai henkilökohtaisten huoneiden valvontaan.
Huumaantuneena ajavien määrä on Helsingin liikenteessä yhä rajussa kasvussa. Marraskuun aikana tavattiin ratista 55 huumeiden vaikutuksen alaisena ollutta kuskia. Helsingin poliisista lukua luonnehditaan hyvin korkeaksi. Viime vuoden marraskuussa määrä oli 24, sitä edellisenä 19.
Tänä vuonna huumetapauksia on liikenteessä tavattu yhteensä 454, kun viime vuonna samaan aikaan luku oli 229.
Rattijuoppoja on Helsingissä saatu tänä vuonna kiinni
yhteensä 1551. Viime vuoden tammi-marraskuussa 1658 kuskia kärähti
ratista.
Hiphopin vientitoivo Paleface jäi kesällä kiinni kannabiksesta. Sitä hän ei aio pyydellä anteeksi.
Heinäkuussa Paleface jäi kiinni kannabiksen polttamisesta Pori Jazzeilla. Sitä mies ei pyytele anteeksi, nolostele tai yritä selitellä. Hän uskoo, ettei kärähtäminen vaikuta mitenkään hänen asemaansa teini-ikäisten idolina - eikä leimaa häntä huumeiden käyttäjäksi.
- Tällähän mä siihen leimaudun, kun sä kysyt multa tuon kysymyksen, hän hymähtää.
Karri Miettinen sanoo, että hän peräänkuuluttaa asiallista huumekeskustelua ilman minkäänlaista hysteriaa.
- Tämä asia on ollut pinnalla vuosikymmeniä. Monet ihmiset ovat tulleet julkisuuteen tämän asian kanssa. Mä edustan tuhansia ihmisiä tässä, hän uskoo.
Mies on vakuuttunut myös siitä, että huumeet ovat tämän ajan teini-ikäisille tuttuja. Kaikkiaan hän korostaa kannabiksen jokapäiväisyyttä.
- Skidit tietää nää hommat jo. Poliisit on käyneet jo niiden himassa, yläasteilla, kaivanut niiden taskuja ja jahdannut niitä ympäri puistoa jo vuosia ennen kuin mä hölmöilen omalla kohdallani. En ole mitenkään huolissani siitä, eikä se tee musta huonoa esikuvaa.
- Se on niin arkinen juttu, osa tätä yhteiskuntaa - ja pitäisi ottaa sellaisena.
- Toivottavasti kansanedustaja Halmeen myrkyttäjä saadaan
kiinni, Miettinen heittää ja virnistää.
Vasemmistonuoret julkistavat päihdepoliittinen ohjelmansa 1.12. Ohjelman otsikko 'Päihdeongelma hoitoon: PAMPPUPOLITIIKASTA HAITTOJEN VÄHENTÄMISEEN' kertoo ohjelman sisällön. Vasemmistonuoret haluaisivat päihdepolitiikan käännöstä rankaisevasta hoitavampaan suuntaan.
Jälleen kerran suhtautuminen kannabikseen herättää ristiriitoja: käytyään läpi EU-maissa tapahtuvan kehityksen todetaan ohjelmassa, etteivät kannabiskahvilat välttämättä sovi suomalaiseen kulttuuriin.
Suomalaisen käytännön tarkastelu olisi varmaan avannut vasemmistonuorten silmätkin havaitsemaan sen, mihin ne 'huumetyön' miljoonat Suomessakin uppoavat. Keskeisin käytännön haittoja vähentävä toimenpide olisi kannabiksen kasvatuksen ja kaupan ottaminen yhteiskunnan valvontaan.
Huumekeskustelu on alkanut lähestyä enemmän henkilökohtaisia mieltymyksiä tuomiopäivän julistamisen sijaan. Sopisiko vasemmistonuorille kannabis keppanabaareihin?
Nykyisen huumepolitiikan luomilla asenteilla ja hoitojärjestelmällä jopa lisätään huumeiden käyttöä, vaikka niiden tarkoitus olisi aivan toinen. Tätä mieltä on Turun lääketiedepäivillä esitelmöinyt psykoanalyytikko Juhani Salakari.
- Meillä ei osata ottaa huomioon sitä, että merkittävä osa huumeiden käytön ongelmista on seurausta siitä, että psyykkisistä syistä johtuva oire on kriminalisoitu.
Salakarin mielestä seurauksien sijaan pitäisi enemmän perehtyä ongelman taustoihin.
- Vaikeutena huumeongelman hoidossa ei ole vain vieroittaminen huumeista, vaan miten tullaan toimeen sen emotionaalisen tarpeen kanssa, joka on huumeiden käytön taustalla.
Salakarin mukaan pakonomaisessa, kroonisessa huumeidenkäytössä on taustalla kehityksellisesti varhaisia psyykkisiä ongelmia. Tunteita ei hallita kunnollisesti eikä niitä kyetä myöskään ilmaisemaan tyydyttävästi puhumalla tai ilman aineiden apua.
Salakarin mukaan myös monet huumeiden käyttäjien tekemät rikokset ovat suoraa seurausta huumepolitiikasta.
- EU-maista vain Kreikassa pääsy korvaushoitoihin on vaikeampaa kuin Suomessa. Meillä 10 prosenttia pääsee hoitoon, loput 90 prosenttia hakee lääkkeen tai huumeen katukaupasta.
Salakari ottaa esimerkiksi diabeetikot, jotka tarvitsevat säännöllistä insuliinihoitoa.
- Jos lääkärit sanoisivat potilailleen, että nyt
et enää saa insuliinia, koska se on sinun oma syysi kun olet
ylipainoinen. Sen jälkeen ainakin osa diabeetikoista hankkisi insuliininsa
laittomasti, Salakari vertasi.
Helsingin poliisi takavarikoi yli 30 grammaa hasista, toistakymmentä ekstaasipilleriä ja toista kymmentä grammaa amfetamiinia VR:n makasiineilla järjestettyihin teknobileisiin tehdyssä iskussa lauantai-iltana.
- Löysimme myös ison määrän pulverimaista ainetta, joka lähtee laboratoriotutkimuksiin. Vielä emme tiedä, mitä se on, komisario Lasse Jortikka Keskustan poliisipiiristä kertoi.
Jortikka pitää takavarikoituja määriä suhteellisen suurina.
- Rikosilmoituksia kirjattiin neljä. Yhdelletoista kirjoitettiin sakot. Sakoissa on kyse huumausaineen käyttörikoksista. Löysimme myös muutaman etsintäkuulutetun henkilön. Heidät oli etsintäkuulutettu huumausainerikoksista, Jortikka sanoi.
Huumausainelöydöt johtivat myös kotietsintöihin eri puolilla kaupunkia.
Iskuun osallistui parisenkymmentä poliisimiestä pääosin
siviiliasussa. Mukana oli myös huumekoiria.
Päihdetyöntekijät, poliisi ja kuluttajat elävät kannabiksen suhteen kahden todellisuuden välissä. Lain mukaan kannabis on kiellettyä, mutta asenteiden tasolla huume alkaa olla kevyttä kamaa.
Kuka tahansa voi hankkia internetistä tietoa cannabis sativan eli
huumeeksi käytetyn hamppukasvin siemenkaupoista, kasvatuksesta ja
huumeeksi valmistamisesta. Käyttäjät jakavat verkossa
kokemusia ja keräävät nimilistoja kannabiksen käytön
laillistamisen puolesta.
Puolesta puhujat ovat tulleet esille myös kasvoillaan. Kannabiksen puolesta on marssittu esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella. Kouluilla ja nuorten tilaisuuksissa kiertävät entiset huumeiden käyttäjät antavat asialle vakavammat kasvot.
Laillistamisen kannattajat vertaavat kannabista mielellään alkoholiin tai tupakkaan. Käytetyimmät argumentit aineen puolesta ovat, että tappavaa annosta ei tunneta, rippuvuus on hyvin yksilöllistä, krapulaa ei tule eikä päihtymys tee väkivaltaiseksi.
Huumetyön konsultti Marja Kaupin mielestä kannabiksesta ei pitäisi puhua mietona huumeena. Lyhytkin kannabishistoria voi olla psyykelle tuhoisa, ja laukaista jopa psykoosin.
Ei voi verrata alkoholiin
- Alkoholia ja kannabista ei pitäisi verrata keskenään.
Eri aineet vaikuttavat eri tavalla, eikä riippuvuuden syntymistä
voi kenenkään
kohdalla suoralta kädeltä ennustaa, Jyväskylän
seudun päihdepalvelusäätiöllä työskentelevä
Kauppi painottaa.
Kannabiksen käyttö, hallussapito ja myynti ovat Suomessa kiellettyjä.
Lailla voi myös saivarrella, sillä cannabis sativan kasvattaminen
koristeeksi ei ole kiellettyä. Poliisin mukaan paljon valoa ja
vettä vaativaa kasvia pidetään harvoin pelkkänä
viherkasvina.
- Hamppua viljellään huumeeksi. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla käytettävästä kannabiksesta suurin osa on seudulla viljeltyä, vanhempi konstaapeli Tuomas Korhonen Jyväskylän poliisilaitokselta sanoo.
Yhtä totuutta ei tule
Kauppi muistuttaa, että nautintoaineiden ja päihteiden historia on kieltoja ja sallimuksia täynnä. Päihteiden kohdalla poliittinen keskustelu, yleinen asenne, lainsäädäntö ja käytännön elämä ovat usein kaukana toisistaan. Esimerkiksi alkoholi on kielletty alle 18-vuotiailta, mutta kukas sitä nyt enää muistaa?
- Suomen virallinen huumepolitiikka on kontrolloivaa ja rankaisevaa. Rinnalle on nousemassa yksilöä, haittoja ja hoitojärjestelmiä tarkasteleva liberaalimpi ajattelu, yli 20 vuotta huumetyötä tehnyt Kauppi sanoo.
Perinteiselle huumevalistukselle on käynyt elämyksiä korostavassa ja tietoa tulvivassa kulttuurissa kalpaten. Avoin ja pohtiva keskustelu ovat Kaupin mukaan huomattavasti tehokkaampaa valistusta kuin ylhäältä valutettava tieto tai pelottelu. Tärkeintä on, että nuori alkaa ajatella omia valintojaan.
- Raitis elämäntapa tuntuu Suomessa unohtuneen kokonaan. Meillä
ajatellaan, että kaikki ottavat. Jos et ota, saat selitellä.
Nuori
sosiaalistuu myös päihteisiin, Kauppi ihmettelee.
Klassinen porttiteoria on konsultin mielestä aikansa elänyt. Kannabis ei vie automaattisesti koviin huumeisiin, mutta alttius niille kasvaa. Kannabiksen käyttäjä on vastannut jo yhdelle aineelle kyllä ja tuntee alan tavat. Mikäli kannabiksesta ei seurannut mitään pahaa, nuori saattaa kokeilla vahvempia aineita silkkaa uteliaisuuttaan.
Haetaan apua ahdistukseen ja jännitykseen
Huvittelun ja uteliaisuuden ohella nuoret hakevat kannabiksesta apua
ahdistukseen, pelkotiloihin ja jännitykseen. Kannabis vaikuttaa
rauhoittavasti, minkä vuoksi siitä saattaa olla hetkellisesti
apua.
Nuorella, joka hoitaa itseään kannabiksella, on Kaupin mielestä huomattavasti suurempi riski tulla ongelmakäyttäjäksi kuin hauskanpitoon aineen valinneella nuorella. Jos käytön taustalla on tunnistamaton mielenterveyden häiriö, itse häiriö ei kannabiksella katoa.
Kauppi arvioi, että kannabiksen osalta lainsäädäntöön
tulee asteittaisia muutoksia kuten muuallakin Euroopassa. Toistaiseksi
Suomen
päihdepolitiikka ei hänen mukaansa edes kestä kannabiksen
laillistamista. Kuka vastaisi esimerkiksi jakelusta?
- Hoitotyössä jokaisen pitäisi tuntea myös tätä kenttää. Hoitajien omat asenteet, ennakkoluulot ja kokemukset nousevat potilastyössä helposti esille. Ammatillisen otteen tulisi olla mahdollisimman neutraali, Kauppi pohtii.
Tilaisuus tulee varkain
Nuoruus on päihteille altis ikäkausi. Nuoren tunne-elämä
on vielä vakiintumaton, ja kavereiden merkitys on suuri. Nuori elää
hetkessä ja
miettii tekemisiään monta kertaa vasta jälkikäteen.
Samasta syystä valtaosa kannabista kokeilleista nuorista jättää
aineen kokeiluun tai
muutamaan käyttökertaan.
Kuraattori Margareta Saaren mukaan ensimmäinen kerta tulee usein yllättäen. Ollaan bileissä tai kaveriporukassa, kun joku pistää sätkän kiertämään. Kun vuoro tulee kohdalle, nuoren pitää ratkaista äkkiä kavereiden keskellä, ottaako vai ei.
- Jos nuorella on heikko itsetunto ja pelko kavereiden menettämisestä on suuri, houkutus on melkoinen, Saari sanoo.
Jyväskylän ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa
työskentelevän Saaren mielestä kannabiksen käytön
riskejä ei tulisi
vähätellä. Laillistamisen yksi riski on, että tarjonta
luo kysyntää. Kuraattori mainitsee esimerkkinä Hollannin,
jossa kannabiksen käyttö on moninkertaistunut aineen osittaisen
laillistamisen jälkeen.
Laillistaminen lisää käyttöä
Mielenterveys- ja päihdetyön linjalla lähihoitajaksi opiskelevat Elina Kiviniemi ja Jukka Paanala eivät lämpene kannabiksen laillistamiselle. Molemmat ovat päihdetyössä nähneet, kuinka helposti kannabis avaa tietä vahvemmille huumeille.
- Ei ihan kaikkea tarvitse sallia, Paanala kysyy.
- Kannabiksen puoltajilla on vahvat rivit ja vetoavat argumentit. Kyllä nuoriin vaikuttaa, jos joka pylväässä lukee kannabis vapaaksi. Käyttäjät vähättelevät porttiteoriaa, vaikka kovien huumeiden käyttäjät ovvat hyvin usein aloittaneen polttamalla kannabista, Kiviniemi miettii.
- Puhutaan viihdekäytöstä ja ongelmakäytöstä. Koko viihdekäyttö-sana on ärsyttävä! Sana vie ajatusta harhaan. Sana viihdehän viittaa hauskaan ja asiaan kuuluvaan, Paanala sanoo.
- Koulussakin puhutaan, että eurooppalainen huumekulttuuri on tulossa Suomeen. Joskus kiukuttaa, onko pakko lannistua ja tulla perässä ihan kaikessa? Kiviniemi ihmettelee.
Yökyläily syyniin
Opiskelijoiden mielestä vanhempien kannattaisi tuntea jälkikasvunsa kaveripiiriä ja seurata yökyläilyjä ja muita menoja hieman tarkemmin. Jos nuori jää kiinni kannabiksen poltosta, huutamisen sijasta olisi hedelmällisempää kysyä, miksi kokeilit.
- Luottamus lapsia ja nuoria kohtaan on näin kännykkäaikana kovin suuri, Elina Kiviniemi sanoo.
Cannabis Sativa
Huumeena käytettävää kannabista saadaan intialaisesta
hamppukasvista nimeltä Cannabis sativa. Kasvista saatavat kannabinolit
ovat
rasvaliukoisia aineita, jotka imeytyvät hyvin keuhkoihin ja keskushermostoon.
Merkittävin psyykkisiin toimintoihin vaikuttava yhdiste on tetrahydrokannabinoli.
Kannabis vaikuttaa yleensä rauhoittavasti, mutta saattaa aiheuttaa
myös ahdistusta. Pitkään jatkuva käyttö heikentää
muistia ja loogista
päättelykykyä. Paikan, ajan, nopeuden ja etäisyyden
arviointikyky heikkenee. Tappavaa kannabisannosta ei tunneta. Säännöllinen
kannabiksen käyttö voi johtaa psyykkiseen ja lievään
fyysiseen riippuvuuteen. Vierotusoireina tavataan unettomuutta, ärtyisyttä,
ripulia, vatsakipuja ja vapinaa.
Kannabiksen imelä, poltettua heinää muistuttava haju
tarttuu pitkäksi aikaa hengitykseen, vaatteisiin ja hiuksiin. Hajun
peittämiseksi
kannabista poltetaan muun tupakan joukossa sätkinä tai piipussa.
Korkein oikeus (KKO) on ottanut alempia oikeusasteita tiukemman kannan siihen, minkä kokoista hasismäärää voi pitää vähäisenä.
Rajaus vaikuttaa siihen, tuomitaanko huumetta omaan käyttöönsä hankkinut huumerikoksesta vai lievemmin huumeen käyttörikoksesta.
KKO katsoo päätöksessään, että 16,5 grammaa eli vähintään 30 käyttöannosta hasista ei ole vähäinen määrä. Se tuomitsee erän omistaneen opiskelijan huumerikoksesta.
Hyvinkään käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus pitivät molemmat määrää vähäisenä ja katsoivat opiskelijan syyllistyneen käyttörikokseen.
Hasis ei ole erittäin vaarallinen huume, KKO toteaa. Vähäisenä määränä pidettävien hasiksen käyttöannosten lukumäärä voi siis olla jonkin verran suurempi kuin erittäin vaarallisten huumeiden kohdalla.
30:sta lähes 50 käyttöannokseen riittävä määrä on kuitenkin hasiksenkin osalta liikaa.
Asiaa oli ratkaisemassa viisi KKO:n jäsentä. Kaksi oikeusneuvosta oli eri mieltä muiden kanssa ja olisi tuominnut opiskelijan käyttörikoksesta.
Rangaistuksen kannalta määrittelyllä ei ole tässä
tapauksessa merkitystä. Kaikki oikeusasteet pitivät sopivana
rangaistuksena 30:tä päiväsakkoa. Maksettavaa opiskelijalle
tuli 180 euroa.
Nuorisojärjestö ja lukiolaisliitto kantelivat oikeusasiamiehelle
Maalahden ja Korsnäsin kuntien yhteisen Petolahden lukion oppilaille tehtiin pari viikkoa sitten huumetesti Maalahden terveyskeskuksessa Pohjanmaalla. Kaikkiaan 135 oppilaasta yksitoista täysi-ikäistä kieltäytyi testistä, ja kolme antoi sen nimettömänä.
Testeissä etsittiin hasista ja merkkejä rauhoittavien lääkkeiden käytöstä.
Tulokset saatiin tällä viikolla, ja kaikki olivat negatiivisia.
Petolahden lukion testi on ensimmäinen koko koulua koskeva huumetesti Suomessa. Terveyskeskus testasi, tutki ja toimitti tulokset koululle sekä maksoi noin euron hintaiset testit. Laki estää koulua järjestämästä huumetestejä, mutta terveyskeskusta se ei estä.
Testejä edelsi puolen vuoden villi huhumylly nuorten huumeiden käytöstä, lukion rehtori Lars Varstala kertoo.
Terveyskeskuksen ylilääkärin Lauri Rantalan kanssa syntyi ajatus oppilaiden testaamisesta, koska huhumylly haluttiin tyrehdyttää. Rantala on ruotsinkielisen rannikon ainoan huumausaineiden ja alkoholin käyttäjiä hoitavan klinikan lääkäri.
"Koululla on yhteys nuoriin ja koteihin, terveyskeskuksella ammattitaito ja oikeus testeihin. Ketään ei ole pakotettu testiin, eikä koulu ole testannut ketään", rehtori Varstala painottaa.
Koulun huumeiden vastaiseen ohjelmaan liittyen alaikäisten oppilaiden vanhemmilta kysyttiin lupa testeihin. Kaikki suostuivat.
Testeistä on kuitenkin kanneltu eduskunnan oikeusasiamiehelle. Rkp:n nuorisojärjestö Svensk ungdom ja lukiolaisten liitto Finlands svenska skolungdomsförbund haluavat oikeusasiamiehen tutkivan, ovatko testit laillisia.
Finlands svenska skolungdomsförbund pitää testiä laittomana. Yhdistyksen puheenjohtajan Georg Boldtin mukaan testaaminen ei kuulu kouluaikaan. Hän uskoo testin pilaavan koulun opiskeluilmapiirin ja synnyttävän pelkoa.
Svensk ungdom puolestaan on ohjelmavalmisteluissaan äänestänyt monta vuotta huumetesteistä. Kielteinen kanta on voittanut.
Järjestön sihteeri Kalle Haglund uskoo mielipiteiden testejä kohtaan muuttuvan, jos kiinni jääneille olisi selvä ja toimiva hoito-ohjelma. Hän korostaa, ettei kantelu kohdistu Petolahden lukion menettelyyn, vaan asiaan halutaan saada selkeä kanta.
Huumetesti on nostanut voimakkaan keskustelun muuallakin. Monet yhdistykset ja järjestöt ovat ottaneet Petolahden lukion rehtoriin yhteyttä. "Ruotsinkielisten koulujen rehtorien kokouksessa kyselijöitä ja ensimmäisen askeleen ottamisesta kiittelijöitä riitti. Nyt nähdään, miten oikeusasiamies asiaan suhtautuu", Varstala tuumii ja sanoo, että Petolahdessa testejä jatketaan, ellei oikeusasiamies niitä kiellä.
Vaikka ketään ei pakoteta testeihin, pienenä painostuksena voi pitää koulun vapaaehtoisprojektien päätösmatkoja, joille osallistuvilta vaaditaan puhdas huumetodistus.
Koulussa on meneillään 12 projektia, joista viisi päättyy ulkomaanmatkaan. Kuka tahansa voi osallistua projekteihin, mutta matkalle ei pääse ilman huumetestin todistusta.
"Emme halua vaarantaa matkan onnistumista huumeriskillä", Varstala sanoo.
"Oppilaskunnan kyselyn mukaan 89 lukiolaista 124 testatusta pitää huumetestiä osoituksena siitä, että koulu ja yhteiskunta välittävät heistä. Vain 26 testatuista vastusti testaamista", sanoo oppilaskunnan puheenjohtaja Pernilla Smulter.
Smulterin mukaan testi ei ole vaikuttanut koulun hyvään ilmapiiriin.
Delade meningar bland gymnasieeleverna‚ Ska få bukt med missbruket
Det är frivilligt och anonymt för eleverna i Gymnasiet i Petalax att låta sig drogtestas. Men faktum är att skolan den här veckan inför narkotikatest som en del av skolvardagen. Under tisdag och torsdag skall alla elever lämna ett urinprov för narkotikatest.
"Jag tror det här bara är början. Inte en engångsföreteelse," säger gymnasiets rektor Lars Varstala.Han tycker det är hög tid att ta narkotikaproblemet på allvar och göra något åt det. Han vill också se drogtestet som en tydlig signal om var skolan och samhället står i förhållande till droger: Droger är oacceptabla och skall motarbetas. Det tycker också många av gymnasiets elever. "Det finns en hel del droger bland skolans elever. Jag tycker att testen är helt bra. Via dem kan man ju hjälpa dem som har problem, säger Emma Dahl.
Somligamer liberala
Hon äter lunch tillsammans med skolkamraterna Sarah Antell och Emma Backman. Enligt dem finns det lite olika inställning till droger bland eleverna. "Somliga är väl liberalare än andra," säger Sarah Antell. Ingen av flickorna ser några direkta etiska eller moraliska problem med drogtestningen. Föräldrarna förhåller sig enligt flickorna också positivt till drogtesten. Fredrik Sten däremot är tveksam till drogtest i skolan. "På något sätt känns det nog kränkande. Fast föräldrarna vet ju förstås sedan att man är drogfri," säger han. Fredrik Sten säger det inte själv rakt ut, men frågan om föräldrars tillit till sina barn blir hängande i luften. "Tyvärr är det så att merparten av föräldrarna inte har någon aning om vad deras barn sysslar med," säger Lars Varstala. Själva drogtestningen går i sin enkelhet till så att Malax-Korsnäs hälsovårdscentral på tisdag och torsdag den här veckan skickar en sjukskötare till gymnasiet. Eleverna får en i taget sedan lämna ett urinprov på vilket det görs ett snabbt test.
Snabbtest och blodprov
"Testresultatet är färdigt inom tre minuter. Det finns en liten felmarginal. Därför skall de som testat positivt lämna ett blodprov för att säkerställa resultatet, säger Lasse Rantala som är överläkare på hälsovårdscentralen. Resultatet av snabbtestet meddelas direkt till eleven. Om uppföljande blodprov visar sig positivt kontaktar hälsovårdscentralens personal också vårdnadshavarna. De ämnen som snabbtestet i första hand är gjort för att avslöja är cannabisprodukter och olika läkemedel, till exempel diapam och andra receptmediciner. Cannabis och läkemedel lämnar spår i kroppen som syns flera veckor. "Fast det varierar ju från person till person hur länge giften finns kvar i kroppen, säger Lasse Rantala. Han är mycket mån om att poängtera att drogtesten kan ske anonymt om vårdnadshavare eller en myndig elev så vill. Hälsovårdscentralen lämnar heller inte ut uppgifter om de enskilda eleverna till skolan.
"Vår avsikt är på intet sätt att peka ut enskilda elever. Vi vill ta reda på hur vanlig förekomsten av narkotika är. Dessutom vill vi ge dem som missbrukar en möjlighet att få hjälp," säger Lasse Rantala. En av dem som inte tänker låta testa sig är Johannes Hamberg. Han är 18 år gammal och får själv bestämma hur han gör.
"Jag tycker det är ett fullständigt slöseri med resurser. Vill man satsa på drogförebyggande verksamhet i den här skolan skall det handla om alkohol. Vi har ett mycket större alkoholproblem än drogproblem. Dessutom borde insatserna göras redan i högstadiet," säger Johannes Hamberg.
Myndiga bestämmer själva
De gymnasister som råkat fylla 18 får alltså själva bestämma hur det gör med drogtestet. Deras klasskamrater som inte hunnit bli myndiga får däremot underordna sig sina föräldrars vilja.
"Nej, det är inte ett demokratiskt system. Men vi måste ju följa lagen," säger Lars Varstala. För att få så många som möjligt att testa sig har skolan dragit till med en speciell typ av repressalier för dem som inte testar sig. För att kunna delta i de frivilliga internationella projekten som skolan ordnar måste en elev uppvisa ett negativt resultat från drogtestet. Det betyder till exempel att alla de elever som är med i det frivilliga programmet som nu siktar på en resa till Island, måste uppvisa ett papper på att de testat negativt.
"Kan de inte det så blir det ingen resa för deras del. De
elever som inte vill testa sig och inte längre får vara med
i programmet hamnar onekligen i en gråzon," säger Lars Varstala.
Vihreän liiton nuori lupaus Rosa Meriläinen ottaa kantaa huumepolitiikkaan ja turkistarhaukseen, vaikka tietää, että siitä nousee haloo.
Meriläisen tekeillä olevan väitöskirjan aihe on narkomaanien kansalaisuus. Hän on Puhunut kiivaasti kontrolliin pohjaavaa huumepolitiikkaa vastaan.
Samoissa vaaleissa, joissa Markus Drake poltti kuuluisan kannabissätkänsä, Meriläinen puhui humaanin päihdepolitiikan puolesta.
"Se oli ihan uskomatonta", hän muistelee. "Ihmiset tulivat sylkemään päälle."
Meriläisen mukaan Drake teki karhunpalveluksen itselleen, puolueelleen ja koko kansalaistottelemattomuuden käsitteelle. Huumekeskustelua se ei edistänyt.
"Eduskunnassa havaitsin, miten fakkiutunutta huumekeskustelu oli, ja siksi halusin syventyä siihen. En arvannut, että siitä tulisi näin suuri painolasti. Nytkin varmaan tapetaan, jos puhun tästä aiheesta."
Puhutaan nyt kuitenkin. Mikä on pielessä?
"No hyvä on."
"Esimerkiksi, jos Suomessa sanoo vähänkin muuta kuin vain `ei huumeille`, saa heti leiman otsaansa. Kun olen sanonut, etten pidä kannabiksen kotikasvatusta rangaistavana tekona, se on tulkittu niin, että kannatan kannabiksen viljelyä."
Mitä Meriläinen sitten kannattaa?
"En usko, että huumeiden käytöstä rankaisemalla päästään haluttuun lopputulokseen."
Meriläinen haluaa lisää resursseja päihdehuoltoon ja vankeinhoitoon. Ja hoitoketjun tarkistamista niin, ettei ihminen putoa takaisin huumekierteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen täytyisi saada asunto, jota ei ole. Huumeriippuvaisilla vangeilla taas pitäisi olla mahdollisuus suorittaa vankeusrangaistuksensa sopimushoidossa hoitolaitoksessa.
"Meillä istuu vankiloissa paljon huumeiden päivittäiskäyttäjiä, jotka myyvät sitä päihdettä, johon itse ovat koukussa. Vankila on paikka, jossa huumeita saa, eikä ole paljon muutakaan tekemistä kuin niitä käyttää - ja solmia hyviä kontakteja koko maahantuontiketjuun."
Tämä on Meriläisen mielestä hyvä esimerkki siitä, mikä kontrollipolitiikassa on pielessä.
"Vankila on ihmisten kontrolloimiseen erikoistunut paikka, jossa kontrollointiin koulutetut ihmiset kontrolloivat toisia ihmisiä. Jos sielläkin hihat vetää ja tuonti pelaa, niin ehkä se kertoo juuri siitä, että kontrolli ei ole ratkaisu."
Meriläinen pysähtyy sekunnin sadasosaksi ja haukkaa happea. Sitten mennään taas:
"Vakavan päihdeongelman taustalla on aina muita ongelmia. Heikoimmassa
jamassa olevia narkomaaneja voisi auttaa se, että ihmiset oppisivat
olemaan inhoamatta ja pelkäämättä heitä. Empatia
pitäisi voida ulottaa myös muihin kuin itsensä kaltaisiin."
Suomessa ja Ruotsissa ongelmana amfetamiini, muualla heroiini
Kannabis on muuttunut yhä voimakkaammaksi viime aikoina
Euroopassa on miljoona tai puolitoista huumeiden ongelmakäyttäjää. Jokaista tuhatta aikuista kohden heitä on kahdesta kymmeneen.
Ongelmakäyttäjistä yli puolet on piikittäjiä. He käyttävät huumeita, erityisesti heroiinia, jatkuvasti ja neulalla. Eniten ongelmakäyttöä on Italiassa, Luxemburgissa, Portugalissa ja Britanniassa.
Suomessa ja Ruotsissa tyypillistä on amfetamiinin runsas käyttö, kun muualla heroiini aiheuttaa suurimmat ongelmat.
Tiedot käyvät ilmi EU-huumeviraston (EMCDDA) vuosittaisesta raportista, jossa selvitellään muun muassa huumeidenkäytön määriä, ilmiöitä ja ehkäisyä jäsenmaissa.
Viraston mukaan ongelmakäytön arviointi ja tulosten analysointi on vaikeaa. Nähtävissä kuitenkin on, että puolessa maista ongelmakäyttö on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien. Suomi on yksi näistä maista.
Hasista on kokeillut jossakin elämänsä vaiheessa joka viides eurooppalainen aikuinen. Hasis onkin kiistatta EU:n yleisin huume.
Raportti kertoo mielenkiintoisen havainnon kannabiksen vaikuttavasta aineesta thc:stä. Näyttöä on, että EU:ssa kaupatun kannabiksen keskimääräinen voimakkuus on kasvanut viime aikoina 5-10 prosenttiin ja onpa tavattu jopa 30 prosentin voimakkuuksiakin. Tämä huolestuttaa virastoa kansanterveyden kannalta.
Kannabis on toiseksi yleisin syy hoitoon hakeutumiselle, ensimmäinen on heroiini.
Ekstaasin käyttö näyttää jääneen lähinnä suurten kaupunkien nuorille juhlijoille, ja sen aiheuttamat kuolemantapaukset ovat kaikesta saamastaan julkisuudesta huolimatta harvinaisia. Huumekuolemista alle kahdessa prosentissa mainitaan ekstaasi.
Vuosittain huumeisiin kuolee EU:ssa 7000-9000 käyttäjää.
Suomesta katsottuna voi pitää hieman yllättävänäkin tietoa siitä, miten moni nuorista aikuisista on kokeillut joskus kokaiinia. Raportin mukaan se on yhdestä jopa yhdeksään prosenttia.
Euroopan markkinoiden kokaiini on melko tasalaatuista, ja sen hinta on laskenut kaikkialla muualla paitsi Norjassa.
Tietokulma
Pilvenpoltto numeroina
Ainakin yksi viidestä aikuisesta eurooppalaisesta on kokeillut kannabista vähintään kerran elämässään.
Nuorten eli 15 - 34-vuotiaiden aikuisten kohdalla luvut ovat korkeammat: Tanska 44, Britannia 42, Ranska 40, Espanja 35 prosenttia.
Viimeisen vuoden aikana tapahtuneen käytön arviot samassa
ikäryhmässä: Ranska 20, Britannia 19, Espanja 17, Irlanti
17, Ruotsi 1, Suomi 5, Portugali 6 ja Norja 8 prosenttia.
Nurmijärvellä on tehty noin kuukausi sitten poikkeuksellisen suuri huumetakavarikko. Poliisi löysi Länsi-Euroopasta tulossa olleen rekan kontista peräti 120 kiloa hasista.
Kertatakavarikkona tapaus menee Suomen mittakaavassa neljän tai viiden suurimman joukkoon.
Vuositasolla meillä takavarikoidaan kaikkiaan noin 500-600 kiloa hasista, joten myös siihen nähden nyt löydetty määrä on merkittävä, rikoskomisario Ari Karvonen Espoon huumerikosyksiköstä toteaa.
Salakuljettajien jäljille päästiin Hyvinkään poliisin ja tullin tutkimusten perusteella. Karvosen mukaan huumeita kuljettanut rekka oli tullut laivalla Hankoon. Takavarikko tehtiin Nurmijärvellä sijaitsevalla varastoalueella.
Tapauksen vuoksi on ollut vangittuna kaksi suomalaismiestä, joista toinen on jo vapautettu. Edelleen tutkintavankeudessa on noin nelikymppinen mies, joka on huumeyhteyksistä poliisille entuudestaan tuttu. Häntä epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.
"Tällaista määrää on tuskin tarkoitettu ihan kotikäyttöön, joten epäilemme tietysti, että juttuun liittyy isompikin joukko ihmisiä. Tutkimukset ovat kuitenkin toistaiseksi täysin kesken. Tällä hetkellä yritämme selvittää, mistä aine oli tulossa ja mihin se oli menossa", Karvonen kertoo.
Kaikkiaan poliisin haaviin jää hänen mukaansa korkeintaan noin 5-10 prosenttia maahan tuodusta hasiksesta.
"Voi vain kuvitella, kuinka paljon sitä tosiasiassa tuleekaan",
Karvonen hymähtää.
Ennätysmäärä huumekuskeja jäänyt kiinni liikenteessä
Uusi nollaraja lisännyt kuljettajan riskiä narahtaa huumeiden käytöstä
Nyt myös entistä suurempi osa kiinni jääneistä saa tuomion
Poliisin haaviin jää liikenteessä tuntuvasti enemmän huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia kuin aiempina vuosina. Nyt entistä useampi heistä saa myös tuomion.
Kiinni jääneiden kuljettajien määrä on helmikuun alusta kasvanut lähes kuukausi kuukaudelta verrattuna viime vuoteen. Syksyllä huumekuskeja on narahtanut 40 prosenttia viime syksyä enemmän.
Jos kasvu vakiintuu tälle tasolle, vuosittainen kiinni jääneiden määrä kasvaa viime vuoden noin 1850:stä yli 2500:aan. Vielä vuonna 2000 kiinni jääneitä oli 1074 ja vuonna 1995 vain 327.
Sisäministeriön poliisiylitarkastajan Pertti Luntialan mukaan tänä vuonna tapahtunut muutos ei johdu ainakaan merkittävästi siitä, että huumeiden vaikutuksen alaisia kuljettajia sekoilisi kaduilla ja teillä aiempaa enemmän. Helmikuussa tuli voimaan huumeiden nollaraja liikenteessä, minkä ansiosta huumekuskin narauttaminen ja tuomitseminen tuli helpommaksi.
Aiemmin lääkäri joutui tekemään verikokeen yhteydessä kliinisen kokeen ja arvioimaan, miten löydetty huumemäärä vaikutti kyseiseen kuljettajaan. Poliisi puolestaan joutui selostamaan, millaista kuljettajan ajo oli ja mitä sen jälkeisissä keskusteluissa havaittiin. Poliisin ja lääkärin antamien tietojen perusteella oikeus ratkaisi, oliko kuljettajan ajokyky huonontunut huumeiden takia.
Nyt tuomioon pitäisi riittää, että kuljettajan verestä löytyy huumausainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Huumeiden käytöstä johtuvaa ajovirhettä ei enää tarvitse osoittaa.
Helsingissä kiinni jääneiden määrä on kasvanut vielä muutakin maata enemmän.
"Tämän vuoden toukokuussa kiinni jääneiden määrä alkoi olla kaksinkertainen viime vuoteen verrattuna ja elokuussa kolminkertainen", ylikomisario Heikki Seppä Helsingin poliisista kertoo.
Elokuussa Helsingissä kärähti 69 kuljettajaa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Aiempi ennätys oli 43 kuskia yhden kuukauden aikana, ja sekin tältä vuodelta.
Kärähtäneet ovat Sepän mukaan yleensä 25-35-vuotiaita. He ovat yleensä päihdekierteessä. Lisäksi heillä on muunkinlaisia elämänongelmia.
Vielä 1990-luvun puolivälissä huumekuskit olivat yleensä alkoholin ja huumausaineiden sekakäyttäjiä, mutta nyt moni on käyttänyt pelkästään huumeita.
"Amfetamiinin käyttö on yleistä, kuten myös laittomasti hankittujen lääkkeiden käyttö. Hasiksen käyttäjät ovat kolmas suuri ryhmä", Seppä kuvailee.
Seppä arvelee, että kiinni jääneiden huumekuskien määrä on kasvanut voimakkaammin pääkaupungissa kuin muualla maassa, koska huumeidenkäyttäjiä on enemmän ja poliisipartioita liikkuu kaduilla varsin runsaasti.
Lisäksi poliiseja on koulutettu tunnistamaan huumeidenkäyttäjät. Tosin koulutusta on annettu muuallakin Suomessa.
"Huumeiden lisäksi kuljettajat syyllistyvät varsin usein myös ajokortitta ajoon. Autokin saattaa olla varastettu ja sisältää varastettua tavaraa. Turhan usein he lähtevät ajamaan poliisia pakoon", ylikomisario Heikki Seppä valittelee.
Ennen huumeiden nollarajaa oli ongelmana, että huumekuljettajista vain kolmannes sai tuomion, vaikka heidän elimistöstään löytyikin huumeita.
"Aiemmin vähäisissä huumemäärissä oli
vaikea vetää raja, oliko ajokyky huonontunut vai ei. Nyt olen
nostanut kaikissa tapauksissa syytteen, jos kuljettaja on käyttänyt
vähänkin huumausaineita", kihlakunnansyyttäjä Kari
Penttinen Helsingistä kertoo.
"Tuomiot lisääntyvät tuntuvasti Suomessa", hän
arvioi.
Tausta
Huumetestaus ontuu tienvarsilla
Kokemus ja kouliintunut silmä ovat yhä poliisin tärkeimmät työkalut huumeita käyttäneen kuljettajan tunnistamisessa. Vain hyvin harva poliisipartio voi ottaa tienvarressa kuljettajalta sylkinäytteen huumetesterillä. Se kertoo, onko kuski käyttänyt jotain yleisimmistä huumeista.
Poliisilla on yhä vain noin 80 pikatestilaitetta, joista suurimman osan virkavalta on saanut lahjoituksina. Sisäministeriön poliisiylitarkastajan Pertti Luntialan mukaan testilaitteita pitäisi olla jopa 1500, jotta niitä olisi koko maan tarpeisiin.
Huumetestereiden määrä on kuitenkin kasvamassa. Marraskuun alussa käynnistyy EU:n Rosita-hankkeen toinen vaihe, jossa poliisi testaa uusia laitteita tienvarsilla.
Lähinnä pääkaupungin ja Tampereen seutujen poliisit saavat tuolloin lainaksi yhteensä toistakymmentä uutta testilaitetta. Niiden pitäisi olla nopeampia ja helpompia käyttää kuin nykyinen laite, joka antaa tuloksen varttitunnissa.
Nykyinen laite maksaa noin 4000-5000 euroa.
Pari vuotta kestävän kokeilun jälkeen Euroopan unioni analysoi tulokset ja päättää, millaiset laitteet soveltuvat parhaiten tienvarsille. Tuloksen perusteella Suomenkin poliisin on tarkoitus alkaa hankkia huumeiden pikatestilaitteita vuosikymmenen loppupuolella, jos vain rahat riittävät.
Vaikka uusia laitteita saataisiin tännekin runsaasti, niistä ei ole apua oikeudessa. "Ne ovat vain apukeino huumekuskin tunnistamisessa", Luntiala sanoo.
Tietokulma
Kuolemaan johtaneita huumeturmia viime vuosilta
Heinäkuussa 2001 Kärkölässä junan alle jääneen auton kuljettaja oli nauttinut amfetamiinia. Turmassa kuoli viisi ihmistä.
Tammikuussa 2001 kaksi ihmistä kuoli jäätyään poliisin takaa ajaman, heroiinia ja amfetamiinia nauttineen miehen auton alle Helsingin Arabiassa.
Maaliskuussa 2000 mies törmäsi autolla pyörätiellä kulkeneeseen naiseen ja hänen 4-vuotiaaseen poikaansa ja 1-vuotiaaseen tyttäreensä Vehkalahdella. Pikkutyttö kuoli vammoihinsa ja äiti loukkaantui vakavasti. Kuskin veressä oli merkkejä kannabistuotteiden, morfiinin ja rauhoittavien lääkeaineiden käytöstä.
Joulukuussa 2000 ajokortiton mies ajoi roimaa ylinopeutta suojatiet
ylittäneen vanhuksen päälle Helsingin Kontulassa. Nainen
kuoli törmäyksessä saamiinsa vammoihin. Päihdetutkimus
paljasti miehen olleen ajon aikana muun muassa tukevassa buprenorfiinihumalassa.
Buprenorfiini on voimakas huumaava särkylääke, jota käytetään
esimerkiksi heroinistien vieroitushoidossa Subutex-nimisenä.
Vihreiden viime viikonvaihteessa hyväksymä päihdepoliittinen ohjelma on johtopäätöksiltään selväjärkinen paperi, vaikka ohjelman huumepolitiikkaa koskevat vuolaat pohdiskelut saattavat asiayhteydestään irrotettuina edelleen kelvata poliittisten vastustajien lyömäaseiksi. Joka tapauksessa on hyvä, että vihreät ottivat tässä vaiheessa selkeästi kielteisen kannan mietojen huumeiden laillistamiseen. Esimerkiksi kannabiksen käytön yleistymistä vastaan kannattaa kamppailla siitä huolimatta, että tuon taistelun voittaminen näyttää eurooppalaisen kehityksen valossa vaikealta. Jos kannabiksen käyttö kiellosta huolimatta yleistyy merkittävästi ja kiellon tarkoituksenmukaisuus asettuu tulevaisuudessa kyseenalaiseksi, sen kumoamista pitää harkita nimenomaan haittojen minimoimisen näkökulmasta.
Mietoihin huumeisiin ei kannata suhtautua lepsusti sen vuoksi, että alkoholin ja tupakan aiheuttamat kansanterveydelliset haitat ovat paljon suuremmat. Tilanne ei kohene huumetoleranssia kasvattamalla, vaan siten, että alkoholin ja tupakan terveyshaitat otetaan entistä vakavammin.
Alkoholi aiheuttaa Suomessa vaikeimmat päihdeongelmat. Holtittomasta, humalahakuisesta alkoholinkäytöstä on tullut niin olennainen osa suomalaista juomakulttuuria, ettei jatkuvasti kasvavan alkoholinkulutuksen aiheuttamien ongelmien laajuutta välttämättä edes tunnisteta. Se, että kansanterveydelliset näkökohdat on sivuutettu olankohautuksella ensi vuodeksi kaavailtuja alkoholijuomien hinnanalennuksia koskevassa keskustelussa, on tästä oiva esimerkki.
Liian vähälle huomiolle on jäänyt myös se, kuinka alkoholin kulutuksesta ja markkinoinnista on tullut yhä läpitunkevampi osa arkea ja vapaa-ajanviettoa. Nukketeatteriesitykset, hengelliset juhlat ja yleisöluennot ovat nykyisin niitä harvoja julkisia tilaisuuksia, joiden luonteeseen alkoholijuomien myynti ei kuulu kiinteänä osana.
Alkoholin hallitsevasta roolista kannattaa olla huolissaan, vaikkei kannattaisi raivoraittiutta tai tiukkaa alkoholipoliittista sääntelyä. Pakkokeinojen sijaan kaivataan asennemuutosta, joka nostaisi myös alkoholilla sumentamattoman ajankäytön arvostusta.
Vihreiden päihdepoliittisessa ohjelmassa tunnustetaan alkoholin kohtuukäytön merkitys osana sosiaalista kanssakäymistä ja rentoutumista. Mutta toisaalta: "Olisi sinänsä suotavaa, että alkoholin merkitys vapaa-ajan vietossa ja alkoholin käyttöön liittyvä sosiaalinen paine vähenisivät. Päihteettömän elämäntavan tulee olla yleisesti hyväksyttyä ja luontevaa."
Vaihtoehtojen tarjoaminen ei ole helppoa. Päihdepoliittisen ohjelman
hyväksyneen vihreän valtuuskunnan kokouksen illanviettopaikaksikin
oli valittu SF-baari.
Muita lähteitä:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2003/09/187942
http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=0&d=15048
Vihreät eivät laillistaisi mitään huumetta
Puoluevaltuutetut äänestivät kannabiksen kotikasvatuksesta
Vihreä liitto ei kannata minkään nykyisin kielletyn huumausaineen käytön tai myynnin laillistamista.
Puolue haluaa vähentää päihteiden käyttöä sekä niiden aiheuttamia haittoja. Vihreät vaativat myös lisää voimavaroja alkoholi- ja huumeongelmaisten hoitamiseen.
Puolue kehottaa Suomea erottamaan muiden EU-maiden tapaan kannabiksen ja muut huumeet toisistaan niin huumevalistuksessa kuin huumausainemarkkinoilla.
Useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat pahimmillaan luulla esimerkiksi heroiinia kannabiksen kaltaiseksi, huomauttaa vihreiden sunnuntaina hyväksymä päihdepoliittinen ohjelma.
Huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset vihreät porrastaisivat aineen vaarallisuuden mukaan.
Ohjelma perustelee, että "jos heroiinin ja kannabiksen myynnistä saa saman rangaistuksen, samalta huumekauppiaalta voi ostaa molempia, jolloin siirtyminen aineesta toiseen helpottuu".
Valtuuskunta äänesti puoluehallituksen linjaamasta ohjelmasta eilen useita kertoja ennen sen hyväksymistä. Suurin osa äänestyksistä koski kohtia, joissa verrataan kannabista ns. koviin huumeisiin.
Valtuutetut äänestivät muun muassa kohdasta, jossa kerrotaan huumekuolemien määrän olevan kannabiksen laillistaneessa Hollannissa puolet pienempi kuin Suomessa, vaikka hollantilaisia on neljä kertaa enemmän. Suomessa ongelmana ovat ns. kovat huumeet. Lause jäi ohjelmaan.
Muutama valtuutettu pelkäsi, että jos paperissa puhutaan kannabiksesta vähänkin "myönteisesti", ohjelmaa luetaan iltapäivälehtien toimituksissa kuin piru Raamattua. Puolueella on traumoja eduskuntavaaleista, jolloin se joutui myrskyn silmään parin ehdokkaansa huumelausunnoista.
Yksi valtuutettu ehdotti sunnuntaina, etteivät vihreät vaatisi rangaistusta kannabiksen kotikasvatuksesta. Hän sai puolelleen neljä valtuutettua, mutta loput 28 äänestivät ehdotuksen kanveesiin.
Osa ei halunnut puolueen hirttäytyvän mielipiteeseen, joka vastustaa viinien myynnin vapauttamista ruokakauppoihin. Puolueen linjauksena kuitenkin on, ettei viinien vapauttamista pidetä järkevänä.
Huumeiden käytön rankaisemisessa puolue tyytyy nykytilaan. Vihreät eivät pidä järkevänä, että huumeiden käytöstä ja erittäin pienten erien hallussapidosta syytettäisiin ja tuomittaisiin tai annettaisiin rikosrangaistuksia.
"On kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää, koska se lisää syrjäytymisriskiä ja saattaa estää hoitoon hakeutumista", ohjelma toteaa.
Puheenjohtaja Osmo Soininvaara oli tyytyväinen ohjelmaan.
"Vihreät eivät ole sallimassa huumeiden käyttöä eivätkä tuomassa yhtään uutta päihdettä Suomessa lailliseksi. Haluamme valita selkeän haittojen minimointitien ja ottaa oppia niistä maista, joissa on ollut suuria ongelmia, ja välttää niiden tekemät virheet."
Soininvaaran mielestä Suomessa ei voi käydä päihdepolitiikasta minkäänlaista analyyttista keskustelua, koska aihe on "niin latautunut".
"Voi vähän hirtehisesti sanoa, että suomalaisen huumepolitiikan ideattomuudesta ja jyrkkyydestä ovat lähinnä hyötyneet huumekauppiaat", totesi entinen huumepolitiikasta vastannut ministeri.
Tietokulma
Vihreiden päihdelinjauksia
Tupakan myynnistä tultava luvanvaraista, ja EU:n minimiveroa tupakkatuotteille nostettava. Nuuskan myynti lopetettava Ahvenanmaalla ja maakunnan laivoilla.
Viinien vapauttaminen ruokakauppoihin ei ole järkevää. Alkoholiveroalessa tulisi painottaa väkevien viinojen sijasta mietoja juomia.
Poliisin voimavarat keskitettävä järjestäytyneen huumerikollisuuden torjuntaan.
Huumevalistuksessa mm. kannabiksen ja heroiinin niputtaminen yhteen on vaarallista, koska useat nuoret tutustuvat kannabikseen ja voivat kuvitella heroiinia kannabiksen kaltaiseksi.
Kannabiksen ja muiden huumeiden markkinat on erotettava toisistaan esimerkiksi porrastamalla huumeiden myynnistä määrättävät rangaistukset aineen vaarallisuuden mukaan.
Mitään nykyisin kielletyistä huumeista ei ole syytä laillistaa. Tilanne voi muuttua, jos muu Eurooppa valitsee toisin.
Huumeiden käytön rankaisemattomuuden perusteista tärkein on kysymys hoitoon ohjautumisesta. Rangaistuksen pelko muun muassa usuttaa salaamaan huumeongelman.
Huumeiden myyntiä ei tule laillistaa, ei edes kannabiksen.
On keskityttävä alkoholistien avohoitopalveluiden resurssointiin ja laatuun.
Huumehoitojen voimavaroja sekä korvaushoitoa on lisättävä,
ja lääkehoitoon
on päästävä jonottamatta.
Myös terveyskeskuksista saatava puhtaita neuloja ja ruiskuja, koska
käyttäjistä suurella osalla on C-hepatiitti.
Kun Helsingin Sanomat selvitytti viime eduskuntavaalien alla kansalaisten listaa tärkeistä asioista, huumeet nousivat aivan kärkipäähän. Huumeiden leviäminen nuorten keskuuteen, jopa kouluihin, koetaan niin vakavaksi huolenaiheeksi, että puolueilla ei ole ollut halua lähteä kiistelemään huumepolitiikan mahdollisesta liberalisoinnista. Yhden vihreän ehdokkaan puheenvuoro kannabiksen vapauttamisen puolesta sai jyrkän tuomion kaikilta puolueilta vihreitä myöten.
Vaalien mentyä vihreiden puheenjohtaja Osmo Soininvaara, joka lyhyenä ministerikautenaan Paavo Lipposen toisessa hallituksessa vastasi myös huumepolitiikasta, on halukas käynnistämään keskustelun huumepolitiikasta ja sen mahdollisista muutostarpeista. Ei ole salaisuus, että juuri vihreiden keskuudessa sellaiseen keskusteluun on laajempaakin painetta kuin Soininvaaran oma kiinnostus ministerikautensa jäljiltä.
Vihreät julkistivat viikonvaihteessa ensimmäisenä puolueena päihdepoliittisen ohjelman, jossa huumepolitiikalla on merkittävä osa. Ohjelman ajatukset ovat tuttuja Soininvaaran aikaisemmista puheenvuoroista. EU:n ministerikokouksissa hän havaitsi, että Suomen huumepolitiikka on Ruotsin ja Kreikan ohella tiukempaa kuin muissa maissa.
Soininvaara samoin kuin nyt vihreiden ohjelma kyseenalaistavat nykyisen huumepolitiikan tiukkuuden, mutta eivät rohkene sanoa sitä aivan suoraan. Ohjelmassa huomautetaan, miten EU:n valtavirran maissa huumeen käyttäjää ei rangaista huumeen käytöstä. Liberaalin huumepolitiikan maa Hollanti nähdään vähintäänkin mielenkiintoisena esimerkkinä. Tosin ohjelma päätyy siihen, että huumeiden myyntiä ei tule laillistaa; "edes kannabiksen laillistaminen ei ole ajankohtaista".
Vihreiden ohjelma on tervetullut päänavaus asialliseen yhteiskunnalliseen
keskusteluun tähänastisesta huumepolitiikasta ja sen järkevyydestä.
Muidenkin puolueiden velvollisuus on lähteä siihen mukaan.
Vihreä liitto ei kannata yhdenkään huumeen myynnin laillistamista, mutta ei pidä järkevänä syyttää ja rangaista huumeiden käytöstä. Vihreän liiton valtuuskunta hyväksyi puolueen päihdepoliittisen ohjelman sunnuntaina.
Ohjelman useat yksityiskohdat päätettiin vasta äänestysten jälkeen. Puoluevaltuuskunta torjui selvästi esimerkiksi ehdotuksen, jonka mukaan kannabiksen kotikasvatus omaan käyttöön olisi sallittua. Koeäänestyksessä ehdotusta puolsi viisi noin 30:stä valtuuskunnan jäsenestä.
Valtuuskunnan enemmistö myötäili muutenkin pääosin puoluehallituksen ehdottamia linjauksia. Kannabikselle myötämielisempien vastapainoksi joukossa oli muutamia, joiden mielestä ohjelmasta olisi pitänyt jättää pois viittauksetkin kannabista ymmärtävään suuntaan.
Ohjelmaan on kirjattu pitkähkö pohdiskelu kannabiksen laillistamisesta. Johtopäätös kuitenkin on, että Suomessa, "jossa kannabis vielä on selvästi vähemmistön käytössä", laillistamisen hyöty voi olla haittoja pienempi. Äänestyksen jälkeen ohjelman jäi toteamus, että "tilanne voi kuitenkin muuttua, jos esimerkiksi muu Eurooppa valitsee toisen tien".
Kysymys huumeiden käytön rankaisemisesta jäi ilman yksiselitteistä
vastausta. Ohjelmassa tarjotaan pitkällinen pohdiskelu asiasta ja
lopputuloksena kaksi vaihtoehtoa: rankaisemisesta joko luovutaan tai jatketaan
nykykäytäntöä, jossa käyttö on
rangaistavaa, mutta syytettä ei välttämättä
nosteta.
Vihreiden mielestä on kohtuutonta rangaista huumeiden käyttäjää, koska se lisää syrjäytymisen riskiä ja saattaa estää hakeutumista hoitoon.
Olutteltat väärässä paikassa
Vihreät haluaisivat kohdistaa alkoholiverojen alennukset ennen muuta mietoihin juomiin. Lisäys tuli ohjelmaan loppusuoran käsittelyssä äänin 18-13, mikä olikin tiukin äänestys. Puoluejohdon perustelu, että veronalennukset on jo asiallisesti ratkaistu, ei vakuuttanut kokousväen enemmistöä.
Vihreät eivät pidä järkevänä viininmyynnin sallimista myös elintarvikekaupoissa. Osa valtuuskunnan jäsenistä oli eri mieltä. Puoluejohdon linjan voitto varmistui jo koeäänestyksessä.
Vihreillä on myös haluja jarruttaa oluttelttojen tuloa kesä- ja urheilutapahtumiin. Ohjelmassa ehdotetaan, että valtio ja kunnat antaisivat tapahtumalle vähemmän tukea, jos paikalla on olutteltta.
Keskustelu ravintoloiden yöaukiolon lyhentämisestä ei
innosta vihreitä. Sen sijaan anniskelun aloittamista aamuisin nykyistä
myöhempään kannattaisi heidän mielestään
harkita.
Vihreä liitto punnitsi suhtautumistaan huumeisiin viikonvaihteessa. Vaikka kannabiksen kotiviljelyn laillistaminen sentään kaatui äänestyksessä, vihreiden linjaukseen jäi selkeitä huumemyönteisiä viitteitä.
Kevään eduskuntavaalien alla roihahtanut "vihreiden huumeongelma" sai nyt jatkohoitoa, kun puoluevaltuuskunta hyväksyi vihreiden pohdiskelevan päihdeohjelman.
Vihreä liitto ei kannata huumeiden myynnin laillistamista. Vihreiden mielestä mietojen huumeiden käytöstä ei pitäisi kuitenkaan nostaa syytteitä eikä rangaista.
Huumeiden käyttäjiä paapovaa suhtautumistaan vihreät perustelevat sillä, että rangaistukset lisäävät syrjäytymisen riskiä ja estävät hakeutumasta hoitoon. Eikö huumeiden käytöstä luulisi koituvan muutakin haittaa kuin rangaistusten seuraamukset käyttäjälle?
Jos käytön rankaisemisesta ja syyttämisestä luovuttaisiin vihreiden esittämällä tavalla, kannabiksen käyttö muuttuisi siis vapaasti suomennettuna lailliseksi. Mitä hyvää kansalaisille ja yhteiskunnalle mahtaisi koitua huumeiden vapauttamisesta?
On turhaa hurskastelua yrittää rajata ongelmia pienemmiksi huumeiden mietouden perusteella. Huumebisneksen taustalla on kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta, jolle yhteiskunnan ei pidä antaa pienintäkään myönnytystä. Jakeluketju on pitkä, ja siksi huumeita ei voi pitää itsellisenä ilmiönä, joka kulminoituisi vain käyttäjään.
Samalla tavalla on vihreän lapsellista kuvitella, että huumeiden käyttö rajautuisi vain mietoihin huumeisiin. Hollannin vapaan huumepolitiikan seuraukset voi jopa tavallinen kadunmies nähdä omin silmin Amsterdamin kaduilla: narkkarit tuskin ovat aloittaneet elämänsä tuhoavan uran suoraan kovilla huumeilla.
Puolueen "huumeongelma" nousi esiin viime keväänä, kun kansanedustajaehdokkaana ollut puolueen nuorisojärjestön puheenjohtaja Markus Drake vaati vaalikeskustelussa mietojen huumeiden laillistamista.
Puheenjohtaja Osmo Soininvaara joutui tuolloin myöntämään, että huumekohu oli ehdokasasettelun takia täysin itse aiheutettua. Soininvaara arvioi vaalien jälkeen, että kiusallinen kohu saattoi syödä puolueelta jopa muutaman eduskuntapaikan.
Keväistä huumekohua vasten on ymmärrettävää, että puolue ryhtyi pohdiskelemaan suhtautumistaan huumeisiin muiden päihteiden ohella.
Olisi voinut kuvitella, että puntaroinnin lopputuloksena olisi
haluttu tehdä selkeä pesäero huumeisiin, mutta näin
ei tapahtunut. Vihreiden myötäsukaista huumeajattelua on vaikea
mieltää edes äänestäjäkunnan kosiskeluksi.
Pääkirjoituksessa sanotaan (HS 30.9.) virheellisesti, että Vihreä liitto on ollut ensimmäisenä liikkeellä, kun se viime viikonloppuna hyväksyi päihdepoliittisen ohjelman.
Rkp hyväksyi oman seikkaperäisen ohjelmansa jo maaliskuussa 2002. Ohjelma on siitä lähtien ollut luettavissa puolueen internet-sivuilla (ruotsiksi).
Se muodosti puolueen päihdepoliittisen lähtökohdan maaliskuussa käydyissä eduskuntavaaleissa.
Mainittakoon myös, että Rkp hyväksyi ensimmäisen ympäristöpoliittisen ohjelmansa ennen kuin Vihreää liittoa oli perustettu.
Stefan Johansson
Helsinki
Rkp:n päihdepoliittisen linjauksen voi tarkistaa osoitteesta
http://www.sfp.fi/extra/document/?id=19&instance=1&lang=se
Armeijan huumeseulonnassa on jäänyt kiinni joka viideskymmenes testatuista. Kaikki positiiviset tulokset on saatu varusmiehiltä; henkilökunnan tulokset ovat tähän asti olleet puhtaita.
Puolustusvoimat on tehnyt huumetestejä viime vuoden lokakuusta lähtien. Elokuun loppuun mennessä testejä oli tehty runsaat 2100 ja positiivisia tuloksia oli tullut 42.
Testeistä 36 paljasti kannabiksen ja kuusi amfetamiinin käytön.
Sotilaslakimies Risto Lerssin mukaan kärynneiden määrää ei voida pitää erityisen suurena. Hän uskoo valtaosan käyttäjistä seuloutuvan jo ennen palvelukseen astumista.
Suurin osa positiivisen tuloksen antaneista on keskeyttänyt palveluksensa. Joissakin tapauksissa alokkaalle on kuitenkin annettu mahdollisuus jatkaa, jos tämä on sitoutunut tarkkaan seurantaan.
Puolustusvoimissa on noin 4 000 työntekijää ja vuosittain
palvelukseen astuu noin 30 000 varusmistä. Huumetestiin joutuvat valitaan
satunnaisesti tai työtehtävän luonteen
perusteella.
Tavoitteena oli tehdä vuosittain 4 000 - 5 000 testiä, mutta
testaaminen on sujunut hieman odotettua hitaammin. Tavoitemääriin
päästään luultavasti ensi vuonna.
Eduskunnan auditoriossa 25.9.2003 järjestetty seminaari 'Huumeet ja kriminaalipolitiikka' toi esille Suomen huumepolitiikassa tiedotusvälineiden kohkaamisen alla tapahtuneen ratkaisevan muutoksen suuren yleisön suosimasta amerikkalaistyylisestä paukuttelupolitiikasta kohti ns. eurooppalaista ihmisarvoja kunnioittavaa hoitopolitiikkaa.
Tunnetun norjalaisen professorin Nils Christien lisäksi esitelmöijät edustivat suomalaisen huumepolitiikan tekemisen terävää kärkeä. Hallitusneuvos Jussi Pajuoja oikeusministeriön kriminaalipoliittiselta osastolta kertoi Suomen vankilukujen ja vankipopulaation kehityksestä. Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto valtakunnansyyttäjänvirastosta vastuualueenaan huumerikollisuus kertoi huumeiden käyttäjistä ja kauppiaista ja kuinka seuraamusjärjestelmää pitäisi kehittää. Professori ja entinen syyttäjä Matti Tolvanen Joensuun yliopistosta tarkasteli mahdollisia vaihtoehtoja vankimäärän kasvulle.
Yleisönä oli suomalaisen huumepolitiikan "raskasta sarjaa" ja tilaisuus kiinnosti aiheellisesti tiedotusvälineitä:
Professori Nils Christie ennusti Suomelle ongelmia alkoholin
vapautuessa
Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2003
Huumeiden vastaista sotaa ei voi voittaa, joten on parempi keskittyä huumeiden haittojen torjuntaan. Näin voisi tiivistää maailmankuulun norjalaisen emeritusprofessorin Nils Christien sanoman salintäydelle yleisölle eduskunnan auditoriossa torstaina.
Christien viesti ei tullut kuulijoille yllätyksenä. Hän esitti saman ajatuksen pari vuosikymmentä sitten Kettil Bruunin kanssa kirjoittamassaan, nyt jo klassikoksi nousseessa kirjassa Hyvä vihollinen.
Torstaina Christie arvioi, että Suomen päihdepolitiikka on hyvää vauhtia menossa kohti ongelmia - ei suinkaan huumeiden, vaan alkoholin takia.
Hän kauhisteli alkoholiveron alentamista tilanteessa, jossa alkoholi aiheuttaa jatkuvasti suuria ongelmia. Hän muistutti, että Suomessa noin 3500 ihmistä kuolee vuosittain alkoholinkäyttöön.
Norjalaisprofessori kannusti keskittymään huumehaittojen vähentämiseen täyskiellon sijasta
Christie kertoi vastustavansa kaikkien huumeiden, myös kannabiksen, käyttöä. Hän suositteli niiden tilalle vaikkapa kävelyä vuoristossa, sillä siinä on elämystä kylliksi.
Christien mukaan täytyy kuitenkin hyväksyä, etteivät kaikki ihmiset pysty lopettamaan huumeiden käyttöä. Sen vuoksi on keskityttävä näiden ihmisten auttamiseen.
"Emme voi voittaa sotaa huumeita vastaan. Huumeita on aina, ja ne on nähtävä enemmän sosiaalipoliittisena kuin rikosoikeudellisena ongelmana. Meidän on arvioitava eri vaihtoehtojen aiheuttamat vahingot ja valittava se tie, jossa vahingot ovat pienimmät", Christie korosti.
Christie on huolestunut länsimaiden kohoavista vankiluvuista, jotka johtuvat hänen mukaansa pitkälti huumesodasta.
Ongelma koskee erityisesti Yhdysvaltoja, sillä siellä vankeja on noin 730 sataatuhatta asukasta kohti. Luku on huippukorkea, noin kymmenkertainen esimerkiksi Pohjoismaiden vankilukuihin nähden.
Christie muistutti, että vankilukuun voi vaikuttaa kriminaalipoliittisilla valinnoilla. Esimerkkinä tästä on Suomi. Vielä 1960-luvulla Suomi oli vankien määrässä Itä-Euroopan tasolla, mutta tietoisella päätöksellä kurssi muutettiin vastaamaan pohjoismaista linjaa.
Christie kummeksuu Ruotsin käymää sotaa huumeita vastaan
Christie oudoksui sitä, että huumeiden vastaisessa sodassa Yhdysvaltojen rinnalle on liittoutunut Ruotsi, jossain määrin Norjakin. Hänen mielestään "hyvinvointiparatiisin ilmentymänä" tunnettu Ruotsi antaa sodalle oikeutuksen. Yhdysvallat valtaa.
Christien mukaan ei ole realistista ajaa huumeiden täyskieltoa, vaan on parempi keskittyä haittojen vähentämiseen.
Esimerkkinä haittojen vähentämisestä Christie mainitsee hygieeniset käyttöolot - siis esimerkiksi puhtaat ruiskut - ja helpon korvaushoidon. Hän korosti, että heroinisti tarvitsee annoksensa vaikka vankilassa.
Vaarallisten aineiden käytön täytyy kuitenkin pysyä viranomaisten valvonnassa, mahdollisesti reseptilääkkeinä.
"Eihän räjähteitäkään myydä kioskista."
Huumeista ei Christien mukaan saa tehdä sellaista demonia tai tabua, että se estää järkevän keskustelun ongelmasta. Hän muisteli parinkymmenen vuoden takaista tilannetta, jolloin Hyvä vihollinen -kirja aiheutti Norjassa valtavan skandaalin. Silloin oli Christien mukaan aivan mahdotonta ajaa virallisesta täyskieltopolitiikasta poikkeavaa kantaa, sillä huumeidenkäyttäjiä verrattiin murhaajiin.
Nyt tilanne on Christien mukaan rauhoittunut, mutta edelleenkin hän kertoo saavansa happamia kommentteja.
"Viimeksi eräs kuulija sanoi olevansa iloinen siitä, että olen niin vanha. En nimittäin voi enää kovin kauaa esittää mielipiteitäni."
Neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti sosiaali- ja terveysministeriöstä huomautti, että Suomen huumepolitiikka eroaa kiinnostavalla tavalla Ruotsin linjasta.
Suomi on hänen mukaansa tehnyt viime vuosina "elegantin" suunnanmuutoksen, eli nykyinen politiikka ei enää lähde täyskiellosta, vaan haittojen minimoinnista.
Irti hyvästä vihollisesta
Lähde: Turun Sanomat 26.9.2003
http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,8,0,0,134747,2003-09-26
Heidi Hautalan kolumni
Oslon yliopiston oikeussosiologian professori Nils Christie ja hänen edesmennyt suomalainen kollegansa Kettil Bruun kirjoittivat huumepolitiikasta 1980-luvun alussa klassikon nimeltä Hyvä vihollinen.
Torstaiaamuna kaivoin kyseisen opuksen hyllystäni, koska Christie oli pääpuhujana eduskunnassa järjestetyssä päihdepolitiikan seminaarissa. Liikuttuneena pyysin kuluneeseen kirjaani tervehdyksen tekijältä, jonka ajatuksiin olen hätätilanteissa usein voinut turvautua.
Christien ja Bruunin mukaan huumeiden vaarallisin käyttötapa on nimittäin poliittinen. Huumeidenkäyttö ja siihen liittyvä rikollisuus eristetään niistä yhteiskunnallisista ongelmista, jotka sitä tuottavat. Huumeet demonisoidaan ja ongelman uskotellaan poistuvan rangaistuksia tiukentamalla.
Toisin ajattelevat saadaan näyttämään "huumemyönteisiltä". Leimaaminen on niin tehokasta, että keskustelu päihdepolitiikan vaihtoehdoista tyrehtyy alkuunsa.
Nils Christie totesi, että 20 vuodessa on sentään tapahtunut muutos. Rationaalinen keskustelu huumepolitiikasta on kaikesta huolimatta jo mahdollista. Siitä todisti myös tilaisuus, jossa tämä toteamus lausuttiin.
Suomen voitiin todeta siirtyneen aimo askeleen kohti rationaalista huumepolitiikkaa, jossa pyritään minimoimaan käyttäjille itselleen ja koko yhteiskunnalle aiheutuvat haitat.
Narkomaaneille ei haluta ehdoin tahdoin lisää kärsimyksiä kuten HIV-tartuntaa. Puhtaiden huumeruiskujen saatavilla ololla estetään epidemiaa leviämästä myös valtaväestöön esimerkiksi prostituution mukana.
On opittu myös näkemään huumeidenkäytön ja viinanjuonnin taakse. Pääongelmaksi - Christien sanoin - osoittautuu ihmisten irrallisuus muista ihmisistä ja sosiaalisista verkostoista, olipa sitten kyse työ- tai asumismuodoistamme tai muusta elämänpiiristämme.
Olen lainannut usein tätä viisasta norjalaista, joka kirjoitti jo 20 vuotta sitten, että lasten saattaminen aikuisuuteen on kuin vetäisi suurta kalanvonkaletta maihin liian ohuella siimalla. Siima on sitten vain ohentumistaan ohentunut.
Oikeastaan siima on jo katkennut. Elämänmuotomme tuottaa moniongelmaisia lapsia ja nuoria, joista tulee helposti päihdeongelmaisia. Jos tähän pulmaan ei löydetä ratkaisuja, voidaan puhua sivilisaatiokriisistä. Oma vaatimaton ehdotukseni on, että kaikessa päätöksenteossa koetetaan kaivaa esiin keinot, joilla vahvistetaan yhteisöllisyyttä.
Annan arvoa sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle, joka ilmoitti päihdepolitiikan seminaarissa valmiutensa siirtää syrjäytyneet sekä päihde- ja mielenterveysongelmaiset vankiloista ensisijaisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin.
Toivottavasti ministeri Hyssälä näkee, että näitä palveluja olisi tuotava myös vankiloihin, joissa vaikeasti huumeongelmaiset jäävät vaille hoitoa ja löytävät keinoja jatkaa käyttöään myös muurien sisäpuolella. Jos huumesotaa ei ole onnistuttu voittamaan vankiloissa, on varmasti illuusiota kuvitella, että sen nykykeinot purisivat muuallakaan.
Valitettavasti suomalainen sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä kriminaalipolitiikka ovat kulkeneet huumekysymyksissä aivan eri suuntiin. Poliisi edelleen lähinnä pamputtaa, ja entinen poliisiministeri Ville Itälä on antanut sille täyden kannustuksen.
Huumerikoksista tuomittujen määrä suomalaisissa vankiloissa on kasvanut koko 1990-luvun voimakkaasti, vaikka samaan aikaan esimerkiksi rattijuoppojen ja varkaiden määrä on saatu laskemaan - ilman, että näiden ollessa vapaalla jalalla kyseisten rikostenkaan määrä olisi mitenkään kasvanut.
Poliisiministeri Kari Rajamäki on avainasemassa pohdittaessa, voitaisiinko samalla kriminaalipolitiikalla saada myös vähäisistä huumerikoksista, lähinnä käytöstä ja sen rahoittamisesta tuomitut pois vankiloista vaihtoehtoisten seuraamusten avulla. Kova huumebisnes ja järjestäytynyt rikollisuus on sitten aivan eri asia.
Niin ikävä kuin asia onkin, päihdeongelmat ovat aivan
liian vakava asia jätettäväksi kannatustaan populistisesti
maksimoivien, vastuutaan pakoilevien poliitikkojen pelinappulaksi. Hyvästä
vihollisesta on vihdoin päästävä irti.
Suunnittelija Kaj-Mikael Wredlund Terveydenedistämisen keskuksesta analysoi kirjoituksessaan 'Kannabiksestako laillinen päihde?' kansainvälistä kannabiksen uudelleenarviointia suomalaisesta näkökulmasta:
"Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, mutta voi kuitenkin halutessaan tehdä samankaltaisia myönnytyksiä esim. kannabiksen käytön ja hallussapidon suhteen, kuin mitä joissakin Euroopan maissa jo on tehty. Siihen ei mielestäni ole vielä mitään syytä. On myös hyvä muistaa, että kun kannabis liitettiin kansainvälisen huumausainekontrollin piiriin vuonna 1925, Egypti oli se maa, joka halusi sitä kaikkein eniten. Siellä oltiin jo vuosisatoja nähty niitä ongelmia, jotka ovat kannabiksen endeemisen käytön seurauksia. "
Hollannissa kädet ahkerina
Promon seuraavassa artikkelissa tutkija Tuukka Tammi kumoaa sitä suomalaisessa huumekeskustelussa yleisesti käytettyä symbolista viestiä, että Hollannissa ollaan nostettu kädet pystyyn huumeongelman edessä eli suomeksi sanottuna ei tehdä mitään:
"Hollannissa on keskustelua puolesta ja vastaan käyty lähinnä sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken. Poliittinen asetelma on siten ollut jokseenkin erilainen kuin monissa muissa maissa, joissa napit vastakkain tässä kysymyksessä esiintyvät lainvalvonta-ja hoitoviranomaiset.
Huumeongelmaan suhtaudutaan maassa vakavasti ja sen hoitamiseen panostetaan
huomattavia resursseja; kädet ovat pikemmin ahkerina, eivät pystyssä.
Toinen kysymys sen sijaan on, soveltuvatko muualla ja erilaisessa kulttuurisessa
ilmastossa hyviksi havaitut keinot sellaisinaan muihin maihin, esimerkiksi
Suomeen."
Helsingin kaupungille valittiin taannoin nuorisotoimenjohtajaa. Ehdolla oli useita henkilöitä, myös määräaikaisen viran silloinen haltija Lasse Siurala. Helsingin Sanomat luonnollisesti seurasi korkean viran täyttöprosessia. Lehdessä uutisoitiin pariinkin otteeseen, kuinka Siuralan "rasitteena ovat hänen vuonna 1997 esittämänsä huumelausunnot, joita jotkut pitivät tuolloin nuorisotoimenjohtajalle sopimattomina".
Lausuntojen sisällöstä lehti ei kertonut vaan luotti lukijoidensa muistin ulottuvan viiden vuoden taakse. Tuolloin Siurala valmisteli nuorisotoimen kannanottoa tekeillä olleeseen Helsingin kaupungin huumestrategiaan. Hän mm. peräänkuulutti useamman kuin yhden totuuden sallimista kerrallaan huumekeskusteluissa, strategioissa ja hoitotavoissa. Siurala myös halusi jatkaa keskustelua siitä, voidaanko kannabistuotteita pitää terveydelle haitallisempina kuin tupakkaa tai alkoholia.
Vihreää Liittoa edustava Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pekka Sauri pohti pari vuotta sitten Päihdepäivillä päihdepoliittisen keskustelun käymisen vaikeutta. Saurin mukaan poliitikkojen on vaikea puhua huumeista. Vähäinenkin lipsuminen vallitsevasta huumepoliittisesta linjasta tulkitaan huumemyönteisyydeksi, ja se saattaa käydä esittäjälleen kohtalokkaaksi.
Erilainen huumepuhe on silmäätekevälle takuuvarma keino päästä puheenaiheeksi. On vaikea kuvitella, millä muulla aiheella saisi suomalaisessa yhteiskunnassa vastaavaa kohua aikaan. Toisaalta mikään ei ole helpompaa kuin pitäytyä vallitsevassa linjassa ja poimia poliittisia irtopisteitä vaatimalla kovempaa kuria huumerikollisille.
On vaikea ymmärtää, miksi huumekeskustelu on niin tavattoman yksioikoista. Asiallista, argumentoivaa keskustelua ei käydä, sen sijaan leimakirveitä aletaan heilutella surutta, jos jossain päin ollaan edes näkevinään jotain yhdestä totuudesta poikkeavaa. Niin teki oikeastaan Helsingin Sanomatkin Siuralan tapauksessa. Lehti ei vaivautunut kertomaan hänen kannanotoistaan, totesipa vain niiden olleen joidenkin mielestä sopimattomia. Ellet ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Kansalaisena arveluttaa, entä jos kaikki vallankäyttäjät eivät olekaan samalla huumekannalla. Toisinajattelijat tuskin lausuvat mielipiteitään ääneen ristiinnaulitse-ilmapiirin vallitessa. Kuitenkin he luultavimmin toimivat aidon mielipiteensä pohjalta ja sitä edistäen. Kenen etu siinä toteutuu?
Lasse Siuralalle puheet eivät koituneet kohtalokkaiksi: hänet valittiin edelleen jatkamaan Helsingin nuorisotoimenjohtajana. Onnellisesti kävi myös vihreille, jotka korjasivat viime eduskuntavaaleissa vaalivoiton huolimatta kansanedustajaehdokkaana olleen Markus Draken toiminnasta ja europarlamentaarikkojen Heidi Hautalan ja Matti Wuoren huumekannanotoista. Lasse Siuralaa huumepuheet näyttävät seuraavan vielä vuosienkin jälkeen. Saa nähdä, miten Vihreille käy.
Tässä kirjoituksessa ei oteta kantaa erilaisten huumeita koskevien argumenttien oikeellisuuteen. Sen sijaan korostetaan julkisen keskustelun arvoa sinänsä. Länsimaisessa demokratiassa päätöksenteon tulee perustua avoimeen, vapaaseen ja monipuoliseen keskusteluun, jossa esiin tuotujen argumenttien arvo punnitaan.
Nykyinen tilanne, jossa monet vakavissaan huumekysymysten kanssa työskentelevät henkilöt välttelevät julkiseen keskusteluun osallistumista sen yksisilmäisyyden vuoksi, on perin huolestuttava. Miten sellainen järjestelmä, joka ei siedä monipuolista pohdintaa, voi säilyttää uskottavuutensa?
Auli Saukkonen
Soile Pietikäinen kirjoittaa Tiimi-lehdessä Italian päihdehuollon ammattilaisten asenteista ja työetiikasta. Siellä saadut tulokset antavat viitteitä siitä, miksi suomalaisessa päihdehuollossa tunnutaan toistuvasti törmättävän asenneongelmiin:
Miten italialaiset päihdehuollon ammattilaiset suhtautuvat nuorten alkoholinkäyttöön Italian muutospaineiden alaisessa viinikulttuurissa? Kuinka paljon päihdetyöntekijät itse asiassa tietävät nuorisokulttuurissa ajankohtaisista uusista alkoholinkäytön muodoista?
Muutama vuosi sitten Torinon yliopiston tutkimusryhmä julkaisi laajan tutkimuksen alkoholiongelmien kanssa tekemisissä olevista ammattilaisista ja tämän päivän nuorista. Tulokset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Tutkimus on italialaisittain harvinaisuus, koska lähes kaikki maassa tehty alkoholitutkimus on luonteeltaan lääketieteellistä tai epidemiologista.
Useat tekijät vaikuttivat ammattilaisten alkoholipolitiikkaa ja oman työnsä keinoja koskeviin asenteisiin. Suurin osa omasta pätevyyden puutteestaan tietoisista tunsi itsensä epävarmoiksi eikä asettunut minkään äärimmäisen näkökulman kannalle. Asenteiden ääripäät löytyivät kahdesta ryhmästä: nuoret naispuoliset sosiaalityöntekijät olivat kieltolakiorientoituneita ja keski-ikäiset mieslääkärit olivat valmiita pitämään normaalina hyvinkin korkeaa alkoholinkulutusta, varsinkin jos se on perinteisen mallin mukaista.
Ne jotka kokivat itsensä ammatillisesti päteviksi kohtaamaan
alkoholiin liittyviä ongelmia, olivat jyrkimpiä kieltomentaliteetin
kannattajia, vaikka hekään eivät uskoneet rajoitusten vähentävän
kulutusta. Ammatillinen itsevarmuus ei myöskään aina liittynyt
millään tavalla tosiasialliseen asiatiedon hallintaan. Lisäksi
jyrkän kieltolakimentaliteetin kannattajat keskittyivät alkoholistien
terapian parissa työskenteleviin ja henkilökohtaisesti alkoholista
pidättäytyviin henkilöihin. Tämä viittaa siihen,
että voimakkaan autoritaarisilla asenteilla on yhteys yhtäältä
tiettyjen terapiakoulukuntien kantoihin ja toisaalta ne perustuvat usein
henkilökohtaisen kokemuksen yleistämiseen.
150 vuoden kokemuksella Raittiuden ystävien juhlakirjassa ja historiikissa kerrotaan raittiuspyrkimysten huippukokemuksesta, kieltolaista:
Kieltolain voimaan saattaminen ja valvominen olivat keskeisiä juonteita 1920-luvun ja 1930-luvun alun raittiusliikkeen toiminnassa. Aluksi kieltolakiin suhtauduttiin suurenmoisena voittona, jonka vaalimiseen raittiusväen tuli osallistua kaikesta sydämestään. Raittiuden ystävät toimeenpani jo heti sisällissodan jälkeen kieltolakikursseja, joilla valaistiin lain toteuttamista koskevia kysymyksiä. Lain kirjaimen noudattaminen osoittautui kuitenkin hyvin monitahoiseksi asiaksi. Kieltolain toteuttamisen ja valvomisen johto annettiin sosiaaliministeriön alaisen raittiusosaston hoidettavaksi. Raittiusväki osallistui kieltolain aikana monin tavoin paikallistason alkoholiolojen valvontaan, minkä ansiosta raittiusliike sai suuren yleisön silmissä selvästi kielteisemmän maineen kuin vuosisadan kahdella ensimmäisellä kymmenluvulla. Maan merkittävimpänä raittiusjärjestönä Raittiuden ystävät sai tästä luonnollisesti oman osansa. Raittiusliikkeen huonoa mainetta oli omiaan heikentämään myös liikkeen johdon julkisissa kommenteissa toistunut itsepintainen kiinnipitäminen huonosti toimineesta kieltolaista. Tilanne johti raittiusliikkeen "kahden rintaman sotaan". Kieltolain rikkojiakin vaarallisemmaksi viholliseksi nousivat lain vastustajat, joiden enemmistön päämäärä kuitenkin oli sama kuin raittiusliikkeellä. Tämän tavoitteen korostamista kuvaa mainiolla tavalla esim. vuonna 1919 perustetun Täysikiellon Vastustamisyhdistyksen nimen muuttaminen kaksi vuotta myöhemmin Täysikiellottoman Kansanraittiuden Edistämisliitoksi.
Kieltolain merkittävin "saavutus" oli rikollisuuden lisääntyminen.
Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset käsittivät
jatkuvasti n. 80 % kaikista rikoksista. Yleisen lainkuuliaisuuden selkeä
heikkeneminen ja viranomaisten toivoton taistelu laitonta väkijuomaliikettä
vastaan synnyttivät vahvoja epäilyjä, vastasiko kieltolain
ylläpitäminen siitä aiheutuvia kustannuksia. Yleismaailmallisen
talouspulan vaikutukset asettivat 1920-30-lukujen taitteessa kieltolain
lopulliseen kokeeseen. Valtion menojen supistaminen ja uusien tulonlähteiden
etsiminen tulivat välttämättömiksi. Kieltolain vastustajat
olivat jo useiden vuosien ajan esittäneet alkoholiverotuksen käyttöönottoa,
joka laskelmien mukaan olisi lisännyt valtion tuloja merkittävällä
tavalla. Kieltolain kumoamisen puolesta puhuivat myös kauppasuhteiden
säilyttäminen protektionismiin siirtyvien viinimaiden kanssa
sekä Ranskalta luvattu huomattava valtionlaina.
Jouko Tuomisto, professori kansanterveyslaitoksessa ja osa-aikaisesti Kuopion yliopiston yleislääketieteen laitoksella, pohtii yliökirjoituksessaan päihdepolitiikkamme ongelmia ja tavoitteita. Hänen mielestään olisi tärkeää saada nuoret ymmärtämään ongelmat, joita päihteistä ja jopa niiden normaalista käytöstä aiheutuu.
Samassa yhteydessä hän pohtii myös kannabiksen asemaa:
Kannattaisi myös vakavasti tutkia, olisiko parempi myydä tiettyjä
kannabistuotteita valvotuista liikkeistä kuin kadulla. Se irrottaisi
niiden kaupan vahvojen huumeiden, kuten heroiinin ja amfetamiinin, katukaupasta.
Asia olisi syytä tutkia ennakkoluulottomasti vaikka ei olekaan varmaa,
että haitat näin minimoitaisiin.
Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelän mielestä keskusteltaessa kansallisesta lainsäädännöstä ja toimintasuunnitelmista on järkevää käsitellä laittomia ja laillisia huumeita erillään. Hän on kuitenkin avoin joidenkin laillisten erojen kaventamiselle:
"Tällä hetkellä keskustellaan siitä, että onko mitään järkeä pitää kannabis laittomana aineena samalla kun nikotiini on laillinen. Minä olisin sellaisen muutoksen puolella, jossa nikotiinin myyminen vaatisi lisenssin. Olisin myös valmis keskustelemaan mahdollisuudesta sallia kannabiksen laillinen myynti tietyin rajoituksin keinona vähentää rikollisuutta."
Ohessa alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan:
Tobacco and Illegal Drugs - Narrowing the Social and Legal Distinction
In debates on drug policy one occasionally hears views from both the tobacco lobby as well as some anti-drug crusaders sharply opposing any suggestion that illegal drugs would be in any way comparable with tobacco. According to this way of thinking, doing so trivialises the dangers of illegal drugs and blunts the anti-drug message that society needs to send to its youth.
On the other hand, it could also be argued that the implication that tobacco happens to be legal makes it a significantly lesser evil than any illegal drug, amounts to an endorsement of a drug that is both deadly and very addictive, even though it is legal.
Markku Soikkeli, Senior Planning Officer in the Prevention of Substance Abuse at Finland's National Research and Development Centre for Welfare and Health (STAKES), wants to send out the message that tobacco is a indeed a real drug:
“Tobacco should be seen as one of the most addictive drugs. It is also the one that is most associated with damage to health."
Dr. Matti Rimpelä, a research professor at STAKES, agrees: “In terms of addictiveness I would classify nicotine in the same category as heroin and cocaine, for example." It is merely the relatively low price and easy availability of cigarettes that keeps nicotine addicts from acting like junkies and crackheads.
Tobacco - a minor vice?
These views are in sharp contrast with the popular way of thinking in Finland, in which all interaction with illegal drugs has long been demonised. Tobacco has been traditionally seen as a fairly minor vice at worst, and something of a rite of passage for youth.
It was not until 1977 that a minimum age - 16 - was set for possession of tobacco. Up until then the only restriction on youth smoking was a law passed in the 1960s making it illegal for schoolchildren to smoke while travelling between their homes and school. Now the age for buying tobacco is 18, but enforcement of the age limit leaves much to be desired. In what was seen as a socially progressive move at the time, some Finnish schools the early ´70s actually set up smoking lounges for pupils in the upper grades. The rationale was that it was better for teenagers to smoke in a lounge where young-er kids could not see them, than in school toilets, or nearby forests and alleys.
In the 1990s the smoking age was raised to 18. Nevertheless two years later parents whose children attended a traditional Finnish Lutheran summer confirmation camp were offered the possibility to sign a paper giving permission for him or her to smoke during the camp in a specified area.
Although legislation has become more restrictive, Markku Soikkeli says that the familiarity of smoking still helps people avoid drawing the most logical conclusions on tobacco.
“The fact that tobacco is effectively sold to young kids, and that we know that it will eventually kill about one half of smokers, should be intolerable. It should not be possible for this kind of merchandise to exist in a society that normally protects public health and the life of its citizens. But it is possible, because over a long period of time we have learned to consider it natural."
He says that part of the problem has to do with the different taboos surrounding legal and illegal drugs.
Tobacco and Illegal Drugs - Narrowing the Social and Legal Distinction
“Tobacco appears to be as addictive as heroin and more lethal, so we should consider it the more dangerous drug. However, it is very difficult to say this out loud."
Smoking starts below the legal age
Studies show that tobacco use tends to start far below the legal smoking age - usually between the ages of 12 and 14. Markku Soikkeli feels that the right kind of education is very important. He says that it should include the legal drugs alcohol and tobacco, and that it should avoid propagandistic emotion, relying instead on objective facts and critical information about the substances, trusting the kids themselves to draw the right conclusions:
“By critical information I mean information that relies on exposing the tactics and lies of the tobacco industry to the young kids. We don't need to feed them our attitudes or to indoctrinate them to an anti-tobacco way of thinking, because exposing them to simple facts will do the job. It has the added benefit of allowing young people to use their own resources - their intelligence and sense of justice."
Professor Rimpelä sees the main social distinction between legal and illegal drugs as stemming from the differences in the legal status. He also has hopes that tobacco might soon become far less accepted socially and culturally:
“At the moment alcohol and tobacco do not have the kinds of subcultures that illegal drugs do. They are so widespread that it is difficult to talk about a subculture. However, in Finland smoking is decreasing so much that it could turn into a subculture of sorts as it becomes a marginalised phenomenon.
This has not happened yet, but it is inevitable at some point. It would be good if smoking were to become such a rare phenomenon that the Minister of Culture would not even consider meeting the winner of a car race who receives sponsorship money from a tobacco company."
Rimpelä says that when discussing national legislation and plans of action, it may be sensible to deal with illegal and legal drugs separately. However, he is also open to narrowing some of the legal distinctions:
“At the moment there is considerable debate on whether or not there is any sense in having cannabis as an illegal substance while nicotine is legal. I would be very much in favour of a change in which selling nicotine would require a licence. I would also be willing to discuss the possibility of allowing cannabis to be sold legally - with certain restrictions - as a way of reducing crime."
To rationally deal with the problem posed by nicotine as an addictive drug, Matti Rimpelä feels that it is important to disengage from the powerful moral attitudes of various interest groups and to examine the phenomenon of all types of substance abuse as a societal whole:
“On the level of individual human beings it is often difficult to distinguish between legal and illegal substances. The substances themselves are not important - helping people is. Focusing on specific substances has not proven to be very successful."
At the moment alcohol and tobacco do not have the same kinds of subcultures
as illegal drugs.
Turun poliisin huumerikosyksikön päällikkö, rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli kertoo kriminaalivalvonnan tuloksellisuudesta Turun Sanomien uutisessa:
- Mitä enemmän huumetorjuntaan sijoitetaan, sitä enemmän
juttuja paljastuu. Tähän asti on arvioitu, että 10 prosenttia
huumeista paljastuu, mutta nyt kansainvälinen tutkimus totesi, että
paljastuneita onkin vain kolmisen prosenttia. Se hätkähdyttää.
Työsarkaa olisi loputtomasti ja enemmänkin voitaisiin tehdä
kuin nyt, Soikkeli sanoi.
Poliisi on löytänyt Paimion Preitilästä toistakymmentä maahan istutettua cannabis sativa -kasvia.Metsäntutkimuslaitoksen mailla kasvaneet hampuntaimet löytyivät yleisövihjeen perusteella.
Myös Piikkiön Jättänväljästä seurakunnan mailta löydettiin samaa hamppukasvia, joka oli istutettu kolmeen tynnyrinpuolikkaaseen. Piikkiön hamput olivat ennättäneet hujahtaa runsaan metrin korkuisiksi pensaiksi.
Poliisin mukaan kummassakin tapauksessa on kyse huumekasvin kasvatuksesta kotitarpeiksi. Tekijöistä ei ole vielä tietoa.
- Yleisemmin hamppua kasvatetaan sisätiloissa, kuten kylpyhuoneissa ja saunoissa. Ulkona kasvatus on harvinaisempaa, maaseutumainen tapa, määrittelee ylikonstaapeli Ismo Mäntylä Paimion poliisista.
Hamppuviljelmät havaitaan yleensä kotietsintöjen yhteydessä.
Sen sijaan ulkoa metsän
siimeksestä kasveja on vaikeampi löytää.
Valistus on tehnyt tässä suhteessa tehtävänsä.
- Hamppua on varmasti kasvatettu kauan, mutta nyt kasvi tunnistetaan yhä herkemmin, Mäntylä uskoo.
Viimeksi Paimiossa tehtiin kaksi hamppulöydöstä vuonna 2000.
Paimion ja Piikkiön löydöissä on todennäköisimmin kyse huumausainerikoksesta, josta saa vähintään sakkorangaistuksen ja enintään kaksi vuotta vankeutta.
- Kannabiksen kasvatus on kiellettyä kaikissa muodoissaan. Myös siemenien tuonti maahan on laitonta, Mäntylä sanoo.
Turussa poliisin haaviin jää muutamia kymmeniä hampun
kotikasvattajia vuodessa.
Huumeidenkäyttäjä hyväksyy raittiuden perinteistä alkoholinjuojaa paremmin
Täysin raittiit ja huumeita kokeilleet nuoret naiset suhtautuvat päihteiden käyttöön yllättävän samalla tavalla. Molemmat ryhmät esimerkiksi vieroksuvat perinteistä suomalaista humalahakuistabaarikulttuuria.
Huumeita käyttävät hyväksyvät myös täysraittiuden "perinteisiä" alkoholinjuojia paremmin.
- Molemmilla on tietynlainen ymmärrys toisen ryhmän valintaa ja elämäntapaa kohtaan, kertoo Katri Paija, joka tutki sosiologian gradussaan alle 30-vuotiaiden turkulaisnaisten päihdeasenteita.
Naiset jaettiin neljään erilaiseen joukkoon. Ideana oli selvittää, mikä yhdistää ja erottaa eri lailla päihteisiin suhtautuvia.
Tutkimuksen naisista yli kolmannes kuului kokeilijoiden ryhmään. Kokeilija käyttää alkoholia ja on joskus kokeillut myös huumeita.
Liki saman verran baaritiskeillä viihtyi ns. perinteisiä naisia, jotka juovat alkoholia, mutta eivät koske huumeisiin. Loppu kolmannes jakautui kahteen ääripäähän - täysraittiisiin ja huumeita käyttäviin.
Tutkimuksen aineisto kerättiin pari vuotta sitten Turun keskustan
ravintoloista ja muista
viihdepaikoista. Lomakkeen sai täytettäväksi viitisensataa
nuorta - alkuillasta tietenkin, ettei humalataso häiritsisi vastaamista.
Kyselyn tekoon suhtauduttiin innostuneesti. Vaikeinta oli tavoittaa alle 19-vuotiaita huumeidenkäyttäjätyttöjä.
- Kysely kertoo nimenomaan tämän tutkimuksen nuorista naisista. Kaikkiin turkulaistyttöihin tuloksia ei sovi yleistää, muistuttaa Paija.
Joka viides täysin raitis
Seitsemän tyttöä kymmenestä kertoi hallitsevansa päihteiden käyttönsä ravintolaillan aikana. Liki kolmannes siis oli asiasta epävarma.
Tavoitetuista tytöistä viidennes ilmoittautui raittiiksi. Heistä liki puolet väitti, ettei ole koskaan maistanutkaan alkoholia.
Oleellinen syy raittiuteen oli se, ettei haluta olla päihteiden vaikutuksen alaisena. Kolme raitista neljästä myönsi pelkäävänsä kontrollin menettämistä.
Myös päihteiden kallis hinta kannusti osaa tytöistä täysraittiuteen. Viidennes raittiista epäili, etteivät raittiit ehkä olisi raittiita jos olisivat kokeilleet päihteitä ja tietäisivät mistä jäävät paitsi.
- Yli puolet raittiista ajattelee, että päihteitä käyttävät ovat vähän eksyksissä oman elämänsä suhteen, että käyttö on jonkinasteinen ongelma. Raittiit antavat arvoa valitsemalleen elämäntavalle, Katri Paija sanoo.
Toisaalta puolet raittiista tytöistä epäili, että käyttäjät uskovat heidän nauttivan vähemmän elämästä ja omistavan vähemmän ystäviä. Päihteitä käyttävät eivät todellisuudessa kuitenkaan ajattele näin synkästi.
Kannabis saa ymmärrystä
Huumeidenkäyttäjien ryhmästä 93 prosenttia käytti kannabista, vahvempia huumeita vain muutama.
- On silti mahdollista, että vahvojen huumeiden käyttäjiä löytyy enemmän tutkimuksen ulkopuolisista ravintoloista, huomauttaa Paija.
Kannabis on noussut selvästi erilaiseen asemaan kuin muut huumeet. Kaikki ryhmät - myös huumeidenkäyttäjät - pitivät vahvoja huumeita hyvin vaarallisina, mutta pilvenpolttoon suhtauduttiin lievemmin.
Nuorimmat pitivät kaikkia huumeita vähemmän haitallisina kuin vanhemmat vastaajat. Joka viidennen mielestä ekstaasi on vaaratonta.
- Nuoremmille huumeet eivät ole tabu. Tulevaan päihdekulttuuriin vaikuttaa paljon se, olemmeko valmiit hyväksymään, että ihmisten tunteita säädellään kemiallisesti. Nuorimmat naiset antoivat päihdeasenteissaan viitteitä siihen, että alkoholi menettää asemiaan, Katri Paija sanoo.
Huumeidenkäyttäjille ja kokeilijoille oli tyypillistä runsas alkoholinkäyttö. Kannabista käyttävät naiset juovat miesmäisesti itsensä humalaan.
- Kannabiksen laillistamista kannattavat perustelevat kantaansa muun muassa sillä, että se on paljon vaarattomampaa kuin alkoholi. Norjalaistutkimuksen mukaan kannabis ei kuitenkaan tulisi syrjäyttämään alkoholia, vaan nousisi sen rinnalle. Varsinkin naisilla näyttäisi käyvän näin, Paija kertoo.
Yli puolet ulkonakäyvistä yli 22-vuotiaista nuorista naisista piti parin paukun päivittäistä juomista ihan normaalina. Nuoremmat pitivät tätä vaarallisempana.
- Tässä oli havaittavissa pieni ikäpolvien ero. Nuorimmi